Mikä on teidän palstalaisten rehellinen kokemus siitä, ovatko uskovaiset kristityt noin pääsääntöisesti käytännössä ja arjessa parempia ihmisiä kuin ei-uskovaiset? Tarkoitukseni ei ole tällä aloituksella provosoida nyt jotain kauheaa vertailua ja väittelyä, vaan ihan mielenkiinnosta kyselen.
Oma havaintoni on, että kyllä pääsääntöisesti ovat. Olen koettanut miettiä tätä asiaa mahdollisimman puolueettomasti ja faktojen (siis todellisten kokemusten ja havaintojen) pohjalta.
Tällä "paremmuudella" tarkoitan ystävällisyyttä, heikomman puolelle asettumista, apua tarvitsevan lähimmäisen palvelemista, kykyä ja halua nähdä ihmisissä pintaa ja ulkokuorta syvemmälle, valmiutta antaa anteeksi katuvalle jne. Tällaisia asioita.
Jokainen ihminen, niin uskova kuin ei-uskova, toimii joskus (ja aika useinkin) väärin, mutta minua kiinnostaa nyt, onko minkäänlaista moraalista eroa havaittavissa, noin yleensä.
Oma havaintoni on, että kyllä pääsääntöisesti ovat. Olen koettanut miettiä tätä asiaa mahdollisimman puolueettomasti ja faktojen (siis todellisten kokemusten ja havaintojen) pohjalta.
Tällä "paremmuudella" tarkoitan ystävällisyyttä, heikomman puolelle asettumista, apua tarvitsevan lähimmäisen palvelemista, kykyä ja halua nähdä ihmisissä pintaa ja ulkokuorta syvemmälle, valmiutta antaa anteeksi katuvalle jne. Tällaisia asioita.
Jokainen ihminen, niin uskova kuin ei-uskova, toimii joskus (ja aika useinkin) väärin, mutta minua kiinnostaa nyt, onko minkäänlaista moraalista eroa havaittavissa, noin yleensä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
uskovan pitäisi tosiaan olla ystävällinen, asettua heikomman puolelle, palvella apua tarvitsevaa lähimmäistä, omata kyky nähdä pintaa syvemmälle, valmis antamaan katuvalle anteeksi.
Ylläkuvatunlaisia uskovia on olemassa, paljonkin, mutta mikä erottaa heidät niistä ei-uskovista, jotka myös ovat ystävällisiä, asettuvat heikomman puolelle,palvelevat apua tarvitsevia lähimmäisiä....? Minä(kin) tunnen monta sellaista ei-uskovaa, jopa ainakin yhden ateistin, joka vaikuttaa ihan Jeesukselta itseltään kaikessa rakkaudellisuudessaan.
Ateistit ovat aika yleisesti ystävällisiä, auttavia, suvaitsevaisia ja auttavat heikommassa asemassa olevia.
Tunnen kyllä uskoviakin joilla on samat ominaisuudet, mutta heitä on suhteessa paljon vähemmän.
Varmaan heitä olisi paljon enemmän, jos ei tarvitsisi noudattaa kristittyjä arvoja, jotka tulevat Raamatusta.
Molempi parempi. Uskovien kanssa pitää harkita mitä sanoo, ettei vain loukkaisi heidän vakaumustaan.
Ei-uskovien kanssa on helpompi puhua sellaisista aiheista, joista uskovien kanssa pitää välttää.
Yleisesti ottaen ja kenttää laajasti tunteneena voin todeta, että uskovat ovat varauksellisempia kuin ei-uskovat, he ikään kuin ovat takakireitä.
pakis, kyllä ateistikin vetää herkästi hernettä nokkaan, ja kiristyy yllättävän nopeasti sättimään uskovia, kun asia vain sivuaakin omaa vakaumusta/vakaumuksettomuutta.
ps. Hyvää ystävän päivää! :)
En minä ainakaan herneitä vetele.
Ne on niin koviakin.
Jotenkin mulla on sellainen masokistipsygologinen luonne että jos joku yrittää loukata vakaumustani, niin minä jopa pidän siitä.
Kai se johtuu siitä että siitä huomaan oman asiani menneen toisen tietoisuuteen.
Minultakin kaikille hyvää ystävänpäivää muutaman päivän myöhässä.
"...he ikään kuin ovat takakireitä"
Uskovilla on usein myös huonompi huumorintaju tai se on erilainen.
Tuli taas mieleeni se laihialais-vitsi.
Laihian helluntaiseurakunnassahan oli taannoin vihkitilasuus ja pastori kysyi sulhaselta: "Missä sinun morsian on?"
Sulhanen vastasi: "Hän on käynyt täällä ennenkin."
Hei tode ja hyvää ystävänpäivää :)
kyllä niin onkin, jos on vakaumuksellinen ateisti. Minä edustan aateeton maailman kuvaa, ja en näin puhuin vain omista lähtökohdista.
"vakaumuksettomuus" maailmankuvan omaava henkilö ei voi ottaa vihnettä nenäänsä, koska ei ole mitään minkä puolesta sen vihneen nenänsä vetäisi.
Hek, hek,hek, no mikä oli se laihialisen polkupyöräteline???
Uskovilla on erilainen ( ei huonompi) huumorintaju, ja ei ainakaan saa Jeesuksen aasin nimeä käyttää, se luetaan jo pilkaksi vaikka eräs vanhempi helluntailainen sille nauroikin.
Aasihan on hieno eläin, sopivan viisas tajutakseen, että on se omakin tahto olemassa.
* Yksi ero on, Jumalan kieltäjällä ja uskovalla, vaikka sitä ei näe päällepäin. Uskova pääsee taivaaseen, Jumalan kieltäjä ei pääse. Koska hyvillä töillä ei voi ansaita taivasosuutta !
* Niin, Aasi ja ainut eläin joka on tiettävästi puhunut ! No papukaijat tosin matkii, mutta aasi puhui ihan asiaa. Ja paljon tärkeämpää asiaa, kuin Pe.ku koskaan ! Pe.kuhan yleensä parjaa Mohikaania , tai muuten vääristelee Mohiksen kirjoituksia ! Nyt hän on saanut liittolaisen, "1.Tim.2:5 " !
"Jumalan kieltäjä ei pääse. Koska hyvillä töillä ei voi ansaita taivasosuutta ! "
Myönnät että "Jumalan kieltäjät" tekee hyviä töitä ja pahoilla töillä uskovat pääsevät taivaaseen.
Minulla on sellainen käsitys että uskonnoton on moraalisesti korkeammalla tasolla kuin uskova joka jo uskoontullessaan hyväksyy ajatuksen viattoman kärsimisestä. Viattomalla tarkoitan Jeesusta.
jos tarkoitat vain viatonta Jeesusta, kuinka se uskoviin vaikuttaa?
Sinä olet antanut pakiksen nokkia sinua niin ettet malta enään keskittyä kirjoituksiin.
Psjos et ymmärrä anti olla. Sammutan koneen, hyvää yötä.
??? nyt meni ohi tuo viisauden sana. Selitähän vähän.
Miksi kun et ymmärrä kirjoitettua tekstiä?
Ja olin aikeissa lopettaat muutenkin, hyvää yötä.
Kyllä se on niin, että nykymailman aikana monilla, jotka näyttävästi tuovat esiin uskoansa, "vapaus on pahuuden verhona...".
Vaikka ihminen on uskovan kirjoissa, ja ns."nauttii seurakunnan luottamusta", ei se takaa esm. 100% rehellisyyttä, eikä mitään muutakaan. Ei heikomman huomioimista, aidosti nöyrää asennetta...
Toisaalta, olen tavannut yhden henkilön, joka oikein nimenomaisesti painotti olevansa ateisti..........Hänessä ei ainakaan ollut mitään moraalisesti ylevää.
Henkilön lupaukset ja puheet olivat täysin ristiriitaiset hänen käytöksensä ja toimiensa kanssa.......
No, minua jossakin vaiheessa kutsuttiin usemman kerran erääseen seurakuntaan,"Meillä on oikein lämminhenkinen seurakunta"........Minä sattumoisin olin ko. seurakunnan teltalla poikennut toissakesänä ohikulkiessani. Siellä oli seurakuntalaisia, jotka tunsivat minut, mutta olivat naamat rutussa, kuin sitruunan syöneillä, ja ainoa joka minulle puhui, kuin ihmiselle sillä tontilla,oli HUMALAINEN TATUOITU LAITAPUOLEN KULKIJA.......
Kyllä monesti on laittanut miettimään 2000v. sitten ulkokultaiset, kirjanoppineet ja fariseukset, jotka naamat kurtussa natisivat, kun "Jeesus söi ja joi syntisten kanssa"........................Missähän Jeesus tänäpäivänä vaeltaa, em. kaltaisissa "lämminhenkisissä" "vapaissa" seurakunnissa, vai jossakin, missä on syntisiä, elämässään epäonnistuneita, hyljeksittyjä ihmisiä...?
Osaako joku kertoa, minä en.
"HUMALAINEN TATUOITU LAITAPUOLEN KULKIJA......."
he ovat täälläkin päin hyvin kohteliaita, jos vain ehtaa sahtia on päässä, siis eivät ole sekakäyttäjiä...
Ohi kulkiessa tervehtivät kohteliaasti. Kerran matkalla töihin aamulla varhain, oli ulkoilma-ihmisiä kadulla lepäilemässä, oikein terveen värisiä liekö aurinko vai maksakirroosi luonnut heille kuparin värisen hohteen kasvoille, sitten tervehtivät ja sanoivat, että voi kun meidän käy sääliksi noita työssäkäyviä, ja eikun brenkkua pullosta lisää.
Siis huom. heillä heräsi säälintunne toista ihmistä kohtaan...:))
Psalmi 14:3
Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet, ei ole ketään joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
--Seula Jumalan kädessä.
ps. Lk.22:31 Seulomisesta tuli mieleeni
Monesti vain on niin, että ne ihmiset, jotka ovat ihan varmoja, että he levittävät ympärilleen "Kristuksen tuoksua", levittävätkin jotakin ihan muuta.......En totea tätä
vahingoniloa tuntien, tai pilkatakseni, vaan masennusta tuntien..........
Näin ei saisi olla, mutta liekö nyt se aika käsillä, josta Jeesus sanoi 2000v. sitten:"Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus".
On tunnustettava, että näin on tapahtunut omallakin kohdalla, kun on joutunut toteamaan, että kun pysyy kotona, ja poissa ko. kuvioista, ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa.........Kun etukäteen tietää 25v. kokemuksella, että "märkää rättiä" tulee silmille..............
Parempi pysyä kuvioista vähän ulkopuolella, jos kokee, että on vain negatiivisia ajatuksia ja tunteita seurakunnassa käydessä....ei siitä kukaan silloin saa mitään, ei itse eikä muut. Eihän Jumala mihinkään katoa elämästä, vaikkei siellä kirkon penkissä jatkuvasti istuisikaan.
Saman voi kysyä toisin, että onko yksilöiden välillä mitään moraalista eroa? Kaikkihan pohjaa siihen mihin moraalinsa perustaa. Millaisena hän näkee maailman, ja sen miten yhteiskunnallisissa ympäristöissä toimitaan, ja kuinka suuret vaikutusmahdollisuudet hänellä on tehdäkseen ympäristöstään itselleen mieluisamman perustuen omaan moraaliinsa.
Jos ajattelet kahta lasta, joista toinen nähdessään kukkasen antaa sen kasvaa paikallaan, ja ihastelee sen kauneutta, sen aikaa kuin kukkasen kasvukausi on. Toinen menee, ja taittaa kukkasen maljakkoonsa saadakseen ihastella sitä lähemmin, ja omii sen itselleen, jolloin kukkasen kasvu, ja tarkoitusperä kärsii. Ja kolmas tallaa koko kukkasen, eikä suo iloa muillekaan, koska ei itse pysty nauttimaan kukkasen kauneudesta. Ensimmäinen lapsi moraalisesti antaa arvon elämälle, toinen on elämän suhteen omistushaluinen ja omistushalussaan voi vahoingoittaa muita, kolmas ei anna mitään arvoa kohtaamalleen.
Mikä on yksilön alkuperäinen suhde muihin, ja siihen mitä itse on, ja mitä muut ovat? Millainen ympäristö tekee elämästä kaikille suotuisan?
Kiteytit asian sekeään muotoon. Kailkille suotuisa ympäristö olla ja elää, voi olla vain sellainen, joka OIKEASTI perustuu Kristuksen terveeseen oppiin.
-
Sellainen ympäristö, missä Sanasta on tehty ikäänkuin näytelmän käsikirjoitus, jota sovelletaan noukkien"mansikat ja kermat kakun päältä", jättäen kakun pohja heikommille...Tarvittaessa hankalat kohdat paikataan perinnäissäännöillä, "opettaen oppeja jotka ovat ihmiskäskyjä", kuten mm. surullisenkuuluisa sanonta:"Tehdä täyttä totta". Sellaisessa ympäristössä on tarjolla ahdistusta,
murhetta ja kyyneliä. Sellaisesta on ILO, RAUHA, JA VAPAUS todella kaukana.
Eikä asiaa muuta miksikään se, että kun nyt varmasti muistaa hokea rauhaa-siunausta kaikille, tuntui miltä tuntui. Ei sekään, että valkoissa kamppeissaan jotkut heiluvat edessä ylistysryhmänä näyttäen huonommille mallia:"Katsokkaas, näin pitää ylistää".........Miten paljon meltotaan, että kunhan vaan ylistätte niin sitten...
Minkä ihmeen takia Raamatussa mainitaan:"Jos joku teistä kärsii vaivaa rukoilkoon, jos joku on hyvillä mielin veisatkoon Herralle kiitosta" .(ei sanatarkka lainaus,asia tuo)
Raamatussa kerrotaan, että Jumalakin voi olla murheellinen....Miksi jotkut haluavat ikäänkuin kieltää, ettei Jumalan lapsi voi, ja saa olla murheellinen, vaan pitäisi vääntää väkisin hymyä naamalle, ja kädet ylhäällä "ylistää", kun se "ylistysryhmä" näyttää mallia.................Monesti noissa yhteyksissä vielä soi PA:n kautta musiikki: BUM-BUM-BUM......Mennään sielullisen touhun puolelle, etten sanoisi suggestio-osastolle. kun sitten "on hyvä meininki", mutta siitä ei kotona välttämättä ole kuin tyhjä takki muistona.........
-
Jostakin syystä perinteiset rukouskokoukset, joissa kulutetaan polvia, eivät ole yhtä mainostettuja, eivätkä vedä puoleensa väkeä.....Kuitenkin lähtökohta on se........Ja lähtöasetelma anominen, pyytäminen, rukouksien uhraaminen väkevällä huudolla ja kyynelillä.............................Kyllä se kiitos ja ylistys sieltä sitten kumpuaa AIDOSTI, JUMALAN HENKGEN VAIKUTUKSESTA, ja murhe vaihtuu spontaaniin ylistämiseen, eikä kenenkään tarvitse kekkailoida hienoissa hepeneissään näyttämässä mallia..........Jokainen, jolla ymmärrys on, tietää mitä tarkoitan....Kun tulee luonnostaan Jumalan Rakkauden vaikuttamana se: HALLELUJA KIITOS KUNNIA YLISTYS JUMALALLE.