Eilen oli kamala päivä.Löysimme entisen poikaystäväni kuolleena.Hän oli tehnyt itsemurhan.
En onneksi mennyt hänen asuntoonsa yksin,vaan hänen työpaikalta oli henkilö mukana.Mutta kun en oikein jaksa uskoa tätä vielä todeksi,sillä en uskaltanut katsoa.Hän oli hirttänyt itsensä,ja vielä ei tiedä kuinka monta päivää hän on ollut kuolleena.Nyt haluaisin kuitenkin mennä katsomaan häntä.Minulle on kerrottu että ei kannata.Onko kellään kokemusta tällaisesta?
En onneksi mennyt hänen asuntoonsa yksin,vaan hänen työpaikalta oli henkilö mukana.Mutta kun en oikein jaksa uskoa tätä vielä todeksi,sillä en uskaltanut katsoa.Hän oli hirttänyt itsensä,ja vielä ei tiedä kuinka monta päivää hän on ollut kuolleena.Nyt haluaisin kuitenkin mennä katsomaan häntä.Minulle on kerrottu että ei kannata.Onko kellään kokemusta tällaisesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meneppä katsomaan, jos et mene mietit sitten sitä jälkeenpäin. Jos siltä tuntuu että haluat mennä katsomaan niin mene. Älä kuuntele muita, se saattaa tuntua vaikealta ja näkykin voi olla paha, mutta jos haluat mennä katsomaan niin mene. Itse olisin mennyt katsomaan veljeäni jos olisin saanut siihen mahdollisuuden. :(
suosittelen. minulla kuoli mies n. kuukausi sitten. hän ampui itseään päähän. kävin katsomassa vaikka ei voinut katsoakkaan kuin nokka varteen asti, mutta ihan se oli silti itsensä näköinen.
se oli rauhoittava kokemus. näki että kaikki on hyvin ja oli levollisen näköinen.
Tuhannet kiitokset teille jotka kannustitte minua menemään katsomaan mun entistä poikaystävää.
Tein sen tänään,ja nyt on sitten tosi hyvä ja rauhallinen olo.Sain jättää hyvästit hänelle,ja nyt vasta alan tajuta,että hän on lopullisesti poissa.
Voimia teille kaikille.
Hyvä että menit :)
Minun isäni kuoli ihan hiljattain, vaikean kroonisen sairauden uuvuttamana hän lopulta ampui itseään päähän. Olen huolissani äitini jaksamisesta. Äitini ja minä haluamme mennä katsomaan isää jos vain hautaustoimiston väen mukaan hän ei ole kovin pahan näköinen...
...mun mies kuoli..tossa vuosi sitten ja myös lapset halusi ehdottomastio nähdä viimeisen kerran isän...ja luulenpa että olis harmittanut...mene ihmeessä...
Kävin toissapäivänä katsomassa isääni joka oli kuollut edellisenä iltana. Kasvot näyttivät hiukan vierailta, mutta pidin häntä pitkään kädestä itkien ja jutellen. Tuntui että hän kuulee vaikka heti nähtyäni hänet oli selvää ettei hän siinä enää ole, mutta jossain lähistöllä kuitenkin. Tuli rauhallinen olo, ruumis oli vain isäni kulkuväline tässä elämässä. Tuntui todella selvältä kuinka eri asia oli henki ja ruumis. Henki oli se rakas asia, ruumis oli enää vain muisto siitä mahtavasta ihmisesta joka asui sen kuoren sisällä. Tuli vähän samanlainen olo kuin menisi rakkaan kotiin ikävän pakottamana, halaamaan hänen tyynyään vaikka tietää ettei hän sinne enää palaa.
Voimia sinulle.
Itse uskalsin mennä katsomaan veljeäni. En ollut ikinä nähnyt kuollutta, en uskaltanut mennä ihan lähelle mutta olen tyytyväinen että kuitenki näin hänet levollisena. Voimia sinulle!
Moi.
Minulla ikävä kyllä on kokemusta.
minä kävin katsomassa hirttäytymällä itsemurhan tehnyttä sulhastani.Halusin niin kovasti nähdä hänet vielä kerran,pukea hänet ja antaa vielä viimeisen suukon.Hän oli ollut kuolleena silloin jo viikon koska ruumiinavauksen takia en voinut aiemmin mennä.En pystynyt pukemaan häntä..en edes koskemaan,se oli kerta kaikkiaan järkyttävää.
Pitkän aikaa ja välillä vieläkin häntä ajatellessani näen hänet vain kuolleena,aina kun suljin silmäni ja välillä vaikken sulkenutkaan näin hänet makaamassa kuolleena.En osaa sanoa mitä sinun kannattaisi tehdä,minulle se ei tehnyt hyvää.Ainoa "hyvä" puoli siitä on se etten odota näkeväni kultaani enää muuten kuin unissani.