Omaiset surevat, järjestetään hautajaiset. Ruumis haudataan tai poltetaan, joskus heitetään mereen. Ruumis mätänee ja antaa ravintoa raatoja syöville pieneliöille.
Jälkeenjääneet omaiset muistelevat joskus kuollutta, käyvät haudallakin. Vähitellen kuollut unohtuu ja muut jatkavat eloansa, kunnes hekin kuolevat. Muutaman vuosikymmenen jälkeen kuollutta muistaa tuskin kukaan.
Jälkeenjääneet omaiset muistelevat joskus kuollutta, käyvät haudallakin. Vähitellen kuollut unohtuu ja muut jatkavat eloansa, kunnes hekin kuolevat. Muutaman vuosikymmenen jälkeen kuollutta muistaa tuskin kukaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja kuollut ei muista mitään, ei ole lainkaan olemassa, ei siis tiedä mitään ja hänen muistonsakin unohtuu, ja siksi se on parastila.
Tuskaisuus ilmenee vain tietoisessa olemisessa, siksi kuolema (jos se toivon mukaan on tietämättömyyden tila) jossa anihiloidutaan täysin olemattomiin, on se parastila.
Tietoisuus säilyy mutta muisti ei kaikilla. Persoona koostuu muistista. Koska persoona ei säily, mutta tietoisuus kyllä, luullaan annihilaation koittavan.
Annihilaatio koittaa ainoastaan muistamiselle, ei tietoisuudelle joka on ikuinen. Tietoisuus on riippumaton muistista.
Muisti on kuoleva lisuke. Muisti kuolee hyvin hitaasti, siksi kuoleva tuntee kuolevansa kokonaan rajan takana n. 300 vuodessa.
Jäljelle jäänyt muistamaton tietoisuus on. Kierrossa on kyse pitkälti muistiin sitoutumiseen kuolemisesta.
Muistamaton tietoisuus kokee joka hetken aivan uudenkaltaisena ja tuoreena.
Voi olla että nuin juuri käy, sillä olisi sairasta jos vaikka nämä http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012021415201225_ul.shtml pyörisivät olemassaolossa "pitkään" tuolla asenteella ja tyylillä.
kun tulet töistä.Heität haalarit pois ja kun ne ovat loppuunkuluneet ne poltetaan ja joskus haudataan.Sinä et kuitenkaan ole sinun haalarisi joten haalarien hävitys ei hävitä sinua.
Iki-uni, tarkoittaa kaiken loppua. Kaikki elollinen elää aikansa ja kuolee sitten pois, elämä jatkuu seuraavissa sukupolvissa.
onko sulla kokemuksia
Voi olla noin, tai voi olla toisinkin! Mistä me elävät sitä varmuudella tietäisimme. Sitten tiedämme kun kuolemme...
Jotkut määrittävät kuoleman jälkeisen elämän siten, että kuollut henkilö tavallaan elää elossa olevien omaistensa tai tuttujensa muistoissa, valokuvissa, filmillä, laulajana levyillä jne. Näinhän ne elävät edelleen vahvasti mm. Elvis, Hitler, Kekkonen, Göring ja Senna. Mutta tavikselle, ja etenkin sellaiselle jolla ei ole lähiomaisia ja lapsia, kuolema merkitsisi sitten todella totaalia loppua, katoamista. Kukaan ei kaipaisi, kukaan ei muistaisi, mahdolliset valokuvat jne olisi kärrätty asunnon tyhjennyksen yhteydessä roskiin ja hautakivikin rapautuu vuosikymmenten kuluessa. Tällainen totaalinen unohdus on omalla kohdallanikin erittäin todennäköistä.
Mutta, josko se ihminen sittenkin jatkaakin eloaan sieluna, henkilolentona, astraalihahmossa, tietoisena persoonana. Tässä vaan törmää sitten siihen arkirealistiseen dilemmaan että miten rajan takana kaikki miljardit henkiolennot mahtuvat olemaan, tapaamaan toisiaan ja elämään sovussa?
Vai jatkaako ihmisen sielu sittenkin olemassaoloaan tiedottomana ja yhtyy isoon keskushenkeen, jumalaan, syntyäkseen sitten uudelleen uuteen ruumiiseen?
Todella, todella vaikeita asioita ja pää menee tästä aivan sekaisin kun näitä miettii...