Onko kirkosta eroaminen tuonut mukanaan ajatuksia että johonkin vastaavanlaiseen porukkaan olisi hyvä kuulua? Vai onko vapauden huuma vielä päällimmäinen tunne?
Riittääkö siviilirekisteriin kuuluminen vai oletko hakenut seurakuntayhteyden tilalle jonkin muun korvaavan yhteisön?
Riittääkö siviilirekisteriin kuuluminen vai oletko hakenut seurakuntayhteyden tilalle jonkin muun korvaavan yhteisön?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Päätin jo kuusivuotiaana etten alistu moiseen aivopesuun.. Kirkossa olin kai tavan vuoksi, mutta erosin siitä viime vuonna. En ole koskaan tuntenut tarvetta kuulua mihinkään "lahkoon".
Jopas sinä olit varhaiskypsä moiseen päätökseen.. Juuri tuon takia on hyvä että vanhemmat päättävät lapsen kirkkoon kuulumisesta tiettyyn ikään asti.
Eihän kukaan 6-vuotias ole kypsä päättämään kirkkoon kuulumisestaan, kun monelle 18-vuotiaallekin se vielä on liian aikaista.
Siksipä alle 18 vuotiaita ei saisikaan liittää mihinkään uskontoihin.
Terveellä itsetunnolla varustetulla ihmisellä ei ole mitään tarvetta kuulua mihinkään uskonnoliseen yhteisöön. Omasta elämästä vastuun ottamiseen ei tarvita seurakuntaa eikä jumalaa.
Miten Kristitty sitten kokee jumalansa turvan? WTC:iskujen jälkeen, jeesusta olisi lyöty viitakkeella, hätäteurastettu ja syöty.. aivan kuten joka pääsiäisenä muutenkin
Olen liittynyt seurakuntaan, joka ei ole luterilaisen kirkon seurakunta. Liityin jo paljon ennen eroani luterilaisesta seurakunnasta.
Reilusti ja rehellisesti eroni tein: menin kirkkoherranvirastoon ja ilmoitin eroavani luterilaisesta kirkosta. Sitten minut laitettiin välittömästi naiskirkkoherran kanssa kahdenkeskiseen keskusteluun. Tämä naishenkilö sihisi hampaidensa välistä: "Nyt on viimeinen tilaisuus sanoa, mikä meni pieleen"
Tuon keskustelun aloituksen koin todella järkyttävänä ja vaivoin pystyin tyynesti vastaamaan, jotta ei ole mitään negatiivista.
Tuon sanan "viimeinen" korostaminen sai mieleni järkkymään, mutta ei siinä sen enempää - tiesin tehneeni oikein, kun erosin.
Olen eronnut kirkosta joskus silloin kun eroakirkosta.fi oli uusi asia. Erosin siksi etten usko jumaliin tms. yliluonnollisiin asioihin. Minut on liitetty aikanaan lupaa kysymyttä kirkkoon, rippikoulun skippasin teini-iässä, mutta kävin sen myöhemmin intissä ja yhtenä syynä muutaman vuoden myöhemmin järjestetyt kirkkohäät. Lapset on kastettu ja vaimoni kuuluu edelleen kirkkoon, vaikkakaan ei ole mitenkään uskonnollinen. Vanhin lapsikin erosi kirkosta kesken rippikoulun.
Kirkosta eroaminen ei todellakaan jättänyt elämääni mitään aukkoa mitä olisi pitänyt korvata yhtään mitenkään.
Kaikennäköiset lahkot ovat hengenvaarallisia! Älkää ihmiset lähtekö niihin valheisiin mukaan,ne haluaa vaan rahanne ja henkenne!!