Kuolema tulee aina kuitenkin yllättäen.
Mitä sanoa kuolevalle kun hän pieneksi hetkeksi avaa silmänsä.
En osannut sanoa kuin , että rakastan, lepää siinä rauhassa, hoitajat tuo kohta lääkettä, paijata ja hymyillä.
Olisiko pitänyt hyvästellä, hei kuolet.
Asia painaa surun ja valtavan ikävän lisäksi.
Mitä sanoa kuolevalle kun hän pieneksi hetkeksi avaa silmänsä.
En osannut sanoa kuin , että rakastan, lepää siinä rauhassa, hoitajat tuo kohta lääkettä, paijata ja hymyillä.
Olisiko pitänyt hyvästellä, hei kuolet.
Asia painaa surun ja valtavan ikävän lisäksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se että olit läsnä on ihan varmasti tärkeintä.
siinä tilanteessa on vaikeaa sanoa enää yhtään mitään, on vain läsnä... Itse en uskonut sitä todeksi, olisi tehnyt mieli kuolla samaan aikaan. Kaipaus on kyllä käsittämätöntä. Päivittäin on ajatuksissa, vaikken siitä muille puhu ja yritän jatkaa normaalia elämää.
Eiköhän kuoleva ole jo itsekkin ollut tietoinen että kuolivuoteella lepää. Hoitajat ja lääkärit kyllä osaavat nähdä tietyistä kehon merkeistä, että lähtö lähenee. Ja sittenkin se h-hetki ei ole minuutilleen ai sekunnilleen arvioitavissa. Ei sitä maallikko osaa edes sen vertaa ennakoida ja onko tarpeenkaan. Joskus itse kuoleva voi katsoa jonnekin kaukaisuuteen, näkee jotain tai voi sanoa: nyt minä lähden ym.
Varmaan toimit ihan oikein.
Itse oon käyny niin lähellä kuolemaa että hyvä ku edes tulin takasi. Ja ei kyllä kattonu kaukaisuuteen vaan näki kaikki rakkaimmat siinä sängyn ympärillä ja pyysi anteeksi kaikila pahoja tekojansa. Sen jälkeen pelkkää mustaa 15 minuuttia mitä olin kuollu. Vaan kiitän suuresti lääkäreitä jotka tekivät kaikkensa että pysyn täällä. Ja täällä ollaan.
Mitä olisit tuntenut , että olisi ollut rakkaimpiesi hyvä sanoa ja tehdä?
Avomieheni viimeiselä hetkellä läsnäolevana luin Isä meidän rukouksen ja sanoin että kaikki on anteeksi annettu. Mene ,jos sua ovat tulleet hakemaan ,en pidättele.Lähtö oli rauhallinen ja kaunis.Mutta tämä näky on jatkuvasti mielessänij a en unohda sitä koskaan .Tämä tapahtui 3.9,2010.Olimme puhuneet kuolemasta jo aiemmin,koska leikkaus oli antanut lisäaikaa ,jonka käytimme hyväksi,eli matkustimme paljon ,koska hän halusi nauttia siitä.Elimme koko ajan hänen ehdoillaan ja siitä ole mielissäni .Oma elämäni on -ilman häntä -on tosi vaikeaa-vaikka hän sanoikin odottavansa minua.Jollai lailla elämällä ei ole enää minulle tarjottavaa-odottelen myös irtisanomista työstä .mitä siten? Työasiatkaan ei ei merkitse mitään kun on menettänyt rrakkaansa
vai iin