Tyttö enkeli mutta koulussa aivan muuta

ja vielä lisään että koulupsykologin kanssa oleen juteltu asiasta ja hän antoin neuvoja mutta mikään ei tehoa tähän käytökseen ... open kanssa ollaan juteltu ja kaikkeni olen yrittänyt asian eteen tehdä..mutta nyt omat ja muiden neuvot ovan loppu ja en oikeasti tietdä mikä oikein lastani vaivaa...
Ja kuten jo kerroin kotona kaikki on ihan toisin..miksi koulu on noin paha paikka...lastani ei kiusata koulussa vaan hän tekee sitä siellä..sanoo sitten kun asiasta jutellaan että ei ole tehnyt mitään tuollaista...isosta luokasta hänet siirrettiin kakkoselle pikkuluokkaan että ilanne olsi helpomaa siellä pienessä ryhmässä mutta ei auta...
tarviisin nyt todella hyviä neuvoja tai vastaavia kokemuksia... en saarnaa ja paheksuntaa että olen huono äiti..yritän olla hyvä äiti ja uattaa lastani kaikin tavoin mitä voin...en vaan enää osaa....

Aika vaikealta kuulostaa... Onko lapsellasi tutkittu oppimisvaikeuksia? Fiksu ja kilttikin lapsi turhautuu ja ahdistuu, jos tuntuu, että kirjaimet ja numerot ei asetu hallintaan. Ja se vaikuttaa itsetuntoon tietenkin, joka sitten vaikuttaa kaikkeen muuhun.

Ihana, että kotona kuitenkin menee hyvin ja lapsi saa rakkautta ja huomiota. :)

Onko kotona ongelmia saada tyttöä tekemään asioita, joita ei halua tehdä? Miten ristiriitatilanteissa menee? Oletko se sinä, joka joustaa vai hän joka tottelee?

Miten hän käyttäytyi tarhassa ja eskarissa? Onko ongelmia tullut vasta nyt, kun hän meni kouluun? Oliko hänellä tarhassa kavereita? Olisiko mahdollista saada häntä sellaiseen kouluun, jossa noita tarhakavereita olisi samalla luokalla?

Kannattaa käydä ihan psykiatrilla tutkituttamassa, olisiko hänellä jokin persoonallisuushäiriö puhkeamassa.

http://www.buzzle.com/articles/sociopathic-tendencies-in-children.html

Lapsi tekee kotona mitä pyydetään tekemään..ei mitää vastaan kiukuttelua, joskus kun on väsynyt tietty tulee kiukuttelua mutta asia saadaan ratkasitu helposti kun joku asia pitää tehdä se vaan täytyy tehdä ja tilanne on hallinnassa.

Tarhassa ja eskarissa hän oli kiltti mutta pomotti joskus muita lapsia, tädit saivat hänet sitten taas ymmärtämään että aikuinen on se joka päättää asioista...tykkäsi leikkiä poikien kanssa ja pienempien lasten kanssa..koska tyttöjen nukke leikit eivät häntä kiinnostaneet niin pojilla oli dinosaurus ja ötökkä leikkejä niin hän piti niistä enemmän. koulussa hänelle nämä asiat ovat enemmän tulleet esiin... koulussa ongelmat alkoin siis niinkun mainitsin heti eka luokalla ja silloisen opettajan kanssa sukset menivät ristiin jatkuvasti ja tyttöni ei tykännyt opestaan yhtään eik myöskään tehnyt mitään mitä hän pyyti, nyt tässä pikkuluokassa hän tykkää opesta muttatilanteita kuulema tulee että ollaan käytävällä jäähyllä kun ei suostu tekemään tunnilla tehtäviä juttuja.

Milestäni tyttö on hyvin oppinut lukemaan ja kirjoittamaan..matikassa tuottaa oppimisessa ongelmia mutta kun hän keskittyy ja suostuu harjoittelemaan asioita hän oppii ne hyvin.. kuviksessa hän suorastaan loistaa samoin musiikissa. joten mielestäni oppimisessa ei ole suurempia vaikeuksia josita pitäisi olla huolissaan suuremmin....

Minusta on tuntunut että open kertoman mukaan tytöllä on vahva halu olla "johtaja" ja saada sanoa se viimeinen sana ja olla leikeissä aina pääroolissa...tekeekö se hänestä narsistin alun? miten tälläinen narsistin (jos sellainen mahdollisuus on olemassa) pystyy saamaan aisoihin jo hyvissä ajoin että hänestä ei kehity sellasiat? luin tuon narsisti jutun mutta lapsi ei ole saanut kaikkea valmiiseen pöytään ja pettymyksiäkin on vaan joutunut kokemaan..on myös välillä sanut mitä haluaa joten tasapuolisuuden merkeissä häntä on kasvtettu...uhmaiässä tarvinnut jopa nurkassa seisottaa ja pienen luunapin antaa jos joku asia ei ole mennyt kun hirveän henkien taistelun kautta siihen pisteeseen niin peli on puhallettu kyllä poikki ja tyttö miettimään mitä on ollut väärin, sen jälkeen asia on puhuttu läpi miksi näin. ja aina sovittu asia jos on jouunut huutamaan ja itku on tullut tytöllä sen jälkeen kun on komennettu, toki hän ensin on joutunut miettimään asiaa miksi näin kävi ja mistä on jouduttu hermostumaan hänelle.

nyt sitten nuiden uhmaikien jälkeen tuollasita ei ole käynyt..mutta se tuli mieleen että joskus kun huomaan että tyttöä harmittaa tai surettaa joku asia ja hänellä on selvästi paha mieli hän ei kerro sitä vaan pitää kyselemällä kysellä mikä on ennenkn hän kertoo..sekin on alkanut mietityttämään kun joskus näkee että tyttöä itkettää joku asia hän ei itke, ei millään vaikka näkee että kyynel olisi tulossa silmään, hän vaan sivuttaa asian ja yrittää mennä toiseen juttuun..tietenkin juttelen hänelle ja yritän saada hänen pahan olon pois ja olenkin sanonut että itke rakas vaan se helpottaa oloa mutta hän ei itke....

minua tosiaan huolestuttaa tämä tilanne..

soittelin perheneuvolan mutta heillä ei ollut aikaa vapaana että pääsisi juttelemaan sinne...pyysivät soittamaan uudestaa...

Nää vastaukset tuntuu niin hyvälle! Mua on niin huolestuttanut että minä olen tehnyt väärin jotain kasvattaessani tyttöni.. Tuonne perheneuvolaan soittelen uudestaan ja jos sieltä aikaa löytyisi että päästäisiin juttelemaan ja hekin voisivayt kahden kesken tyyöni kanssa jutella jos saisivat jotain irti mitä minä tai ope ei saada..

Tuo on jännä juttu että kotona tosiaan asiat on ihan toisen lailla kun koulussa..jospa sieltä löytyy apu siihenkin että miksi koulu on se paikka jossa asiat menee huonoon suuntaan...onhan se niin että ehkä vieraalle on helpompi jutella asioista kun äidille tai opelle...
Haluan niin että asiat selviäisi ja jos jokin vaivaa tyttöäni se saadaa hoidettua ja selvitettyä ja hänellä on taas hyvä olla...Äidin rakkau on kyllä huolineen niin suuri että haluaa lapselleen hyvän olon ja asiat selviää jos mieltä jokin painaa että noin näkyy käyttäytymisessä... Mitään traumaattistakaan kun ei ole tapahtunut joka olisi voinut vaivata ajan kassa niin paljon...
Mutta jospa sinne perjeneuvolaan saisi ajan kun pyysivät ensiviikolla soittamaan uudestaan sinne.

Heps heps heps!!

Älä nyt syytä itseäsi! Tosiaan varmasti on fiksuinta ottaa suunta sinne psykiatrin pakeille. Oirekuva kuullostaa sen verran tutulta, että uskaltaisin heittää taas ilmoille narsistista poikkeavan "tittelin" eli aspergerin syndrooman tai oireet. Edellä mainituin oirein poikamme sai moisen diagnoosin. Eikä ole rakkaudesta tai läheisyydestä ollut puutetta!

http://www.student.oulu.fi/~kielinen/Aspergerkoulu.html

Mietipä millaisessa maailmassa lapsi elää, jos "vaaleanpunainen" onkin itselle "punaista" ja yksin saa olla puoliaan pitämässä. Kyse on erilailla koetuista aistimuksista. Ei ole ihme, että ristiriitoja syntyy! Maailma AS-lapselle on vaikea, nyt ja aina. Sopeutumista vaaditaan kasvattajilta (vanhemmat ja koulu yhdessä) ja ymmärrystä siitä miten lapsi asiat ja ympäristön kokee. Niin voidaan tukea lasta kasvamaan sopeutuen yhteiskuntaan.

Rakkaita ne on, mutta vaatii ympäristöltä sopeutumista.

Minullakin tuli mieleen Asperger. Sitä tutkitaan pyytämällä lähete (koulu/neuvola/tk) tällaisiin diagnooseihin pätevälle erikoislääkärille. Neurologi tai psykiatri, joka neuropsykologin tutkimuksen jälkeen voi diagnoosin asettaa eli riittävän monta diagnostista kriteeriä täytyy täyttyä. En näe mitään narsistiksi tyypillistä tuossa, hän on ehkä vain omaehtoinen ja hieman uhmakas luonne, jonka kanssa päästään pitkälle positiivisen kannustuksen keinoin, mutta tiukka kurinpito ja "latistaminen" saavat hänet kapinatuulelle.
Koulu nykymuodossaan ei valitettavasti kovin hyvin sovi kaikille. Steiner-koulu voisi sopia hänelle paremmin, jos mahdollista? Hyvä että piirustus sujuu, kannusta häntä siihen harrastukseen ja vaikka vielä lisäksi johonkin kuvataidekerhoon.

nämä teidän kirjoittamat viestit helpottaa niin paljon oloa! Kiitos teille!
ette voi kuvitella miten mieltäni lämmittää lukea äitä kun todella tuntu uettä vyyhti omassa mielessä lapsen huolen aiheesta alkaa purkautua.

Perheneuvolan työntekijä tulee juttelemaan ja kuuntelemaan koululle kun pidämme siellä open , koulupsykologin ja meidän ja perheneuvolan henkilön kanssa palaverin tyttäreni asioista.

tuo mitä 6758493 kirjoitti:
"Mietipä millaisessa maailmassa lapsi elää, jos "vaaleanpunainen" onkin itselle "punaista" ja yksin saa olla puoliaan pitämässä. Kyse on erilailla koetuista aistimuksista. Ei ole ihme, että ristiriitoja syntyy! Maailma AS-lapselle on vaikea, nyt ja aina. Sopeutumista vaaditaan kasvattajilta (vanhemmat ja koulu yhdessä) ja ymmärrystä siitä miten lapsi asiat ja ympäristön kokee. Niin voidaan tukea lasta kasvamaan sopeutuen yhteiskuntaan. "

Todellakin, ei ole lapselle helppoa ja jos vielä kukaan ei ymmärrä häntä ja syytetään vaan muista asioista jä huonosta käytöksestä..Tyttäreni kun on kiven kovaa sanonut että ei ole tehnyt mitään väärää koulussa ja on yrittänyt käyttäytyä kiltisti...oikein sydämmeeni sattuu kun mietin nyt mitä kaikkea se pieni sydän on saanut tuntea kun häntä patistetaan ja syytetään...tietenkin ne rajat pitää olla ja niistä kiinni pitää ilman muuta mutta jos tuollain on tyttäreni kohdalla niin kamalaahan se on ja kun ei osaa sanoiksi pukea tunteitaan miten siellä pienessä sydämmessä on ollut paha olla....Tuli ihan hirveän paha mieli itsellekkin....

Todellakin on erittäin hyvä asia että päästään juttelemaan ihan kunnolla tyttäreni asioista.

Tyttäreini muuten käy kuvataidekerhossa juurikin sen takia että on niin luova ja lahjakas kuvaamataito asioissa ja tykkää paljon käydä siellä :) Lisäksi hän käy uintikerhossa .

koululla järjestettiin 1-2 luokkalaisille tyttöjen kerho jossa tämän ikäiset muutkin samaa käytöstapaa olevat tytöt kohtaavat ja tavallaan joutuvat huomaamaan että kompromissejä joutuu tekemään kun on samanainen "luonne" vastassa porukassa ja samantyyppisten "ongelmien" kanssa olevia tyttöjä...en ole ihan varma onko täysin hyvä nyt laittaa kaikkia näitä koulun "ongelma" lapsia samaan kerhoon tappelemaan asioista japehmittämään luonnettaan jos kyseessä ei ole tahallisen käytöksen aiheuttama ongelma vaan jokin muu esim. asia jolle ei voi lapsi mitään ...mitä mieltä te olette tästä tälläisestä kerhosta? ensimmäiset riidat oli jo saatu siellä aikaiseksi ja niitä sitten aikuisen kanssa ratkotaan miten pitää toimia milloin minkakin laisessa tilanteessa...hyvä toisaalta mutta en itse osaa ajatella asiaa nyt mitenkään, jos joku saa ajatuksia tästä niin voitaisiinko jutella siitäkin?

Tästä voisi löytyä jotain apua lapsen ymmärtämiseen:
Ross W. Greene: Tulistuva lapsi

moikka,onkohan ap saanut jo apua tytölle? minulla itsellä 7v poika ja osuu kyllä kaikki oireilut ihan yksiin,erityisesti tuo,että kotna todella kiltti,mutta koulunkäynti takkuaa.miun lapselle psygoloki teki testejä ja hänen näkemyksensä mukaan ei aspergeriin viittaisi.nyt vien hänet sekä koululääkärille,että yksityiselle,että saisin jotain apua hänelle.

Entäs jos lapsi saa liikaa huomiota kotona? Tai liikaa "palkintoja"?

Esimerkiksi, jos tekee asiat hyvin lapsi saa kotona haleja, nauruja, kutitusta ja ties mitä nyt teettekään. Karkkia ym palkintoja et rupea antaa toivottavasti.

Mutta kun neiti menee kouluun tätä ei saa kun tekee tehtävät hyvin?
Lapsi ehkä odottaa tälläistä että opet tulee ja kutittaa ja halaa kun hienosti teit läksyt. Hän haluaa huomiota koska minä tein nyt hienosti läksyt. Koulussa sentään, ilkeästi sanottuna, pistetään kaikki muottiin ja kohdellaan samoin.
Tulos = lapsi ei saa huomiota koska koulussa ei vaan voi antaa sitä koko ajan.

Lapsi SAA huomiota koulussa kiukuttelulla joten siitä vain sitten kiukuttelee koulussa ja enkeli kotona.
Tämä ei todellakaan tule olemaan hyvä asia lapsen kasvaessa.

Tämä siis ei perustu tieteeseen. Perus logiikkaa ja maalaisjärkeä.
Olin kouluavustajana harjoittelussa melko kauan(6kk) ja tämä oli todella yleistä. Koulussa aivan käsittämätön velttoilu tai kiukuttelu ja oikein nauttivat kun sai huomiota jota oli vain pakko antaa (muuten lapsi ei edes kynää nostanut..). Eivät varmasti olleet kotona samanlaisia

Kirjoitampa tähän lisää...
Nyt ollaan käyty keskustelua koulun ja perheneuvolan väen kanssa.
Juuri viimeksi tänä aamuna.
Nyt on tullut vaikeuksia koulussa esim. matikassa. vaikeaa on ja lukeminen sujuu mutta on koulussa todella hidasta..Kotona nämä asiat on sitten aivan toisin. Matikka sujuu kunhan vähän neuvoo alakuun ja lukeminen on sujuvaa...
Kaverisuhteet on edelleen vaikeita eikä niitä luokalta ole löytynyt. Vaikuttaa siis todella paljon koulun käyntiin tämä mielestäni.
pylly ei oikein tahdo pysyä paikallaan penkillä ja kaikki muu touhu on päällimmäisenä mielessä paitsi itse asia mitä pitäis tunnilla tehdä...
Tyttö sanoi minulle jo pariin kertaan että hänestä tuntuu kun hän olisi ilmaa luokassa, kukaan ei edes huomaan hänen olemassa oloa, todella surullista kuultavaa :(
juteltu ollaan tytön kanssa asiasta mutta hän ei uskalla mennä pyytämään ketään välkällä leikkimään koska ei kukaan kuitenkaan ole hänen kanssaan.. :(
Nyt suunniteltin että perheneuvolassa aletaan käymään ja hänelle tehdään testejä esim onko oppimisvaikeutta joka saattaa olla syynä tähän, kaveri jutuista yms asioista ope pitää "tukiopetus" tunnin parin viikon välein ihan vaan tyttöni kanssa ja juttelee vaan asioista sen tunnin ajan...katsotaan miten nyt sitten lähtee purkautumaan tämä juttu näillä konsteilla...

Mun mielestä oli tosi hyvä huomio, että kyseessä on todennäköisimmin tai yksi tekijöistä ainakin huomionhakuisuus. Varsinkin jos tyttö on sanonut että tuntee olevansa koulussa ilmaa. Mutta miten lopulta kävi, saitteko tilanteen helpottumaan?

Voisiko olla niin, että arvostatte kotona kiltteyttä yli kaiken ja lapsi joutuu jännittämään jatkuvaa mieliksi olemista kotioloissa niin paljon, että purkautuu sitten koulussa.

Kaikillahan meillä on uhmaa ja pahaa oloa ja jos lapsi kokee, ettei sitä kotona voi näyttää, niin jossain muuallahan se sitten purskahtaa. Tuskin nyt mistään tarkkaavaisuushäiriöstä on kyse.

(Lapsiin erikoistunut psykologi on nyt muuten parempi vaihtoehto kuin psykiatri, näin alkuvaiheessa)