Huokaillen silmäilen taivaan kantta. Pieni kyynel valuu silmäkulmaani pitkin kun mietin menneitä vuosia. Kaikkia niitä kauniita hetkiä, iloja, suruja ja kaikkia rakkaudentäyteisiä aikoja. Tässä hetkessä laitan silmäni kiinni ja hymyilen. En kadu, en sure vaan ilolla valmistaudun tulevaan matkaan. Matka rajan toiselle puolelle vie uuteen elämään. Olen elänyt vuoteni, olen kokenut nyt elämäni päivät. Kaikki se on takana päin. Voi kuinka nopeaa se menikin. Jumala antoi minulle hyvän elämän. Sain elää ilolla Herran kädellä, siivillänsä Hän minut kotiin kantaa, pienen hetken päästä Hänen polvellaan istun, se on varmaa.
En pelkää astua elämääni uuteen, koska luotan Jumalaani. Ylistyksen viitta päälläni ja kiitos huulillani laitan kädet ristiin. Se oli tässä, tiedän sen. Lausun sanani viimeiset taivaaseen ja Herralle luvan annan, ota henkeni, se on sinun.
Katson vielä viimeisen kerran ympärilleni, on niin kaunista. Taivaanrantaa pitkin lentää enkeli kohti minua. Se hymyilee, siivet levittäen se lentää luokseni ja ojentaa kätensä. Siihen tartun, en hetkeäkään epäröi. Kaukaa korkealta enkelin siiveltä katselen itseäni ja maailmankaikkeutta. Paikoillani minä liikkumatta makaan, ruumiistani Henki on siirtynyt Herran haltuun. Elämäni kirja on nyt valmis, viimeisen sivun minä kirjoitin ja painoin kannen kiinni. Se sai onnellisen lopun, Herra sen viimeisteli.
Nyt alan kirjoittamaan uutta sivua, uudelle pohjalle täysin uutta. Kirjoitus aikani on ikuinen. Seuraavaa kirjaa en tule koskaan saamaan valmiiksi, mutta sen verran voin luvata että se on paljon parempi kuin mikään muu aikaisempi. Tiesin että tämä aika vielä koittaa. Elämäni oli yksi silmän räpäytys, vain yksi huokaus oli sen pituus. Sen elin oikein ja kultaisen seppeleen saan, sen tiedän.
Nyt uusi matkani, taivas saa alkaa.
Lisää hengellistä kirjoitusta, www.followtheletters.blogspot.com
En pelkää astua elämääni uuteen, koska luotan Jumalaani. Ylistyksen viitta päälläni ja kiitos huulillani laitan kädet ristiin. Se oli tässä, tiedän sen. Lausun sanani viimeiset taivaaseen ja Herralle luvan annan, ota henkeni, se on sinun.
Katson vielä viimeisen kerran ympärilleni, on niin kaunista. Taivaanrantaa pitkin lentää enkeli kohti minua. Se hymyilee, siivet levittäen se lentää luokseni ja ojentaa kätensä. Siihen tartun, en hetkeäkään epäröi. Kaukaa korkealta enkelin siiveltä katselen itseäni ja maailmankaikkeutta. Paikoillani minä liikkumatta makaan, ruumiistani Henki on siirtynyt Herran haltuun. Elämäni kirja on nyt valmis, viimeisen sivun minä kirjoitin ja painoin kannen kiinni. Se sai onnellisen lopun, Herra sen viimeisteli.
Nyt alan kirjoittamaan uutta sivua, uudelle pohjalle täysin uutta. Kirjoitus aikani on ikuinen. Seuraavaa kirjaa en tule koskaan saamaan valmiiksi, mutta sen verran voin luvata että se on paljon parempi kuin mikään muu aikaisempi. Tiesin että tämä aika vielä koittaa. Elämäni oli yksi silmän räpäytys, vain yksi huokaus oli sen pituus. Sen elin oikein ja kultaisen seppeleen saan, sen tiedän.
Nyt uusi matkani, taivas saa alkaa.
Lisää hengellistä kirjoitusta, www.followtheletters.blogspot.com
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onpas imelää tekstiä.
Kiitos kauniista sanoistasi.
Tärkein tehtävämme ihmisinä on taivas tässä ja nyt. Meillä on voima luoda tämä taivas maan päälle kauttamme tässä ja nyt.
Ei ole tarvetta elää tulevassa eikä menneessä, sillä tuleva on taattu ja turvattu ja mennyt on mennyttä ja sitä ei tarvitse taakkana kantaa, jos ei niin valitse.
Valitse tämä hetki, sillä mitään muuta meillä ei todellisuudessa ole. Löydä taivas sisältäsi. Taivas ei ole ulkopuolella meistä vaan meissä.
Jumalan valtakunta on sisälläsi.
Kiitos Sinulle, sillä olemme yhtä.
Tosi kaunista ja herkkää. Tällainen rakentaa sielua ja henkä!
Me kirjoitamme elämän, tai elämä kirjoittaa meissä, jolloin elämä saa syvyyttä ja vivahteikkuutta, sekä hengen maailma eloisuutta. Näin luomme sisäistä maailmaa, joka kestää kuoleman rajan taakse syventäen elämämme intensiteettiä aina vain.
Elämä on kuolemaa, ja kuolema on elämää, yhtyen sanoiksi moninaisiksi. Vivahteikkuudessaan muotoaan muuttavi, äärettömästi.
Kimmeltäen.
Kuin laineiden liplatus kesäisellä rannalla,
varpaat märkinä,
koskettaen hiekkaista osaa.
Hiekanjyvät narskuen,
nauravat yhdessä tähtien kanssa !
Mieleen nousee kadettikoulun kunniamarssi tässä yhteydessä. Tuo sielukas runoratsun laukka sopivin sanankääntein hehkuttavi elämän sankarillisuutta, kun astumme kynnyksen yli huoneesta toiseen. Astumme keittiöstä, joka on tämä elämä, olohuoneeseen, joka on toisenpuolen huone. Toisen puolen elämä. Yhdessä nämä elämät muodostavat talon huoneita.
Hitaisen marssin tapaan ateenalaisten pläjäys:
Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.
Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.
*** *** *** ***
Sanoissa soiva,
on vallan oiva,
sointu sisimmän kaihon.
Harmonia taivainen,
kiehtovi kurkistamaan.
Mitä löytyvi aarremaasta vehreästä?
Siellä on käyty, uutta se aina on,
ihmeen tuoretta,
tuttua vihreää,
läpinäkyvää,
eloisan muuttuvaa.
Kaleidoskoopin kiteinen näkymä vaihtuu,
prosessin muisto säilyy, itse tietoisuus.
hahmot nuo unohdukseen vaipuu,
elon leikkiä se vain ol´ !