Minkälaisia muistoja ja kokemuksia sinulla on helluntailaisten lapsena kasvamisesta?
Lestadiolaiset käyvät hyvin suorasanaista keskustelua omista kokemuksistaan, jotka eivät kaunista luettavaa ole. Helluntailaisuudessa vaietaan kaikesta väkivallasta lapsia kohtaan. Pahoinpidellyt ja hyväksikäytetyt lapset eivät uskalla avautua ja kertoa kokemuksistaan, niin perusteellisesti meidät on lapsuudessa vaiennettu. Jos yrittää aloittaa keskustelua, ainakin Netm:ssa sellaiset keskustelut nopeasti suljettiin ja poistettiin ja kirjoittajista tuli epäsuosittuja, jotka pilkalla savustettiin ulos.
Itse koin lapsuudessa ja nuoruudessa erittäin rankkaa pahoinpitelyä, varsinkin helluntailaisen isän taholta. Kun pyysin apua seurakunnassa, minua ei autettu, ei edes myöhemmin, kun yritin ottaa asian käsittelyyn.
Lestadiolaiset käyvät hyvin suorasanaista keskustelua omista kokemuksistaan, jotka eivät kaunista luettavaa ole. Helluntailaisuudessa vaietaan kaikesta väkivallasta lapsia kohtaan. Pahoinpidellyt ja hyväksikäytetyt lapset eivät uskalla avautua ja kertoa kokemuksistaan, niin perusteellisesti meidät on lapsuudessa vaiennettu. Jos yrittää aloittaa keskustelua, ainakin Netm:ssa sellaiset keskustelut nopeasti suljettiin ja poistettiin ja kirjoittajista tuli epäsuosittuja, jotka pilkalla savustettiin ulos.
Itse koin lapsuudessa ja nuoruudessa erittäin rankkaa pahoinpitelyä, varsinkin helluntailaisen isän taholta. Kun pyysin apua seurakunnassa, minua ei autettu, ei edes myöhemmin, kun yritin ottaa asian käsittelyyn.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Noista asioista on vasta nyt muutamat rohkeat alkaneet puhua. Tällä palstallakin on näkyvissä loukattuja ja vaurioituneita helluntailaisten keskuudessa kasvaneita ihmisiä. Nuo eivät kestä mitään ja he ovat aina oikeassa. Jos heitä vastustaa ja näin ilmaisee sen, että ei pidä heitä oikeassa olevina, alkaa valheet ja syytökset.
Hyvä, että näistä asiosta vihdoin puhutaan. Monen katkeruus saa juurensa kodista, jossa on uskon nimissä tehty pahaa.
Minun lapsuudessani vanhempani kuuluivat ensin ev.lut.kirkkoon, Jumalaan uskominen tuli perheessämme esille elämäntavoissa, arvovalinnoissa, ei varastella, ei puhuta lähimmäisestä pahaa, ei kiusata ketään, vanhuksia ja vammaisia kunnioitetaan, heikompiosaisille ei röyhistellä jne. jne., iltarukous opetettiin ja olemaan kiitollinen Jumalalle kaikesta hyvästä. Tämä kaikki tuli selväksi loppujen lopuksi hyvin vähäisellä, kaikkea muuta kuin painostavalla opetuksella ja olen siitä kiitollinen.
Vanhempani kokivat herätyksen, tulivat uskoon, oppivat tuntemaan syvemmin Jumalan olemuksen ja liittyivät helluntaiseurakuntaan ollessani murrosiän kynnyskohdassa. Olin uhmakas lapsi ja varmasti myös tyhmä sellainen, halusin kokeilla kaikki mahdolliset asiat, millä olisin voinut elämäni pilata ja osaksi teinkin, mutta onneksi vanhempieni rukoukset ja elävä usko vetivät minua osaltaan Jumalan puoleen ja tein hyvän ratkaisun ja jätin elämäni pilaamiseen alkumetreille.
En ole kokenut menettäneeni yhtään mitään elämästäni tai että minua olisi jotenkin liikaa painostettu tietynlaiseen tapaan elää uskovaisten vanhempieni suhteen, päinvastoin, he antoivat oikean suunnan elämälleni.
Jos vanhempani eivät olisi ohjanneet minua syvempään Jumalan tuntemiseen, elämäni olisi mitä todennäköisimmin jo tuolloin varhaisina nuoruusvuosina lähtenyt pahasti hakoteille. Kiitos Jumalalle ja rakkaille vanhemmille, että ovat auttaneet elämänsä suuntaa etsivää oikealle tielle.
Sinulla on ollut uskovaiset vanhemmat. Eivät kaikki jotka luulevat olevansa uskossa, ole sitä. Uskovaisessa kodissa on aina hyvä kasvaa. Sieltä saa oikeat eväät elämän alkuun ja matkallekin.
"Sieltä saa oikeat eväät elämän alkuun ja matkallekin."
Niinkuin suvaitsemattomuus ja seksismi?
"Uskovaisessa kodissa on aina hyvä kasvaa".
Tuo aina-sana ei oikein sopinut tuohon. Kyllä monessa uskovassa kodissa voi olla hyvä kasvaa, mutta ei kaikissa. Uskovillakin voi olla ongelmia ja voi olla, että jotkut uskovat eivät ymmärrä ollenkaan, miten lapsia pitäisi kasvattaa.
"Eivät kaikki jotka luulevat olevansa uskossa, ole sitä. Uskovaisessa kodissa on aina hyvä kasvaa."
...niin, siis tarkoitit, että oikeasti uskossa olevat osaavat kasvattaa lapsiaan ja että heidän kodissaan lapsilla on aina hyvä kasvaa. Kyllähän se näin on, että kun on ymmärtänyt Raamatun oikein, niin silloin ihminen elää sellaista elämää, että lapsillakin on siinä perheessä hyvä olla.
Minä satuin saamaan hyvät helluntailais vanhemmat. Mutta kaverillani oli huono onni. Hänen isänsä oli juoppo ja pahoinpiteli vaimoaan ja lapsiaan.
Alkoholin seuraamuksiin perheen isä sitten kuolikin. Tämä asia oli niin arka kaverilleni ettei hän halua puhua siitä vieläkään. Pitää kaiken pahan olon sisällään ja on välillä masentunut mutta ei halua apua ammattiauttajilta. Omille lapsilleen hän on hellä, eli ei ole siirtänyt pahaa lapsuuttaan onneksi heihin.
Perheessä oli kova kuri muutenkin. Isä perusteli hakkaamisiaan sillä että, joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Ei raukka ymmärtänyt.
Olihan näitä onnettomia perheitä muitakin. Oli luterilaisia, ateisteja ja ties mitä, ettei tämä ole vain hellari perheitten ongelma.
Tällaiset muistot ovat niin suljettuja ja hiljaa kärsittyjä, vaiettuja. Odotimme, koska meistä aletaan välittää. Meistä ei välitetä vieläkään. Kertomuksiamme yritetään estää.
Rikoksen salaamiseen yllyttävä teko on myöskin rikos. Myös nämä salailijat on saatava vastuuseen rikoksen suosimisestaan. Yhdessä me uskallamme.
Aivan niin,nimim.en unohda!
Me emme unohda,emmekä ole hiljaa
vaikka suutamme yritetään tukkia monin tavoin.
Ja vielä se että kun ei voi unohtaa,eikä saakaan,
tuntee vieläkin itse häpeää,näistä kerrottaessa.
Siihenkun sitten "oikeamielinen" uskova sitten yrittää
kaikella lailla estää asiasta puhumisen,
on häpeä kaksin kertainen.
Onko siis tällainen käyttäytyminen uskovasta oikein?
Lisätä sitä tuskaa,
eikä auttaa yritetäkkään!Painetaan villasella.
Sanotaan että hae apua jostain,no senhän me useimmat olemme tehneetkin,
mutta siltä taholta,mistä henkinen pahoin pitely on tullut,
ei vastauksia saa.
Työssäni kohtaan jatkuvasti näitä rikkinäisiä sieluja,
ja saman itse kokeneena,osaa jopa auttaa,ja se on hyvä.
Kumma kun näitä eheytys juttuja on pilvin pimein,
vaan ei kouluteta uskovaista/ihmistä edes siihen,
miten puhuttelee särkynyttä pientä sielua.
Sielua jonka saarnamies on turmellut samalla kun huutaa
halle lujaa...
Koska seurakunnissa ei aikoinaan, eikä vieläkään, oltu halukkaita millään tavoin käsittelemään näitä asioita, käsittelemme ne täällä.
Huomaatko kuinka hiljaista on tämän
asian tiimoilta?
Kukaan ei kommentoi,eivät osaa/halua.
Tai sitten tulee varmasti hyvinkin syyttävää tekstiä.
Minä sain selkään pentuna, kun olin tehnyt pahaa. Näin jälkikäteen en muistele sitä pahalla. Niin ennen oli tapana pitää kuria. Mitään rankkaa pahoinpitelyä en saanut eikä tullut mieleenkään kertoa asiasta kellekkään. Ansioista sain. Jäi hyvät suhteet vanhempiin, kun muutin omaan asuntoon armeijan jälkeen.
eivät halua myöntää/muistaa vanhempiensa pahoinpitelyä, mutta aikuisena kärsitään masennuksesta ja ahdistuksesta.
Työssäni opettajana näen sen, että varsin monilla uskovaisilla ihmisillä kasvatusasiat jäävät sivuun. Lestadiolaiset eivät näytä piittaavan kasvatuksesta mitään, eikä se ihme olekaan. Pääasia on se, että lapset saadaan käymään seuroissa.
Ikävä kyllä myös helluntailaisilla näyttää oilevan löysähkö ote kasvatustyöhön. Uskon asioiden ohella olisi syytä keskittyä myös arkipäivän elämään. Ajatukseni eivät koske läheskään kaikkia uskovaisia, mutta yllättävän monia kylläkin.
Kuinka lapsista näkyy se, etteivät vanhemmat pysty keskittymään arkeen?
"Uskon asioiden ohella olisi syytä keskittyä myös arkipäivän elämään."
Tässä on monen uskonnon uhrin ongelma. On vain trampattu seuroissa ja kokouksissa ja kuunneltu Jumalan sanaa.
Ärkipäiväiset, tavallisen elämän taidot ovat aivan hukassa.
arkipäiväiset, tavallisen elämän taidot ovat aivan hukassa?
Mitähän kaikkia taitoja Jokke-poika tarkoittaa?
Nimmarille ´en unohda´
Kannattaisi unohtaa ja antaa anteeksi, kun tehtyä et saa kuitenkaan tekemättömäksi. Menneitä et voi muuttaa, mutta anteeksi voit antaa, itsesi tähden, voidaksesi vapautua katkeruudesta ja vihan tunteista.
Ruumiillisen kurituksen käyttö rangaistuksena oli ennen ihan tavallista. 1980-luvun alkupuolella se kiellettiin lailla, mutta tilastojen mukaan yhä noin 50.000 perhettä käyttää ruumiillista kuritusta osana kasvatusta.
Aloituksen alla käytettiin myös ilmaisuja lasten "hakkaamisista" ja "pahoinpitelyistä". Minusta selkäsauna ei ole sitä, mutta jos se saa tuollaisia muotoja (hakkaaminen, pahoinpitely), niin tuskin vanhemmat oikeesti rakastavat lastaan vaan purkaavat lapseen pahaa oloaan ja epäonnistumistaan kasvatuksessa. Eiköhän sellainen ole ollut rangaistavaa jo ennen lain uudistumistakin?
Omia lapsia ei ole tarvinnut piiskata tai edes tukistaa. Puhumalla on selvitty. Ovat tulleet kai äitiinsä. Olivat harvinaisen kilttejä murrosikäisinäkin ja saimme viisautta löysätä ohjaksia oikeaan aikaan ja antaa heidän varttua aikuisiksi kukin omana itsenään ja omalla tavallaan. Ja ihan ihmisiähän noista on tullut.
Helppo on sanoa että anna anteeksi ja unohda.
Niin ei saa olla, anteeksi ei tarvitse antaa, mikäli vanhemmat ovat vieneet lapseltaan lapsuuden, nuoruuden ja jättäneet elinikäiset arvet sieluun, vielä olleet "uskovaisia".
Oma elämäni meni alusta lähtien pieleen vanhempieni takia. Oli henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Vähättelemistä, jopa ihmisarvoni kyseenalaistettiin.
Olin helppo uhri vanhemmalle mielisairaalle juopolle. Siitä se elämä sitten alkoi, elämän mittainen helvetti. Onneksi olen vahva, nousen aina, pärjään koska olen tottunut siihen että kukaan ei auta eikä tue.
Anteeksi en anna koskaan, eikä pidäkään antaa. en kärsi tippaakaan anteeksiantamattomuudestani, he eivät ole ansainneet anteeksiantoa, puhumattakaan siitä että olisivat koskaan pyytäneet. Helluntailaisia olivat.
>>Anteeksi en anna koskaan, eikä pidäkään antaa. en kärsi tippaakaan anteeksiantamattomuudestani, he eivät ole ansainneet anteeksiantoa, puhumattakaan siitä että olisivat koskaan pyytäneet>>
Jeesus opetti rukoilemisesta ja siihen liittyi tämä pyyntö
Luuk. 11:4
ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme
Anna Jeesuksen valloittaa sydämesi. Hän odottaa, että annat sulle tehdyt synnit anteeksi. Vai etkö ole kokenut kuinka paljon hän on antanut sulle anteeksi? Oletko sä "ansainnut anteeksiantoa"? Jokainen meistä on syyllinen Jeesuksen kuolemaan eikä me olla "ansaittu anteeksiantoa" omista synneistämme. Kuitenkin hän antaa anteeksi, kun uskomme häneen.
Kun ymmärtää tämän Jumalan armon ja anteeksiantamuksen ja ottaa sen vastaan, niin voi antaa ihan kaikille anteeksi.
Vai etkö ole kokenut kuinka paljon hän on antanut sulle anteeksi?<
Minuä olen maksanut kalliisti omista virheistäni, en ole pyydellyt enkä saanut anteeksi.
Olen ansainnut kaiken hyvän mitä ihmiselle voi suoda, anteeksi pyytelemättä. Niin paljon on uskonnon varjolla joutunut kärsimään.
Mitään armopaloja en myöskään kaipaa, olette kummaa porukkaa, totesin saman jo lapsena, enkä ole muuttanut mielipidettäni.
"Onneksi olen vahva, nousen aina, pärjään koska olen tottunut siihen että kukaan ei auta eikä tue."
juuri noin, on oppinut pärjäämään lapsesta lähtien itse ni sitä pärjää aikuisenakin.
Jokainen meistä on syyllinen Jeesuksen kuolemaan eikä me olla "ansaittu anteeksiantoa" omista synneistämme. Kuitenkin hän antaa anteeksi, kun uskomme häneen. <
Miten ihmessä voin olla syyllinen yli 2000 vuotta sitten eläneen ihmisen kuolemaan?
Olen syntynyt paljon myöhemmin, mikäli olet huomannut. Jos olen syyllinen, Jumalan olisi pitänyt tietää se jo silloin. "Tämä pikku tyttö joka syntyy Suomessa 1900 luvun puolella, syyllistyy Jeesuksen kuolemaan."
Jos ajattelee noin, on ihminen tuomittu jo ennakolta, kyllä Jumala sitten tietää kaiken muunkin, mutta siinäpä vasta ristiriitaa olisikin, niin paljon, että en viitsi tuhlata aikaani mikäli ette itse tajua.
"Tämä pikku tyttö joka syntyy Suomessa 1900 luvun puolella, syyllistyy Jeesuksen kuolemaan."
Ollaanhan me syyllisiä Jeesuksen kuolemaan, mutta täytyy muistaa, että
Jeesus kuoli vapaaehtoisesti.
Ei hänen olisi tarvinnut mennä ristiinnaulittavaksi. Hän olisi pystynyt vastustamaan niitä, jotka yrittivät hänet tappaa, mutta hän halusi kuolla koska tiesi, että hänen kuolemansa vuoksi monet saavat elää.
Hän siis vapaaehtoisesti halusi kuolla, jotta se pikkutyttö saisi elää!!!
"Jos ajattelee noin, on ihminen tuomittu jo ennakolta, kyllä Jumala sitten tietää kaiken muunkin"
Ihminen on tavallaan tuomittu jo ennakolta omien syntiensä vuoksi ja Jumala tosiaan tietää kaiken. Hän tietää kaiken, mitä olet elämässäsi tehnyt väärin, myös sen, mitä aiot tehdä huomenna ja ensi viikolla.
Jumalalle kelpaa vain täydellisyys, eikä kukaan ihminen ole sellainen. Siksi kukaan ihminen itsessään, oman hyvyytensä ansiosta, ei kelpaa Jumalalle vaan tarvitaan se anteeksianto, joka on valmiina kaikille sen vuoksi, että Jeesus kärsi rangaistuksen ihmisten puolesta.
Ei tarvitse muuta kuin ottaa vastaan se, mikä on jo valmista, anteeksianto.
Kukaan ei pyydä syntyä tähän maailmaan.
Turha on kiusata ihmisiä kaikenlaisella. Esim. perisynti, synti yleensäkin, kulloinkin vallitsevia moraalikäsityksiä pitäisi noudattaa, ainakin niin että ei joudu linnaan:)
Jos nyt eläisi niiden ohjeiden mukaan mitä raamatussa on, varsinkin vanhassa testamentissa, joutuisi katselemaan maailmaa kaltereiden takaa.
Ei Jumala voi rankaista ihmiskuntaa niin paljon että laittaisi häneen uskovat soittelemaan harppua ikuisesti kaikenmaailman kummajaisten kanssa.
Jos kaikki on ennalta määrätty, miksi ihmeeessä asiat pitää tehdä niin monimutkaisiksi. Veressä kieriskely on yksi niitä asioita jota en voi tajuta.
Mielipiteeni on että uskonnot häviävät vähitellen omaan mahdottomuuteensa maan päältä.
Ateisteilla (uskovien langenneilla lapsilla) näyttää olevan pahoja vaikeuksia elämänsä hallinan kanssa.
Minä jouduin pyytämään joka ilta anteeksi vanhemmiltani kun olen niin paha. Vaikka asian olisi kuulunut olla päinvastoin, laiminlöivät jopa perustarpeet. Ainut missä ei pihisltelty oli selkäsaunojen määrä.
>>>Ainut missä ei pihisltelty oli selkäsaunojen määrä>>>
Jos tuo on totta, todella tapahtunutta, niin huh huh. Tuollainen kurinpito järkyttää.
Mutta ohjaava kuria on oltava ja se ei liity kokemaasi.
Katsoin karhujen elämästä tehtyä dokumenttia. Karhuemolla oli kaksi pentua, villejä ja leikkisiä. Toinen pyrki rotkon reunalle. Kahdesti emo töni murehdellen tätä pentuaan pois vaarasta. Kolmannella kerralla emo läimäytti pentuaan niin, että se lennähti kiljuen pois rotkon reunalta.
Luonto näyttää osaavan tämän. Ihmiset enää eivät.
Ateisteilla (uskovien langenneilla lapsilla) näyttää olevan pahoja vaikeuksia elämänsä hallinan kanssa.
Ei lähde ihmisestä "pahuus ja luonto pois" lyömällä. Eikä juuri millään muullakaan konstilla. Kyllä se niin syvällä jokaisessa ihmisessä on. Vaan synnit voi saada anteeksi, siinä se ainut ratkaisu tilanteeseen.
Lapsiaan lyövät vanhemmat eivät ole synnittömiä vaan syntisiä niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Lisäksi vaikuttaa siltä, että purkavat lapsiinsa omaa pahaa oloaan. Ja / tai eivät ymmärrä lasten kasvattamisesta yhtään mitään. Kasvatus ei ole sitä, että lyödään, kyllä muilla keinoilla täytyy asiat selvittää. Lyömällä lapseen istutetaan katkeruutta ja vihaa.
Vaan jos itse lapsena on saanut sellaista kohtelua, että lyödään, niin sitä voi alkaa toistaa samoja asioita oman lapsensa kohdalla. Pitää osata katkaista se kierre.
Tällaista pohdintaa vaan tähän väliin.
Miten paha 7-10 vuotias pikkutyttö on mielestäsi.Olin arka ja herkkä lapsi, olemukseni oli kuin vastaanottamassa lyöntiä, pelokas ja arka.
Synnistä vain puhut, tässä ei ole lapsella mitään anteeksipyydettävää eikä kaduttavaa.
Minulla on kaksi lasta, heistä tuli erinomaisesti pärjääviä ihmisiä, en lyönyt heitä kertaakaan, en edes tukistanut.
Miehestä ei ollut apua, kuten kirjoitin hän oli alkoholisti ja mielialahäiriöinen. Hän oli minua vanhempi, kai etsin hänestä turvaa jota kotona en saanut.
Sain lapset paljon alle 20 vuotiaana, se hyvä puoli oli että osasin ottaa vastuun, olin tottunut tekemään työtä siitä kun kynnelle kykenin.
En enää ole katkerakaan, olen vain realisti, kerron asioista niin kuin ne olivat.
Jeesustelu ja synnistä jankuttaminen ei minuun tehoa. Kunnioitan hyviä tekoja puheiden sijaan, niitä näkee harvoin.
Tämä ketju hoitaa meitä kaikkia, myös meitä, jotka emme kykene tapahtuneista puhumaan. Minua lyötiin isän vyöllä niin pienestä kuin muistan, luultavasti 2 vuotiaasta, 17 vuotiaaksi asti, se olisi jatkunut, ellen olisi kerralla lyönyt takaisin. Isäni vieläkin sanoo, että minun pitäisi pyytää häneltä anteeksi. Hän ei itse rehellisesti selvitä tapahtuneita. Kuitenkin helluntailaiset jo kauan sitten olivat kuulemma luvanneet: "Jeesuksen nimessä veli saat uskoa kaikki syntisi anteeksi! Aamen, halleluja! Kiitä Jeesusta!" Heidän seurakunnassaan vanhempiamme pidetään lähinnä marttyyreina. Meitä lapsia eivät hellarit armahtaneet. Päinvastoin, myöhemmin esim. jopa seurakuntaan kuuluneet eri viranomaiset jakoivat omaan elämääni liittyvää salassapidettävää tietoa heille, ym.
Te olette helvetistä! S-tanan lahko!
Veljeni oli kolmannella luokalla koulussa, koulumatka oli 6km. Hän kulki sen jalan.
Äiti oli uskovainen kotirouva. Hänen arvolleen ei sopinut laittaa ruokaa, vanhempi tytär laittoi kun tuli koulusta.
Nuorempi veljeni oli väsynyt ja nälkäinen, hän kiukutteli kun ei ollut syömistä. Pyysi että äiti ei kertoisi isälle koska tiesi että saa selkäänsä jos äidille ollaan pahoja.
Tietysti äiti kertoi isälle, selkäsuna pienelle pojalle joka oli nälissään.
sen parempia ole lastensa kasvattajina kuin muutkaan. Omaa lastaan saatetaan hakata kuin vierasta sikaa. Jos aikuistuneet lapset kärsivät noista lapsena kokemistaan selkäsaunoista ja kantavat vanhempiaan kohtaan katkeruutta, niin kannattaa ottaa vanhempien kanssa käsittelyyn nuo kipeät muistot.
Kertoa rehellisesti kuinka väärin on tullut lapsena kohdelluksi ja miten vielä aikuisenakin ne vaivaavat mieltä, siis puhua suunsa puhtaaksi.
Kun noissa kahden sukupolven välisissä keskusteluissa on rehellisesti osoitettu ja myönnetty väärinkäytökset, ja jos halutaan aito yhteys vanhempien ja lasten välille, niin avain siihen on vanhempien nöyrä anteeksipyyntö lapsilta ja lapset vastaavat anteeksiantaen. Tämä jos mikä parantaa ja päästää ihmiset vihoista ja katkeruuksista...
Ei ole täydellistä kasvattajaa maan päällä. Jokainen vanhempi tekee virheitä. Uskovaiset vanhemmat turvaavat Jeesuksen anteeksiantamukseen, joka onkin tarkoitettu jokaiselle epätäydelliselle, siksipä juuri uskovaisten kuuluukin pyytää nöyrästi läheisiltään väärinkäytöksiään anteeksi.
Ja turha selittää mitään ruumiillisen kurituksen kuulumisesta kasvatukseen. Lapset ovat Lahja Jumalalta, eikä heitä ole annettu meille pahoinpideltäviksi.
Älä edes kuvittele että äitini tai isäni myöntäisivät itsessään olleen vikaa. Varsinkaan äitini ei ikinä pyytäisi anteeksi.
Ei ole täydellistä kasvattajaa maan päällä. Jokainen vanhempi tekee virheitä. Uskovaiset vanhemmat turvaavat Jeesuksen anteeksiantamukseen, joka onkin tarkoitettu jokaiselle epätäydelliselle, siksipä juuri uskovaisten kuuluukin pyytää nöyrästi läheisiltään väärinkäytöksiään anteeksi.
Tiedän erään "helluntai"lais perheen, 10 lasta. Perheen äiti oli henkeen ja vereen kiihko"heluntai"lainen. Sen motto oli että kaikki lapset vaikka väkisin taivaaseen. Kaksi vanhempaa lasta alistuivat hänen kasvatukseensa. Ovat menestyneet hyvin elämässään. Ja ovat uskovia. Yksi välisarjasta oli niin "tuhma" että sai varmaan satoja ellei tuhansia selkäsaunoja, ansiosta. Ei silti oppinut kuria kaikesta kurituksestakaan huolimatta. Nuorimmaisista en tiedä kuinka heidän käy. Onko äiti oppinut virheistään. En tiedä. Ei siinä perheessä oltu väkivaltaisia. Mutta jos pahaa teki niin ansiosta sai selkäsaunansa.
Lapsi ei saa koskaan "ansiosta" selkäänsä. Aikuisen pahoinpitely on rikos, vielä suuremmasti pienen lapsen. Kenelläkään vanhemmalla ei ole "oikeuksia" omaan lapseensa, lapsi ei ole hänelle kuuluva esine jota kohdellaan miten sattuu, vaan vasta elämäänsä kehittyvä elävä, toinen ihminen.
Kun helluntaiseurakunnassa tiedetään tarkalleen, kuinka sen vanhemmistojäsenen on kohdellut ja kohtelee lapsiaan ja lapsi itse pyytää heiltä apua useaan kertaan, helluntailaisille on tärkeämpää salata rikos, kuin auttaa lasta.