Annan anteeksi itselleni

Hm, joskus onkin hyvä kokea tuo ihana vapautumisen tunne, jokaisen!
Ajattelemaan pakoittaa moni asia,
näinkin erilaisista ihmisistä koostuva saitti.
Jos se on rikkaus, on se myös riesa ajoittain. Ajatteleminen on aina hyväksi,- jos ei se muodostu loputtamaksi ulkoapäin tulevista rasitteista:)

Onhan nuo velkakriisit monellekin muodostuneet lähes taakaksi, mutta jos se helpottaa ne purkaa, niin hyvähän se on.

Ihmisen on hyvä antaa tunteillekin vallan, silloin kun ne vaativat purkautumisen. Itselläni on jäännyt tavaksi aina olla reipas, enkä mielelläni halua rasittaa toista ihmistä omilla suruillani.
Se ei ehkä ole oikein omaa itseään kohtaan, nyt olen vanhemmiten ja yksinäisyydessä, antanut luvan joskus olla pieni ja avuton.

Miten hyvää se tekeekään antaa patojen murtua, ja olla vain se, jonka sillä hetkellä on oikeus surra :)

OIkein teki hyvää nähdä tuo ilmaisusi Aaaahh! Sillä lailla Joutavoinen
Kaskustelija!

Annan itselleni oikeuden erehtyä ja oppia erehdyksistäni. Ainainen kritiikki ja tuomitseminen, senhän voi hyvin kohdistaa toisiin ihmisiin. Lumisella torilla oli saatu kaljapullo rikki, potkittu vaan siihen ja grafiittejakin on taas seinissä. Kohdistan moitteeni heihin jotka pahojaan tekevät.

Ilmankos on vanhaa viisautta: Kosto on minun sanoo Herra.

Olen aina pitänyt sitä hyvänä ja viisaana neuvona meille ihmisille.

Nykyisin on kai luotu Jumalan kuvaakin hieman pehmeämmäksi.
Eihän sekään oikein ole mieltä ylentävää, jos vain kosto on yhdellä taholla, eikä sitten muuta.
Minun Herrakuvani on lempeä ja anteeksi antavainen.

kylliksi miettinyt olen jo eläissäin omaa itteäni, enempään ei olekaan tarvetta. Viime vuosina olen oivaltanut kaikkein tärkeimmäksi olla rehellinen omalle itselleen, siitähän se helpotuksen huokaus lähtee. Hyvin monimuotoinen,-mutkainen on ollutkin elon tieni. Nyt osaan olla siitäkin ihan tyytyväinen, ei minun enää tarvitse olla se maailman napa, joka kaikki ongelmat pystyy ratkomaan.
Aika kovia kolauksia on kyllä pitänyt ottaa vastaan, en sanoisi kuitenkaan hyväksyä, mutta huomata vajavaisuutensa, rajansa taistella donqihottena milloin missäkin.
Tyytyväinen siihenkin, että on taistellut.
Nyt voi, osaa antaa enemmän sitä pohjimmaista itseään, hellyyttä ja rakkautta.
Antaa elämän mennä niinkuin se on mennäkseen.
Nyt olen jäljellä, siitähän en pääse mihinkään, henkisenä tukena, jos siihen pystyn, en tyrkytä. Heikko ja pieni olen jo minäkin, ja sen huomaaminen, hyväksyminen, on äärettömän helpottavaa.

Omituista ???
empä ole koskaan kokenu että jokun alotus pitäisi antaa anteeksi, hah, miksi ???
eihän kenenkään alotus voi loukata ketään sehän on vaina ajatus ja asia jostaki ongelmasta, josta aina voi ja pitäki keskustella.

Akilleen kantapään etsiminen on monella päätarkoitus ja kun toisesta sen löytää iskee siihen. Syy siihen on ikuinen kamppailun halu. Varmasti minullakin on se taipumus, vaikka sitä ei aina tiedosta. Pitääkö toisesta aina löytää se heikko kohta?

Kysymyksillä sitä aletaan heti etsimään ouvosta ihmisestä sitä heikkoa kohtaa, eikä edes ole aikaa kunnolla kuunnella mitä toinen sanoo.

Myötämielisyys tai samaistuminen on parempi kuin mennä hyvänä ihmisenä ojentamaan toisia. Nämäkin jutut voin hyvin antaa itselleni anteeksi.

Olen aika paljon samaa mieltä joutavoisen kanssa monesta asiasta.
Nuorista sanon, että ovat kyllä erilaisia kuin me olimme,siitä olen erimieltä, ei kolut ole täynnä häiriköitä, vain ne jotka ovat, ovat näkyvissä.
No, Late Vaan

Tuskin löytyy niin täydellistä ihmistä ettei koskaan erehdy.
Erehtymisiä ja muistamisia on erilaisia ja ne on osattava antaa anteeksi sekä itselle että toisille.
Parasta kai lienee unohdus, silloin ei haittaa onko joku oikeassa vai väärässä, itselle unohtaminen lienee armahdus monessakin mielessä.
Vanhuus siis armahtaa meitä tavallaan, muistamattomuuden taakse vaan ei ole syytä aina mennä.
Hyvä on myös sivuuttaa pahimmat ilman itsesyytöksiä tai selostuksia, ainakin tapauksissa joissa on ylilyöntejä, ja niitähän on.

Jokainen aloitus on keskustelun avaus,hänen oma ajatuksensa,
josta toivoisi viriävän keskustelua.

Outoa,että sellaista joku anteeksi pyytää!

Tyhjäpäät seisovat pystyssä ja herättävät huomiota nopeilla liikkeillään.
Täysipäiset ovat päät kumarassa eivätkä tee numeroa itsestään.

"Uskotellaan että ollaan jotakin erikoista, pahamaineisuuskin näyttää oleva tavoiteltavaa. Riidellään ja sitten ollaan niin keskipisteenä."

Kyllä tänne voi aloituksia tehdä eikä tarvitse pyydellä anteeksi keneltäkään. Provolta tämä aloitus kyllä näyttää. Kvanttiteoriastakin voisi tehdä aloituksen kun se koskettaa näitäkin aiheita, mekaniikkaahan ihminen on, ajattelin tähän samaan piikkiin vähän tutkistella sitäkin.