Keskustelin tänään lääkärin kanssa ja hänen mielestään minun kannattaisi aloittaa lääkehoito masennukseen sekä paniikkihäiriöihin. Tarkemmin ei ollut vielä puhetta mitä lääkettä alkaisin ottaa, kuin että kyseessä olisi SSRI-lääke, sillä haluan vielä harkita asiaa. Olen nyt jonkin verran tutkinut näiden lääkkeiden vaikutuksia ja sivuvaikutuksia, ja jäi pahasti vaivaamaan se, että "SSRI-lääkkeet aiheuttavat sukupuolielämän häiriöitä jopa 60-98 prosentille potilaista". Nuo häiriöt (esim. kiihottumisen, tuntoherkkyyden tai nautinnon väheneminen tai kokonaan katoaminen) saattavat ilmeisesti jäädä myös pysyviksi vaikka lääkitys lopetettaisiin. Lääkäri toki sanoi, ettei sivuoireita juurikaan ole, mutta haluaisin kuulla, onko teillä muilla kokemuksia tuollaisista ongelmista ja kuinka yleisiä ne ovat?
SSRI-lääkkeiden vaikutukset seksuaaliseen terveyteen
Nyyti
2139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä ilmottautuu yks joka teki elämänsä pahimman virheen alkaessaan syödä psyykelääkkeitä!! (Seroquel, cipralex ja sepram).
Vaikutti ja VAIKUTTAA edelleenkin... negatiivisesti, enkä tiedä mitä enää pitäis tehä :(
Kun lääkkeet alotin, kiinnostus seksiä kohtaan lopahti täydellisesti. Oon kuitenkin aikasemmin ollut hyvin aktiivinen seksuaalisesti.. Ajoittain seksi inhotti ja ällötti.. No mutta mieshän siinä varmaan eniten kärsi. Samalla orgasmit hävis jonnekin.
Ja sinne on ne orgasmit jääneet! Lääkkeet oon lopettanu kaikki viime vuoden aikana, silti ei inspaa. Siis kyllä seksi kiinnostaa, samaan tapaan kuin ennenkin eli monia kertoja viikossa. Mutta on vain pari ongelmaa
- en saa orgasmia
- osa jutuista mitkä tuntu ennen hyviltä ei tunnu enää miltään
Orgasmia en saa myöskään itsetyydytyksessä.. Paitsi joskus harvoin.. "Varmat" keinot (suihku, klitoriskiihotin) eivät toimi enää samanlailla kun ennen.
Nuoleminen ei tunnu enää hyvältä. :( Ennen rakastin sitä ja mieheni on loistava siinä, mutta itestä se ei tunnu oikein miltään enää.
En usko, että nää mun jutut johtuis jostain muusta kun lääkkeestä. Oon käyny lekurin kanssa juttelemassa, mutta tyhjin tuloksin.
Silmiin tarttui kirjoituksestasi: "Lääkäri toki sanoi, ettei sivuoireita juurikaan ole"
Älä usko aina sinisilmäisesti lääkäriä. Ne vähättelee tämmösten lääkkeitten haittapuolia. Usein nää aiheuttaa myös elimistössä muutakin haittaa joka voi jatkua lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Joistain lääkkeistä tulee hirveet lopettamisoireet, eikä sitä voi lopettaa (aika monelle tullu seroquelista tämmöstä). Lihominen, etova olo, ihon huono kunto, särky, univaikeudet, puutuminen yms yms. Lista on melkein jopa loputon, kun katotaan tämmösten lääkkeitten haittavaikutuksia. Oma mielipiteeni on, että tämmösistä lääkkeistä ei oo muuta kun haittaa. Ei siis pahalla, eikä teissä ole mitään vikaa ketkä niitä syötte. Kyllä mä sen ymmärrän, iteki niitä monta kertaa syöneenä. Mut enää en koskaan koske pitkällä tikullakaan psyykelääkkeisiin.
Tarkoitukseni ei ollut pelotella, kerroin vaan omakohtaiset kokemukset näistä lääkkeistä.
Todella paljon kiitoksia pitkästä ja rehellisestä vastauksesta, pelkäsin ettei kukaan vastaisi tähän kun aihe on niin arka. Tiedän kyllä, että kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta tarkoitin tuolla sitä että lääkäreillä tuntuu olevan sellainen käytäntö ettei niistä kerrota potilaille (muutamalle tuttavallekkin on vakuuteltu ettei mielialalääkkeiden mukana tule mitään sivuoireita). Mutta täytyy nyt tosissaan pohtia onko lääkityksen aloittaminen aivan välttämätöntä, loppujen lopuksihan päätös on minun eikä lääkärin.