Kaavakkeella, ei kasteella, kirkon jäseneksi.

Kun Ruotsin kirkossa tajuttiin, että luterilaissa perheissä oli valtavasti lapsia, joita ei ollut kastettu eikä aiottukaan kastaa, siellä siirryttiin ottamaan ihmiset kirkon jäseniksi ilmoituskaavakkeen avulla.

Kastamattomien lasten vanhemmille lähetettiin kotiin esitäytetty kaavake varustettuna palautuskuorella ja maksetulla postimaksulla, jotta saatiin lapsetkin mahdollisimman helpolla kirkon jäseniksi.

Sen jälkee alettiin tietysti myös pohtia luopumista perisyntiopista, joka on ollut kasteen toimittamisen edellytys. Suomessa ollaan ihan kohta menossa samaan:
* * *

Kun luterilaisen kirkon päättäjät hyväksyivät naispappeuden runsas 25 vuotta sitten, jotkut ehtivät ennustaa seuraavaksi homoseksuaalisuuden hyväksymistä. Silloinen kirkon johto tuohtui tällaisesta ja vakuutti, ettei yksi asia johda toiseen.

Nyt me olemme tässä, ja moni kysyy, mistä keskeisestä opin kohdasta kirkko luopuu seuraavaksi.

Olemme usein katsoneet länteen, Ruotsin suuntaan selvyyttä saadaksemme. Miksi emme tekisi niin nytkin? Onhan sieltä meille tarjolla jo seuraava ehdotus yhden keskeisen opinkohtamme muuttamiseksi.

Viime syksynä Ruotsin piispat julkaisivat kirjeen ”Leva i dopet”, joka on nostattanut laajan keskustelun. Muutospaineiden alla on kaste, ennen kaikkea ymmärrys siitä, mistä kasteessa on kysymys.

Asia alkaa olla ajankohtainen myös meillä. Helsingin piispa Irja Askola ilmaisi alkuvuodesta syvän huolensa siitä, että Helsingin seurakuntayhtymässä yli 500 sellaista kotia, joiden vanhemmista ainakin toinen kuuluu kirkkoon, ei vuonna 2011 kastattanut lastaan.

Ruotsissa tähän keskusteluun liittyy elimellisesti kastekaavan kohta, jossa rukoillaan kastettavan vapautumista pimeyden voimista. Tämä puolestaan liittyy kirkon ymmärrykseen perisynnistä. Osa Ruotsin kirkon papeista vastustaa vahvasti ajatusta, jonka mukaan lapsi olisi jo syntyessään perisynnin alainen ja että hänen puolestaan on rukoiltava vapautumista pimeyden voimien vallasta.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta ennustaakseen, että tämä kysymys nousee esille myös Suomessa. Nykyisen yhteiskunnallis-filosofis-kirkollisen ajattelun mukaan alkaa olla todella vaikeaa uskoa ja opettaa perisyntiä. Esille nousee myös kysymys näkemyksestämme, onko kaste välttämätön pelastukseen.

Nyt nuo runsaat 500 kastamatonta lasta, joiden vanhemmista ainakin toinen kuuluu luterilaiseen kirkkoon, ovat perinteisen opetuksemme mukaan pelastuksen ulkopuolella. Jeesuksen oman sanan mukaan hän, joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva (Mark 16:16). Kristillisten kirkkojen yhteinen näkemys on aina ollut se, että vaikka kasteen ajankohdasta ja sisällöstä on väitelty, sen välttämättömyyttä ei ole koskaan kiistetty.

Kirkkomme kaiken aikaa muuttuva opetus joutuu kohtaamaan uuden haasteen. Jokainen, joka kuunteli runsas viikko sitten uuden Espoon piispan juhlallista vakuutusta, kuuli, että piispan tehtävänä on huolehtia, että sakramentit toimitetaan oikein. Onko kirkkomme kehityksessä seuraavana kasteen merkityksen väheksyminen? Onko se kirkkomme seuraava askel vuosituhantisesta ymmärryksestä luopumisessa?
http://www.sana.fi/paakirjoitukset/mita_ruotsi_edella_sita/?session=35127644