Eräs nainen noin 60-vuotias todisti. Hän oli kärsinyt koko elämänsä valtavista, elämää orjuuttavista peloista. Hän oli uskovan perheen lapsi, itsekkin kauan aikaa uskossa ollut, mutta vanhemmat ovat sota-ajan läpikäyneitä. Nuo vaikeat vuodet olivat siirtyneet vielä jälikasvunkin perinnöksi. Vasta tänä keväänä nainen kertoi vapautuneensa lapsuuden traumoista lyhyissä rukouhetkissä. Oli koknet aivan selvästi että Pyhä Henki vapautti pelkotiloista. Tunnen henkilön ja nykyään hän on kuin eri pesoona.
Jumala toimii.
Hän on ihmeellinen
1096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsesuggestio on suggestion laji, jossa henkilö pyrkii vaikuttamaan mieleensä. Itsesuggestiota käytetään esimerkiksi rituaaleissa. Niissä henkilö tietyin menetelmin, esimerkiksi mantroja toistamalla, pyrkii muokkaamaan tietoisuudentilaansa.
Itsesuggestiota voidaan käyttää myös keskittymisen kohentamiseen. Esimerkiksi shaolin-munkit suggestoivat itselleen kivuttoman tilan. Menetelmänä käytetään mm. meditaatiota. Itsesuggestiota käytetään myös lisäämään mahdollisuutta nähdä selkounia.
Itsesuggestio voi olla apuna myös painon sekä addiktioiden hallinnassa. Sen tarkoitus on ohjata ihmisen mieltä positiiviseen suuntaan.
Voi olla tuostakin suggeroimisesta apua. Varmaan moni pikään ahdistunut, masentunut ym. ongelmainen jopa vuosia kamppaillut ottaisi niin mielellään tuonkin avun, mutta valitettavan harvoin näyttää onnistuvan. Ei tarvitse kuin vilkaisu mielenterveyspalstoille.
Kukaan ei kiellä tätäkään lääkettä kokeilemasta, mutta apu Jumalata on oma sarkansa.
Ihan samalla tavalla kun pystyy itsesuggestion avulla aiheuttamaan ongelmia omalle psyykkeelleen niin niistä voi päästä eroon myös samaa tekniikkaa käyttämällä, käänteisesti tietysti. Kuten yhteen muuhunkin paremmin tunnettuun, itse aiheutettuun vaivaan, niin myös tässä pätee ihan sama periaate: Lähtee ihan samalla millä on tullutkin.
Ikävä tosiasia "saa vapaasti valita" on se, että monissa lahkoissa taikka muuten vain uskonnollisissa piireissä kielletään ihmisiä hakemasta apua psykologisiin ongelmiin ammattiauttajalta. Mikäli joku siihen syyllistyy voi pahimmassa tapauksessa seurauksena olla erottaminen yhteisöstä. Tämä voi tunnetusti voi johtaa siihen, että päätyy narun jatkeeksi...
Ei ainakaan meidän seurakunnassa kielletä ketään hakemasta apua ammattiauttajilta. Kyllä sielläkin käydään, mutta niin vain on että, että vuodet kuluvat, terapioida käydään, uusi aika aina vain annetaan. Rahat menevät, mutta ongelmat eivät lopu. Niin oli tämänkin henkilön kohdalla - terapioista ei ollut mitään apua. Oli hän niitä, jos minkinlaisa kokeillutkin.
Nyt sitten tänä keväänä hän on saanut avun kun Pyhä Henki on käyttänyt muutamaa palvelijaansa välikappaleena.
Kyllä niihin pelkotiloihin on itse aika vaikea millään tavoin vaikuttaa jos ne tulee jo lapsuudesta saakka. Itse kärsin myös peloista ja ahdistuksista jo lapsuudesta asti tähän päivään ja olisin onnellinen jos vapautuisin niistä, olen jo 60 v. En viitsi täällä kertoa mitä ne asiat ovat kun tulee heti ilkeitä kommentteja. Hieno asia että jotkut vapautuneet kymmeniäkin vuosia kestäneistä peloista koska tämä on kuin eristyssellissä oloa ja odotat että joku tulisi vapauttamaan. Raskas taakka harteilla aina.
Samoin minäkin, jonkinmoisesta paniikkihäiriöstä jo aikojen alusta, onneksi luin suomeksi käännetyn kirjan, tätä oli tutkittu jo 60-luvulla, joten en luullut mielenhäiriöksi. Olen tehnyt pitkän työputken, sekin puhuu puolestaan.
Pelon tunteessa voi olla kysymys siihen takertumisesta taikka toisen henkilön vaikutuksesta.
Ihmeellistä on, kärsimme koko perhe väkivaltaisesta äidistämme, hänen vointinsa alkoi heiketä -- ja minun sekä muiden parantua!
Uskoin kärsiväni jostain kirouksesta joka oli hänen syytään. Se ei nyt tietenkään ollut totta, vain uskoin meidän kärsivän tästä syystä.
Aloin systemaattisesti rukoilla Jumalan parantavan minut ja erään ystäväni vaikeasta paniikkihäiriöstä. Huomasin näissä tilanteissa kun kohtaus tuli ja odotin taas - pelko oli hävinnyt.
En tunne syyllisyyttä että olen helpottunut kun pääsen ahdistusta tuottavasta ihmisestä. Koska kärsimys oli todellista. Varsinkin hänen mustasukkaisuutensa oli äärimmäisen kiusallista, hän pyrki aina opettamaan omien tunteiden kieltämistä.
Jumala toimii uskomme mukaan, siis jollemme usko emme myös pääse vapaiksi.
Jeesus rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen ihmetekonsa olivat tapahtuneet, siitä, että ne eivät olleet nöyrtyneet parannukseen: "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Jos teissä suoritetut voimateot olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, ne olisivat aikoja sitten säkissä ja tuhassa nöyrtyneet parannukseen. Minä sanon teille: Tyyrolla ja Siidonilla on tuomiopäivänä oleva helpompaa kuin teillä. Sinä Kapernaum, korotetaankohan sinut taivaaseen? Alas tuonelaan asti on sinun mentävä. Jos ne voimateot, jotka on tehty sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon teille: Sodoman maalla on tuomiopäivänä oleva helpompaa kuin sinulla."
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä [omasta mielestään] viisailta ja järkeviltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet nähnyt hyväksi. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Kukaan muu ei tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo tehdä hänet tunnetuksi. Tulkaa minun luokseni kaikki työn rasittamat ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Niin te saatte levon sielullenne. Minun ikeeni on näet sopiva, ja minun kuormani on kevyt."'
(Matteus 11:20-)
Olisiko jokaisen aika tehdä parannus ihan niistä asioista, jotka ovat epäuskoa ja Jumalan tahdon vastaista laittomuutta, jos kuka on saanut jo tehdä, niin kiittäköön ja kunnioittakoon ja rakastakoon Isää Jeesuksessa niinkuin on kirjoitettu ja kantakoon hyvää hedelmää, mikä on rakkauden päämäärä Herran opetuslapsen kautta, totisesti.
Ennenkaikkea kavahdetaan fariseuksien hapatusta ja on ulkokultaisuutta, totisesti.
Tuntuu surulliselta että lyöt parannuksen teon vaatimuksella ihmistä, joka kertoo kärsivänsä peloista. Parannuksen teko toki on oleellista ja tärkeää, mutta tässä se on vain lyömäase. Vapauttaminen ja rukous toimii. Pyydä (ja pyydän myös itse), että Taivaan Isä johdattaa sinut avun luokse.
Niin uskovaisisissakin on paljon noita, jotka hengellistävät kaiken: On epäuskoa, syntiä ja jopa riivaajia jos joku ei parane, kärsii mielen ongelmista ym.
Voi mitä puoskarointia ja ahditusta tällaiset saavat aikaan.
Hädän hetkellä on ymmärrettävää, jos pyytää apua yläkerrasta. Jos sitä ei saa, on nähtävä asia näin, Jumala tarkoitti ihmisten auttavan, kuten meitäkin ettei olisi tarvinnut olla peloissaan.
Jos hengellistää ja samalla työntää pois ihmisen jota hyvin kykenisi auttamaan, on mahdollisesti vuohi: "Kaikki mitä olette jättäneet tekemättä yhdelle vähimmistä veljistäni...."
Pitkän aikaa mietin teinkö syntiä apua pyytäessäni, etten voinut hyväksyä heidän haluttomuuttaan siihen.
Monet kehoittivat sopeutumaan ja näin lopulta teinkin, koska pakotetaan elämään kauhun vallassa, jäin siihen silloinkin kun olisin ollut vapaa.
Parannus voi olla myös katumista kun on ollut vihainen, on mukavaa syyttää muita. Mutta sääli ennemmin uskista jolla ei ole tekoja.
Koska hyvät teot ovat Jumalan lahja, se on etuoikeus. Ajan myötä oppii kiittämään Jumalaa sekä hyvästä että pahastakin.
"Kaikkien ihmisten vapahtaja" Paavalin pitäisi opettaa meitäkin. Hän oli niin hyvä mies että olisi osannut parantaa vääräuskoisetkin.