Uskovainen.. VARO näitä ammatteja..!

Älä höpäjä joutavia..

Se on uskovasta itsestään kiinni mukautuuko hän työkavereittensa tyyliin vai luottaako elämänkurviensa ohjauksen Jeesuksen ohjattavaksi..

Suurin osa ei uskovista työkamraateista kuitenkin kunnioittaa uskovaa hänen uskonvakaumuksestaan, kunhan uskova ei jatkuvasti ikäänkuin "tuputa" omaa uskoaan työkavereilleen..

Jumalan viisaus se rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää..

on myös varastotyöntekijä. Työkaverit eivät muusta puhu kuin juopottelusta ja pornosta, ja kiroilevat ja tupakoivat. Siihen on muutama tuntemani helluntailainen sortunut mukaan ja maailma on houkuttanut pois.

Varokaa maailmaa ja sulkeutukaa bömbeleihinne, ettei maailma saastutua.

Ällös koskaan erehdy Itellalle postinjakaksi, sillä se on turmion tie!
Moni on sillä tiellä nääntynyt, ojaan langennut, työttömäksi joutunut.
Niin surullista että...

Hyvä Kari ! :)))

Minulla henkilökohtaisesti pahin työ on ollut se kun nuorena miehenä olin Kemijoella uppopuita kaatamassa.

Toiset ihmiset ja yksilöt ovat stressille alttiimpia kuin toiset. Oma asenne ratkaisee, eli se mitä on omien korvien välissä. Jos ajattelee jatkuvasti stressiä, ja kiirettä, ja työmäärää, niin ne aiheuttavat ja ylläpitävät stressiä, koska yksilön oma asenne on jo suhtautumistavaltaan stressihakuinen.

Yksilö voi itse omilla asenteillaan vaikuttaa siihen, että kokeeko stressiä vai ei. Myöskin se mihin yksilönä suostuu, eli suostuuko toisten pompotettavaksi, juoksupojaksi, ja tekemään hyvän hyvyyttään enemmän kuin on tarpeen toisten mieliksi.

Pitää tietää omat rajansa ja jaksamisensa. Ja kun tietää mitä jaksaa, ja missä omat rajat tulevat vastaan, niin ei alunperinkään pidä antaa periksi asioissa, jotka vievät ihmistä yksilönä uupumukseen, ja työhön väsymiseen, ja stressiin.

Pitää osata jakaa työtehtävänsä sellaisiin kokonaisuuksiin, että pystyy ne stressittä hoitamaan. Ei pidä kiirehtiä, tai jättää asioita viime tippaan, koska ei ole kyennyt jakamaan omaa käytettävissä olevaa työaikaansa järjevästi, niin että ehtisi kaiken.

Ei pidä ahnehtia työtehtäviä, eikä suostua tekemään pitkää päivää, tai kahta vuoroa putkeen, jos ketään muuta ei olla saatu, koska silloin työyhteisö ja pomo voi aina vedota siihen samaan saadakseen tietyn henkilön toimimaan aina halutulla tavalla, ja olemaan täydennysmiehenä.

Ei pidä kristittynä uskovana olla liian kiltti, koska vaikka ei olisikaan kristitty ja uskovainen, niin kaikilla yksilöillä on omat rajansa, eivätkä ihmiset ole mitään koneita. Ei pidä antaa huijata itseään, niin että toiset voivat aina vedota toisen kristillisyyteen ja uskovaisuuteen, ja käyttää sitä hyväkseen, saadakseen haluamaansa toimintaa, ja päästäkseen helpolla. Nyt kun sinä olet uskovainen ja kristitty, niin teetkö tämän ja tämän..... Tämähän oli sitä lähimmäisen rakkautta, joten voisitko....... Etkö sinä ollut se joka kävi jossain seurakunnassakin..... Onko tämä nyt sitä tuntemaasi kristillisyyttä......

Ei työ uskoa kaada, ellei usko työtä! Mutta onhan näitä ammatteja, jotka eivät sovi uskovaisille, eikä uskosta osattomillekaan, koska jos työ ei alun alkaenkaan ole ollut itselle sitä ominta, niin siitä voi tulla puurtamista, jos ei pidä siitä mitä tekee.

Aina pitää myös muistaa miksi käy työssä, ja miksi tekee työtä. Ihminen tarvitsee jotain millä elättää itsensä, ja sitä kutsutaan rahaksi. Nykyaikana ei oikein enää voi vaihtaa oravan nahkaa puurolautaseen. Kokeilla voi tietysti aina. Pitää tietää mistä pitää, mikä innostaa, mikä tuo elämään väriä, mikä täyttää päivän mielekkäällä toiminnalla. Oma asenne ratkaisee siinäkin.

Itse olen jopa ajatellut rekkakuskin, ja kuorma-auton, sekä pakettiauton kuljettajan ammattia ja työtä. Näen silmissäni loputtomat tiet auringonlaskuineeen ja nousuineen, kuvittelen kahvin tuoksun taukopaikoilla, ja niiden tunnelman. "Huomenta ystäväiseni! Mukava aamu tänään. Otankin tuosta päivän lehden, kahvia ja tuoretta pullaa. Näyttävät vasta leivotuilta." Taustalla soi Huomenta Suomen tunnusmusiikki, ja ehtii vilkaista aamu-uutiset sekä päivän sään. Kaikkeen menee 15-20 minuuttia aikaa. Kiirettä ei ole, koska ei suostu ajattelemaan niin. Carpe Diem = TARTU HETKEEN!

Kuvittelen nousevani rekan kuskin paikalle, ja näen sieltä kaiken - korkeammalta kuin muut. Laitan Groovin soimaan, ja yritän pysytellä paikallani ajaessani, etten löydä itseäni jostain pusikosta =) Laitan coolit aurinkolasit päähäni, ja morjestelen muille rekoille, ja odottelen rekkamiesromantiikan alkavan kukkia. Olen ylpeä ajotaidostani, ammatistani, ja annan sen näkyä, ja kuulua. Ruiskumaalaan rekkaani kuvan siitä, mikä on kaikkein lähimpänä sydäntäni. Kulkiessani käännän päät, koska ammatillinen itsevarmuuteni näkyy.
Kun saavun jonnekin kaikki tietävät, että tuo on se uskovainen, koska en suostu kuuntelemaan muilta ihan mitä puhetta tahansa, vaan puutun siihen heti, jos se ei miellytä minua, ja luo vääränlaisen työilmapiirin. Jokainen ihminen voi valita seuransa, sekä sen mitä haluaa jäädä kuuntelemaan.

Pe.ku
Minulla henkilökohtaisesti pahin työ on ollut se kun nuorena miehenä olin Kemijoella uppopuita kaatamassa.

olisit mennyt amatzooneille kumipuita kaatamaan-- viikko levättiin,kun kesti pomppimista-- lauloi irvinikin aikoinaan sai huilata