Tuntuu, että vaikka mitä tapahtuisi, se ei olisi yllätys. Elämä tuo hyviä ja huonoja asioita. Ongelmia tulee ja menee tasaisesti, niin että aina tuntuu tasaisesti pahalta. Mutta enää ei ahdista. Mieli tuntuu kovin tyhjältä. Tuntuu kuin olisin vain kone, tekemässä töitä, tekemässä jotain mitä minut on käsketty tekemään. Elämään. Teen asioita siinä uskossa, että tulevaisuus olisi parempaa. Ja se riittää siihen, että saa itsensä käymään töissä.
Nauran vitseille, hymyilen ihmisille, mutta sisällä on tyhjyys. Tuntuu ettei ole enää kykyä rakastaa. Tuntuu ettei ole syytä mihinkään. Tuntuu raskaalta hengittää.
Katson kaupunkia, ihmisiä, luontoa.. mutta en näe mitään. Ei ole syytä kuolla, ei ole syytä elää. En tahtoisi olla tässä, tuntea näin, se on ainut mitä tiedän.
Joku sanoo tähän että käänny lääkärin puoleen. Olen kääntynyt, olen syönyt pillereitä mitä niin kauheesti ihmiset tykkää vetää. Mutta ei enää. Sekin on niin vaikeaa päästä mihinkään hoitoon.. Joutuu juoksemaan 100 ihmisen luona, kertomaan omat juttunsa kyllästymiseen asti, ja lopulta syö vain pillereitä, jotka eivät auta mihinkään. Ehkä siihen, että saan suu pieleni taas ylös. Mutta ei se edelleenkään täytyä sitä tyhjyyttä sisälläni.
Ylipäätään, miksi käyttää kemikaaleja saadakseen itsensä luulemaan tai näkemään maailman paremmaksi? Jos se ei ole sitä.
Nauran vitseille, hymyilen ihmisille, mutta sisällä on tyhjyys. Tuntuu ettei ole enää kykyä rakastaa. Tuntuu ettei ole syytä mihinkään. Tuntuu raskaalta hengittää.
Katson kaupunkia, ihmisiä, luontoa.. mutta en näe mitään. Ei ole syytä kuolla, ei ole syytä elää. En tahtoisi olla tässä, tuntea näin, se on ainut mitä tiedän.
Joku sanoo tähän että käänny lääkärin puoleen. Olen kääntynyt, olen syönyt pillereitä mitä niin kauheesti ihmiset tykkää vetää. Mutta ei enää. Sekin on niin vaikeaa päästä mihinkään hoitoon.. Joutuu juoksemaan 100 ihmisen luona, kertomaan omat juttunsa kyllästymiseen asti, ja lopulta syö vain pillereitä, jotka eivät auta mihinkään. Ehkä siihen, että saan suu pieleni taas ylös. Mutta ei se edelleenkään täytyä sitä tyhjyyttä sisälläni.
Ylipäätään, miksi käyttää kemikaaleja saadakseen itsensä luulemaan tai näkemään maailman paremmaksi? Jos se ei ole sitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensimmäinen lause on väärin. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Huomenna voi voittaa lotossa tai syttyä ydinsota, tai jotain ihan muuta. Elämämme on paljolti myös sellaista mitä me siitä teemme. Voimme yrittää keskittyä negatiivisiin tai positiivissin asioihin ja valita millaista elämästämme teemme.
Uskaltaisin väittää, että lähimmäisen rakkaus ja ystävyys on suurinta mitä elämässä voi olla ja niiden etsimiseen ja löytämiseen kannattaa panostaa. Jos on vaikeusia saada ystäviä voi miettiä mistä se johtuu ja miten itse kohtelee muita. Monesti muut kohtelevat sinua samoin kuin sinä heitä.
ystäviä on kyllä... ihan liikaakin..... Ensimmäinen lause on oikein. Siltä tuntuu.
Niin ja.. Ystäväni lähinnä vuotavat minulle huoliaan. Itse jauhan niille tuota samaa mitä sinä juuri kirjoitit. Vaikka en edes uskoisi omiin sanoihin enää välillä. Joskus en enää edes osaa vastata. Kuuntelen vaikka en haluaisi. Koska tahdon olla hyvä. Nautin nykyään yksin olemisesta. Pelkään ihmisten avautumista, se saa minut tuntemaan tämän maailman entistä huonommaksi. En sano etteikö täällä olisi mukavaakin. En tahdo synkistellä. Mutta on vain niin kurja olo, että pitää tänne asti tulla itkemään. Anteeksi ihmiset. Kyllä se tästä, niinkuin aina ennenkin. Ihminen on kovin sitkeä, jaksaa vaikka luulee ettei jaksa. Kovan paikan edessä tekee ihmeitä.