Virhepäätelmä jonka niin uskonnolliset aloittajat palstalla kuin monet uskonnolliset henkilöt yleisesti tekevät on se että he olettavat ateistin vain yksinkertaisesti olevan ateisti.
Ikään kuin ateismi määrittelisi sen kuka joku ateisti on.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Ateismi on lopputulos johon joku on päätynyt sen katsomuksen kautta jonka omaa, ei aloituspiste taikka määritelmä maailmankatsomukselle joka jollakin itseasiassa on.
Esimerkiski minä voisin kutsua itseäni sekulaariksi humanistiksi, individualistiseksi utilitaristiksi, pragmaattiseksi skeptikoksi, naturalistiksi, rationalistiksi jne.
Joiden seurauksesta minä satun olemaan ateisti: eli henkilö joka ei usko jumalien olemassaoloon.
Mikä tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki esitykset jotka kritisoivat suoraan ateismia ovat ainakin omalta kohdaltani totaalisesti merkityksettömiä, sillä ateismi ei ole jotakin joka määrittelee sen kuka minä olen se määrittelee sen kuka minä en ole
Tosin tässä vaiheessa on kyllä pakko myöntää että vastaan useinkin edellisen kuvauksen kaltaisiin aloituksiin, pääasiassa omaksi huvikseni, en niinkään että kokisin vastauksestani olevan mitään hyötyä yhtään kenellekään.
Näin ollen mikäli kritiikkiä ei osoita niille perusteluille joidenka takia minä olen ateisti, on hieman hankala myöskään vakuuttaa minua siitä että jokin jumala on olemassa: Mikäli joku kokee asiakseen tällaista yrittää, niin tämän aloituksen sisältö kaiketi tarjoaa jonkinlaisen pohjan jolta tätä voi yrittää.
Ongelma on vain siinä että kun minä itseasiassa perustelen miksi minä ajattelen mitä minä ajattelen, jotakin jota en ole tainnut suoraan koskaan tällä palstalla kertaakaan tehdä, ja miksi uskonnollinen henkilö jonka kanssa tästä olen vaivautunut keskustelemaan on mielestäni väärässä: En saa koskaan vastausta joka poikkeaisi näistä kolmesta vaihtoehdosta.
1. Vetoomuksia omaan henkilökohtaiseen kokemukseen taikka omaan uskonnolliseen vakaumukseen. ( yleisesti kaikissa keskusteluissa)
2. Uhkailua omaan hankilökohtaiseen uskoon vetoamalla taikka minuun henkilökohtaisesti osoitettuja loukkauksia. ( useimmiten internet keskustelut)
3. En saa vastausta ollenkaan ja kyseinen henkilö välttelee tämän jälkeen koko asiasta keskustelua minun kanssani. (useinmiten henkilökohtaisissa keskusteluissa)
Miksi sitten kutsua itseään ateistiksi jos se ei määritä minua millään tavalla?
Tämäkin olettamus on jotakin joka yleisesti seuraa tällaista edellisessä antamaani selitystä.
Tähän uskonnolliset ihmiset omalta osaltaan antavat vastauksen osoittamalla tilastotutkimuksiin jossa hyvin pieni joukko ihmisistä tunnistautuu kysyttäessä ateisteiksi. Tämä siis tarkoittaa että mikäli minä nimeän itseni ateistiksi, tämä erottaa minut hyvin suuresta osaa muista ihmisistä.
Toisin kuten esimerkiksi se että joku sanoo olevansa kristitty, sillä erilaisia kristillisiksi tunnistautuvia liikkeitä on jokseenkin tuhansia.
Samoin ateismi on jotakin joka myös herättää keskustelua sellaisista aiheista jotka sattuvat minua kiinnostamaan, kuten yhteiskunta, oikeudet, uskonnot ja filosofia.
Niin ikään se auttaa minua erottamaan idiootit ihmisistä jotka osaavat ajatella järkevästi, sillä jos minä esitän olevani ateisti, niin ne jotka ovat tämän jälkeen jääneet itseasiassa keskustelemaan asioista ilman solvauksia ovat todennäköisesti sellaisia joiden kanssa on mielekästä keskustella.
Minä kutsun myös itseäni ateistiksi koska se asettaa minun asemani selkeästi ja vääjäämättömästi ristiriitaan uskonnollisten ideologioiden suhteen, joiden katson olevan yksi kaikkein negatiivisimmista ja potentiaalisesti vaarallisimmista infrastruktuuri jonka ihminen on koskaan onnistunut luomaan.
Joten vaikka ateismi ei olekaan itsessään jotakin joka olisi missään mielessä minulle merkityksellinen seikka, koskien maailmankatsomusta jonka omaan, on se siitäkin huolimatta nimitys joka sekä pätee minuun että on hyödyllinen käytössä.
Tai näin minä ainakin itse asian näen
Ikään kuin ateismi määrittelisi sen kuka joku ateisti on.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Ateismi on lopputulos johon joku on päätynyt sen katsomuksen kautta jonka omaa, ei aloituspiste taikka määritelmä maailmankatsomukselle joka jollakin itseasiassa on.
Esimerkiski minä voisin kutsua itseäni sekulaariksi humanistiksi, individualistiseksi utilitaristiksi, pragmaattiseksi skeptikoksi, naturalistiksi, rationalistiksi jne.
Joiden seurauksesta minä satun olemaan ateisti: eli henkilö joka ei usko jumalien olemassaoloon.
Mikä tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki esitykset jotka kritisoivat suoraan ateismia ovat ainakin omalta kohdaltani totaalisesti merkityksettömiä, sillä ateismi ei ole jotakin joka määrittelee sen kuka minä olen se määrittelee sen kuka minä en ole
Tosin tässä vaiheessa on kyllä pakko myöntää että vastaan useinkin edellisen kuvauksen kaltaisiin aloituksiin, pääasiassa omaksi huvikseni, en niinkään että kokisin vastauksestani olevan mitään hyötyä yhtään kenellekään.
Näin ollen mikäli kritiikkiä ei osoita niille perusteluille joidenka takia minä olen ateisti, on hieman hankala myöskään vakuuttaa minua siitä että jokin jumala on olemassa: Mikäli joku kokee asiakseen tällaista yrittää, niin tämän aloituksen sisältö kaiketi tarjoaa jonkinlaisen pohjan jolta tätä voi yrittää.
Ongelma on vain siinä että kun minä itseasiassa perustelen miksi minä ajattelen mitä minä ajattelen, jotakin jota en ole tainnut suoraan koskaan tällä palstalla kertaakaan tehdä, ja miksi uskonnollinen henkilö jonka kanssa tästä olen vaivautunut keskustelemaan on mielestäni väärässä: En saa koskaan vastausta joka poikkeaisi näistä kolmesta vaihtoehdosta.
1. Vetoomuksia omaan henkilökohtaiseen kokemukseen taikka omaan uskonnolliseen vakaumukseen. ( yleisesti kaikissa keskusteluissa)
2. Uhkailua omaan hankilökohtaiseen uskoon vetoamalla taikka minuun henkilökohtaisesti osoitettuja loukkauksia. ( useimmiten internet keskustelut)
3. En saa vastausta ollenkaan ja kyseinen henkilö välttelee tämän jälkeen koko asiasta keskustelua minun kanssani. (useinmiten henkilökohtaisissa keskusteluissa)
Miksi sitten kutsua itseään ateistiksi jos se ei määritä minua millään tavalla?
Tämäkin olettamus on jotakin joka yleisesti seuraa tällaista edellisessä antamaani selitystä.
Tähän uskonnolliset ihmiset omalta osaltaan antavat vastauksen osoittamalla tilastotutkimuksiin jossa hyvin pieni joukko ihmisistä tunnistautuu kysyttäessä ateisteiksi. Tämä siis tarkoittaa että mikäli minä nimeän itseni ateistiksi, tämä erottaa minut hyvin suuresta osaa muista ihmisistä.
Toisin kuten esimerkiksi se että joku sanoo olevansa kristitty, sillä erilaisia kristillisiksi tunnistautuvia liikkeitä on jokseenkin tuhansia.
Samoin ateismi on jotakin joka myös herättää keskustelua sellaisista aiheista jotka sattuvat minua kiinnostamaan, kuten yhteiskunta, oikeudet, uskonnot ja filosofia.
Niin ikään se auttaa minua erottamaan idiootit ihmisistä jotka osaavat ajatella järkevästi, sillä jos minä esitän olevani ateisti, niin ne jotka ovat tämän jälkeen jääneet itseasiassa keskustelemaan asioista ilman solvauksia ovat todennäköisesti sellaisia joiden kanssa on mielekästä keskustella.
Minä kutsun myös itseäni ateistiksi koska se asettaa minun asemani selkeästi ja vääjäämättömästi ristiriitaan uskonnollisten ideologioiden suhteen, joiden katson olevan yksi kaikkein negatiivisimmista ja potentiaalisesti vaarallisimmista infrastruktuuri jonka ihminen on koskaan onnistunut luomaan.
Joten vaikka ateismi ei olekaan itsessään jotakin joka olisi missään mielessä minulle merkityksellinen seikka, koskien maailmankatsomusta jonka omaan, on se siitäkin huolimatta nimitys joka sekä pätee minuun että on hyödyllinen käytössä.
Tai näin minä ainakin itse asian näen
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hyvin sanottu. Omat ajatukseni ovat hyvin samankaltaiset. Tietysti erojakin löytyy, mutta eihän kahta samanlaista ateistia olekaan ;)
No kiitoksia ja tokihan eroja varmasti löytyy, jo yksinomaan siitä ettei kahta täysin samanlaista ihmistä ole olemassa.
Vaikka aloitukseni on jokseenkin suppea ja sen pohjalta voi olla hieman hankala itseasiassa esittää juurikaan mitään, niin mainitsit joka tapauksessa että erojakin löytyy.
Voisitko mainita jonkin sellaisen joka tuli mieleen??
"Voisitko mainita jonkin sellaisen joka tuli mieleen??"
Mielelläni :) Eroja voisi tietysti yksinkertaistaakin, mutta pieni kuvailu näkökannastani lienee parempi/tarkempi tapa osoittaa niitä.
Minulla on neurologinen poikkeama, joka seurauksena olen luonnostaan rationalisti. Käsittelen asiat logiikalla, saataviin tietoihin pohjautuen, kyseenalaistan kaiken (myös itseni) ja tieto on minulle lähes pakkomielle. Minuun ei siis epäloogisissa väitteissä ja tilanteissa vaikuta pelkoihin/tunteisiin vetoaminen eikä ryhmäpaineet. Näen asiat vain itsenään eli näen luonnollisen selityksen eikä mikään yliluonnollinen käy mielessäkään.
Minulla on uskonnollinen kasvatus, mutta äskeisten syiden perusteella se ei koskaan muiden ja omien yritystenkään avulla toiminut. Ateismi ei siis ole minulle alku, lopputulos tai edes valinta vaan pelkästään luonnollinen olotila. En siis käytännössä pidä ateismia minään. Se on vain muiden antama leima väitteestä, jolle ei alunperinkään pitäisi olla mitään tarvetta.
Minua varmaankin parhaiten uskonnon asioissa kuvaisi "ignostinen ateisti". Ei ole mitään logiikkaa uskoa sellaiseen mistä ei ole mitään merkkejä saati todisteita. Enkä ole koskaan löytänyt yhtäkään jumal käsitettä, joka olisi johdonmukainen ja kestäisi loogista analysointia. Eli jumala väitteet ovat jo lähtökohtaisesti epäonnistuneita kun kukaan ei osaa edes sanoa mikä jumala on. Jokaisella uskovaisella on ihan oma "jumala".
Tiedon haluni ansiosta olen tutustunut syvällisesti ja laajasti eri uskontoihin. Kiinnostavinta asiassa on kuitenkin jumalien ihmismäisyys ja tietysti ihmismieli, joka on valmis uskomaan melkein mitä tahansa.. Tai no ihan mitä tahansa.
Tiedon tärkeys on yksi syy miksi keskustelen uskonnoista ja ihmisoikeuksia kannattava moraalini yhdistettynä faktoja rakastava mieleni pistää väkisinkin puuttumaan uskonnollisiin ylilyönteihin.
Toivottavasti muistin laittaa niitä erojakin tuonne sekaan xD
>>> Käsittelen asiat logiikalla, saataviin tietoihin pohjautuen, kyseenalaistan kaiken (myös itseni) ja tieto on minulle lähes pakkomielle. >Toivottavasti muistin laittaa niitä erojakin tuonne sekaan xD
"Tämän johtopäätöksen ollessa että kyse ei ainakaan omalta kohdaltani ole siitä että määrällisesti tieto olisi tärkeää, vaan koen merkitykselliseksi ymmärtää mistä eri asioissa on kyse."
Samoilla linjoilla ollaan..
Eli minulle tieto on itsenäänkin todella tärkeää, mutta se suurin motivaatio asian taustalla on ymmärtäminen. Minulla on tarve ymmärtää miten asiat toimii.
Uskonnollisissa asioissa se oli ensin uskontojen tutkimista ja yhdistyi siitä aika nopeasti yhteen erityismielenkiinnoistani eli ihmismieleen. Nuorena muiden irrationaalisuus jaksoi aina hämmentää ja varmaankin siksi ihmismieli on edelleen jaksanut pitää mielenkiinnon yllä vaikka paljon on jo selvinnyt ja opittu. Usko on oikeastaan tämän tavallisen ihmisen irrationaalisuuden huipentuma, missä monella katoaa logiikka kokonaan.
"vaan minun ateismini johtuu siitä etteivät uskonnolliset argumentit ole riittävän vakuuttavia jotta niitä voisi pitää todellisina.
Ja tämä on se lopputulos johon olen tullut ja mitä tarkoitin lopputuloksella."
Tässä onkin yksi tarkoittamistani eroista. En tiedä onko se todellinen ero, mutta joudun päättelemään teksteistäsi ja silloin voin tehdä myös virhe tulkintoja.
Toimin ainoastaan täysin "todellisuus pohjaisesti". Eli koska uskonnolliset argumentit ovat aina todellisuuden ulkopuolella niin vaikka joku keksisi uskottavan argumentin niin se ei vaikuttaisi mitenkään. Niillä ei ole mitään yhteyksiä todellisuuteen, joten niillä ei ole mitään merkitystä.
Omasta tahdostanikin riippumatta aivoni ei yksinkertaisesti pidä mitään totuudesta irrallaan olevaa väittämää merkittävänä.
"mutta se tarkoittaa sitä että olen vakuuttunut jumalien olemassaolemattomuudesta sellaiseen pisteeseen asti että pidän käsitystäni totena."
Tässä toinen ero. Minä en pidä käsitystäni totena, mutta nykyisillä tiedoilla ei kuitenkaan ole mitään muutakaan vaihtoehtoa. Eli ilman oikeaa väittämää ja tarpeellisia todisteita en pidä valintaa mahdollisena (ignostinen puoleni). Toisaalta, koska jumal väittämät ovat todellisuuden ulkopuolella eikä niiden puolesta ole mitään merkkejä on default position voimassa (ateismi). Lisäksi käytännössä kaikki uskonnot ovat todistettavasti virheellisiä oli jumalaa tai ei.
Minun uskoon saamiseksi pitäisi löytyä yhteys todellisuuden ja jumalan/jumalien välillä. Koska vasta silloin voitaisiin tutkia onko se oikeasti jumala, onko sitä olemassa ja selvittää mikä/kuka tämä jumala on. Muussa tapauksessa koko asia on merkityksetön ja ateismi on vain muiden nimike siitä mitä jää jäljelle tästä oikeasti olemattomasta väittämästä.
"Tieto on toki tärkeää, siitä tuskin kukaan on eri mieltä, mutta omalta kohdaltani, kuten jo aiemmin olen sanonut, kyse on lähinnä siitä että ymmärtää mitä sanoo tietävänsä."
Kuten aikasemmin mainitsin tiedolla ja ymmärryksellä on minulle itseisarvoa. Minulle on toissijaista osaanko sanoa siitä mitään. Toisaalta ihmismielen ja sosiaalisen käyttäytymisen oppimiseksi myös tuo jälkimmäinen sisältyy minua kiinnostaviin tietoihin, mutta sillä ei ole suoranaisesti omaa itseisarvoa tiedon ulkopuolella.
"vaan kyse on siitä osaako perustella miksi uskoo mitä uskoo ja kykeneekö oikeuttamaan omat uskomuksensa muille."
Tiedon kannalta tämä koskee minuakin, mutta toisaalta minua kiinnostaa enemmän mitä tämän taustalla tapahtuu. Perustelut, uskomukset ja oikeutukset sille on kuitenkin käytännössä vain henkilökohtaisia käsitteitä, joilla ei useinkaan ole todellista merkitystä.
"ainakin omasta näkökulmasta katsottuna erot jos niitä kovin paljon on, eivät ole kovinkaan suuria."
Erot joita tarkoitan ovat ulospäin hyvin pieniä, mutta muuttavat kuitenkin koko asian ytimen eli ovat mielestäni juurikin ne suurimmat erot. Pienempiä olisi helpompi osoittaa, mutta näitä on hieman vaikea tarkemmin selittää näin vähällä keskustelulla. Tai sitten teen asiasta liialla pähkäilyllä vaikeampaa kuin se on xD
Ateismini on yksi seuraus omasta tieteellisestä maailmankatsomuksestani eli ei lähtöpiste vaan lopputulos. Eikä edes tärkeä sellainen.
Siinä mielessä olen omalta kohdaltani samaa mieltä ettei ateismi itsessään ole jotakin joka olisi niinkään merkityksellinen, mutta ainakin itse koen jokseenkin merkitykselliseksi nimittää itseäni ateistiksi.
Pääosin johtuen jo aloituksessa mainitsemistani syistä, mutta myös siksi että minä haluan tehdä selväksi sen että on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat eri tavalla verrattaessa tähän, kulttuuri taikka perinne kristilliseen, ajattelutapaan joka on hyvin yleistä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jos taikauskoa, jonka yksi ilmenemismuoto jumaluskokin on, ei olisi olemassakaan, niin ateismia ei olisi edes keksitty.
Toki uskot ovat saaneet, saavat ja tulevat saamaan paljon pahaa aikaan, niin siksi on toki tärkeää ottaa kantaa, joissa irtisanoudun noista harhoista.
Mutta ihan tärkeimmäksi perusteeksi maailmankatsomukselleni siitä, etten usko noitiin, enkeleihin, tonttuihin, jumaliin, Lock Nessin hirviöön ja muihin mielikuvitusolentoihin ei ole.
Liian itsestäänselvä asia ainakin itselleni, mutta silti tärkeä, koska noita yliluonnollisten kanssa painivia ihmisiä on enemmistö.
Aloituksestasi olen samaa mieltä. Ilmeisesti uskovat kokevat ateistin ihmisenä, joka on ihan ensimmäisenä pohtinut, onko sitä jumalaa vai ei. Joku varmaan onkin, itse en.
Ja kuten jo aikoinaan kirjoitin, lasken kristinuskon moninen variaatioineen samaan joukkoon muun taikauskon kanssa, enkä pidä sitä edes mielenkiintoisena muuta kuin siinä mielessä, että sattui leviämään Suomeen.
>>> Jos taikauskoa, jonka yksi ilmenemismuoto jumaluskokin on, ei olisi olemassakaan, niin ateismia ei olisi edes keksitty. > Ja kuten jo aikoinaan kirjoitin, lasken kristinuskon moninen variaatioineen samaan joukkoon muun taikauskon kanssa, enkä pidä sitä edes mielenkiintoisena muuta kuin siinä mielessä, että sattui leviämään Suomeen.
Alffa-Omega
23.2.2012 21:01
>>> Jos taikauskoa, jonka yksi ilmenemismuoto jumaluskokin on, ei olisi olemassakaan, niin ateismia ei olisi edes keksitty.
"Ateismi on lopputulos johon joku on päätynyt sen katsomuksen kautta jonka omaa, ei aloituspiste taikka määritelmä maailmankatsomukselle joka jollakin itseasiassa on."
Onkohan sellaista uskovan kuvittelemaa "perusateistia" olemassakaan missään, joka määrittäisi maailmankatsomuksensa ja kaikki tekemisensä ja kannanottonsa aina jumalien olemassaolemattomuudesta käsin. Epäilen suuresti.
Miksi sitten erityisesti kiihkouskovat selvästikin pyrkivät näkemään kaikki ateistit sellaisina? He todistelevat, että ateisti on sellainen ja sellainen koska haluaa kieltää Jumalan. Ateisti on sitä ja tätä koska ei usko. Jumalattomuus johtaa siihen ja siihen.
Tämä johtuu siitä, koska kiihkouskova itse määrittää itsensä täysin siitä lähtökohdasta, että on uskova. Kaikki hänen tekemisensä ja kannanottonsa ovat todellakin hänen uskostaan käsin ajateltuja. Uskovana en voi tehdä tätä tai tuota, uskovana en voi hyväksyä sitä tai tätä poliittista aatetta, uskovana minun on toimittava näin ym.
Näyttää siltä, että tällainen uskova ei kertakaikkiaan voi ymmärtää vastakkaista tilannetta. Sitä, ettei ateismi olekaan kaikenkattava lähtökohta ja kokonaisvaltainen maailmankuva ja aate, joka täysin määrää kyseisen ihmisen toiminnan ja ajatusmaailman.
Nimenomaan.
Ateismi vapauttaa ajatukset ja elämän. Ateisti voi elää ainoan elämänsä vailla harhoja. Ateistit elävät tässä ja nyt, sellaisessa maailmassa kuin se meille näyttäytyy.
>>> Miksi sitten erityisesti kiihkouskovat selvästikin pyrkivät näkemään kaikki ateistit sellaisina?
>>>Onkohan sellaista..."perusateistia" olemassakaan...joka määrittäisi maailmankatsomuksensa ja kaikki tekemisensä ja kannanottonsa aina jumalien olemassaolemattomuudesta käsin. Epäilen suuresti.>Miksi sitten erityisesti kiihkouskovat selvästikin pyrkivät näkemään kaikki ateistit sellaisina? He todistelevat, että ateisti on sellainen ja sellainen koska haluaa kieltää Jumalan. Ateisti on sitä ja tätä koska ei usko. Jumalattomuus johtaa siihen ja siihen.
Yksinkertainen asia. Josta saa jutun juurta moneen suuntaan, ilman taikauskoon tai uskonnolliseen pelkoon pohjautuvia ennakkoasenteita.
Jep ja jos ei satu juuri jollakin hetkellä olevan mitään kovinkaan mielekästä tekemistä, niin uskonnosta saa aikaan keskustelua joka ei tosin välttämättä sekään ole kovinkaan mieleskästä, mutta ainakin se on useimmiten varsin huvittavaa.
Moron.
Niin eihän ateismi ota kantaa muuhuin kun jumal uskoon, joten hindu on käsittääkseni opiensa puolesta täysiverinen ateisti.
>>>>>Minä kutsun myös itseäni ateistiksi koska se asettaa minun asemani selkeästi ja vääjäämättömästi ristiriitaan uskonnollisten ideologioiden suhteen, joiden katson olevan yksi kaikkein negatiivisimmista ja potentiaalisesti vaarallisimmista infrastruktuuri jonka ihminen on koskaan onnistunut luomaan.
"Niin eihän ateismi ota kantaa muuhuin kun jumal uskoon, joten hindu on käsittääkseni opiensa puolesta täysiverinen ateisti."
Hindut uskovat omiin jumaliinsa eli ei, mutta budhalaisuus on ateistista. Siinäkin tosin riippuu "koulukunnasta" kuinka "puhdasveristä" ateismia on kyseessä.
"Mielestäni ateismi ei tee tässä mitään poikkeusta, vaikka, tai ehkä juuri siksi että ateismi ei ota kantaa mihinkään muuhun kuin siihen että onko Jumal uskoa vai ei, ottamatta kantaa miten siihen ajatukseen on päätynyt."
Usko johonkin (etenkin korkeaan auktoriteettiin kyseenalaistamatta uskominen) ohjaa ja pakottaa toimiin, jotka eivät välttämättä ole hyvä asia. Kun historiaa katsoo niin usein kyseessä on kauheita tekoja, joita hyvä ihminen ei ikinä muuten tekisi.
Se ettei usko johonkin ei ohjaa eikä pakota tekemään yhtään mitään. Tietysti ateisteismi ei poista muita vaikuttavia tekijöitä, mutta ateismi ei itsessään vaadi eikä ohjaa ketää tekemää mitää.
Eli teistien ja ateistien joukossa on kaikenlaisia ihmisiä. Ihmiset voivat tehdä hyviä ja pahoja tekoja. Teismi eroaakin sillä, että se saa myös hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja. Sokea usko tuottaa aina rumaa jälkeä.
"Ateisti voi tehdä myös näkemystensä varjolla paljon pahaa, jotka pohjautuu nimen omaan ajatukseen "ei ole Jumalaa"."
Ateimillä ei kovin helpolla tienaa. Vain muutama on tienannu kirjoilla, jotka kertovat heidän näkökulmastaan ateistista kantaa uskontoihin. Uskonnoilla tienataan päivässä enemmän kuin ateismilla on tienattu ikinä.
"Tästä syystä "ateismi" on osastolla "uskonnot ja uskomukset""
Ateismi on tällä osastolla samasta syystä kuin "uskontojen uhrit", "arvot ja etiikka" ja "uskonnonvapaus". Kaikki nämä liittyvät uskonnon asioihin vaikka eivät ole uskontoja tai rahan sampoja.
HInduismi on ehkä yksi vähiten ateistisista uskomuksista joita voi olla, sen ollessa käytännössä käsitys siitä että jokaiselle ilmenevälle asialle maailmankakkeudesta löytyy jokin kyseistä asiaa vartavasten luova jumaluus.
Toki hinduismin käsitys siitä mikä jumala on, on sellainen ettei se näin länsimaisesta näkökulmasta asiaa katsottuna ole sellainen jota voisi kutsua varsinaisesti jumaluudeksi, mutta näitä jumalia tai henkiä yhtä lailla palvotaan erinäisin rituaalein kuin länsimaisissa uskonnollisissa suuntauksissa.
Enkä tiedä miten voit mitenkään yhdistää lainaamaasi kohtaa ateismiin, paitsi siinä tapauksessa että olet sen joko huonosti lukenut taikka väärin ymmärtänyt.
Kyse kun on nomenomaan uskonnollisista ideologioista oppina, ei siten miten kukin uskonnollinen henkilö sitä harjoittaa, sekä infrastruktuurista joka näiden ympärille on rakennettu.
Ateismi kun puolestaan ei vaadi mitään tiettyä ideologista järjestelmää eikä mitään infrastruktuurista muotoa voidakseen yhtä lailla toteutua.
Minä en missään vaiheessa tässä ole viitannut kehenkään uskonnolliseen henkilöön taikka yhteenkään uskonnon nimissä tehtyyn tekoon.
Kyse on näissä siitä että dogmaattinen oppi joka uskonnoista löytyy, sekä teokraattinen totalitaristinen auktoritärismi jolle uskonnolliset ideologiat ja niiden perustamat uskonnolliset laitokset pohjautuvat, ovat se ongelma joka tekee näistä potentiaalisesti vaarallisia järjestelmiä.
Ja tämä edelläoleva oikeutetaan jumaluskolla.
Ateismissa ei ole mitään mikä voisi koskaan johtaa mihinkään.
On toki totta että ateisti voi suorittaa tekoja jotka ovat täysin samoja kuin mihin uskonnolliset henkilöt ovat syyllistyneet, mutta perustelu ja oikeutus tälle ei löydy siitä ettei kyseinen henkilö usko jumalien olemassaoloon, vaan se johtuu jostakin muusta.
Jotakin joka on muuten tämänkin aloituksen tärkein asia.
Ateisti ei ole yksinomaan ateisti ja teot joita ateisti tekee ei ole johdettavissa ateismista vaan niistä ideologisista käsityksistä joiden tuloksena kyseinen henkilö on myös ateisti.
Muussa tapauksessa ole hyvä ja täytä puuttuvat kohdat niin että esitys on loogisesti pätevä.
1. Minä en usko asian X olemassaoloon.
2. ...............................................
.
. Näin ollen koska X ei ole olemassa ( toimin seuraavasti)
Syy sille minkä takia ateismi on uskonnot ja uskomukset osiossa puolestaan johtuu yksinkertaisesti siitä ettei kukaan ole keksinyt mitään muuta katekoriaa johon ateismin voisi laittaa.
Tämä johtuen siitä että keskustelu ateismin ympärillä keskittyy pääasiassa uskonnollisiin kysymyksiin, jolloin sen laittaminen johonkin muuhun yhteyteen olisi jokseenkin outoa.
Miksi solvaat aloittajaa?
http://en.wikipedia.org/wiki/Moron_(psychology)
Tietoa Avajaasta, Herrastani Jeesuksesta
Niin tosiaan, ei tietenkää tarkoitus ollu mainita hindujen vaan budhien ateismistä, jep.
Auktoriteetin puuttuminen aiheuttaa yhteiskunnassa anarkiaa, en toki sano että ateistit olisivat kaikki anarkistia, mutta sanon että mahdollisen korkean auktoriteetin puuttuminen antaa aineksia välinpitämättömyyteen ja sellaiseen "saa tehdä mitä lystää" ajatteluun. Tämä voi toisissa ihmisissä aiheuttaa melkoisen nekatiivisiä piirteitä.
Niin tosiaan hindut ja budhat meni sekaisin.
Olet kyllä oikeassa siinä että Jumalan nimessä on ja valitettavasti tullaan tekemään pahaa ja orjuutetaan ihmisiä milloin minkä ikeen alle. Mutta tässäkin on vaarallista yleistää, koska uskonnoissa ja opeissa on eroa paljonkin, mutta silti jokaisessa uskonnossa voi harjoittaa hengellistä väkivaltaa ja alistaa heikompia.
>>>>Ateismissa ei ole mitään mikä voisi koskaan johtaa mihinkään
>>> 2. Koska X ei ole, ei X.llä ole valtaa eikä auktoriteetiä minuun, koska X.sää ei ole minuun vaikutusta voin varsin hyvin toimia seuraavasti. Mutta jos X kuitenkin olisi en ehkä seuraavasti toimisikkaan. Näin tietysti jos oletetaan että X ei hyväksyisi seuraavaa toimintaa, mutta henkilö kuitenkin tahtoisi toimia seuraavasti. >>>Ateismissa ei ole mitään mikä voisi koskaan johtaa mihinkään
Enkä minä voi selittää sinulle sitä selkeämmin, että kaikki mitä ihminen ajattelee ja ajatuksensa perustaa, heijastuu hänen teoissaan, se nyt vaan menee niin. Näin uskallan väittää.
Sinun ajatuksesi ei ole irrallisia sinun teoistasi tai sanoistasi.
Oikea anarkia ei edes ole ongelma. Se on vain nykyisten talonvaltaaja, auton kaataja, väkivalta ja näyteikkuna varas "anarkistien" ansiosta saanut aivan eri käsitteen kuin mitä se oikeasti tarkoittaa.
Yksinkertaistettuna anarkismi on itse itsensä hallitsemista ilman ylempää auktoriteettia. Anarkismi sisälsi aikoinaan myös aatteen kaiken kyseenalaistamisesta eli käytännössä yksilöllisen järjenkäytön. Tietysti tämäkin voi tuottaa joissain kulttuureissa ja henkilöissä ongelmia. Sinä kuitenkin aliarvioit sivistynyttä ihmistä.
Itse en ihan siihen lähtisi vaan mielestäni auktoriteettistä on hyötyä kun se hoidetaan hallittavien ehdoilla. Eli auktoriteetin alaiset asettaa auktoriteetin ja määrää sen oikeudet. Jos auktoriteetti alkaa hallitsemaan omatoimisesti, rajoittaa vapautta tai kerää itse itselleen valtaa on alaisilla oltava mahdollisuus kaataa auktoriteetti rauhallisin toimin tai jos pakko niin vaikka asein itseään puolustaen. Diktaattorilla on armeija puolellaan ja kansan on silloinkin kyettävä puolustautumaan omaa hallintoa vastaan.
Totalitaarinen auktoriteetti ei koskaan johda mihinkään hyvään.
Siinä olet oikeassa etten pidä sivistynytä ihmistä sen enempää jotenkin erityisen hyvänä ja jotenkin moraalisen ajattelun paremmin omaavana kuin esim afrikan köyhästä maaseudulta tuleva ihminen, joka ei ylety sivistyneen ihmisen "mittoihin".
Jaa muuten, olisiko kuitenkin niin että kristin uskon mukaan ihminen on luonnollisesti anarkiassa, toisin sanoen sillä on vapaa tahto toimia, mutta vastuun teoistaan hän joutuu kantaa Jumalale.
Ei kai anarkiaan kuulu se ettei ihmisellä ole vastuuta siitä mitä hän tekee?
"Siinä olet oikeassa etten pidä sivistynytä ihmistä sen enempää jotenkin erityisen hyvänä ja jotenkin moraalisen ajattelun paremmin omaavana kuin esim afrikan köyhästä maaseudulta tuleva ihminen, joka ei ylety sivistyneen ihmisen "mittoihin"."
Taisit käsittää koko kommentin väärin.. Mutta samapa tuo..
".. mutta vastuun teoistaan hän joutuu kantaa Jumalale.
Ei kai anarkiaan kuulu se ettei ihmisellä ole vastuuta siitä mitä hän tekee?"
Anarkiassa vastuu kuuluu itselle, jos vastuun rikkoo on silloin käytännössä rikkonut muita vastaan ja seuraukset tulee vertaisilta. Anarkia tarkoittaa "ilman hallitusta" eli jokainen on vastuussa omista teoistaan ja kansa hallitsee itseään ilman mitään ylempää auktoriteettia. Eli kaikki on saman arvoisia. Kristinusko käsite on siis kaukana anarkiasta. Siinä on suvereeni yksinhallitsija, joka on yksin päättänyt lait, moraalit, oikeudet ja tuomiot.
Moni hieno ajatus rämettyy siihen että ihminen on itsekeskeinen ja paha, jos ihminen kykenisi toimimaan oikeudenmukaisesti ei tarvittaisi lain valvojia eikä lakeja, anrkia olisi automaatio.
Kaikesta huolimatta materia tuli konkreettiseksi ja havaittavaksi.
Vaikka yksilöltä vietäisiin jokin aisti pois. Minulta "soraäänitekstit" ,
vaikka niin ajateltuna, joita aikajanassa aina välillä kuulla saattaa 2012.
No mutta puh. sanoisi nalle puh. Asiasta kolmanteen. Hieno vuosi tulossa 2013,
tosi hieno, aurinkoa piisaa ja sadot kasvaa kuin ei muilla mailla laisinkaan oiska
Ystävällisesti toki...