Näin sotahistoriafriikkinä minua kiinnostaa kovin saksalaiset komentajat toisen maailmansodan ajoilta. Kovin näkee aina Rommelia kehuttavan Saksan kyvykkäimmäksi kenraaliksi.
Pitääkö tämä sitten paikkansa - Rommelhan ansaitsi kannuksensa aavikko-olosuhteissa - siitä voidaan olla montaa mieltä. Taistelut aavikolla ovat aivan toisenlaisia kuin vaikkapa itä-rintamalla, jossa maasto vaihteli paljon enemmän. Rommelin järjestelykyvystä ja tarmosta antaa kuvan hänen nimittämisensä epäonnistuneen Afrikan-retken jälkeen Atlantin vallin rakentajaksi. Väsymättä hän rakensi maihinnousuesteitä ja järjesti jopa varsin pelottavaakin tykistöä Pas-de-calaisin (todennäköisimmän maihinnousupaikan) seutuville.
Mutta, kuten muut historiafriikit tietävätkin, Saksalta löytyi myös muita kyvykkäitä nimiä. Hitler haaskasi armotta näitä taitavimpia kenraalejaan, vain sen takia että eivät alistuneet hänen typeriin oikkuihinsa. Saksan panssariaseen luoja - Heinz Guderian - on hyvä esimerkki. Loistava strategi kentällä menetti Hitlerin luottamuksen riidellessään syksyllä 1941 hyökkäyssuunnasta. Historia osoittaa että Guderian oli enemmän oikeassa puolustaessaan suoraan Moskovaan menoa vaikka Hitler halusi sulkea Kiovan motin. Hitlerkin ymmärsi tämän myöhemmin ja pyysi Guderianin nöyränä takaisin auttamaan omalta osaltaan itärintaman puolustustaistelua. Guderian viettikin - osittain vastentahtoisesti - Zossenissa, Berliinin eteläpuolella, Saksan maanalaisessa komentopaikassa karttojen ja puhelinlinjojen keskellä, kaukana divisioonistaan, aikaansa vuoden 1945 kevääseen asti jolloin jo täysin seonnut (no.. suhteellista, ihan sekopäähän Aatu on aivan alusta asti ollut) Hitler erotti hänet uudestaan.
Entäpä Saksan ehkä lahjakkain puolustaja? Gotthard Heinrici menetti Hitlerin luottamuksen puolestaan puolustamalla osittaista vetäytymistä pakkotilanteissa itärintamalla. Epätoivoinen Hitler oli pakotettu ottamaan Heinrici takaisin puolustukseen Berliinistä 1945. Heinrici tekikin parhaansa ja sai viivytettyä Berliinin valtausta kuukausia täysin ali-voimaisena. Kuvaavaan Hitlerin ei-saa-vetäytyä!-pakkomielteestä oli se että komentajat eivät saaneet vetäytyä missään tilanteessa, ja jos vetäytyivät niin Johtajalle ei tästä uskallettu ilmoittaa. No, jokatapauksessa ylivoiman alla murtunut Heinrici erotettiin ja pääkaupungin puolustaminen tästä lähtien jäi täysin kelvottomien puoluepamppujen ja "kultaisten fasaanien" harteille. Sotahistorian suurin pyrkyri, nuori natsi-wannabe, sotamarsalkaksi ylennetty Ferdinand Schörner, ei paljoa pystynyt viimeisellä liikkumaan kykenevällä armeijalla Balaton-järven seutuvilta auttamaan tuhoon tuomittua pääkaupunkia (vaikka väittikin raporteissaan aivan toista). Yhtä kaikki.. hirveän mielenkiintoista asiaa. Saksalla oli kyllä Rommelin rinnalla paljon muitakin kyvykkäitä strategian neroja käytössä toisen maailmansodan aikoihin.
Pitääkö tämä sitten paikkansa - Rommelhan ansaitsi kannuksensa aavikko-olosuhteissa - siitä voidaan olla montaa mieltä. Taistelut aavikolla ovat aivan toisenlaisia kuin vaikkapa itä-rintamalla, jossa maasto vaihteli paljon enemmän. Rommelin järjestelykyvystä ja tarmosta antaa kuvan hänen nimittämisensä epäonnistuneen Afrikan-retken jälkeen Atlantin vallin rakentajaksi. Väsymättä hän rakensi maihinnousuesteitä ja järjesti jopa varsin pelottavaakin tykistöä Pas-de-calaisin (todennäköisimmän maihinnousupaikan) seutuville.
Mutta, kuten muut historiafriikit tietävätkin, Saksalta löytyi myös muita kyvykkäitä nimiä. Hitler haaskasi armotta näitä taitavimpia kenraalejaan, vain sen takia että eivät alistuneet hänen typeriin oikkuihinsa. Saksan panssariaseen luoja - Heinz Guderian - on hyvä esimerkki. Loistava strategi kentällä menetti Hitlerin luottamuksen riidellessään syksyllä 1941 hyökkäyssuunnasta. Historia osoittaa että Guderian oli enemmän oikeassa puolustaessaan suoraan Moskovaan menoa vaikka Hitler halusi sulkea Kiovan motin. Hitlerkin ymmärsi tämän myöhemmin ja pyysi Guderianin nöyränä takaisin auttamaan omalta osaltaan itärintaman puolustustaistelua. Guderian viettikin - osittain vastentahtoisesti - Zossenissa, Berliinin eteläpuolella, Saksan maanalaisessa komentopaikassa karttojen ja puhelinlinjojen keskellä, kaukana divisioonistaan, aikaansa vuoden 1945 kevääseen asti jolloin jo täysin seonnut (no.. suhteellista, ihan sekopäähän Aatu on aivan alusta asti ollut) Hitler erotti hänet uudestaan.
Entäpä Saksan ehkä lahjakkain puolustaja? Gotthard Heinrici menetti Hitlerin luottamuksen puolestaan puolustamalla osittaista vetäytymistä pakkotilanteissa itärintamalla. Epätoivoinen Hitler oli pakotettu ottamaan Heinrici takaisin puolustukseen Berliinistä 1945. Heinrici tekikin parhaansa ja sai viivytettyä Berliinin valtausta kuukausia täysin ali-voimaisena. Kuvaavaan Hitlerin ei-saa-vetäytyä!-pakkomielteestä oli se että komentajat eivät saaneet vetäytyä missään tilanteessa, ja jos vetäytyivät niin Johtajalle ei tästä uskallettu ilmoittaa. No, jokatapauksessa ylivoiman alla murtunut Heinrici erotettiin ja pääkaupungin puolustaminen tästä lähtien jäi täysin kelvottomien puoluepamppujen ja "kultaisten fasaanien" harteille. Sotahistorian suurin pyrkyri, nuori natsi-wannabe, sotamarsalkaksi ylennetty Ferdinand Schörner, ei paljoa pystynyt viimeisellä liikkumaan kykenevällä armeijalla Balaton-järven seutuvilta auttamaan tuhoon tuomittua pääkaupunkia (vaikka väittikin raporteissaan aivan toista). Yhtä kaikki.. hirveän mielenkiintoista asiaa. Saksalla oli kyllä Rommelin rinnalla paljon muitakin kyvykkäitä strategian neroja käytössä toisen maailmansodan aikoihin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehkä Hitler otti liikaa strategista vastuuta rintatapahtumista ollessaan vain korpraali? Mutta Hitlerin järkähtämättömyys pelasti itä-rintaman täydelliseltä luhistumiselta -44. Hitler syytti kenraaleitaan, eikä useinkaan syyttä.
On yleisesti hyväksytty käsitys, että Hitlerillä oli kyky laittaa aina oikeat miehet oikeisiin tehtäviin. Tämä näyttää pätevän puoluepamppujen kohdalla, muttei kenraaleiden. Hitler erotti Erich von Mansteinen vaikka sanoi hänen olevan paras strategi mitä Saksan sota-akatemia on koskaan tuottanut. Hitlerille ei ollut tärkeintä kenenkään pätevyys, vaan se, että tehtiin kuten hän sanoi.
kuule tota:
"mutta Hitlerin järkähtämättömyys pelasti itä-rintaman täydelliseltä luhistumiselta -44."
tai siis hieman perusteluja!?
... kaivaa esiin kirjoja; Marssi Venäjälle (Carell, Paul) ja Operaatio Barbarossa (Clark, Alan). Valitettavasti sisällöltään hyvältä vaikuttavia www-sivuja ei ollut enää olemassa tai en löytänyt?
"...Hitler, who continuously ordered his troops to hold every line and defend every locality. The most glaring example of the failure of Hitler's rigid thinking was the destruction of Army Group Center in June and July of 1944, where the Germans lost about 350,000 men."
http://zhukov.mitsi.com/tideturns.htm
Yleisesti ottaen Hitlerin järkähtämätöntä käskyä pitää asemat pidettiin tuhoisana, sen sijaan, että oltaisiin kuultu kenraaleja, jotka olivat perääntymisen kannalla, maksoi kesä-heinäkuussa 1944 Wermachtille 350.000 miehen tappiot... Uskon, että kirjoista löytyy perusteluita sille, miksi Hitlerin strategia oli oikea, eikä mikään virhe?
"mihin saksalainen kerran astuu siitä hän ei peräänny" merkitsi sitä, että saksalaisten onnistui vakauttamaan linjansa, suurten tappioiden hinnalla, Zukovin siperialaisten hyökätessä yllättäen joulukuussa -41 Moskovan edustalla ja pakottaessa saksalaiset perääntymään parisen sataa kilometriä. Sodan myöhemmissäkin vaiheissa puna-armeija ei onnistunut, Stalingradia lukuunottamatta, saarrostamaan suuria saksalais-armeijoita vaan perääntyminen tapahtui yleensä jonkinlaisessa järjestyksessä. Tosin sillä ei sodan lopputulokseen ollut muuta kuin hidastava vaikutus. Hitlerin virhearvioinneista on kirjoitettu lukuisia kirjoja mutta suurin virhe oli ylipäätään koko sodan aloittaminen ja toiseksi suurin virhe oli hyökkääminen N-liittoon.
sitä uskoa mihin vaan. Tukea uskomuksillesi kuitenkin löydät vain uusnasse-osastolta.
... osaa kuvitella tilannetta, jossa sota Neuvostoliittoa vastaan olisi vältetty. Hitler teki oikein hyökätessään Neuvostoliittoon. Sodan aloittamisen arviointi on vaikeaa, sillä pitäisi tarkistella myös kaikkia sotaan johtaneita tapahtumia.
Täällä taisi erään kerran olla linkki animaatioon, jossa mitätön tapahtuma johti lopulta ydinsotaan. Opetus olkoon se, ettei mikään tapahtuma ei voi olla erillään muista - kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Teemme elämässämme aina valintoja, mutta emme voi olla varmoja johtavatko ne aina onnistumiseen. Tuskin Hitlerkään teki tietoisesti virheitä tehdessään päätöksiä, joista oli kiinni koko Saksan tai silloisen Kolmannen valtakunnan tulevaisuus.
..että et voi kuvitella tilannetta jossa sodalta olisi vältytty ;=)
Jossakin on mainittu, jos hitler ei olisi hyökännyt neuvostoliittoon olisi stalin hyökännyt saksaan. Muistaakseni stalinin suunnitelmia tuohon on tullut joskus jostain esille.
Hitlerin typeryyden takia Saksa menetti paljon miehiä, joita olisi voitu käyttää kotimaata puolustettaessa. Aina puhutaan Pauluksen tappiosta Stalingradissa. Paulus menetti 200,000 miestä Hitlerin pakkomielteen omaisesta halusta olla laskematta 6.Armeijaa ulos motista. Mutta vähemmän puhuttu on pyrkyrimarsalkka Ernst Buschin tappiosta Minsk-Vitebskissä kesäkuussä 1944 jolloin Stalin heitti 200 divisioonaa Buschin keskisen armeijaryhmän kimppuun. Hitler oli määrännyt, ettei tuumaakaan saa perääntyä ja joo joo-miehenä tunnettu Busch ei sitten perääntynyt. Ja 300,000 saksalaista sotilasta menetettiin.
Schörner oli vain puolustussodan taitaja. Hyökkäys-sota ei häneltä sujunut läheskään samalla tavoin. Marsalkoista ainakin von Reichenau-Schörner ja Busch olivat niitä verenhimoisia marsalkoita, jotka eivät kaihtaneet ammuttaa omia everstejään pelkuruudesta.
yritti muuttaa yhteiskuntaa käsky ei ollut hyvä saksan kansan takia
Pidän itse Rommelia kyvykkäimpänä saksalaiskenraalina ja yhtenä kyvykkäimmistä sotilasjohtajista. Perusteluni:
Rommel oli varsin innovatiivinen. Hän keksi sen että tankkien kannattaa tulittaa liikkuessaan. Osumat olivat harvempia mutta sekasorto vihollisella tuntuvampaa.
Afrikassa Rommel iski brittien kimppuun jo ennen kuin saksalaiset ehtivät järjestäytyä kunnolla. Rommelin tapoihin kuului syödä samat ruoka-annokset kuin muu miehistö jotta hän pystyisi arvioimaan miesten kestävyyttä paremmin.
Luulen että toiset kenraalit eivät olisi päässeet El Alameiniin saakka.
Kyllähän Rommel on kyvykkäimpiä, ei siinä mitään, korostin vain että on muitakin. Merivoimista voimme löytää kaksi erittäin tarmokasta ja lahjakasta komentajaa, Dönitzin ja hänen seuraajan Raederin. Tietääkseni Dönitz ei kiihkoillut natsipuolueessa, mutta onnistui saavuttamaan Aatun luottamuksen, joka johtikin hänen nimittämiseensä sodan loppuvaiheilla - Himmlerin ja Göringin kauhistukseksi - Kolmannen Valtakunnan ylimmäksi mieheksi Hitlerin kuoleman jälkeen. No.. 9 päivää sai Dönitz valtakunnastaan nauttia.
Mielenkiintoista on Hitlerin maa- ja ilmavoimia moittivat lauseensa jotka paljastavat hänen pettymyksensä muihin aselajeihin. Merivoimia Hitler ei ikinä samalla tavalla sättinyt. Tiedä sitten johtuuko siitä että Hitler oli varsinainen maakrapu. Ei sukellusvenesota vuoden -42 jälkeen enää ollut sen tehokkaampaa kuin vaikkapa ilmasota. Tonnistoja tosin upotettiin, mutta Britannian varustelu Amerikasta käsin kasvoi vääjäämättömästi.
Mutta näin jälkeenpäin oli kyllä ehkä ihan hyvä että Adolf oli niin jääräpäinen komentajiensa kanssa ja epäonnistui valloituksissaan. Minua kyllä kauhistuttaisi puhua toisena kielenä saksaa etnisesti homogeenisessä yhteiskunnassa.
... saksalaisten tekemä hyökkäys oli helmikuun 15. päivänä 1945 venäläisiä vastaan ja tyrehtyi neljässä päivässä Wenckin jouduttua auto-onnettomuuteen 17. päivänä ja johdon siirryttyä Krebsille ja puolueen käsiin. Lopun alkua oli helmikuun lopussa Berliinin tietoon tulleet Jaltan konferenssin päätökset - Saksan ehdoton antautuminen.