Olenko mä syyllinen?

Tää juttu alkaa 1,5 vuoden takaa.

Mulla oli paras ystävä, sanotaan vaikka S.
Me oltiin 3 vuotta siis parhaat kaverit, eikä meidä ystävyydessä ollut säröjä.
S:llä oli aina paljon juttua ties kenen jätkän kanssa, se tekstaili niille meidän yhteisellä ajalla, ja puhuttiinkin melkein aina sen miehistä. Ei se mua ärsyttänyt koskaan.

En itse ollut seurustellut koskaa, saati sitten ollut kenenkään kiinnostuksen kohteena. Mutta tuolloin puoli vuotta sitten tapasin erään henkilön, sanotaan vaikka K. Meillä oli paljon yhteistä, ja tultiin paremmin kuin hyvin toimeen. Molemmat oltiin toisistamme kiinnostuttu, mutta ei kuitenkaan seurusteltu.

Mun ja S:n alamäki alkoi tuolloin, kun S suuttui mulle älyttömästi, kun tekstailin K:lle päivittäin. S oli aivan raivona, jos me nähtiin hyppytunneilla kerran viikossa, ja se vittuili mulle koko ajan. Laiton meidän välit ns. vähän jäihin, S:n kanssa, ja pidin etäisyyttä, sillä mustasukkainen käytös oli rasittavaa.
Pidin kuitenkin aktiivisesti yhteyttä, ja näimme S:n kanssa paljon, välien viilenemisestä huolimatta.

Mä ja K tavallaan erottiin kuitenkin kesällä. Mä olin ihan maassa, ja kun yritin jutella S:n kanssa asiasta, se suuttui aina älyttömästi, alkoi vittuilla tai lopetti puhumisen. Mä annoin asian olla, ja juteltiinkin vaan aina sit S:;n jätkistä tai muusta.

Mun suru kasvoi älyttömästi, ja mä masennuin.

Nyt sitten alkoi uus lukuvuosi, ja me ei oltu S:n kanssa nähty vähään aikaan, ehkä viikkoon pariin. Oltiin kuitenkin juteltu netin kautta ja näin. Kaikki oli aika normisti.

Tää S kuitenkin koulujen alussa käyttäytyi kuin mua ei olis, vaikka juttelikin mulle esim. Fb:n kautta. Koulussa olin ihan ilmaa.
Samoin oli muu luokka, sillä S oli luokallamme suosittu, ja minä hiljaisempi.
Syksyn edetessä mä jäöin kokonaan luokan ulkopuolelle, S:n ansiosta, sillä se liittoutui yhden toisen tytön kanssa BFF-suhteeseen ja veti luokan mukanaan.
Mun masennus paheni.

Sittten mä kyllästyin. Mä juuttelin asiasta S:n ja muiden luokkalaisten kanssa, j aasia oli kuulemma "Ok". nIIN mä olin sitten hetken mukana porukassa.

Joululoman jälkeen tämä setti jatkui taas.
S kuitenkin puhui jos joutui olemaan yksin, eli olin vain varaseuraa. En jaksanut valittaa.

Meidän välit viileni yhtäkkiä älyttömästi. Ei me puhuttu enää paskan vertaa.
Yks kerta mä kuitenkin kysyin, että onko vika siinä, että tapasin K:n.

Vastaukseksi sain mutinaa, ja S sano mulle, että olin todella paskamainen kyseisenä aikana sitä kohtaa, ja se masentui mun takia, koska "jätin sen yksin."

Mä en tajua tätä. Olenko mä syyllinen. Anteeksi sekava teksti kiteytän noepasti;

S on hylänmnyt mut koska mulla oli suhde K:n kanssa, ja koska aloin vietttää hänen kanssaan aikaa, samalla tavalla kuin hän tekee aina, kun seurustelee.

Selvitän vielä että S ei ole ollut K:hon ihastunut. K on siis tyttö, samoin minä. Hah.

Nykyään musta tuntuu että mun pitäis vaan tappaa itseni, sillä olen aina vain yksin. Olenko mä viallinen kaikessa, kun tuntuu et kaikki on mun syytä. Tai oikeastaan S saa mut tuntemaan näin. Hah. Joo.