PERHEVÄKIVALLAN MÄÄRÄ YLLÄTTI TUTKIJAT
Ralf Sund
Julkaistu Turun Sanomissa 1.3.2004
Tutkijat hämmästyivät perheväkivallan laajuudesta. Suomessa saadaan turpiin yhtä usein kotona kuin kaduilla. Lähes aina kotiväkivaltaan liittyy alkoholi.
Toinen kansallisen turvallisuustutkimuksen mielenkiintoinen tieto oli, että perheväkivallan kohteista kolmannes on miehiä. Naisjärjestöt ja maan virallinen tasa-arvopolitiikka on pitänyt kiveen hakattuna kyseenalaista tietoa siitä, että sukupuolten kesken perheessä väkivalta jakautuisi 90-10.
Yhteiskunta tasa-arvoistuu epämiellyttävä tavalla: viime vuosien kehityksellä naiset ovat kymmenen vuoden kuluttua yhtä hanakoita nyrkin ja puukon heiluttajia kuin miehet. Tämmöistä tasa-arvoistumista tuskin kukaan toivoo.
Väkivallan käytön epäterveelle tasa-arvoistumiselle on luonnollinen selitys. Naisten alkoholinkäyttö on viime vuosina kasvanut selvästi reippaammin kuin miesten. Kirittävää on, mutta reilussa kymmenessä vuodessa tämäkin miehinen ylivalta on murrettu.
Suunnat ovat selviä. Asioihin pitäisi puuttua silloin kun ne ovat alkutekijöissään eikä silloin kun ongelma on jo räjähtänyt käsiin. Paksun tammen kaataminen on paljon vaikeampaa kuin kitukoivun.
Osansa nurjasta kehityksestä saa ottaa kontolleen maan virallinen tasa-arvopolitiikka, jossa miestä on pidetty yksipuolisesti väkivallan tekijänä ja naista uhrina. Poliittisten ja muiden naisjärjestöjen monopoliasema suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa on ollut ja on vankka. Yksinkertaiset tilastolliset faktat eivät ole koskaan maailmanhistoriassa murtaneet vahvaa uskoa ja pinttyneitä opinkappaleita. Ei tälläkään saralla.
Surullisen esimerkki asiasta saatiin pari viikkoa sitten kun naisjärjestöt (yhdeksän poliittista ja kolme ei-poliittisen naisjärjestöä) yksissä tuumin kävivät taisteluun Raha-automaattiyhdistyksen tukemaan naisten aggressio
läheisissä ihmissuhteissa - hanketta vastaan. Naisjärjestöjen mielestä sellaisia hankkeita ei saa tukea.
Miksi tutkia semmoista mitä ei ole olemassakaan. Tietäähän sen tutkimattakin. Vahva usko vie läpi totuuden ja faktan.
Väkivaltainen ihminen on ongelma, oli hän sukupuoleltaan mies tai nainen. Väkivalta pitäisi kitkeä sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Esteenä eivät saa olla vanhentuneet ja valheelliset myytit naisen elämää suojelevista
piirteistä ja miehen lajityypillisestä fyysisyydestä.
On olemassa sekä väkivaltaisia miehiä että väkivaltaisia naisia. Kaulimella ja puukolla saa fyysisesti heikompikin aikaan pahaa jälkeä.
Toisen sukupuolen hyysääminen kuten Stakesin taannoisessa kampanjassa, jossa mies oli vain ja ainoastaan paha ja nainen hyvä, luo hyvän kasvualustan väkivallan kasvulle. Sitä, mistä yhteiskunta vaikenee, ei ole olemassakaan.
Se on siis sallittua - jopa suotavaa?
Tutkijat tulevat hämmästymään jatkossakin kun uusien väkivaltatutkimustentuloksia julkaistaan. Perheväkivalta lisääntyy. Siitä pitää huolen halpaviina, jota alkaa kohta maahan virrata oikein kunnolla. Toinen yllättävätieto tulee olemaan se, että naiset kirivät miesten etumatkaa väkivallantekijöinä kiinni. Siitä pitää huolen omalta osaltaan naisjärjestöjen (joille myytit ovat paljon kovempaa valuuttaa kuin tutkittu tieto) vankka ote suomalaiseen tasa-arvopolitiikkaan
Ralf Sund
Julkaistu Turun Sanomissa 1.3.2004
Tutkijat hämmästyivät perheväkivallan laajuudesta. Suomessa saadaan turpiin yhtä usein kotona kuin kaduilla. Lähes aina kotiväkivaltaan liittyy alkoholi.
Toinen kansallisen turvallisuustutkimuksen mielenkiintoinen tieto oli, että perheväkivallan kohteista kolmannes on miehiä. Naisjärjestöt ja maan virallinen tasa-arvopolitiikka on pitänyt kiveen hakattuna kyseenalaista tietoa siitä, että sukupuolten kesken perheessä väkivalta jakautuisi 90-10.
Yhteiskunta tasa-arvoistuu epämiellyttävä tavalla: viime vuosien kehityksellä naiset ovat kymmenen vuoden kuluttua yhtä hanakoita nyrkin ja puukon heiluttajia kuin miehet. Tämmöistä tasa-arvoistumista tuskin kukaan toivoo.
Väkivallan käytön epäterveelle tasa-arvoistumiselle on luonnollinen selitys. Naisten alkoholinkäyttö on viime vuosina kasvanut selvästi reippaammin kuin miesten. Kirittävää on, mutta reilussa kymmenessä vuodessa tämäkin miehinen ylivalta on murrettu.
Suunnat ovat selviä. Asioihin pitäisi puuttua silloin kun ne ovat alkutekijöissään eikä silloin kun ongelma on jo räjähtänyt käsiin. Paksun tammen kaataminen on paljon vaikeampaa kuin kitukoivun.
Osansa nurjasta kehityksestä saa ottaa kontolleen maan virallinen tasa-arvopolitiikka, jossa miestä on pidetty yksipuolisesti väkivallan tekijänä ja naista uhrina. Poliittisten ja muiden naisjärjestöjen monopoliasema suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa on ollut ja on vankka. Yksinkertaiset tilastolliset faktat eivät ole koskaan maailmanhistoriassa murtaneet vahvaa uskoa ja pinttyneitä opinkappaleita. Ei tälläkään saralla.
Surullisen esimerkki asiasta saatiin pari viikkoa sitten kun naisjärjestöt (yhdeksän poliittista ja kolme ei-poliittisen naisjärjestöä) yksissä tuumin kävivät taisteluun Raha-automaattiyhdistyksen tukemaan naisten aggressio
läheisissä ihmissuhteissa - hanketta vastaan. Naisjärjestöjen mielestä sellaisia hankkeita ei saa tukea.
Miksi tutkia semmoista mitä ei ole olemassakaan. Tietäähän sen tutkimattakin. Vahva usko vie läpi totuuden ja faktan.
Väkivaltainen ihminen on ongelma, oli hän sukupuoleltaan mies tai nainen. Väkivalta pitäisi kitkeä sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Esteenä eivät saa olla vanhentuneet ja valheelliset myytit naisen elämää suojelevista
piirteistä ja miehen lajityypillisestä fyysisyydestä.
On olemassa sekä väkivaltaisia miehiä että väkivaltaisia naisia. Kaulimella ja puukolla saa fyysisesti heikompikin aikaan pahaa jälkeä.
Toisen sukupuolen hyysääminen kuten Stakesin taannoisessa kampanjassa, jossa mies oli vain ja ainoastaan paha ja nainen hyvä, luo hyvän kasvualustan väkivallan kasvulle. Sitä, mistä yhteiskunta vaikenee, ei ole olemassakaan.
Se on siis sallittua - jopa suotavaa?
Tutkijat tulevat hämmästymään jatkossakin kun uusien väkivaltatutkimustentuloksia julkaistaan. Perheväkivalta lisääntyy. Siitä pitää huolen halpaviina, jota alkaa kohta maahan virrata oikein kunnolla. Toinen yllättävätieto tulee olemaan se, että naiset kirivät miesten etumatkaa väkivallantekijöinä kiinni. Siitä pitää huolen omalta osaltaan naisjärjestöjen (joille myytit ovat paljon kovempaa valuuttaa kuin tutkittu tieto) vankka ote suomalaiseen tasa-arvopolitiikkaan
Vastaukset 65
Vanhimmat
Ikäväksesi on todettava, että vielä uusimpienkin trendien mukaan MIEHET OVAT VÄKIVALLAN pääasiallisia aiheuttajia. Ehkä joskus päästään toivomaasi tavoitteeseen, kaataman paskat naisten päälle. Siihen asti: kuulemiin.
tulee tasan yksi ajatus päähän: koko feminismi on loistava esimerkki täydellisestä aivottomuudesta, jota yhteiskunta parhaansa mukaan hyysää.
on monessa asiassa haitta, mutta feminismissä se on edellytys...
on valitettavan usein juuri Martti-rouvan kaltaisten miesväkivaltaa ymmärtävien humanistien ylläpitämää: isukit nuijivat aivot muusiksi, kukaan ei puutu asiaan. Akan syy tietenkin. Ja lasten, mitäs rääkyvät. Ja pelkäävät, isää pitää ymmärtää ja olla vahva. Jep.
oikein, kaksineuvoinen Jep siis väittää, että feministeillä on isukkien nuijimat muusatut aivot?
No, en ihan yhdy kyllä tuohonkaan. Mutta jospa odotetaan tilastoihme Tittelityytä, jospa hän tietää tämän asian tilastollisen faktan...tai edes likiarvon.
Perheväkivallan uhrit ovat enimmäkseen naisia, mutta väkivallan uhrit yleensä ovat useinmiten miehiä.
Miksi perheväkivalta pitäisi nostaa jalustalle suhteessa muuhun väkivaltaan? Siksikö että sen uhrit ovat naisia?
puolustuskyvytön fyysisesti vahvemman miehen
väkivallan kohteeksi joutuessaan.
Sen sijaan kun ukot tappelevat keskenään, se on
keskinäistä voimain koetusta, eikä yleensä kumpikaan ole jo etukäteen tuomittu häviämään.
Eikä perheväkivaltaa saisi missään tapauksessa koskaan hyväksyä.Sen esiin tuominen keskusteluissa on eri asia kuin jalustalle nostaminen.Varmaan tarkoititkin kysyä, että miksi naisiin kohdistuva väkivalta on enemmän tunteita herättävää kuin väkivalta yleensä.
Tiedäthän, että siksi kun juuri perheessä, jos missä , naisen tulisi voida tuntea olonsa turvatuksi. Mitä mieltä olet miehestä joka lyö vaimoaan?
puolustuskyvytön raukka ja sellasena pysyykin, mikäli on feminismiin uskomista!
Onhan silläkin huomattava ero, jos nainen raiskataan yöllä metsässä. Jos siihen menet ja sanot, että vois vähän katella, ettei juoksentele minareissaan kännipäissään yöllä neljältä metsiköissä, saa vähän akkiä näpäytyksen siitä, että vastuuta ei saa sysätä uhrille!
Mutta kuis on, jos mies hoipertelee ulkomaan elävien maassa kännipäissään ja tulee ryöstetyksi? Sehän on selvää, eikö olekin, Lissu?
Sen voi estää sillä, että siirretään vastuu uhrille...mitäs oli niin helvetisti kännissä ulkomailla!
Sillä ellei nainen nyt satu olemaan valtavan kookas ja ammatiltaan painon nostaja, niin hän on normaalikokoisen miehen rinnalla juuri se puolustuskyvytön tyttörukka, niinkuin sinä sanoit jos mies käyttäytyy väkivaltaisesti.
Raiskauksen tai ryöstön kohteeksi joutuminen ovat eri asioita. Rikoksia kumpikin, mutta luonteeltaan raiskaus on törkeämpi, sillä siinä käydään fyysisesti heikomman kimppuun.Ulkomailla kännissä hoiperteleva mies tietää riskin tulla ryöstetyksi.Samoin tietää nainenkin riskin tulla raiskatuksi, jos juoksentelee yöllä kännipäissään metsässä. Kumpikin, raiskattu, sekä ryöstetty ovat rikoksen uhreja ja rikoksen tekijälle kuuluu rangaistus.
Onko se feminismiä sitten, mutta minusta raiskaus on rikoksena törkeämpi kuin ryöstö.
Kyse nyt kuitenkin oli siitä, miksi vastuun siirto onnistuu kivutta toisessa tapauksessa ja toisessa ei millään. Kauheita ennakkoasenteita...
Hyväksyt siis väkivallan kuitenkin? Asetat sen asteikolle.
Eikö ryöstössä turpiinsa saanut olekaan uhri? Katuväkivaltaan kuolee ihmisiä yhtä lailla kuin perheväkivaltaankin. Molemmissa on kyse väkivallasta. Puolustuskyvyttömään uhriin kajoamisesta. Kuitenkin toinen ei ole mitään. Kun uhrina ei ole nainen.
Eikä kaikki miehet ole painonnostajatyyppejä. Niitä painonnostajia on naisissakin. Osa naisista on niin isoja ettei poikaystävätkään enää teidä, mistä päin pitäis...kuinka sellasen päälle raiskaaja uskaltaisi?
Entäs jos nainen ensin ryöstetään ja raiskataan vasta sitten? Tuomio, tuomari Lissulta, tulisi pelkästään raiskauksesta, koska arvioit sen törkeämmäksi?
Mutta jos akti on lyhyt, on tuomiokin lyhyt...entäs siinä tapauksessa se mukilointi?
mutta sille en voi mitään, että väkivallatonta
yhteikuntaa emme saa millään luotua. Ei ole koskaan ollut sivilisaatiota, missä ei väkivaltaa ilmenisi jossain määrin, muodossa, tai toisessa.
Väkivaltarikoksen taas määrittele laki lieväksi, törkeäksi, tai erittäin törkeäksi. Ainakin luulen , että se menee jotenkin noin. Jos oikeusaste, missä epäilty todetaan syylliseksi ja tuomitaan rangaistukseen toimii "ennakkoasennoituneesti", sinua lainatakseni, niin minä en ole lakeja laatinut, enkä ole myöskään tuomioita langettamassa, mutta omana mielipiteenäni sanoin, että raiskaus on törkeämpi rikos kuin ryöstö.
Asetan vieläpä asteikolle väkivallan. Minun mielestäni, siis minun mielestäni, katuväkivallan uhri saa apua ja oikeutta useimmissa tapauksissa, mutta perheväkivallan uhriksi joutunut nainen, joka on mahdollisesti vuosikaudet joutunut väkivallan kohteeksi omassa kodissaan, on todella vaikeasa tilanteessa.
Tiedäthän varmaan, olet kuullut ja lukenut, että nainen, jota mies lyö, ei voi edes puhua asiasta oikeastaan kenellekään. Hän kokee häpeää, jopa syyllisyyttä ja tahtoo, niin omituista kuin se onkin, puolustaa väkivaltaista miestään ja suojella rikollista.Kierre jatkuu vuodesta toiseen ja alistunut nainen kärsii.
Katuväkivallan uhri on paremmassa asemassa perheväkivallan uhriin verrattuna. Hän voi jopa välttää tilanteita missä on mahdollisuus joutua "saamaan turpiinsa"(sinun käyttämäsi ilmaisu)
Lopuksi vielä, Maria, minä olen nainen ja voin kuvitella miltä raiskauksen uhri joutuu vuosikausia kokemaan.En ole koskaan julistautunut feministiksi, mutta minä olen nainen ja tällä palstalla saa tuoda ajatuksiaan esiin naisnäkökulmasta.
Lainopillisiin kysymyksiin en puutu ollenkaan, esitän vain omia mielipiteitäni.
Pahoinpitelyissä ei todellakaan ole kyse "voimienkoettelusta". Katutappelijat hakevat hakattavaa, ei sen kummempaa. Eivät he lähde koettelemaan voimiaan tasavertaiseksi arvelemansa kanssa vaan heikomman. Olet katsellut liikaa vanhoja vesterneitä tai puukkojunkkarielokuvia. Lähes valtaosa miehistä lähtee karkuun kun vaara uhkaa.
Väkivalta tai sen uhka varjostaa miehen elämää lähes syntymästä saakka. Siinä vaiheessa kun nainen haluaa sanoa nakkikioskilla viimeisen sanan, mies tajuaa pitää turpansa kiinni, koska tietää, että oikeesti turpiin on tulossa 100 % varmuudella. Pojat oppivat sen jo eskarissa ja hiekkalaatikolla. Kun pojat koulukiusaavat he käyttävät fyysistä väkivaltaa, tytöt puolestaan enemmän henkistä.
täytyy sanoa, että sinulla todellakin todellakin vääristynyt kuva miesten suhteesta väkivaltaan. Hesarissa oli jokinen aika aika osuva kirjoitus ja itse asiassa sihen viittasin tossa yläpuolella.
Itse olen sen verran iso äijä, että harvoin kukaan tulee mitään koittamaan. Toinen syy on se, että en hakeudu assan snakarijonoon vaan ajan taksilla himaan. MIksi minä sitten en lähde koittamaan, jos joku alkaa aukomaan päätäni. Noh, minua ei yhtää lohduta se, että vaikka sain puukosta ja jäin henkiin niin se toinen makaa teholla sohjona. En vain voi mennä asikaspalaveriin silmä mustana ja sanoa, että näkisitpä sen toisen.
"Tiedäthän varmaan, olet kuullut ja lukenut, että nainen, jota mies lyö, ei voi edes puhua asiasta oikeastaan kenellekään. Hän kokee häpeää, jopa syyllisyyttä ja tahtoo, niin omituista kuin se onkin, puolustaa väkivaltaista miestään ja suojella rikollista.Kierre jatkuu vuodesta toiseen ja alistunut nainen kärsii."
Ajattelepas miehen kohtaloa vastaavassa asiassa! Sillä on miehiä, jotka elävät täsmälleen kuvaamallasi tavalla, naistensa alistamina!!Naisjärjestöt eivät anna edes tutkia asiaa, saati että aletaan puhumaan ja auttamaan naisten parisuhdeväkivallan uhreja...He naisasiajärjestöt) pelkäävät mitä?
Käännä asia toisinpäin, jospa se sitten kolahtaa!
Pohdi tilannetta, jossa olisit liitossa mieheen, joka hakkaa sinut viikottain mustelmille, ja lehdistä saisit lukea, että miesasiaunioni kieltää miesten väkivallan kartoittamisenkin sen vähäisyyden takia.
Olisiko vitsi huulillasi asian johdosta? Tuntisitko itsesi tasa-arvoiseksi?
Taas hävettää olla nainen.
"Raiskauksen tai ryöstön kohteeksi joutuminen ovat eri asioita. Rikoksia kumpikin, mutta luonteeltaan raiskaus on törkeämpi, sillä siinä käydään fyysisesti heikomman kimppuun"
Voin kuule kertoa, että myös ryöstössä käydään fyysisesti heikomman kimppuun. Vai miten se muuten voisi onnistua. Viime kädessä kyse on siitä, että toinen osapuoli pelkää väkivaltaa ja toinen nauttii siitä.
konditionaalimuotoa!
Ehkäpä siksi, että myös miesten kokemassa väkivallassa aiheuttajat ovat miehiä! Vitun idiootti ajattele vähän. Miehet hakkaavat paitsi kotona vaimojaan, myös kadulla toisiaan. Ei miehiä sääliä tarvitse kun he toisiaan mätkivät, mutta kun he käyvät pienempien ja heikompien osapuolten kuten naisten ja lasten kimppuun, on yleinen mielipide tuomitseva. Urpo.
Oliko sinulla jotain sanottavaakin?
tajuaa ajatuksen lukemalla MYÖS viestini otsikon...kaikilta sitä ei toki voi vaatia.
että tuollaiset naisunionien puuttumiset asiaan saavat vakavasti pohtimaan ajatusta siitä, että naisjärjestöille olisi totuuden sijasta tärkeämpää pitää kiinni mielikuvasta. Nainen on uhri ja mies on pahantekijä, niinhän se menee. Ja taas ropsahtaa naisille lisää etuja. Samalla saadaan todistettua miehet pääsääntöisesti pahoiksi ja luusereiksi. Ja oma kilpi taas sopivasti kiillottuu...
Naisen kärsimään vääryyteen miehen taholta on aina helppo vedota, siinähän kohtaavat heikkous ja vahvuus, tunteet ja järki, hyvyys ja pahuus. Ja näistä kyllä pidetään kiinni, vaikka samalla ajetaankin tasa-arvoa (mukamas) ja roolitonta yhteiskuntaa!
Feminismin voi siis katsoa suosivan väkivaltaa, se ei halua että sitä edes kartoitetaan. Totuuden julkitulo olisi erittäin kiusallista näille mielikuville, joita nämä järjestöt haluavat ylläpitää.
Samaisessa yhteydessä keväällä, naisjärjestön kirjoittamassa tiedotteessa todettiin myös, että parasta lasten suojelua on NAISTEN SUOJELU. Kyllä kai. Kun muistaa vaikka PAS oireyhtymän, jonka pääasiallisena tekijänä on nainen, voi vain ihmetellä tuotakin lausuntoa.
Mutta ilmeisesti ne perustuvat samaan dokumenttiin kuin muutkin naisjärjestöjen teesit.
Naisen heikkouteen, josta on pidettävä kynsin hampain kiinni. Teki hän sitten mitä tahansa.
Olen itse vahvana naisena aina ihmetellyt tuollaista menoa. Olen tottunut ikäni siihen, että vastuu kannetaan omista teoista ja virheitä eikä niistä syytetä sitä, joka ei muuta voi väittää! Puhumattakaan, että olisin naiselliseen heikkouteeni vetoamalla ansainnut jotain!
Monet ovat elämäni varrella kyselleet varovasti olenko naisjärjestöaktivisti. Vastaus on ollut aina sama: en. Yleensä olen vielä kysynyt, miksi he sellaista kysyivät. Vastauksena tulee, koska olen menestynyt. Suurella osalla ihmisistä on kumma käsitys, että menestyä ei voi ilman feminismiä, mikäli sattuu olemaan nainen! Se on kuitenkin harhaluulo.
Isoäitiemme aikaiset naisoikeustaistelijat ovat meille taistelleet oikeudet sosiaaliseen tasa-arvoon. Ja se on tärkein tasa-arvo.
Tämä nykyaikainen feminismi on pottuun kusemista sen rinnalla, eikä ole aikaan saanut muuta kuin häpeää.
miksi muut kuvittelee, että olet menestynyt feminismin avulla?
Ryhmä kosiskelee riveihinsä menestyksekkäitä naisia (menestyksen jo tultua) ja esiintyy mielellään vahvojen naisten taustalla. Siitä erhe. Toisaalta se pitää kiinni naisten heikkouksista.
TIEDOTE 12.2.2004
Naisjärjestöjen Keskusliitto ihmettelee RAY:n avustusten jakoa
Naisjärjestöjen Keskusliitto on kiinnittänyt huomiota uuden, naisten aggressiota käsittelevän hankkeen laajamittaiseen tukemiseen. RAY on alustavasti myöntänyt Naisen aggressio läheisissä ihmissuhteissa –hankkeelle (2004 - 2008) 430.000 euroa. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa naisten fyysisen väkivallan lisäksi myös henkistä ja seksuaalista väkivaltaa.
Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että Suomi on Euroopan unionin väkivaltaisin maa. Suomalaisen lähisuhdeväkivallan suurin ongelma on miesten naisiin kohdistama fyysinen väkivalta. Fyysinen väkivalta on laissa määritelty rikokseksi. Tilastokeskuksen tekemä kansallinen kyselytutkimus vuodelta 1998 osoitti muun muassa, että joka viides nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan. Vuositasolla tämä tarkoittaa 90 000 naista. Noin 90 prosentissa lähisuhteissa tapahtuvan fyysisen väkivallan tekijä on mies ja noin 10:ssä prosentissa nainen.
Keskusliiton mielestä on outoa, että RAY tukee laajasti sellaista väkivallan ehkäisytyötä, joka ei kohdistu em. suomalaisen väkivallan perusongelmaan, vaan ihmettelee RAY:n päätöstä kanavoida merkittäviä summia lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn suunnatuista varoista valtakunnalliselle lastensuojelujärjestölle, Ensi- ja turvakotien liitolle (ETU). Lasten suojelun rinnalla lasten äidit, jotka ovat useimmiten lasten isien väkivallan kohteina, ovat Naisjärjestöjen Keskusliiton käsityksen mukaan ensisijainen väkivallalta turvaamisen kohde. Naisten suojelu on parasta lasten suojelua.
Naisjärjestöjen Keskusliitto haluaa myös korostaa tärkeää eroa rikokseksi määritellyn fyysisen väkivallan ja muun väkivallan välillä. Aggressiivinen käytös ei oikeuta fyysistä väkivaltaa missään tilanteessa eikä niitä voi rinnastaa toistensa vastapuoliksi. Mikäli RAY pitää tärkeänä ohjata tulevaisuudessa varoja henkisen väkivallan ja aggressiivisen käytöksen systemaattiseen kartoittamiseen, lähtökohdaksi on otettava suomalaisen väkivallan perusongelma: miesten naisiin kohdistuvasta väkivalta eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta. Lyöntien välillä myös mies käyttää henkistä väkivaltaa (uhkailua, pelottelua, kiristystä, manipulointia, haukkumista, taloudellista, sosiaalista ja psyykkistä kontrollointia jne.). Fyysinen väkivalta aiheuttaa lisäksi aina henkisiä seurauksia. Aggressiivinen käytös ilman fyysisen väkivallan ulottuvuutta ei ole Suomessa yksinomaan naisten ongelma eikä myöskään rikos.
Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää ensiarvoisen tärkeänä, että avustuksista päätettäessä kohdistetaan huomio erityisesti naisille suunnattuihin palveluihin, joita tarjotaan myös perheettömille, lapsettomille ja vammais- ja maahanmuuttajanaisille. Uhrien turvallisuuden takaaminen tulee olla palvelujen peruslähtökohta
"Aggressiivinen käytös ilman fyysisen väkivallan ulottuvuutta ei ole Suomessa yksinomaan naisten ongelma eikä myöskään rikos."
Minulla on käsitys että se on rikos! Onko naisjärjestöt vielä asiantuntemattomiakin? Vai tarkoittaako tuo, että se ei ole naisten tekemänä rikos? ;)
Täten määrään Marian lääkitykseksi huonon itsetunnon ja vaikenemisen, suomalaisia perinteitä noudattaen.
Ai, ai, kyllä on niin arka vitsi.
mutta ottaa niitä en aio...
;)
Mikä vitsi? :0
...oli päärooolissa "arka" eikä "vitsi", näin olen sekoittanut ainekset!
itsessään voi olla merkki vakavasta käytöshäiriöstä.Pitempään jatkuessaan tällaisesta henkilöstä voi tehdä ilmoituksen asuinalueensa terveyskeskukseen,jonka johtavan lääkärin velvollisuus on kutsua mainittu yksilö mielen tilan arviointia varten lääkärin/psykiatrin haastattteluun.
Mielenkiintoista näkökulmaa väkivaltaan
http://chat.yle.fi/tv1/ubb/Forum50/HTML/000016.html
tässä aloituksessani väkivalta. Vaan naisjärjestöjen mieletön hyökkäys sitä ajatusta vastaan, että naisten väkivalta kartoitetaan.
Mutta toki tuostakin voi kirjoittaa ja keskutella...
Martti-rouva antoi luvan keskustella!!!! Ja jopa jostain muusta, kuin hän itse tahtoi. Ei ennen ole nähty tätäkään.
Suora lainaus Yle Teksti-TV Sivu 106/1 klo 11:45
Naisetkin väkivaltaisia parisuhteissa
Nuorten naisten parisuhdeväkivalta on
lisääntynyt kaikkialla länsimaissa,
myös Suomessa, tutkimukset kertovat.
Amerikkalaistutkimusten mukaan lievään
väkivaltaan, esimerkiksi läpsimiseen
ja tönimiseen, syyllistyy lähes yhtä
usein kaksikymppinen nainen kuin mies.
Rajua väkivaltaa tekevät yhä miehet.
Suomen ensi- ja turvakotien liiton
toimitusjohtajan Marita Ruohosen mukaan
Suomessakine olisi tarvetta väki-
valtaisten naisten hoidolle. He ottavat
myös yhä enemmän yhteyttä, hän kertoo.
Liitto aloittaa lokakuussa projektin
ongelman tunnistamiseksi.
http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/106/
vain on naisten etujärjestöllä varaa vastustaa kartioitusta.
Kyllä se taas kohta kuullaan, kuinka turha tuollaiseen on rahaa laittaa.
Ottaa päähän näissä se, että kun miesten tekemää parisuhdeväkivaltaa kartoitetaan, siihen otetaan mukaan myös väkivallalla uhkailu ja lievä väkivalta, sekä sitten rajumpi väkivalta.
Ts. annetaan ymmärtää, että KAIKKI on fyysistä väkivaltaa.
Naisten vastaavia tutkimuksia ei saa tehdä. Ja kun niitä väkisin tupsahtaa päivän valoon muutamia, ne vähätellään läpsimiseksi ja henkiseksi väkivallaksi, jotka kuitenkin ovat vakavia miesten tekeminä. Kuuluvat samaan kastiin kuin fyysinen väkivalta.
Muistaakseni yli 70% parisuhdeväkivaltaa kohdanneista naisista ei edes ilmoita asiasta eteenpäin. Pääasiallisena syynä se, etteivät he pitäneet sitä tarpeelisena sen vähäisyyden takia.
Tilasto kaunistuu kummasti, kun poistetaan sietä uhkailu ja läpsimiset, kulkemisen estot yms, joita naiset eivät itsekään pidä minään väkivaltana (luultavasti tekevät niin itsekin).
Keskitytään niihin "oikeisiin" ja vakaviin tapauksiin ja suoritetaan vastaava tutkimus myös miesten keskuudessa.
Olen ollut noin kymmenessä suhteessa jo puolessa näistä on akka käynyt kiinni fyysisesti useammin kuin kerran. Periaatteena minulla oli aina se että en käytää fyysistä väkivaltaa. Joka kerta minä olin aina se jota fyysisesti pahoinpideltiin. Raapimiset, tavaran heitto jne.
Nyt viime talvena pitkä vakaumuksellinen Gandhi-linjani loppui ja läimäytin naikkoselleni kunnon avokämmenen kun hän ensiksi oli mojauttanut minua kirjalla päähän.
Kaikkein ihmeellisintä tässä on se, että hänen puoleltaan on fyysisen väkivallan käyttö nyt loppunut. Tuo avomämmeneni oli tietynlainen rajanveto. Minulle tuli tuosta lähinnä mieleen että jotkut naisystävistäni ovat olleet kuin pienet lapset joille olisi pitänyt näyttää rajat, eikä koskaan alistua heidän fyysiseen väkivaltaan. Olisin säästynyt monelta naarmulta!
Tämä on kaikki totta, en ole väkivaltainen, mutta katson että tuolla avokämmenelläni oli erittäin positiiviset vaikutukset. Minun ei ole tarvinnut korjata raapimisjälkiä enää moneen kuukauteen. Enkä todellakaan halua puolustaa perheväkivaltaa, mutta näkökulma ehkä tämäkin.
naisesi olis tahtonut sinusta olisi tullut ns, väkivaltainen mies. Hän olisi saanut sen sinusta tekemällä sinusta ilmoituksen ja juoksemalla turvataloon piiloon...
Joka paperissa sen jälkeen olisit ollut merkitty mies; naisen hakkaaja.
No, onneksesi hän ei kuulunut tähän ryhmään, mutta kenties joku aiemmistasi olisi kuulunut.
Nainen kaipaa niin vietävästi valtaa ja käyttäytyy sitä hullummin mitä enemmän sitä parisuhteessa saa. Joten lapsivertauksesi osui mielestäni melkoisen oikeaan.
En siis ole koskaan aikaisemmin käyttänyt avomämmentäni, joten ei kukaan aikaisemmistani olisi voinut edes tehdä minusta ilmoitusta. Itse en kyllä koskaan tehnyt heistäkään.
Nykyisen kanssa olen vielä kimpassa ja kuten sanottua raapimiset ja muut loppuivat tyystin tuohon avokämmeneeni. Minun kohdallani "Yksi lyönti ratkaisi paljon". Suhteemme on ainakin väkivaltalähtökohdasta tarkasteltuna nykyään väkivallaton.
Mutta kirjoituksellani en puolusta fyysistä väkivaltaa parisuhteessa, enkä millään voi ymmärtää nyrkin käyttöä. Samat keinot joita käytetään lapseen näyttää toimivan paremmin.
Voisin käyttää omaa slogania. "Yksikin nyrkinlyönti on liikaa, mutta avokämmen voi tilanteesta riippuen olla paikallaan". Provosoivasti, mutta minun kohdallani totta.
"Tilasto kaunistuu kummasti, kun poistetaan sietä uhkailu ja läpsimiset, kulkemisen estot yms, joita naiset eivät itsekään pidä minään väkivaltana (luultavasti tekevät niin itsekin). "
Jep, ja muista, että kriteerinä oli "jossakin elämänsa vaiheessa" eli siis yksikin kerta riittää. Well, jokainen joka on elänyt parisuhteessa tietää, että joskus huudetaan ja kovaa. Kun ihminen kiivastuu, saattaa hän sanoa mitä tahansa. Mutta ei se väkivaltaa ole.
tutkimusmetodista vielä sen verran, että noiden kriteerien mukaan mies on väkivaltainen, jos hän peintömaljakolla naistaan takaisin.
Mielestäni alustuksesi tiivistää loistavasti mistä feminismissä on kyse. Kaikki keinot on käytössä sodassa miestavastaan, totuudella ei ole niinkään väliä. Tasa-arvosta puhumattakaan.
Omalle ikäryhmälleni on terotettu tarkkaan, että "herrasmies ei lyö naista". Mies onkin siinä kohtaa pulassa, kun kohtaa väkivaltaa parisuhteessa. Naiselle voi olla helppo hävitä verbaalisessa mittelössä ja jos tuo perhana vielä kynsii ja viskoo tavaroilla, eikä siltikään saa lyödä takaisin...
Tilanne kärjistyy monesti siihen että mies neuvottomana tyhjentää alkon pullotteen ja palauttaa kaiken kokemansa vääryyden kerralla, korkojen kera - ja se näkyy rumana tilastoissa.
Itse olen tasan kerran lyönyt, nimenomaan takaisin ja siihen loppui nyrkkeilyt meidän suhteessa. Nyt kun asiasta on kulunut yli neljä vuotta, voin todeta, että riitelemme ja kinaamme edelleen, mutta fyysinen väkivalta on taakse jäänyttä. Hyvä näin, täytämme mielestäni keskivertoperheen määritteen.
Joo, ihme tapaus tuo, että pitää vastustaa naisten väkivaltaisuuden kartoittamista. En voi ymmärtää, paitsi jos ajattelevat, että se raha on heidän projekteiltaan pois. No, tasa-arvopiireissä esiintyy kyllä toisinaan vaarallisen fundamentalistisia ajatuksia. Tuollaisesta tasa-arvosta minä kyllä tahdon sanoutua irti (vaikka vieläkin itseäni feministinä pidän).
Tästähän oli joku keskusteluohjelma telkkarissa aiemmin, muistaisin. Sielläkin naisjärjestöt vaativat, että merkityksettömän vähäisen naisten harjoittaman väkivallan tutkimuksen rahoitus lopetetaan. Ihmetytti jo silloin moinen asenne.
Hei, eihän tässä ollut missään nimessä rahasta kyse! Se on vain veruke, millä feministeille epämiellyttävä totuus haluttiin vaimentaa. tämä on esimerkki feministien häikäilettömyydestä missiossaan miestä vastaan.
Tässä maassa tutkitaan niin paljon turhia asioita, että jos naisjärjestöt ottaisivat jokaiseen kantaa, eivät he muuta ehtisikään tehdä. Ei pidä olla naivi!
Jep, mutta kiintiöt on luultavasti sille, paljonko RAY:n tai Veikkauksen tilityksistä menee tämäntyyppiseen tutkimukseen. Sillä sen ymmärtää jos tuo yli 400K on kovin iso osa niistä rahoista. Mutta tuo vasta-argumentti (että tutkiminen on tarpeetonta) on juuri niin kehno kuin kuvitella saattaa. Olisi sitten edes sanottu rehellisesti, että rahasta on kysymys.
Tuolla argumentoinnillahan feminismin vastustajat perustelevat juuri sitä, miksi naisten asemaa vaikkapa pohjoismaissa ei tarvitse pohtia, "koska muualla on isompia ongelmia". Sanonpa, että siihen leikkiin lähtemällä naisliikkeet kyllä kaivavat omaa hautaansa.
Naisten väkivaltaisuuden kartoittamista naisjärjestöt vastustivat pääasiassa kahdesta syystä. Tärkein ja yleisestä keskustelusta täysin unohtunut syy oli se, että Amnesty ja eräät muutkin kansainväliset järjestöt julistivat tämän vuoden naisiin kohdistuvan vakivallan vastustamisvuodeksi. Naisiin kohdistuva väkivalta on niin tavanomaista - jopa jokapäiväistä. On paljon "mediaseksikkäänpää" keskustella naisten suorittamasta väkivallasta. Ajatuksena oli, että parisuhdeväkivallan yleisyys ja tutkimustulokset eivät saa sitä julkisuutta, jota asenneilmaston muuttamiseksi tarvitaisiin.
Teemavuosi on kantanut varsin hyvin. Kiinassa on naisten pahoinpiteilyihin kiinnitetty huomiota, ja jopa rangaistuksia on annettu. Intiassa ja Pakistanissa on naisten kotiturvallisuutta pyritty lisäämään. Ruotsissa valmistui ensimmäinen tutkimustulos naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomessa jatketaan vain keskustelua tästä naisjärjestöjen kannanotosta. Mitä se kertoo tämän yhteiskunnan arvorakenteesta?
Toisesta syystä onkin jo keskusteltu tässäkin ketjussa. Fakta on edelleen se että perheväkivallasta vastaavat pääosin miehet. 10-20% parisuhdeväkivallasta on naisten suorittamaa. Perheväkivallan suhdelukuja en ole nähnyt, mutta poliisin erään arvion mukaan suhdeluku voisi olla sama. Naisten suorittama väkivalta on siis kohtalaisen vähäistä, vaikka tottakai sitäkin kannattaa myös tutkia. Ajankohta olisi voinut toki olla paremmin valittu.
Suomella on nyt kyseenalainen maine - olemme läsnsimaiden johtava maa perheväkivalta tilastoissa. Olemme lisäksi maa jossa ei haluta todella tutkia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai ainakin tutkimustulosten julkaisu pyritään vesittämään.
Kun ei ole käytettävissä faktaa täytyy elää fiktiossa...
Mutta olet kyllä oikeassa tuossa perustelussasi naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisvuodessa. Kyllähän sen on jotain painettava tässä asiassa, mutta onko se sittenkään koko totuus. Mene ja tiedä.
Meillä ei myöskään haluta tutkia eikä kartoittaa naisten TEKEMÄÄ perheväkivaltaa...
Ensinnäkin, täytyy varmaan olettaa että nämä naisjärjestöt jotka vastustivat näitä naisten väkivaltatutkimuksia, ehdottivat sopivaa ajankohtaa ensi vuodelle? Onhan tämä varmaan heidänkin mielestään tärkeä asia, joten varmaan löytyi palavaa kiinnostusta ja moraalista selkärankaa ehdottaa seuraavalle vuodelle päivämäärää ja huomioida tämä budjetissa? Heh
Sitten kun tämä koko kupla joku päivä lopulta puhkeaa, niin voivat aina jälkiviisaat sitten kertoilla muille, miten olisi pitänyt toimia, ja miksi niin ja miksi näin, heh, varmaan sinäkin.
Mitä tulee noihin "faktoihin" ja eri tilastojen yhteenliimaamiseen, jääköön sikseen, mutta mitä tarkoitat sillä ettei naisiin kohdistuvaa väkivaltaa haluta tutkia ja tutkimustulosten julkaisut pyritään vesittämään? Varmaan voit myös kertoa kenen taholta.
Missä todellisuudessa oikein elät? Naisjärjestöt eivät koskaan ole budjetoineen RAY:n rahoja, eivätkä myöskään määräilleet erilaisten tutkijoiden aikatauluja. Tottakai on järkevää vastustaa näin surkeaa ajoitusta. Amnestyn teemavuosi on ollut tiedossa jo joitakin vuosia -sattumaan on vaikea uskoa tästä ajoituksesta. Tutkimustulosten vesittyminen on sitä, ettei mediassa enää käsitellä naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta, jos on olemassa "jännempi" tutkimus. Samalla saadaan kätevästi syylistettyä naiset.
Eri tilastoja yhteen liimasi Sund - en minä. Käsittelin samoja tilastoja kuin hän. Perheväkivallan ja parisuhdeväkivallan yhdistäminen on usein tarkoituksellista puuhaa. Perheväkivallan uhreista puhuttaessa keskustellaan ainoastaan siitä, että uhreista kolmasosa on miehiä. Kun tekijöiden sukupuoli jätetään ilmoittamatta, syntyy väärä mielikuva siitä että väkivallan suorittajina olisi silloin nainen. Mielikuva on väärä, koska perheväkivallan suorittajina ovat useimiten kuitenkin miehet. Sund tuskin sotkee asioita vahingossa.
Käyttämäni faktat ovat käikki tarkastettavissa.
Et kai nyt kuvittele että minä puolestani kuvittelisin että naisjärjestöt budjetoisivat rahoja naisten väkivallan tutkimiseen? Heh
Tuon budjetoinnin heitin siihen, mutta koko pointti oli moraalinen lähtökohta.
Kaikenlisäksi se, ettei naisten väkivaltaisuutta voi tutkia kun on Amnestyn järjestämä naisten teemavuosi tuntuu helvetin tekopyhältä. Jos ei kerran ole mitään pelättävää tutkimustulosten varjossa, niin sama kai tuo jos YKSI ainoa tutkimus olisi saatu tehtyä. Montakohan löytyy miehistä? Heh heh
Mitä tulee siihen "ettei mediassa enää käsitellä naisiin kohdistuvan väkivalla laajuutta", mikäli näin siis TODELLA ON, niin mistähän tuo johtunee? Heh
Olet pesunkestävä femakko, onnittelut siitä! Jos en sitä aikaisemmin ollut täysin tajunnut, niin viimeistään nyt! :D Onkohan tämä "Mies" toisella puolella taistelutanteretta "sukupuolisodassa"? Heh
.. lasketaan naisjärjestöksi, liitto on juuri saanut määrärahat naisten väkivallan tutkimiseksi.
"Kaikenlisäksi se, ettei naisten väkivaltaisuutta voi tutkia kun on Amnestyn järjestämä naisten teemavuosi tuntuu helvetin tekopyhältä."
Tekopyhältähän se toki tuntuu, mutta jos on tutkijana taistelemassa julkaisukynnysten kanssa, niin asia vaikuttaa jopa ymmärettävältä.
Nyt olisi hyvä tilaisuus käsitellä naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta maailmanlaajuisesti. Miksiköhän tilaisuutta ei Suomessa hyödynnetä?
Kiitos vain onnitteluista. Valittaen täytyy kuitenkin todeta, etten ole naisjärjestöjen kaikista linjauksista läheskään samaa mieltä. Vastasin kuitenkin kysymykseen, jonka asiallisesti keskusteleva ja mielipiteensä perustelemaan pystyvä keskustelija esitti. Kysymys kuului: Miksi naisjärjestöt vastustavat naisten väkivallantutkimusta? Omaa mielipidettäni en esittänyt.
Taistelutantereella en koe olevani. Keskustelu on itsessään palkitsevaa, etenkin jos keskusteluissa on mukana mielipiteensä perustelemaan kykeneneviä henkilöitä. Voitettavaa tai hävittävää minulla ei tällä keskustelupalstalla ole.
En osaa kommentoida miksi ei Suomessa käsitella naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta. Mielestäni tuo tuntuu lähtökohtaisesti varsin omituiselta ottaen huomioon naisjärjestöjen monopoliasemat, valta ja näkyvyys. Kyllä osoittava sormi on silloin naisiin päin, ei miehiin, vaikka luultavasti haluaisit syyllistää siitä miehiä.
Toinen asia on tietenkin se, että eiköhän USA:n ristinrastinretket vie aika paljon mediatilaa, mitä tulee maailmantilanteen yleisnäkyvyyteen.
Ja miten sitä sitten kuuluisi käsitellä tätä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa onkin sitten toinen kysymys. Tuossa mennään jo aika liukkaalle jäälle jos haluaa lähteä diplomaattikentällä sormia osoittelemaan.
Uskoisin myös että tämä naisnäkökulma, naisasiasiasia on jo kärsimässä inflaatiota. Ja vielä surkeammaksihan tämä menee, kun kollektiivisessä tiodostuksessa alkaa yhä enemmän käydä ilmi naisliittojen tarkoituksellista manipulaatiota ja yksipuolisuutta. Ei pahemmin enää hetkauta uudet tutkimukset, vaan. Jos edes on uskomista.
Minun silmiini on muuten ainakin sattunut näitä kampanjoita. Oli vanhaa tuttua tavaraa, mahdollisimman paljon tunteisiin vetoavia kuvia ja kertomuksia.
Yksinkertaisesti tekisi mieli sanoa että mikäli te feministit olisitte keskittyneet TODELLISIIN ongelmiin OIKEUDENMUKAISESTI niin uskoisin myös että saisitte enemmän tilaa vakavemmissa asiayhteyksissä.
Sen voisin vielä todeta, että tämän naisvuoden sankarinviitan onkin saanut Lyndie England. Varmaan oli katkeraa kalkkia Amnestylle.
Lopuksi on kuitenkin todettava että onhan Suomessa presidentti joka on feministi ja sossu, joten ei kaikki toivo ole vielä menetetty. Vaikea uskoa että rouva presidentti muuttaisi yksipuolista tasa-arvolinjaansa.
Onko muuten Amnestyllä tulossa miehiin kohdistuvan väkivallan teemavuosi joskus tulevaisuudessa, vai onko se kenties niin yleistä että on pakko olla poikkeusvuosi että naistenkin kokema väkivalta huomioidaan?
..että mielenkiintoista ja tuoretta informaatiota on ainakin tälle kansalaiselle että tämä ensi- ja turvakotienliitto on lähtemässä tutkimaan naisten väkivaltaa.
Syntyy kyllä heti pieni kysymysmerkki että mistähän tässä on pohjimmiltaan kyse, kuka tutkii ja mitä kartoitetaan millä kriteerein.
Kiitos kuitenkin vinkistä, näin maallikkona kun en tuosta tiennyt. Toinen kysymysmerkki onkin se, että miksi asiaa halutaan tutkia ja kuka pyysi/antoi määrärahat. Täytyypä mielenkiinnosta tarkastella lähempää joku sateinen päivä, mutta niitähän näyttää riittävän.
ja noin vainoharhainen. Ota nyt järki kätees. Onko joka mies tällä palstalla hullu vaahtoaja?
Mitä nariset, siitä vaan tutkimaan miehet kimpassa, ette saa nykytiedosta eroavia tuloksia muuten kuin väärentämällä. Jo pitää olla kaistapäitä!
Naisväkivallan tutkimusprojekti on ollut kehitteillä jo jonkin aikaa. Sysäyksen tutkimukselle antoi lisääntyvä miespahoinpideltyjen määrä turvakodeissa. Rahoittajana on pääosin Raha-automaattiyhdistys, joka yleensäkin on yleishyödyllisten järjestöjen tutkimushankkeiden mahdollistaja.
Ensi- ja turvakotienliitto anoi ja sai rahoituksen eräiden naisjärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Saat odotella varmaan tuloksia tovin, en usko tutkimuksen valmistuvan tämän kesän aikana.
Olisiko Joensuun kriittinen miestutkimus se sopiva paikka? Heh
Eiköhän lähtökohtaisesti olisi olennaista se, että tutkisi hieman näitä asioita joita ei pahemmin tutkita, eikä motiivina niinkään olisi "nykytiedon väärentäminen". Heh
Ja kyllä tasa-arvon nimessä varmaan feministitkin haluaisivat nähdä miespuolisia tutkimassa näitä asioita. Jostain syystä kun ei vain haluta järjestää lähtökohdat hedelmällisiksi. En tietenkään voi syyttää siitä pelkästään feministejä, vaikka eivät kyllä paljoa asioita edesauta, sillä kyllähän miesten keskuudessa on myös oltava hedelmällinen maaperä.
Siitä en tiedä onko, mutta jo se olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Tämänkaltainen tutkimus olisikin oiva aallonmurtaja ja voisi omalta osaltaan toimia lähtölaukauksena. Hesariin vaan sitten etusivulle että "95% yliopistomiehistä ja professoreista kannattaa itsenäistä miestutkimusta". HS tutki. Heh
En todellakaan tiedä minne kuuluisi osoittaa sormea siitä ettei itsenäistä miestutkimusta saada aikaiseksi, mutta itseäni päin en sitä aio osoittaa. Lähtökohtaisesti ainakin minä ajattelen niin, että varsin suuressa vastuussa on opetusministeriö ja tasa-arvolautakunnat sun muut. Ensiksi olisi plant the seeds, jossain joku korkea-arvoisempi, vaan ehkä ei ole helppoa asettua ulos rivistä, ja harvalla ihmisellä on kuitenkin tarpeeksi sivilirohkeutta lähteä ajan henkeä vastaan.
Mutta tosiasia on, että kyllä paljon positiivisia patoja avautuisi jos onnistuttaisiin luomaan itsenäinen miestutkimus, joka vielä omalta osaltaan toimisi myös lähtökohtana toiminnalliselle toiminnalle. (Kuuullostaako enää suomenkieleltä?)
Kiitos muuten kannustuksesta mutta minä olen jo loppututkimukseni tehnyt ja tein päätöksen ettei tämänkaltainen ammatti ole minulle sopiva, vaikka ihan oli hyvä arvosana. Lupaan tosin harkita asiaa jos määräraha on sopivan suuruinen ja palkka on hyvä! Jos tutkimuksen saa tehdä ulkomailla sekin on plussaa!
Eikö muuten se jo se ole hieman ihmeellistä, että kun "itketään ja inistään" sitä ettei media, feministien mukaan (?), käsittele Amnestyn naisasiavuotta, niin mistä sitten johtuu ettei siihen edes kyetä feminismipalstalla!?
Eikö tämä palsta ole pieni osa juuri sitä varten!
Media tämäkin, eikö vain.
Eiköhän tämä yksinkertaisesti selity ainakin osiltaan sillä, että "media" on omalta osaltaan
korvaamassa yksilöä. Mutta liikaa ei kannata tätä aihetta analysoida, sillä totuus ei ole muodissa.
Feminismi palstalla käydyt keskustelut ovat hieman jälkijättöisiä, koska asioista joista täällä keskustellaan ollaan jo käsitelty toisissa medioissa - usein jo aikoja sitten. Sundin artikkeli oli muistaakseni ajankohtainen keväällä.
Mediaa kiinnostavat asiat, joissa on "potkua". Samojen itseestään selvyyksien vääntämistä eivät jaksa muut kuin friikit. Julkisuudesta käydään kovaa kilpailua - mediassa merkittävää on ainoastaan tuoreus.
En koe itkeväni enkä iniseväni, vaan teen sen minkä voin - oman totuuteni mukaan. Totuus ei ole koskaan ollut muodissa missään. Totuus on jokaiselle omansa ja absoluuttisen totuuden loytävät ainoastaan matemaatikot.
Käytit kahta eri ilmaisua, perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta. On tärkeätä pitää erillään, mikäli halutaan todellisia tuloksia. Esim. tämä perheväkivaltaluku, miesuhrien määrä, sehän on suurelta osin aikamiespoikien pahoinpitelemiä isiä. Mikä ei tietystikään tarkoita sitä, että naisten väkivaltaisuutta ei saisi käsitellä.
OK. Tuo selittää osaltaan kyllä asiaa. Ihmettelen, että miksei teemavuotta sitten ole voitu käyttää suoraan syynä, vaan on pitänyt keksiä omituisia venkoiluita naisten väkivaltaisuuden merkityksettömyydestä. Ja toisekseen, olisi luullut naisjärjestöjen arvaavan, ettei kohu ainakaan vähäisemmäksi jää kun kyseistä tutkimusta aletaan vastustamaan, eikä asiaa tuntemattoman suomalaisen ajatuksissa aika fundamentalistista julkisuuskuvaakaan näin paranneta.
Mutta sinäkin esität, että syyksi sen, ettei tutkimista pidetä tarpeellisena koska naiset ovat vähemmistönä väkivallantekijöiden joukossa. Sitä minä en ymmärrä, ellei kyse ole siitä, että tuon projektin saama rahoitus on jotenkin poikkeuksellisen suuri.
En myöskään usko, että tutkimustulosten julkaisua suomessa vaikeuttaa muu, kuin iltapäivälehtien toimituspolitiikka, joka kieltämättä on hyvin konservatiivista. Mutta kun naisten väklivaltaisuutta käsittelevä tutkimus halutaan vaientaa, niin eikö ole kaksinaismoralistista valittaa naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimisen vaientamista? Minusta molemmat ovat tutkimisen arvoisia asioita. En tiedä millaiset resurssit tämän tyyppiseen tutkimukseen on jaossa, eli onko kyse siitä, että taistellaan rajallisista resursseista jolloin priorisointia on tehtävä, mutta kai nyt yksi tutkimus tätäkin laatua mukaan mahtuisi.
Julkaisupolitiikka on tärkeää, koska television ja laatulehtien käsittelemät asiat nousevat ajankohtaisiksi myös polittisessa päätöksenteossa. Tutkimusmäärärahojen jakaminen on aika pitkälti poliitikkojen varassa lainsäädännöstä puhumattakaan. Naisten väkivaltakeskustelun nouseminen pinalle vaikeuttaa merkittävästi määrärahojen saamista esim. uuden tyyppisen turvakodin rakentamiseen. Turvakotia, jossa ei ole osoitetta, tarvittaisiin kipeästi maahanmuuttaja naisille. Kunniamurhien riski on todellinen myös täällä.
Venäläisten naisten pahoinpitelyjen määrä on suorastaan hälyttävä. Valtion rahoittaman turvakodin tarve on siksi huutava. Osa venäläisistä naisista on maassa ilman pysyvää oleskelulupaa ja siten täysin pahoinpitelevän miehensä "armoilla". Kuntien rahoitusta ei ole helppoa saada ilman kotipaikkaa olevalle naiselle. Venäläisten naisten pahoinpitelyjen suuri määrä maassamme on herättänyt jo YK:n vähemmistöjenkansojen suojeluun tarkoitetun järjestön huomion. Suomi on saanut asiasta huomautuksen.
Näiden ongelmien parissa pähkäileville naisten kuitenkin kohtalaisen pieni - mutta laajasti mediajulkisuutta saava väkivalta - on takaisku. On valtavan suuri pettymys varsin monelle perheväkivallan parissa työskentelevälle, kuinka hiljaa suomalainen media Amnestyn teemavuodesta on ollut.
Jälkikäteen ajatellen oli turhaa vastustaa naisväkivallan tutkimusmäärärahojen myöntämistä, vaikka samoista rahoista kiistelläänkin. Suomalainen yhteiskunta ei ole valmis avoimeen keskusteluun perhevakivallan syistä. Projektia rahoitetaan kohtalaisen suurella summalla, mikä onkin suurempi kuin perheväkivallan tutkimiseen on käytetty vuosiin.
Naisväkivallan tutkimus on siis saanut rahoitusta, jäämme odottamaan tuloksia. Tutkimuksen tarpeellisuus selviää ajan kanssa.
ootko töissä jossakin missä saat etukäteen seuraavan päivän uutiset nähdä?
tää oli jo toinen kerta kun sä edellisenä päivävä kirjotit aiheesta joka seuraavana päivänä oli uutisissa...
ihan vaan uteliaisuuttani.
en kommentoi.
Tunnustan...löin pari kertaa tyttöystävääni riidellessämme. Mitäs sitten tapahtui oli aikamoinen yllätys, riideltiin kerran ja pum! pesäpallomaila heilahti naamaani. Ei tullu onneks kovin pahaa jälkeä, mutta sanonpa vaan ,että nykyajan naiset kostaa pohojanmaan kautta. Ei hyvä, noo nyt on asiat malillaan ei käytetä enää väkivaltaa, kantapään kautta tuli opittua.
Juupa juu, ihan yllättäen pesäpallomailalla päin pläsiä. Oliko peli kesken, kun et osannut varoa vai onko se maila hänellä aina kädessään. Taitaa olla aika harvinainen parisuhteiden ratkojana. Yleensä pesäpallomailalla saa kallon halki, mutta sinulle ei siis tullut kovin "pahaa jälkeä".
Jospa muistat väärin ja hän löikin sinua kukkasella... tai näit unta. Tyylisi kertoa siitä oli jotenkin niin kevyt.
mikä parasta, se ei näy "virallisissa" tilastoissa, että hän lapsäisi kaveria pesäpallomailalla...:)
Pysyy prossat oikein päin.
Luettuani artikkelin Ilta-Sanomista, jossa Naisasialiitto Unionin edustaja sanoi että kotiäitiys huonontaa vain naisten asemaa ja koko liiton viimeaikaisen käyttäytymisen johdosta olen päättänyt erota liitosta. Olen feministi, mutta omalla tavallani.
Sukupuolisota on vakava asia ja näkyvyys myös! Olet nyt ei-kenenkään-maalla sukupuolisodassa, vähän kuin rintamakarkuri. Jos tulet meidän joukkoomme tässä sodassa lupaan sinulle propagandistin asemaa.
Viheltää...
Vaikka kuinka olisi mukavaa ja ihanaa olla kotiäitinä, niin kylmä totuus on se, että se todellakin heikentää naisen asemaa tässä yhteiskunnassa! Siitä huolimatta minäkin aion olla kotona, hoitamassa lapsia, kun niitä saan, mutta se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Tätä yhteiskuntaa pitää kehittää niin, että kotonakin voi olla lapsien kanssa ilman että siitä koituu hirveästi haittoja naisen tulevaisuudelle. Eli toisin sanoen, kotiäitiyttä ei pidä toteuttaa niin, että nainen jää miehen elatuksen alle vaan pitää keksiä keinoja joilla kotiäitiyskin onnistuu vaarantamatta koko loppuelämäänsä taloudellisesti. Mutta koska yhteiskuntamme on sellainen kuin on, niin tuo toteama on todellakin totta. Tee asialle jotain, äläkä vain valita totuuden kuulemisesta.
olla asiassa samoilla linjoilla!
Tiivistitit asian todella hyvin!