Kuuntelin radio-ohjelmaa miten opiskella vanhemmuutta ja lasten kasvatusta. Siinä ilmeisesti muuten uskonasioihin skeptisesti suhtautuvat henkilöt näkivät erittäin terapeuttisena vaikutuksena ennen niin yleisenä tapana olleet iltarukoukset.
Kun illalla ennen nukahtamista turvallinen vanhempi tai isovanhempi vietti yhteisen rauhallisen hetken laspen kanssa.
Rukouksessa mieli rauhoittui yhdessä, kiitettiin kuluneesta päivästä, tehtiin sovinto ikävien asioiden kanssa ja oli kiinnekohta Jumala tai enkeli joka antoi turvaa. Tavallaan mieli kuin puhdistui antaen sijaa lepoon ja uusiin haasteisiin seuraavalle päivälle. Mainittiin kyllä että kaikki helvetinkatkuiset uhkasaaranat eivät ole rakentavaa ainesta tohon yheiseen hetkeen.
Siis rukouksesta on hyötyä jo ihan terapeuttisesti vaikka sillä ei olis mitään tekemistä totuuden kanssa onko Jumala via ei!
Puhuttiin myös kuvaannollisesti omastatunnonnosta vanhan keromusken muodossa sisäisen hyvän tai pahan koiran ruokkimisesta.
Kun illalla ennen nukahtamista turvallinen vanhempi tai isovanhempi vietti yhteisen rauhallisen hetken laspen kanssa.
Rukouksessa mieli rauhoittui yhdessä, kiitettiin kuluneesta päivästä, tehtiin sovinto ikävien asioiden kanssa ja oli kiinnekohta Jumala tai enkeli joka antoi turvaa. Tavallaan mieli kuin puhdistui antaen sijaa lepoon ja uusiin haasteisiin seuraavalle päivälle. Mainittiin kyllä että kaikki helvetinkatkuiset uhkasaaranat eivät ole rakentavaa ainesta tohon yheiseen hetkeen.
Siis rukouksesta on hyötyä jo ihan terapeuttisesti vaikka sillä ei olis mitään tekemistä totuuden kanssa onko Jumala via ei!
Puhuttiin myös kuvaannollisesti omastatunnonnosta vanhan keromusken muodossa sisäisen hyvän tai pahan koiran ruokkimisesta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tahdon mukaisesta on hyötyä kaikkeen. Vanhurskaus on siunaukseksi ja synti on kiroukseksi, tämänhän tulee olla selvää kaikille, tietysti sielun pelastukseen Jeesuksessa tarvitaan myös syntyminen elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä ja anovat tämän saavat Isän Jumlana armoliittoon syntyessään.
Eiköhän pääasia liene se, että vanhemmilla on aikaa lapselleen ja osioittaa hänen tärkeyden olemalla kiinnostunut siitä, miten hänen päivänsä on sujunut. Rukoilun sijaan voi yhtä hyvin vaikka lukea jonkin iltasadun jolloin lapsi rauhoituu ja kokee läheisyyttä vanhempiensa kanssa.
Miksi ateisti sitten vastustaa niin kiveen kovaan rukoilemista. Jos ei Jumalaa ole niin eikös rukoilu sitten olisi verrattavissa satuun: siis sama asia rukoilla tai lukea satua. vaikka ei Jumalaa olisi niin mielestäni rukous voittaa sadun koska satu on mielikuvitustarinana erilainen etäinen. Se ei käsittle lapselle ja venhemmalle juuri kyseisenä päivänä tapahtunutta sattunuttta hyvää tai pahaa. eikö ole tärkeää että rukouksessa lapsi saa tavallaan sovinnon mieltä askarruttavista asioista, kiittää ja pyytää suojelusta ...Satu jättää lapsen omat asiat käsittelemättä ja siirtää epämääräisenä möykkynä alitajuntaan ym.
Miksi on niin vaarallista ajtella Jumalaa?
jotka hankkeensä jättävät Jumalalle Jeesuksen nimessä ja anovat hengellistä hyvää ja myös armon ja rukouksen ja totuuden Henkeä, sillä anovat sen saavat ja siten myös voidaan lähestyä ja kiittää ja rukoilla ja anoa niinkuin Jumala tahtoo.
Taikauskoinen rauhoittaa pelokasta mieltään taikauskoisilla menetelmillä.
Rukouksella on sama tehtävä kuin maalaamattoman puun koputtamisella.
ttp://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Tarpeelliset taiat/HS20060410SI1TL021zo
>>Puun koputtaminen on peräisin ajoilta, jolloin erityisesti suuria ja vanhoja puita pidettiin pyhinä.
Koputtamalla maalaamatonta puun pintaa manattiin esiin suojelevia voimia.
Satu on kuin psykologien väärä puollustusmekanismi. Ei hetikään niin tekokas kuin rukoilu.
Ei tässä puita aleta koputtelmaan. Rukous on yheyttä Universumin Luojan kanssa.