Miten viimeinen tuomio ortodoksisen uskon mukaan menee. Joutavatko kaikki taivaaseen, vai tehdäänkö jollain kriteereillä erottelua. Tätä kysmystähän on julkisuudessa puitu, mutta minulle ei ole selvinnyt kirkkojen kanta.
Viimeinen tuomio
Lasarus
10494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikäs se sellainen tuomio on, jossa ei ketään tuomita? Sehän on jo Raamatunkin vastainen tulkinta. En tiedä kyllä yhtään kirkkokuntaa, joka virallisesti opettaa, että kaikki pääsisivät taivaaseen. Sama pätee ortodokseihin.
Suurimpana erona luterilaisiin verrattuna lienee, että emme opeta, että pelastus tapahtuu yksin armosta. Vaikka Kristuksen lunastustyö onkin oleellisinta, ihmiseltä itseltään edellytetään uskon lisäksi vähintäänkin katumusta syntiensä tähden.
Ortodoksisit ovat pelastajina periaatteessa siis: armo pikkulisä siihen = taivas. Mikä lisä? Jokin hyvä teko.... Siis ihminen voi vaikuttaa "ansiollaan" taivaaseenpääsyynsä. No otetaampa esimerkki: toinen ristiinnaulittu meni itseensä/teki mielenmuutoksen ja sitten kääntyi Jeesusken puoleen ja vetosi vain häneen. Eipä kerennyt mies muuta tekemään; ei yhtää ainotta tekoa. Ja pääsyn taivaaseen takasi Jeesus.
Raamatussa sanotaan: " Armosta te olette pelastetut, ette omien tekojenne kautta ettei kukaan kerskaisi. " Taivaaseen pääsyn estää synti. Ja koska syntien anteeksisaaminen perustuu armoon, niin eikö ihminen siis pelastu vain armosta. Vaikka teet 100 000 hyvää tekoa/vuosi ja yhden pahan teon/vuosi on takeena Helvetti. Olet muuten aika utopistinen persoona jos suhde on noinpäin, eiköhän keskivertosuomalisella ole juuri toisinpäin. Edellytys armon päälle on mielestäsi siis katumus, jotta ihminen pelstuisi. Mutta eikö järjestys ole nimenomaan toisinpäin: katuvalle tulee armo. En ole kuullut, enkä itsekään kokenut armoa ilman katumusta/parannusta/mielenmuutosta. Ps. olen ihan oikeesti uudestisyntynyt entinen ortodoksi.
Kirjoitin kyllä "uskon lisäksi", enkä "armon lisäksi", et tainnut huomata. Jos joku uskoo, ei hän välttämättä kuitenkaan kadu. Kuten itse mainitsit, armo seuraa katumuksesta ja mielenmuutoksesta. Mitäköhän sinäkin "uudestisyntymiselläsi" tarkoitat?
Ei kun... kyse on siitä mitä usko oikeastaan on. Jos joku uskoo Raamattuun ihan oikeesti, käsittää silloin usko Raamatun sanan kokonaisuutena. Jos uskoo Jumalan olemassaoloon se on vielä niin kevytkenkäistä uskoa, että sillä ei pitkälle pötkitä. Vaikka usko Jumalan olemassaoloon on jo tosi viisasta. Kyllä ihmisistä valtaosa uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta mitä Hänestä tiedetään ja saati sitten se, että onko Jumala ihmiselle Isä on asiana ihan muuta. Mutta jos uskoo Jumalan sanaan ihan kokonaisuutena, se onkin jo ihan toinen seikka. Se käsittää silloin kaiken: uskon Jumalaan, Poikaansa, Pyhän Hengen toimintaan, rukoukseen, Taivaaseen, Helvettiin... Sitäpistsi järjestys on yllätys: uskoa ei voi olla ilman Sanan tuntemusta. Raamatussa sanotaan: " Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta " Raamattua tuntemattoman ihmisen usko on kuin höyhen, sitä viedään milloin minkin tuulen mukaan. Jos ihminen tuntee Raamatun on hänellä jo omanaan varma ja pettämätön "kompassi", mikä ei ole enää ihmisten mielipiteiden varassa. Jeesus sanoi: "Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaan" Jos ihminen uskoo Jumalan sanaan kokonaisuutena, hän tekee parannuksen, sillä hänellä on silloin myös tietoisuus, että ilman sitä ei hänellä ole mitään mahdollisuutta Taivaaseen. Ja oikea usko antaa varmuuden: jos kuolen nyt ja tässä pääsen taivaaseen. Onko sinulla tällainen varmuus?
Uudestisyntyminen on Jumalan Hengen tekemä ihme. Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyy ihmisen henki ja sitä sanotaan uudestisyntymiseksi. On oikeastaan kyse siitä, että ihmisessä tulee hengen tasolla yhteys Jumalaan. Sielun tasolla tapahtuva yhteys on sellaista "järkiuskoa", eikä se ole ok. Huom. kasteessa ei taatusti tapahdu uudestisyntymistä.. ei vaikka kuinka liplattelisi beibiä vedessä. Jumala ei toimi meidän orjana.. ei vaikka mitä tekisimme. Hän on auktoriteetti ikuisesta ikuiseen.
Yksin raamattu, joka muuta puhuu, puhuu vain omaansa.
Luterilaisilla on tunnustuskirjansa, ortodokseilla "isät ja synodit", katolisilla paavi ja kirkolliskokoukset, hellareilla omat "isät" joihin vedotaan (esim.Mauri Viksten, Yli-vainio), vapaakirkolla omat "isät" jne... - joiden kautta Raamattua tulkitaan...
Että se siitä "yksin Raamattu" - periaatteesta...
nyt sul meni väärin päin. Ei raamattua tulkita noiden kirjojen ei ainakan tunnustuskirjojen mukaan vaan ko kirjat on kirjoitettu raamatusta.
Niissä esitetään raamatun oppia.
Minä hyväksyn kaikki kirjat jos ne on raamatun mukaisia. siis raamattu ensin.
Ei ylitse sen mitä kirjoitettu on; kokonais vastauksen luettelemaasi erikuppikunta järjestelmiin löydät; uudesta testamentista.
Olet täysin oikeassa, mitään siihen lisäämättä!
"Ei ylitse sen mitä on kirjoitettu"
Kaunis periaate! - mutta kaikilla on omat "tulkkinsa" kuitenkin. Sitä vain ei haluta tunnustaa. Esim. oikein tiukoille luterilaisille "Pieper" ja hänen dogmatiikkansa on heidän jumalansa. Aivan turha yrittää selittää, että se on kirjoitettu Raamatusta - kun mukaan on pujahtanut saksalaisteologin omiakin mietteitä. Näin on muidenkin puulaakien kanssa.