Kekkosen asema "suurmiehenä" pelkkä valhe

Ei tainnut Kekkonenkaan kuitenkaan ehdotomman antautumisen vaatimusta hyväksyä.

Jukka Seppisen kirjassa Suomettumisen syövereissä kuitenkin väitetään että Kekkonen oli este Suomalaisten kommunistien vallankumoushaaveiden tiellä. Kaikesta huolimatta Kekkonen edisti kuitenkin Suomen yhteyksiä länteen.

Kekkosen nyrpeys länttä kohtaan oli kyllä ihan perusteltua sillä länsi ei ollut auttanut Suomea ennen talvisotaa ja jatkosodan jälkeen länsimaat päättivät että Suomea ei auteta sotilaallisesti. Minusta monissa artikkeleissa ja muistelmissa joissa Kekkonen mainitaan unohdetaan tarkoituksella että Kekkonen oli koko uransa ajan Neuvostoliiton painostuksen alla. En tarkoita että Kekkonen ei olisi ollut diktaattori myllynkirjeineen yms. mutta Neuvostoliitto puuttui paljon enemmän Suomen sisäisiin asioihin kuin halutaan tai edes kehdataan myöntää.

Ruotsi muuten suunnitteli että amerikkalaiset pommikoneet olisivat käyttäneet mahdollisen sodan aikana Ruotsin kenttiä lentäessään pudottamaan Suomeen ydinpommeja. Norjalla oli samanlaisia suunnitelmia. Norjan ilmavoimat harjoittelivat ydinpommien pudottamista sillä suunitelmana oli tuhota Lapin läpi hyökkäävät neuvostojoukot ydinaseilla. Suomesta oli myös kohteita amerikkalaisten ydinaseiden SIOP maaliluetttolossa.

Agentti Timo oli kyllä suurmies, mutta minkä valtion, se on eri asia.

Kekkonen oli rauhanopposition keskeisiä puuhamiehiä ja vaikka hän ei ryhmä 33 adressia allekirjoittanutkaan, niin kyllä hän oli todellinen tupajumi!

Ikuinen häpeä ruskeasta kielestä!

Korsimo sai 10 miljoonaa markkaa rahaa KGB:lta Kekkosen 1962 vaalikampanjan rahoitukseen. Asiakirjan löysi Moskovan arkistoista Hannu Rautkallio. Dokumentti on julkaistu 2 eri kirjassa.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitetaan sanottaessa Hannu Rautkalliota vähättelevästi "yhden dokumentin dosentiksi". Se dokumentti taitaa olla tässä kirjassa sivulla 164. Keskustan tapa hoitaa raha-asioitaan oli aikoinaankin hieman erikoista.

Tsernous V. N. - Rautkallio Hannu NKP ja Suomi - Keskuskomitean salaisia dokumentteja 1955-1968, Tammi, 1992, 164 s.

Siinä on käännettynä silloisen KePun puoluesihteerin, Arvo Korsimon, 10 miljoonan raha-anomus KGB:lle presidentti Kekkosen vaalikampanjasta aiheutuneiden kulujen rahoittamiseksi. Ajankohta on 22.1.1962. Korsimon KGB -raha-anomusjuttu on sivulla 122 ja sivulla 123 on luonnos 10 miljoona markan maksamisesta Suomen maalaisliitolle.

Matti Kurjensaari on Kansakunnan kaapin päällä -kirjassaan visioinut jopa tulevia tapahtumia näin hyvin:

s. 177 K-linja-Mitä se on?

Millainen on Kauko Kareen näkemys K-linjasta?

"K-linja on salaliitto, se on Mafia, se on Camorra, se on bakteeri, se on syöpä, se jakaa ja vie virkoja, se on Musta Käsi, joka kaivoi Saimaan kanavan; se on kaikkialla, se on enemmän kuin kirjain, se on virus; siihen voi sisältyä Kekkonen, kapitalismi, kommunismi. K-linjan pyhin paikka on jossain, missä Urho Kekkonen polvistuneena nauttii ateistisen herranehtoollisen Kremlin kellojen soidessa ja puolisotilaalliseen asuun pukeutuneiden kommunismin pappien juhlallisesti hymistessä valittuja kohtia Marxin Pääomasta ja Leninin kootuista teoksista. Alttarin yllä kaatuu venäläisin kirjaimin teksti Finis Finlandie -Suomen loppu.

Sama teksti löytyy kirjan K-Linjalla esipuheesta.

Toim. Suomi K-linjalla
Otava, 1974, 224 s.

suomalainen suurmies. Sen todistaa jo se, että tällä palstalla asiantuntemattomat luuserit haukkuvat.
Ihan samoin kuin Paasikiveä, Marskia ja Tanneria. Johonkin näiden pitää kaunansa purkaa.

Vaikka Urho Kekkosella oli miehinen tajunta, politiikan historiassa hän on pelkkä
pikkuporvari ja lännen imperialistien käskyläinen. Tämä ilmenee demokraattisen historian kirjallisuudessa tulevaisuudessa.

Tuon kirjan kun lukee, niin huomaa millainen opportunisti Kekkonen oli.

Kekkone halusi valtaan hinnalla millä hyvänsä, olipa välineenä rauhanoppositio tai valvontakomissio. Suomalaisia kyykytettiin ja sisäministerinä ollessaan hän raivasi tieltä vastustajiaan pistämällä heitä jopa sotasyyllisyysmylläkkään.

Timo J. Tuikka: Kekkosen takapiru. Kaarlo Hillilän uskomaton elämä. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25226-9.

Kekkosen konstit on hyvä esimerkki kuinka ensin valitaan kohde ja sitten keksitään syyt. Kekkosen konstit on kansan antama nimitys vuonna 1938 sisäministerinä toimineen Urho Kekkosen yrityksille lakkauttaa Isänmaallinen kansanliike. Nimitys juontuu aiemmin 1930-luvulla IKL:n piiristä esitetyistä syytöksistä Maalaisliiton diktatuuripyrkimyksille.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekkosen_konstit

Pikkuporvarillinen Kekkonen yritti pitää jopa Hrutsevia pellenä. Toisin kävi.
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&langpair=en|fi&u=http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/RUSkhrushchev.htm