Läheltä piti -tilanteita?

Joskus kauan sitten ajelin satasen vauhtia pimeässä ja tihkusateessa Elimäen suoralla. Näin, että tien vasemmalta puolelta alkoi nousta musta hirven etupää näkyviin. Siitä se edestä juoksi, varmaan jäi takakavion ja puskurin väliin korkeintaan 10 cm väliä, mutta se riitti. En ehtinyt tehdä kerrassaan mitään...

Lapissa ajelin kauan sitten hakkuuaukean läpi menevää tietä kuuttakymppiä ja katselin maisemaa. Tuli mieleen, että voishan tässä kahdeksaakymppiäkin ajella. En ehtinyt lisätä vauhtia ollenkaan, kun hirvi juoksi edestä tien poikki. En tosiaan nähnyt sitä hirveä vaikka oli päivä ja hyvä näkyvyys ja katselin hirven tulosuuntaan. Ei jäänyt isoa väliä siihenkään.

1972 syksyllä ajelin Porvoon ja Helsingin välistä tietä iltapimeällä mittarinopeutta 140 km/h. Oli mustaa jäätä josta ei ollut aiemmin kokemusta. Alkoi auton perä heittämään sivulle jota tietysti aina korjasin. Heitteli vuoroin kummallekin sivulle ja heitot kasvoi aina suuremmaksi. Yhdessä vaiheessa menin vasen kylki edellä tien vasemmalla puolella olevaa pylvästä kohti, mutta auto kääntyi vielä kerran ja pysähtyi tasan poikettain oikeaan reunaan oikea kylki edellä, eturattaat asfaltilla ja takarattaat soralla. Kävi melko kallellaan ja kävin ulkoa tarkistamassa oliko pyörähtänyt katon kautta ympäri vai ei. Ei ollut, mutta auton vasen sivu oli täysin sorassa ja oikean takapyörän edessä oli jostakin kuormasta pudonnut puu 10 cm:n päässä. Yksi auton (Ford Escort -72) pölykapseli oli irronnut eikä sitä mistään löytynyt; en tiedä miten mahdollista...
Onneksi ei ollut muuta liikennettä sillä osuudella.
Tämä opetti kerralla ajamaan maltillisesti.

Sattuuhan noita. Eilen kehäykkösellä Kannemäen haaran kohdalla ajelin vähän vajaata kahdeksaakymppiä itään päin sitä reunimmaista kaistaa. Haarasta tuli vanhemmalla Escortilla nainen noin viittäkymppiä eteen. Vaihtoi kaistaa selvästi taakseen katsomatta. "Ei sieltä eilenkään tullut ketään"... Onneksi ABSit toimivat ja olin tarpeeksi tarkkana.

Mamma ajeli 300 metriä edessä ja vaihtoi seuraavalle kaistalle saavutettuaan huimaavan kuudenkympin nopeuden. Samat jarrutusoperaatiot toistuivat siellä, keskimmäisellä kaistalla on paljon enemmän liikennettä.

Kyllä se vielä jonain päivänä jää bussin tms. alle.

Ylivoimaisesti eniten vaaratilanteita tulee osaamattomista ohittajista.
Heti kun oman auton keula on puoli metriä edempänä kuin ohitettavan, palataan oikealle kaistalle. Joka päivä saa monta kertaa jarruttaa pelastaakseen oman ja toisen hengen. Samat ohittelijat sitten määkivät jostain alinopeutta ajavista.
Kävisivät sen autokoulun niin olisi liikenne turvallisempaa muutenkin!

Vaarallista on ammattikuskin työ mutta en saa silti vaarallisentyönlisää.
Toissavuonna 8 kertaa meinattiin ajaa minua päin, mutta viime vuonna
taisi olla vain kerran. Kaikki taajamassa, tuo viimevuotinen oli niin
että ajoin huonossa kelissä risteykseen missä minulla etuajo-oikeus,
huomasin jo aika ajoissa että oikealta risteykseen tulossa henkilöauto
mutta kaippa se huomaa.. siitä se meni 1-2 metrin päästä kuorma-autoni keulasta..

Toissa vuonna ne 8 kertaa niin jokaisessa vastapuolella naiskuljettaja,
keliolosuhteet hyvät kaikinpuolin, kaikki tilanteet väistämisvelvollisuuden
laiminlyöntejä taajamassa. Kolleegalla meni viime vuonna kuorma-auto lunastukseen henkilöautokuskin toimesta, meni hytin runko kieroon niin paljon
että tulee halvemmaksi vakuutusyhtiön maksaa käypä hinta kuorkista.
Ei mitään korvauksia siitä että oltiin ilman kuorma-auto varmaan viikko ja
sen jälkeen mentiin monta viikko vuokra kuorma-autolla joka nyt
korvattiin sitten. Niin joka keississä minä olin se kuka jarrutti, väisti yms
niin liikenteen turvalliset kuljettajat ei päässeet kuin mun tilastoihin.


Että semmosta se liikenteessä on, tervetuloa..
Olen sanonut että takana on tilaa, tarkoittaa että älä aja eteen,
aina ei pysty kaikkeen reakoimaan vaikka yliluonnolliset kyvyt kai mulla
vissiin jo on.

Kyllä noita "läheltä piti" tilanteita on yli 25v ja vajaan miljoonan km:n aikana itsellekin siunaantunut.

-mieleenpainuvin tapahtui talvella 87 kun palasin yöllä tansseista kolmen aikaan liukkaalla talvikelillä kotia.....alamäessä, mutkan kohdassa hyppäsi hirvi eteen jarrutin, totesin, että liukasta on, mutta se ehti alta pois. -sitten tuli toinen.. painoin kaasua, mutta paukahti.......pysähdyin, ei hirveä ja autokin näyttää ehjältä. -kotona huomasin, että taaempi suksiteline oli siirtynyt 15cm taaksepäin.....hirven turpa oli osunut siihen, mutta kumpikin osapuoli selvisi muuten vaurioitta!

Tyypillinen "ammattikuski".

Näkee tieliikenteen oikeuksina ja velvollisuuksina. Päälle vaan ilman ennakointia jos eteen tulette.

Ihme kun näitä ei itselleni satu vaikka ajan paljonkin.

Kortti oli ollut mulla reilu puoli vuotta eli keväällä 2002 tuli vissiin eka töppäys. Meinasin törmätä pysähtyneen autojonon perään mutta sain kuitenkin ohjattua Volvo 360:n (pappani entinen) lumipenkkaan oikealle puolelle tietä. Onneksi siinä ei sattunu olemaan mitään pysäkkejä, pylväitä tai penskoja eessä ! Muoveja särky hiukan pohjasta ja joku ystävällinen miesi tuli kiskaseen mut pois hangesta. Sanoi että kattelehan tietä äläkä niitä tyttöjä.
Kuletin isolla seittämän kuution häkkikärryllä kymmeniä rukkilavoja, ja aattelin että empä sivo ku ei yllä laitojen yli. No kaheksakympi vauhissa yksi kevyt lava kärryn etuosasta kuitenkin lensi tielle. Näin vaan taustapeilistä että sinne viuhahti. Takana jonku matkan pääsä tuli auto mutta se väisti kai aika äkkiä vasemmalle. Onneksi sattu olemaan semmonen tie että yhteen suuntaan meni 2 kaistaa ja vastaantulokaistat oli kaiteen takana! Pysäytin auton tien eunaan, hätävilkut päälle ja kävin hakemassa tien reunassa valkoviivalla muutaman kymmenen metrin päässä lojuvan lavan.
Tänään sattu yksi fuckin hölmö ohitus Limingassa ku ohitin rekan loivassa ylämäessä ja ja ehin nippa nappa takas omalle kaistalle ennen vastaantulijoita. Jouduin kai vähän kiilaamaan rekan eteen ku se väisti oikeelle ja taustapeilistä näin että helevetinmoinen pöläys kävi takana ku rekka kynsi jonkin aikaa kuivaa hiekkaista tienlaitaa. Varmaan vastaantulijatkin saattoi väistää oikeelle ja lisätä osaltaan pöllyytystä. Pirun kelju tunne siinä kyllä tuli ku ei nähny pölyn takia pysykö ne kaikki autot tiellä. Menin kotona kattomaan Tilannehuoneesta että onko ilmotettu ulosajosta tai muusta ikävästä ohituspaikalla mutta ei siellä mitään onneksi ollut.

Jäälissä, liikennevaloissa, helmikuussa 2010 oli vastaantulijalle vihreet ja se oli kääntymäisillään Laivakankaalle. Ajelin Oulusta päin ja mummo istu vieressä etupenkillä enkä sille jutellessa oikeen tajunnu yhtään että mulle palaa punaset vaikka näin ne kyllä. Onneksi vastaantulija kuitenkin pysähtyi ja antoi mun mennä vauhilla risteyksestä yli.
Täyden Halkokärryn kans olin kääntymässä pikkutieltä isolle, vasemmalle, ja meinasin jäähä yhen auton jalkoihin ku mun Isuzu ei jaksanu kiihyttää kovin hirveesti. Se auto ryhtyi painaan tööttiä varmaan 30 metrin päässä eikä kuski nostanu sormeaan tööttinappulalta ennenkuin olimme sivuuttaneet toisemme täpärästi.
Kuskasin sammuneita kavereita paarista yhen sammuneen autolla. Muuannesa rampisa meinasin ajaa rampista kaartavan rekan eteen, tai ajoinkin siis, vaikka parempi ois ehkä ollu antaa sen mennä eka. Liukkaasti luikahin kuitenkin siitä sen eestä enkä jääny jalkoihin. Oli pimeä tammikuinen yö.

Nuoret ottaa liikaa riskejä....se on huomattu...kerran ku se auto tulee sivusta satasta päin ni se on henkipois..

Tänään, 2kk vanhalla käytetyllä mersullani meinasin ajaa jonkun BMW:n päälle!
Sorry kaveri, tuskin tätä luet mutta itse olin kauhuissani kun jouduit väistämään
rajusti vaikka tulin kolmion takaa.
Katsoin t-risteyksessä molempiin suuntiin enkä nähnyt ketään.
Yllättäen edessäni oli bemarin kylki, jarrutin kaikki pohjaan ja kaveri väisti varmaan penkalle. Onneksi ei osunut, olisin tietysti ollut maksumies.
Yritin selvittää syytä ja tulin siihen tulokseen, että entisen autoni peili oli pienempi
ja ylempänä kuin nykyinen, eli bmv jäi täysin sen taakse.
Pakko skarpata tuon asian suhteen, oli sen verran pysäyttävä