Kuinka minusta tuli pers´aukinen.

Kaikkihan alkoi lapsena kun synnyin rutiköyhään perheeseen. Isukilla oli sarkahousut, äityllä risainen hame ja minä jouduin elämään alasti ensimmäiset viisi vuotta. Tutti oli lainana Pelastusarmeijalta. Tutti palautettiin kun läksin kouluun. Kun menin kouluun, sain ensimmäiset housut, ettei tarvinnut tappi paljaana opiskella. Housut sain Pelastusarmeijalta.

Havahduin jo alaluokilla, että miksi minun pitäisi miettiä mikä minusta tulee isona. Niin sitten päätin, ettei tule mikään.
Pidin huolen että todistukseni oli täynnä nelosia ja etten selvinnyt yhdeltäkään luokalta. Neljännen luokan kevätjuhlissa minut erotettiin koulusta koska täytin 16 vuotta. Päästötodistuksessa ei ollut yhtään numeroa, mutta paljon huokailevia hymiöitä.

Armeijaan yritin, mutta koska minulla ei ollut sivistystä eikä peruskoulun läpäissyttä todistusta ja kutsunnoissakin ammuin kumiritsoilla pihlajanmarjoja kapiaisten otsaan, minut luokiteltiin Ö papereilla mappiin Ä.

Työvoimatoimisto yritti kursittaa ja kouluttaa mutta kaikki yritykset venähtivät maksimissaan kahden päivän mittaisiksi, kun oli jo kouluttajien tai työkohteiden henkilöiden pinnat kireällä. Minä sentään yritin, en tiedä mitä, mutta kaikkeni.

Vihdoinkin huomasin, että Sossu oli pyhä ainutkertaisuus joka ei hyljeksinyt minua. Vaikka pitkät oli hampaat ja nuttura sillä etuuksien päättäjällä, joka asioitani käsitteli. Tuloksena oli, että jouduin edunvalvontaan. Minulle määräsivät holhoojan. En tiedä mitä tuo tarkoittaa, enkä välitäkään tietää. Pääasia, että rahaa tulee säännöllisesti ja talouselämä toimii.

Kelaan pommitin aikoinaan työmarkkinatukianomuksia, jopa uhkaavaan sävyyn, että rahaa ei näy tililläni, että alkaisi olla aika ja pian tai tapahtuu kummia.
Sain lähetteen tutkimuksiin kriminaalisairaalaan. En tiedä mikä tuollainen kriminaalisairaala on sielultaan. Mutta siellä oli ruoka hyvää ja henkilökunta mukavia, eikä ollut moittimista potilaissakaan.

Lopulta minut vapautettiin työmarkkinavelvotteista rauhan aikana ja Kela keksi korvaavan toimenpiteen pysyvän kansaneläkkeen. He myös yllättivät minut totaalisesti ehdottamalla, että ottaisin vastaan asumistukea.

Nyt olen kolmen asian loukossa, kansaneläke (kykenemätön ansaitsemaan omaa elantoaan), asumistuki ja Sossu.
Tämä takasi loppuelämän ajaksi pers`aukisuuden mutta onnellisen elämän.
Naapurikin nauraa kun naureskelen yksikseni.