Sota-ajan laulu ?

Muistatko siitä laulusta jonkun pätkän tarkasti, vaikka muutaman? Kirjoituksestasi ei voi päätellä mitkä sanat ovat laulun sanoja. Se voisi löytyä guuglaamalla.

Suomen yleisradio muuten soitti jossain vaiheessa sotaa säkkijärven polkkaa tunnista toiseen, sillä häirittiin vihollisen radiolla laukaistavia miinoja..kaikkea se suomalainen sota-aikana keksi..kuten myös talven pommituksiin harhautukseksi poltti kaukana meren jäällä halkopinoja ja vihollisen pommikoneet luulivat että siellähän ne loimottaa edellisen pommituksen tulipalot ja pudottivat pomminsa mereen, kyllä piippolakkeja seuraavana päivänä otti pannuun kun tiedustelulennolla huomasivat että helsinki säästyi noista pommituksista..suomi säästyi paljolta Hallamaan johtaman radiotiedustelun avulla, suomessa oli silloin ehkä maailman tehokkain ja paras radiotiedustelu..tämä nyt meni ohi aiheen mutta..

hoilattiin että mannerheimi sano että tästä mä tykkään, adjutanttia p*rseeseen lykkään, adjutantista, adjutantista tykkään niin. Isoisä tätä saunakaljan jälkeen aina hyreksi hiljaa.

Vieraan maan soturi on pilkkalaulu saksalaisista sotilaista ja suomalaisista naisista vuodelta 1942

Vieraan maan soturi

Siell´ lempivät lehdoissa saksalaiset
alppikengistä jäljet vain jää.
Siell´ uinuvat naisemme sankarien
käsivarsilla saksalaisten.
Jalkavaimoiksi tekivät naisemme
on muistoissa suloiset yöt.

He kaatuivat hetkeksi vesakkoihin
sydän suruihin jäi Suomen mies.
Kotimökillä vanhukset huokailevat
missä viipyvät tyttömme taas.
On hiuksensa surusta harmaantuneet
ja silmissä kyynelten veet.

Naiset lempensä uhrasi saksmanneille
pikku peipit vain jäljellä on.
Lapsi isätön orvoksi kai tänne jää
isä maailmalle jo häipynyt on.
Hän oli vain soturi vierahan maan
ja naistemme lemmen nyt saa.
Kun soturit urheat palaavat taas,
naistemme rintama murtunut on.

21.2.1942 Turun laivaston keskuudessa levinnyt pilkkalaulu

Faforin, Heinonen: Kotirintama 1941-1944, 1972 Tammi, s. 115

Vertaa sanoitusta tähän:

Pienet kukkivat kummut (Little flowering hills)
composer: Ragnar Nyholm

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4 arkisto%2F03017_2

On päättynyt päivä, jo yö yllättää
Tykit tuokioks taas vaienneet.
Nuoret soturit hetkeksi rauhan nyt saa
Vie kotihin taas aatokset.

Kotimökillä äiti jo niin väsynyt.
Mitä aatelleekaan siellä nyt?
On surusta hiuksensa harmaantuneet
Ja silmissä kyynelten veet.

Vain kukkivat kummut nuo kalmistoineen
Lie kaikki mi jäljellä on.
Siell' lepää nyt sankarit Suomussalmen,
Summan, Raatteen ja Kollaan joen.

Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi,
On muistossa kumpujen yö.
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi,
Ei poikaimme sankarityöt.

Ei unhoittua muistot nuo talviset voi
Ei poikaimme sankarityöt

vihellä vähä alkua.
täälä on sellainen ihminen joka on kuullut aikalaisten kertomia juttuja ja puhuu vain niistä, kyllä hän tietää.

miksi ei hän sano mitää.

voi hyvänen aika. Enkö kenties koskaan saa tietää mikä laulelma on kyseessä.