Monet meistä ihmisistä pelkäävät kuolemaa niin, että se hankaloittaa elämää.
Olemme vahvoja, iloisia, nuorian tai vanhoja, työelämässä tai ilman.
Yhdistävänä tekijänä on kaikenkattava ajatus kuolemasta. Se on kuin musta varjo valoisan elämämme päällä. Se estää meitä nauttimasta elämästä. Se varjo pikkuhiljaa täyttää horisontin.
Se työntää pelottavan tikarin sydämeen heikolla hetkellä tai aamulla herättyämme tai ennen nukahtamista tuskan hiellä ja paniikkikohtauksella. Se saa katsomaan lapsiamme surullisesti.
Siinä ei ole mielestämme mitään järkeä, mitään hyvää. Pahin asia on, ettemme voi sitä välttää!!
Siispä kysymys:
Onko Suomessa kuolemanpelkoon erikoistuneita psykiatreja?
Kuka voisi auttaa tässä tilanteessa? Onko ylipäänsä mahdollista vapautua edes osittain tästä pelosta (ilman rajakokemusta)?
Minusta ihmiskunnan tärkein mysteeri on kuolema.
Kun katson ihmisiä tuolla kadulla, niin mietin miksi heitä ei häiritse yhtään se asia, että he tulevat vääjämättömasti olemaan madon ruokaa?
Vai ovatko ihmiset luonteeltaan niin naiveja, että luottavat johonkin Jumalliseen interventioon (mutta mikseivät he sitten toimi samoilla ehdoilla; älä varasta, älä ole ahne jne jne)?
Katson pientä lastani ja mietin miten kertoa hänelle kuolemasta. Omaan eläämi tuli kauhu kun ymmärsin, että kuolen, en ole oskaan voisnut hyväksyä sitä (ymmärtää kyllä).
Miksei kukaan auta?
Olemme vahvoja, iloisia, nuorian tai vanhoja, työelämässä tai ilman.
Yhdistävänä tekijänä on kaikenkattava ajatus kuolemasta. Se on kuin musta varjo valoisan elämämme päällä. Se estää meitä nauttimasta elämästä. Se varjo pikkuhiljaa täyttää horisontin.
Se työntää pelottavan tikarin sydämeen heikolla hetkellä tai aamulla herättyämme tai ennen nukahtamista tuskan hiellä ja paniikkikohtauksella. Se saa katsomaan lapsiamme surullisesti.
Siinä ei ole mielestämme mitään järkeä, mitään hyvää. Pahin asia on, ettemme voi sitä välttää!!
Siispä kysymys:
Onko Suomessa kuolemanpelkoon erikoistuneita psykiatreja?
Kuka voisi auttaa tässä tilanteessa? Onko ylipäänsä mahdollista vapautua edes osittain tästä pelosta (ilman rajakokemusta)?
Minusta ihmiskunnan tärkein mysteeri on kuolema.
Kun katson ihmisiä tuolla kadulla, niin mietin miksi heitä ei häiritse yhtään se asia, että he tulevat vääjämättömasti olemaan madon ruokaa?
Vai ovatko ihmiset luonteeltaan niin naiveja, että luottavat johonkin Jumalliseen interventioon (mutta mikseivät he sitten toimi samoilla ehdoilla; älä varasta, älä ole ahne jne jne)?
Katson pientä lastani ja mietin miten kertoa hänelle kuolemasta. Omaan eläämi tuli kauhu kun ymmärsin, että kuolen, en ole oskaan voisnut hyväksyä sitä (ymmärtää kyllä).
Miksei kukaan auta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
samoin ajattelen itse kanssa ja odottelen sitä ikää milloin olen valmis hyväksymään kuoleman. olen puhunut ihmisten kanssa jotka sen tekee, tiedä sitten jos se on totta. helppoahan se on puhua mutta miten on sitten kun tulee kohdalle ? tuntuu niin uskomattomalta että yksi päivä meitä ei enään ole ja että kaikki on mennyttä. on niin vaikea tottua ajatukseen. itse ajattelen kuolemaa useasti ja pelkään, toivon vain että se tulis nukkuessa...
Pelkäsin kuolemaa ihan hirveästi 15-vuotiaana. Sitten sain tulla uskoon ja annoin elämäni Jeesukselle ja silloin pelkoni poistui.Sen jälkeen ei ole tarvinnut hysteerisesti ajatella kuolemaa. Tämä rauha on kestänyt jo yli 40 vuotta. Olen ollut muutaman uskovan kuolinvuoteen vierellä ja ei ole ollut mitään ahdistavaa. Päinvastoin - on saanut kokea ylimaallista lepoa ja rauhaa.
Kuolema tapahtumana voi pelottaa, jos esim. miettii niitä tapoja mihin ja miten ihminen voi kuolla. Pelottavaa voi olla myös se, että kuolema tarkoittaa luopumista itselleen merkittävistä ihmisistä ja asioista ja mahdollisuuksista, joita jatkunut elämä olisi voinut tuoda vielä tullessaan. Kun hyväksyy sen, että elämää ei voi hallita, kuolemaa ei voi hallita ja, että asioista pitää uskaltaa luopua, on kuoleman kohtaaminen varmasti helpompaa.
On olemassa kulttuureita, joissa kuolemaa ei nähdä surullisena tapahtumana niin kuin meidän kulttuurille on tyypillistä. Kuolema nähdään näissä kulttuureissa luonnollisena osana jokaisen eläväisen elämänkulkua.
Ja mitä niihin matoihin tulee, niin a) hienoa, että meistäkin on kuolleena jollekin vielä hyötyä, b) me emme ole kokemassa tuota matojen herkutteluhetkeä ja c) polttohautaus toimii hyvänä vaihtoehtona matokammoisille :)
Nautiskellaan elinpäivistä nyt kun niitä vielä on ja jätetään huomisen harmit huomiselle!