"Juorkunasta Takkinen jatkoi matkaa Kuivaniemelle. Ei ole muistissani, mihin taloon, mutta kuitenkin oli Takkinen talossa ryhtynyt kaivamaan emännän omaatuntoa. Kun emännällä ei ollut mitään törkeitä asioita, niin Takkinen vain kaivoi ja kaivoi, että nyt pitäisi löytyä joitakin hirveitä asioita, sitten vasta on asiat paikallaan.
Tätä vanhanemännän ja Takkisen keskustelua kuunteli talon miniä. Hän tunsi Takkisen menneisyyden ja tiesi, että sielläkin on asioita, jotka eivät kaipaa valkeutta ihmisen mielen mukaan. Hän puuttui keskusteluun ja sanoi Takkiselle: Antakaa meidän mummun olla rauhassa! Hän on uskovainen ihminen, ja ahkeroi vaeltaa tunnon puhtaudessa, hänellä on synnit anteeksi. Mutta miten on asianlaita, Takkisen?» Kun hän alkoi luetella syntejä, eletyn elämän erheitä oikein nimeltään, niin oli Takkiselta kuulustelun halu loppunut.
Paavali Ervasti oli tähän saakka kuunnellut äänettömänä, mutta kun hän oli miniän kertomuksen kuullut, oli hänkin avannut suunsa ja sanonut, että nyt tuli perustus tuolle opille. Oma sielu eli tunkiossa, jota ei ollut jaksanut ajaa pellolle, ja se pani tekemään toisista samannäköisiä ja sillä etsimään rauhaa omalle rauhattomalle sielulle. Väärä oppi usein lähtee saastaisesta omastatunnosta, tottelemattomuudesta omantunnon äänelle."
Tätä vanhanemännän ja Takkisen keskustelua kuunteli talon miniä. Hän tunsi Takkisen menneisyyden ja tiesi, että sielläkin on asioita, jotka eivät kaipaa valkeutta ihmisen mielen mukaan. Hän puuttui keskusteluun ja sanoi Takkiselle: Antakaa meidän mummun olla rauhassa! Hän on uskovainen ihminen, ja ahkeroi vaeltaa tunnon puhtaudessa, hänellä on synnit anteeksi. Mutta miten on asianlaita, Takkisen?» Kun hän alkoi luetella syntejä, eletyn elämän erheitä oikein nimeltään, niin oli Takkiselta kuulustelun halu loppunut.
Paavali Ervasti oli tähän saakka kuunnellut äänettömänä, mutta kun hän oli miniän kertomuksen kuullut, oli hänkin avannut suunsa ja sanonut, että nyt tuli perustus tuolle opille. Oma sielu eli tunkiossa, jota ei ollut jaksanut ajaa pellolle, ja se pani tekemään toisista samannäköisiä ja sillä etsimään rauhaa omalle rauhattomalle sielulle. Väärä oppi usein lähtee saastaisesta omastatunnosta, tottelemattomuudesta omantunnon äänelle."
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Oma sielu eli tunkiossa, jota ei ollut jaksanut ajaa pellolle, ja se pani tekemään toisista samannäköisiä ja sillä etsimään rauhaa omalle rauhattomalle sielulle. Väärä oppi usein lähtee saastaisesta omastatunnosta, tottelemattomuudesta omantunnon äänelle."
Minusta tämä kuulosta niin tutulle Jonah ja Semperi ovat juuri tuollaisia oma tunkio haisee ja haetaan kovasti vaan toisen syntejä kaivamalla kaivetaan.
Minusta kyllä näyttä, että kertomuksen Takkinen on ei nimimerkki tai greeeeen.
En usko niin koska nimimerki Geeeeen on tarpeeksi rohkea kirjottaakaseen omalla nimimerkillä.
Mitä se vaikuttaa kenestäkään syitä ja syntejä kaivella ja ketä se parantaa. Synnin tunto tulee jokaisen omasta omastatunnosta, ei toisten painostuksesta. Jos ihminen kuullee sanaa ja saa siitä herätyksen, niin synnintunto herää.
Nuo ihmiset jotka kaivelevat syntiä toisista ihmisistä, ovat ihmisiä, jotka eivät ole päässeet syntisyydestään. Mihin heidän aikansa on kulunut. Ukonnollisuuden harrastamiseen. Päältä he voivat vaikuttaa uskovaisilta, mutta sisältä ovat pelkkiä uskonnollisuuden harrastajia. Uskovaiset kehittyvät, mutta uskonnolliset polkevat paikallaan ja heille ei kehitystä ole.