uomi on todella lyhytnäköinen ja suorastaan kerjää ongelmia mm. terrori-iskujen muodossa, jos se edes harkitsee Natojäsenyyttä. Mikään ei ole järkevämpää kuin että pysytään erossa siitä loputtomasta konfliktien kierteestä, mikä USA:n talutusnuorassa Natojäsenyyden myötä olisi väistämätöntä. Jenkkilässä aseteollisuuden omistajat ja öljyvarojen saatavuus ohjaavat heidän sota-aktiivisuuttaan. Heidän asekauppiaansa ovat heti valmiina pakkomyymään aseitaan myös Suomelle jos me siihen annamme mahdollisuuden.
Ihmetyttää, että kun Natokiihkoilijat hehkuttavat omaansa, todellista sodan ihannoinnin ja tuhon tietä, niin kukaan ei tosissaan ole herättänyt keskustelua siitä kuinka tiivistä puolustuksellinen yhteistyö Ruotsin kanssa voisi olla. Jos meillä esim. olisi yhteinen ja molempia sitova puolustusjärjestelmä, niin molempien maiden puolustuskyky vahvistuisi ilman että kummankaan pitäisi lisätä puolustusmenoja ainakaan merkittävästi, jos ollenkaan. Ehkä jopa pienemmillä menoilla saataisiin tehokkaampi vaikutus kun voimia yhdistetään.
Suomen ja Ruotsin yhteispuolustus rauhoittaisi mitä todennäköisimmin myös suurvaltoja. Mikäli Venäjälle päin puolustus olisi uskottava, ei Naton tarvitsisi epäillä meidän joutuvan ihan helposti itänaapurin valtaamaksi. Toisaalta Venäjänkään ei tarvitsisi murehtia meidän Natokiimaisuudesta, koska Ruotsin kanssa yhteinen puolustus ja mahdollisesti muuta liittoutumista rajoittava sopimus olisi merkki siitä, että Suomi on saanut puolustuksensa haluamalleen tasolle.
Ruotsillekin tämä olisi hyvä vaihtoehto. Vaikka ajatus Suomen vallatuksi tulemisesta on lähinnä teoreettinen, sitä taatusti Ruotsissakin mietitään. Entä jos venäjällä saa hulluus valla ja Suomi joutuu ahdinkoon? Mikä on silloin Ruotsin tilanne? Olemmehan muutenkin vain välimaastoa joka on Ruotsin ja sen itsensä arvioiman todellisen uhkan välillä. Tuntuisi hyvin luonnolliselta, että Ruotsi haluaisi yhteistä puolustusta koska uhkakuvakin on yhteinen.
Ihmetyttää, että kun Natokiihkoilijat hehkuttavat omaansa, todellista sodan ihannoinnin ja tuhon tietä, niin kukaan ei tosissaan ole herättänyt keskustelua siitä kuinka tiivistä puolustuksellinen yhteistyö Ruotsin kanssa voisi olla. Jos meillä esim. olisi yhteinen ja molempia sitova puolustusjärjestelmä, niin molempien maiden puolustuskyky vahvistuisi ilman että kummankaan pitäisi lisätä puolustusmenoja ainakaan merkittävästi, jos ollenkaan. Ehkä jopa pienemmillä menoilla saataisiin tehokkaampi vaikutus kun voimia yhdistetään.
Suomen ja Ruotsin yhteispuolustus rauhoittaisi mitä todennäköisimmin myös suurvaltoja. Mikäli Venäjälle päin puolustus olisi uskottava, ei Naton tarvitsisi epäillä meidän joutuvan ihan helposti itänaapurin valtaamaksi. Toisaalta Venäjänkään ei tarvitsisi murehtia meidän Natokiimaisuudesta, koska Ruotsin kanssa yhteinen puolustus ja mahdollisesti muuta liittoutumista rajoittava sopimus olisi merkki siitä, että Suomi on saanut puolustuksensa haluamalleen tasolle.
Ruotsillekin tämä olisi hyvä vaihtoehto. Vaikka ajatus Suomen vallatuksi tulemisesta on lähinnä teoreettinen, sitä taatusti Ruotsissakin mietitään. Entä jos venäjällä saa hulluus valla ja Suomi joutuu ahdinkoon? Mikä on silloin Ruotsin tilanne? Olemmehan muutenkin vain välimaastoa joka on Ruotsin ja sen itsensä arvioiman todellisen uhkan välillä. Tuntuisi hyvin luonnolliselta, että Ruotsi haluaisi yhteistä puolustusta koska uhkakuvakin on yhteinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se olis kyllä kaikkein järkevin ratkaisu jos ruotsi siihen vaan suostuu. Meidän velliperse päättäjät eivät kyllä tajua tätä mahdollisuutta siihen se sitten kaatukin lopulta.
Ruotsalaiset ei ole kovin kiinnostuneita yhteisestäpuolustuksesta, jos ei nämäkään, onhan heillä hyvä puskuri pahaa vastaan tämä EU-junttila, kattelevat rauhassa mitä tuleman pitää, eihän niiden ole tarvinnut sotia satoihin vuosiin.