Exäni on paras ystäväni

No itsellä oli vastaava tapaus, asuttiin yhdessä ja eron jälkeen jatkettiin yhteydenpitoa ystävinä. Miehen alettua seurustelemaan kaikki muuttui, mustasukkainen kumppani vaati yhteydenpidon lopettamista minuun. Oli varma, että menettää miehen vielä minulle ja raivoili ja valitti tätä yhtenään miehelle käsittääkseni vielä senkin jälkeen, kun mies oli jo lopettanut yhteydenpidon minuun. Minulle mies sanoi, että tämä oli hänen valintansa, kyllä hän piti uutta kumppania minua tärkeämpänä, mikä oikein onkin. Harmitti ja kirpaisi se kyllä silloin.

Yhteys ei täysin katkennut, hyvin harvoin olimme silti puhelimitse vielä jonkin verran yhteyksissä. Kun tuo suhde mieheltä päättyi, ei meidän yhteydenpitomme palannut entiselle tasolle kuitenkaan. Liittyi asiaan kyllä muutakin, miehen huonoa käytöstä minua kohtaan, minkä johdosta olimme välirikossa aika kauan.

Myöhemmin hän otti minuun yhteyttä ja halusi sopia, olemme taas väleissä ja harvakseltaan yhteyksissä, on tuo minulla taas facebook-kaverinakin.
Nyt miehen minun jälkeeni tullut exä on hänen kanssaan joka päivä puhelimitse yhteyksissä hyvänä ystävänä. Minustakin on mukava hänen kanssaan välillä jutella, mutten halua enää kovin paljon hänen kanssaan tekemisissä olla, eikä meistä enää kovin läheisiä voi tulla, taustalla kun on liikaa huonoa kohtelua hänen taholtaan ja olemme kuitenkin jo liian erilaisia, kasvaneet eri suuntiin.

Mulle on käynyt ihan samalla lailla. Seurustelin entisen poikakaverini kanssa 2 vuotta.Tietenkään ei heti eron jälkeen pystytty olemaan tekemisissä, mutta nyt suhteesta on kulunu jo 2 vuotta. Minulla on uusi poikakaveri,jonka kanssa asun yhdessä mut se ei tunnu häiritsevän kumpaakaan;päinvastoin,he ovat myös kavereita keskenään. Luulen että exän kanssa on helppo olla ystävä, koska molemmat tuntevat toisensa nii hyvin. Vaikka intohimon loppuminen on johtanut eroon, niin kumppanuus säilyy sen jälkeenkin.

Jos mä tapaisin miehen jonka paras ystävä olis hänen exänsä, se olis samantien kiitos ja hyvästi! Mä en voi sietää näitä naikkosia jotka roikkuu eksässään, ollaan olevinaan niin hyvää kaveria. Ja sit kun mies löytää uuden naisen, tää exä kihisee mustasukkasuudesta ja alkaa punoa juonia kuinka saada mies takasin.

Ihan samoin minullakin. Entinen rakkaani on välillä seurustellut, mutta on silti aina ollut minulle hyvä ystävä. On tuossa naisessa edelleen vetovoima tallella.

Minulla on sellainen lämmin suhde exään hän on 33v mies. Erosimme vuosi sitten ja kumpikaan ei ole löytänyt uutta joten huolehdimme toistemme sexi
haluista siihen, saakka kun löydämme uuden.
Kyllä minulla vähän otti päähän kun Mauri sanoi ,että hänellä on vielä suhde
ennen minua olevaan naiseen. Mauri sanoi ,että kummallekin hän haluaa vain
hyvää ja huolehtii siitä ettei tauteja leviä. Ajattelin sitten ,että samahan se on
kun itsekin olen tälläinen aika kiimainen nainen ,joka kaipaa sitä monesti
viikossa.

Yritin olla ystävä ex:ni kanssa mutta siitä ei mitään tullut..
Kaks ja puol vuotta oltiin yhdessä ja siltikään siitä ei tullut mitään..

Mekin erotessa sovittiin kliseisesti, että ollaan vaan kavereita. No sen jälkeen ei olla yhteyksissä oltu, ei vaan oo mitään sanottavaa.

meillä ainakin toimii ystävyys hyvin vieläkin,,asutaan noin 2 km päässä toisista ex käy paljon lenkillä ja useasti menee läheltä mun asuntoa ohi,, joskus aina kun olen parvekkeela niin se tulee jutteleen ja tulee josksu jopa kyläänkin, ja kyllä joskus teemme temputkin siinä ohella ei se sitä häiritse eikä kyllä minuakaan yhtä hyvää se on vaikka toinenkin sitä käyttää ,)kerran kävi jopa saunassa luyonani kun oli lenkillä,sen nykyinen ukko kun on reissuhommissa,,,kivaa oli saunoa heheh,, ja muutakin :)

Tilanteesi kuulostaa nyt ihanteelliselta! Harvoilla exät ovat pysyneet ystävinä tai kavereina. Nauti tästä hetkestä äläkä murehdi miten suhteenne käy, kun löydätte uudet kumppanit. Suurimmaksi osaksi se tulee myös riippumaan kumppaneistanne; miten he suhtautuvat sinun ja exäsi hyviin väleihinne. Fiksu kumppani ymmärtää, että exätkin voivat olla hyvissä väleissä. Ymmärtäisitkö sinä itse? Antaisitko kumppanillesi luvan olla yhteydessä exään? :-) Muista tulevaisuudessa ajatella uuden kumppanisi tunteita. Onnea ihanalle ystävyyssuhteelle! Todelliset ystävät eivät herkästi toisistaan eroa. :-)

Itselläni on samanlainen tilanne pienine erilaisuuksineen... Mulla on valloittavan ihana exä hyvänä ystävänä (erosimme kaksi vuotta sitten), joka on lähiaikoina kokenut kovia ja jonka olkapäänä olen toiminut. Rakastan häntä suunnattomasti.
Miksikö emme ole yhdessä? Niin hullulta kuin se kuulostaakin, en ole vielä valmis vakavaan suhteeseen. Sen takia erosimmekin kaksi vuotta sitten; kaverit ja vapaa-ajan käyttöni (baarien tanssilattiat..) vetivät minua liian erilleen suhteesta. Parisuhde merkitsee mulle sekä exälleni pysähtymistä ja rauhoittumista, enkä ole siihen valmis. Tuntuu pahalta "heittää pois" niin ihana exä joka voisi aivan hyvin olla nykyinen. Olen vain turhan hullaantunut tähän sinkkuelämäntyyliin, että tiedän taas ahdistuvani jossain vaiheessa seurustelua vaikka tarjolla olisi kuinka ihana ihminen tahansa! :-(
Tiedän, että tulen kaikesta huolimatta olemaan mustasukkainen hänen löydettyään uuden kumppanin. Naurettavaa, koska itse olen meidät tähän tilanteeseen ajanut, oma vika kun en seurusteluun suostu. Mutta minulle riittää, että exä on hyvä ystäväni ja tulevaisuudessa onnellinen. :-)

Vastauksista näkee, että naiset toooodella usein jäävät haikailemaan exän perään, vaikka eivät sitä itselleen myönnä. Sitten tulee esiin tosiaan se mustasukkaisuus kun exä löytääkin uuden rakkauden ja sabotoidaan (ehkä tahattomastikin) suhdetta ja samalla tietämättään toivoo että exä jättää uuden ja palaa "ystäväksi".

Erittäin harva pari pystyy olemaan pelkkiä kavereita eron jälkeen sitten kun kuvioihin tulee uusi rakas.

Tuosta voisi sen verran kertoa että exälläsi on lähes identtisen sama tilanne kun sinulla. Hänen tarinansa on kytköksissä sinun omaasi samalla tai erillä tavalla.

Ja kyllähän tilanne muuttuu erittäin paljon kun huomaat hänen olevan naimisissa uuden vaimonsa kanssa elämässä elämää johon sinulla ei itselläsi ole mitään osaa. Heidän välillään on seksuaalista mutta myöskin tuota samaa ystävyyttä kun teillä.

Vaikeahan on ennustaa tarkalleen mitä tulet tuntemaan mutta se on varmaa että jotain tulet tuntemaan.

Hei siellä!

Mulla ja exälläni on takanamme yhteisiä vuosia yli kuusi, ja olimme peräti vielä kihloissakin. Kun erottiin, olimme yrittäneet tehdä kaikkemme suhteen eteen, mutta sekään ei auttanut. Olimme vain toisillemme kaksi väärää ihmistä, ja emme saaneet suhteesta sitä, mitä siltä odotimme ja halusimme. Ero sujui sopuisasti. Olemme edelleen viikottain yhteydessä, käymme kahvilla ja joskus katsomme elokuvia, semmosia asioita, mitä ystävät yhdessä tekevät. Tiedän, että jos olen pulassa tai hätä iskee, voin soittaa hänelle ja hän varmasti auttaa mielellään. Erostamme on nyt yli vuosi aikaa, välillämme ei ole mitään seksuaalista myöskään, eikä kummallakaan ole uusia kumppaneita. Tiedän, että tilanne varmasti muuttuu, kun alamme tahoillamme seurustelemaan, mutta jotenki en jaksa uskoa, että yhteydenpito päättyisi kokonaan. Kuitenkin tunnemme toisemme niin hyvässä kuin pahassakin, ja yhteistä historiaa on niin paljon, että minulle ainaki olisi vaikeaa repäistä hänet kokonaan pois elämästäni. Tietenkin tilanne olisi toinen, jos eron syy olisi ollut pettäminen tms.

Ei todellakaan jatku. Hyvä suhde exään haittaa uutta, tulevaa suhdetta.
Ei ikinä.
Kauas pois exästä.
Mitä hyötyä saat siitä? Mitä haluat silloin exästä enää? Mitä exä voi enää antaa sinulle? Ihan turhaa pitää enää yhteyttä, ei se exä siitä miksikään muutu, huonompaan suuntaan menee, sekoittaa uuden suhteen alkua ja sekoittaa pakkaa, ajattele sitä uutta toista, miltä hänestä kaveraaminen exän kanssa tuntuu..?

Itse erosin 1v7kk kestäneestä parisuhteesta 1v7kk kestäneestä kihlauksesta ja 1v6kk kestäneestä avoliitosta syyskuussa 2009. Sen jälkeen en ole pitänyt exääni minkäänlaista yhteyttä. Sen uuteen vaimoon olen. Mutta siihenkin katkaisin yhteydenpidon 2010.

Erosin 5kk kestäneestä parisuhteesta ja pidin exääni yhteyttä, koska hänen vanhemmilleen jöi tavaroitani ja hän oli minulle velkaa. Heti kun tavarat tuli ja velka maksettu, niin en ole ollut sen kanssa misään tekemisessä. Erosimme kesäkuussa 2011.

Erosin 7kk kestäneestä suhteestamme 29.02.2012 enkä ole ollut exääni yhteydessä.

Olen siis 17-vuotiaasta asti seurustellut ja nyt olen 26-vuotias ja exiin en ole sen koommin pitänyt yhteyttä.

Exät on exiä, niinhin en pidä yhteyttä.

ASIALLISET YHTEYDENOTOT [email protected]

TÄNNE EI KANNATA LAITTAA VIESTIÄ MULLE, KOSKA EN SEURAA PALSTAA

Minulla kävi niin, että seurustelin miehen kanssa 3v. Erosimme, koska homma ei vain toiminut millään saralla.

Meistä tuli kuitenkin eron jälkeen kavereita. Joskus kahviteltiin, käytiin viihteellä, hengattiin isommalla porukalla jossain, jne. Sellaista leppoisaa kaveruutta.

Sitä kaveruutta kesti kaksi vuotta, kunnes yksi ilta kaveruutemme tuntui muuttaneen muotoaan vähän liian tuttavalliseksi.. Hän nimittäin yritti lähestyä minua romanttisessa mielessä, vaikka sanoin, että pidän häntä vain kaverina, ja että en koskaan enää tahdo hänen kanssaan seurustella, koska suhteemme teki minusta surullisen.

Hän silti yritti lähennellä ja lämmitellä, ja halusi jopa kokeilla uudestaan suhdetta... Laitoin sitten välit poikki emmekä enää ole kavereita. Emme ole yhteydessä, emme mitään. Ja hyvä niin.

Mukava lukea toisten kokemuksia. Itelläni on kans exxä ja vaikka erosta on kohta kaks kuukautta se hiertää monella tavalla minun tunteissani. Välillä vihaan häntä koska periaatteessa hän vain leikki minulla ja jättikin minut niin hepposin perustein että muutki niille ovat nauraneet (en itse ole kertonu syitä muille vaan hän itse on kertonu) voisin näin sanoa että hän periaatteessa käyttin minua hyväkseen että pääsi suutelun puutteesta pois ja heti kun tuli yks pikku väärinkäsitys jota hän ei jääränä voi ymmärtää eikä antaa anteeksi niin hus koko suhe. Ensin hän ei ees suostunu oleen kaverini. Sitten lopulta tuli puheeksi että miksi hän ei taho olla kaverini niin hän sanoin vain syyksi että sittenhän sinä itkisit minua takaisin niinku muka olin tehnyt, kun yritin hänet vielä takasin saaha. Sanoin vain että en todellakaan ole ottamassa sinua takaisin ja niinpä hän suostu oleen jälleen kaverini. Onneksi on jo uus kiikarissa, tosin siitä ei mittään tule koska hän on exäänsä päin ja hän siis tuli jätetyksi kipinän puutteen vuoksi joten ihan ymmärrettävää. Ja nyt olen tunteitani tutkinu ja todennu että hän on ykkönen ja että häntä rakastan ja että minä tykkäsin hänestä jo vähän edellisen suhteeni aikana, joten pois vanha mielestä. Ei exxäni muuten olen enään semmonen kaveri kuin ennen suhetta, jolloin vasta opettelimme tuntemaan. Hän on semmonen itserakas ja ui liikaa itsesäälissä eikä ota muitten tunteita huomioon joten kaveruus on vain semmosa pientä. Mitä mieltä olette jos kumppani ei ole koskaa joutunu kiellon kohteeksi jostakin asiasta ja suuttuu siitä sitten kun sen ekan kerran joutuu kuuleen. Onneksi hän sitten pyysi anteeksi että suuttui ja sanoinkin syyksi että kun ei hänelle kukaa ole koskaa sanonu eitä. Tämä ei siis liity eron syihin eikä eroon mitenkään

ei ole kokenut samaa asiaaa

Olen ollut Useankin ex:än kanssa ystävä eron jälkeen, mutta yleensä yhteyden pito on harventunut kun heidän uudet mies ystävät ovat olleet nii sairaan mustasukkaisia. Mut jokaisellahan on menneisyys ja jos et hyväksy toisen menneisyyttä nii et hyväksy sitä toista ihmistäkään smmoisena kuin se on.

Omalta puoleltani en voi olla yhteyksissä exääni.Erosta on nyt kaksi vuotta,ja silti yhteydenottoja tulee milloin sähköpostiini,puhelimeen tai facebookkiin yms.Itse en voi ystävyytenä jatkaa,vaikka sitä yritinkin suhteen päätyttyä.Liikaa pahoja muistoja miehen jatkuvasta juomisesta,kaltoinkohtelusta,toisista naisista... Nykyisin olen onnellisessa avoliitossa,ollut jo 2 vuotta.Alussa näin painajaisia entisestä ajasta,piileskelystä tuolin takana exän ollessa humalassa ja hulluna.Nykyiain ei tarvi enää pelätä.

On hyvin tavallista että päättyneen parisuhteen jälkeen osapuolet eivät lainkaan tule toimeen toistensa kanssa. Tämä johtunee siitä, että kumpikaan ei oikein ymmärrä että missä meni pieleen, eikä tahdo kohdata omaa osuuttansa asiassa, niin asiasta syytetään toista osapuolta. Jos syy on siellä, niin ei tarvitse itse vaivautua ratkaisemaan mitään.

Koska ongelmaa ei ole ratkaistu, niin se muistuttaa ihmistä olemassaolostaan jos vaikka exä tapaa uuden, ja sama kiukku ja tuska nousee jälleen pintaan.
Tämä on yleistä, mutta näin ei tietenkään aina käy.

Ongelma on siinä, että olemme jo lapsuudessa omaksunut ajatusmallin, eli valmiin paketin ajatuksia jonka mukaan alamme toteuttamaan elämää. Siihne ajatusmalliin sisältyy myös miten "oikea" parisuhde tulee toteuttaa. Mutta koska se periaatteessa toimii kuin käsikirjoitus, niin suhde muuttuukin teatteriksi, eli epäaidoksi.

Nämä opitut roolit astuvat siis osallisten väliin ja kasvattaa etäisyyttä, ja tästä syystä ihmiset eroavat. Näkyvä "syy" voi olla mikä tahansa teko tai toiminta, mutta pohjimmiltaan syy on siinä, ettei osallisten välillä ole läheisyyttä.

Hyvä kirja joka kuvailee miten opitut ajatukset vaikuttavat elämäämme on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja. Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä on tullut tietoiseksi, ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eli ihminen ei ymmärrä edes esittävänsä roolia. Sitä mukaan kun tietoisuus itsestä kasvaa, nämä opitut ajatukset karsiutuvat pois, ja jäljelle jää aito oma itse. Tuolloin on mahdollista rakentaa aidoja ja toimivia suhteita. Tosi hyvä ja ennen kaikkea toimiva kirja. Löysin kirjan täältä www.alkuajatus.org

Jaajaa. Minähän koen ymmärtäväni tämän paremmin kuin hyvin.

Olen siis mies, kolmissakymmenissä, muutama vuosi sitten erosimme ystävinä avoliitosta, minä ja suunnilleen samanikäinen nainen. Suhdetta oli kestänyt sellaiset viisi vuotta. Yksi eroon johtava syy oli, pakko tunnustaa, naisen masennus ja suorastaan läheisriippuvuus joka teki yhdessäolosta liian raskasta. (suomeksi: "jatkuvia paskamyrskyjä".) Jäimme kuitenkin ystäviksi, ja olemme olleet toistemme henkisenä tukena sen jälkeen. Aika pian eromme jälkeen tuo ex löysi uuden miehen, melkein tekisi mieli sanoa liian pian jotta voisi käsi sydämellä sanoa luottavansa vanhojen tunteiden ehtineen kadota, mutta löysi kuitenkin miehen. Tämän miehenkin kanssa hengailtiin ja juhlittiin ja käytiin viihteellä kaveriporukkana viikonloppuisin, eikä mitään ongelmia tuntunut olevan. Itse koin että mitään parisuhteen näköistä ei halua yrittää vähään aikaan. Vuosi ehti erosta vierähtää ja saapui tunne että nyt voisi alkaa katsella ihmistä tuohon kainaloon. No, sellainen löytyi, ja olen kovasti onnellinen siitä. Samaan aikaan tuo exän oma uusi suhde meni karille ja kukas muukaan oli sitten ensimmäinen itkuolkapää kuin allekirjoittanut. Sittemmin hän on taas löytänyt uuden miesehdokkaan, tässä aika äskettäin.

Minä en koe ystävyyttä exän kanssa ongelmana. Tasan viimeinen asia mitä haluan, vaikka nykyisten kumppanien kanssa menisi poikki, on palata yhteen tämän exän kanssa. Olen myös pelannut asian kanssa avoimin kortein alusta pitäen tämän nykyisen naisystäväni kanssa. Itseasiassa tuon exäni kanssa aloittaessani silloin kauan sitten, hän oli vielä hyvä ystävä silloisen exänsä kanssa. Eli olen kyllä nähnyt tämän tilanteen myös siltä puolen aitaa. Myönnän että silloin en ollut aivan varauksettomasti iloinen asiasta. Ymmärrän myös ettei nykyinen naisystävänikään varsinaisesti hypi kattoon riemusta. Olen hyvin kiitollinen siitä, että hän ilmeisesti jaksaa sietää asiaa, ja olen ehdottoman rehellinen hänelle kaikesta, mitä minun ja exäni välillä tapahtuu ja ei tapahdu. Kumpikaan meistä ei halua palata parisuhteeseen yhdessä, sen olemme tehneet toisillemme hyvin yksiselitteisen selväksi, samoin kuin olemme tehneet sen myös kumppaneillemme selväksi. Jostain syystä minusta tuntuu että miehille tällainen juttu on helpompi sulattaa kuin naisille, ja olen exälle pikkuisen kateellinen tästä. Tai sitten en vain tiedä kuinka paljon hän on miesystävilleen saanut vakuutella asiaa. Tai sitten hän vain löytää sellaiset miehet joille asia ei ole ongelma.

Summa summarum, jokainen tekee itse omat valintansa ja tietää itse parhaiten mikä toimii ja mikä ei. Asia vaatii rehellisyyttä, avoimuutta ja hyvää itsetuntemusta (suomeksi: varmuutta siitä että ystävyys on vain ystävyyttä) kun settiin tulee uusia kumppaneita. Käytännössä pitää olla valmis hyväksymään se, että uusi kumppaniehdokas nostaa kytkintä samantien kun asian esittää hänelle, koska tosiasia on ettei asiaa saa välttämättä mitenkään kuulostamaan hyvältä tai edes neutraalilta uuden kumppanin korvissa. Ja jos löytää kumppanin joka pystyy elämään asian kanssa, siitä kannattaa pitää kiinni. Toinen vaihtoehto on sitten pistää välit kokonaan katki exän kanssa, niin ikävältä kuin se tuntuisikin.

On tutkittu että ihmisessä on yksiavioisuus rakennettu sisään.
Tämä tarkoittaa sitä että kun uusi ja toivottu henkilö on elämässä niin vanha jää kuin nalli kalliolle.

Minun exäni on pitänyt minua vuoden verran jo varalla eromme jälkeen kun ei ole parempaakaan vielä löytänyt kovasta yrityksestä huolimatta. On kahlannut kaikki senssipalstat läpi ja yrittänyt jo monta kertaa mutta sopivaa ei ole löytänyt.

Itse olin niin pitkään täysin hajalla että nyt kun olen voimissani niin en halua vielä tällä hetkellä ketään. Exä ramppaa kylässä aktiivisesti aina silloin kun hänellä ei ole mitään virityksiä ja harrastamme kyllä seksiäkin silloin tällöin.
En ole estänytkään koska kyseessä on kaunis nainen ja kyllä minäkin läheisyyttä kaipaan vaikka suhteisiin minusta ei vielä olekaan.

Ottaa pannuun että aina kun sitten tuolla lutkahtavalla naisella on viritys päällänsä niin hän halveksii, dissaa ja välttelee minua. Sitten kun se viritys menee pieleen niin "Mitäs teet viikonloppuna?" (nyt on hiljaisuusjakso menossa koska hänellä on nyt joku ilmeisesti varattu mies taas koekäytössä)

mä seurustelin mun tyttöystävän kaa 10 vuotta. Sit se muutti hesaan opiskelee pariks vuodeks ja sen jälkeen muutti takas tänne länsirannikolle. Ollaan sit vietetty paljon aikaa toistemme kanssa, juhlittu, käyty baareissa,vietetty koti iltoja ja seksiäkin ollaan harrastettu mut ei me seurustella. En tiedä miksi. Tullaan kuitenkin hyvin toimeen. Ollaan tunnettu 10 vuotiaasta saakka kun asuttiin samalla kadulla ja 15 vuotiaana alettiin seurustelee. Meil on myös melko samanlainen lapsuus et huonot vanhemmat molemmilla.

Jos molempien osapuolien intohimo toista kohtaan on loppunut, voi ystävyys toimia hyvinkin. Jos toinen rakastaa tai elättelee toiveita, niin sellainen ei pidemmän päälle toimi.

Kun luen näitä kirjoituksia, alkaa minulle valkenemaan yksi asia, nimittäin se, että varsinaan nainen ei pääse ilmeisesti koskaan yli exästään. Minulla on tästä omakohtainen kokemus oman vaimoni suhteen. Hänellä on aiemmin ollut vain yksi lyhyt seurustelu suhde ja nyt meillä on takana pitkä avioliitto. Aluksi kun tapasimme, hän teki selväksi, että exä oli kaikin puolin huono ja epäsopiva jne., eli mitään tunteita ei ole exään. En ollut lainkaan mustasukkainen exästä ja päinvastoin minusta tuntui, että hänen exä oli mustis minulle. Vuodet kuluivat ja ihmettelin joitain asioita, jotka aina välillä häiritsivät minua hieman, vaikka en koskaan maininnutkaan niistä vaimolleni. Hän monesti ajatteli ns. ääneen exäänsä ja puhui hänestä hyvin kauniisti. Tunnen hänen exänsä hyvin ja siksi osaan myös lukea tiettyjä asioita vaimostani. Hän nimittäin puhuu ja käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin exä ja joskus oikein hätkähdän, kun huomaan, miten hän suorastaan imitoi häntä huomaamattaan. Jos summaisin kaikki ne asiat, joita hän on puhunut sivu suunsa minulle exästään, niin ne ovat tässä. Komea, viisas, suosittu, taitava rakastaja ja huomaavainen. Nämä kaikki hän on sanonut minulle ohimennen useita kertoja ja lisäksi hän tosiaan matkii exäänsä.

Pidän myös hyvin erikoisena sitä, että hän yrittää tehdä minusta exäänsä. Tämän havainnon olen tehnyt mm. siten, että hän jatkuvasti pyytää minua leikkaaman samanlaiset hiukset, kun exällä. Lisäksi hän joskus huomauttaa, että olen jossain asiassa samanlainen kuin exä, tai että hän valitsi samanlaisen kumppanin, kun exä. Kerran sanoin hänelle, että taitaa sillä exällä olla vielä hyvin merkittävä paikka sinun sydämessäsi. Vaimoni oli pitkään hiljaa ja lopulta sanoi, että ei kuitenkaan yhtä merkittävä paikka kun sinulla. Periaatteessa tuo kyllä loukkasi minua, koska heidän suhteestaan oli tuolloin kulunut jo todella pitkä aika ja meillä takana paljon yhteistä elämää. Muutaman kerran vaimoni on myös kertonut minulle, ihan vain normaalissa arkipäivän tilanteessa, että hänellä sujui seksi hyvin exän kanssa. En periaatteessa kyllä tee tällaisella tiedolla yhtään mitään ja ihmettelen, että hän minulle näin sanoo. Olen ollut aika ylpeä siitä, että hallitsen seksi hommat hyvin ja vaimoni ei todellakaan jää mitään paitsi sillä saralla. Täydellinen lyttäys tuli kuitenkin yhdessä riidassa, jossa vaimoni latasi minulle, että exä oli sata kertaa parempi seksissä kun minä.

Pahoitin tuosta mieleni todella pahasti ja en ole oikein sen jälkeen päässyt jaloilleni lainkaan. Noita sanoja hänen ei todellakaan olisi tarvinnut sanoa ja sanoinkin hänelle, että en varmaan koskaan pääse niiden sanojen yli. Minä, jolla oli kohtalaisen hyvä itse tuntu ja jolla ei ole ollut ongelmia mustasukkaisuuden kanssa, olen nykyään aika rikki. Suoraan sanottuna vituttaa tosi paljon ja kaikki sanomiset vain pyörii mielessä. Nyt kun luin näitä kommentteja tästä ketjusta, minulle aukesi se, että nainen ei koskaan pysty unohtamaan exäänsä, eikä varsinkaan sitä ensimmäistään. Se jää ikuisesti elämään ja jotain naisesta jää pysyvästi siihen ekaan suhteeseen. Miehenä en todellakaan koe asioita tällä tavalla. Ymmärrä hyvin, jos ero kirpaisee ja exä pyörii mielessä esim. parivuotta(ehkä maksimi), mutta muuta en sitten ymmärräkään. On minullakin takana pari exää ja jotain hyvää niissä suhteissa tietty oli, ehkä paljonkin, mutta ne suhteet ovat pysyvästi ohi. En koskaan ajattele exiäni, en kaipaa, en itse asiassa edes muista noista suhteista enää mitään erityistä. Toista on näköjään naisilla ja siksi en voikaan suositella kenellekään miehelle naista, jolla on takanaan aiempia suhteita. Ottakaa sellainen, joka ei ole aiemmin ollut suhteessa. Ehkä sitten omat ongelmansa siinäkin, mutta eipä tarvi miettiä exiä.

näitä suhteita, joista on erottu "ystävinä" ja silti sen exän kanssa kovasti vielä halut ja himot kohtaa puolin ja toisin. Itse näkisin niin, että silloin voisin toisen kanssa olla kaveria suhteen jälkeenkin, kun se halu olisi hiipunut eikä se olisi ollut enää pitkään aikaan suhteen kantava voima.

Toki ihmiset eroaa monista syistä ja joillakin seksi toimii loppuun asti, muut asiat ei ollenkaan. Mutta en oikein ymmärrä, miksi ihmeessä eroaa, jos a) on tosi mukava hengailla yhdessä, eli ei kummallekaan ole jäänyt suurempia traumoja toisen käytöksestä b) harrastetaan sitä seksiäkin. Eikös se ole ihannetilanne? Mitä vielä voi odottaa?

Roikkua kiinni exässä,keksimällä kaikenlaisia verukkeita ystävyydestä ym. Kun erotaan,niin silloin erotaan,eikä keksitä tikusta asiaa. Selkärankaa pitää olla parisuhteessa,niin silloin sitä pitää olla myös erottuakin.

Olin aviomieheni kanssa 10 vuotta yhdessä ja kolme vuotta eron jälkeen olimme edelleen todella hyvissä väleissä, sillä eroonkaan ei liittynyt mitään ilkeilyä ja riitelyä. Soiteltiin ja nähtiin silloin tällöin, ihan täysin ystävyyspohjalta ja ilman minkäänlaisia seksuaalisia fiiliksiä. Kummatkin sinkkuina silloin ja tapailtiin toki muita ihmisiä, mutta kaikki loppui kuin seinään kun exä alkoi seurustelemaan. Väitti että on hänen päätöksensä, mutta kyllähän tilanne itsessään jo selvensi, ettei ajatus ihan hänestä itsestään lähtenyt... Sinne meni 13 vuoden ystävyys ja tärkeä ihminen, emme ole missään tekemisissä nykyään. Harmillista ja olin asiasta yhtä surullinen kuin kenen tahansa hyvän ystävän menettämisestä :/

kaikki muuttuu kun uusi löytyy. Pitääkin muuttua!
Vuosien ero , vaikka ystävyys jatkuisikin , laittaa unohtamaan.

"Nyt kolme vuotta myöhemmin olemme kuin parhaat ystävät"

Kerrot nyt vain oman näkemyksesi asiasta. Et voi tietää, onko miehesi tyytyväinen asian nykyiseen tilaan - enkä minä tarinastasi tiedä, millaisissa olosuhteissa päädyitte "eroon".

Itse kutsut nykytilannetta "ystävyydeksi", mutta onko se sitä myös (ex-) miehellesi?

Omalla kohdallani suhde exään katkesi siihen, että hän yllättäen löysi toisen. Silloin hän ilmoitti haluavansa muuttaa suhdettamme kaveriasteelle. Yksipuolinen suhteen uudelleenmäärittely oli minusta varsin loukkaavaa, joten käytännöllisesti kieltäydyin petturipuolison "ollaan vain ystäviä" -tarjouksesta.

Riippuu pitkälti siitä, mitkä syyt ovat johtaneet eroon ja millä tavalla on oltu tekemisissä ennen parisuhdetta.

Jos alkaa seurustelemaan vaikka lapsuuden kaverin kanssa, on yhteistä historiaa ennen suhdetta niin paljon, että olisi hieman luonnotonta katkaista välit kokonaan, kun on seurustelua kokeiltu ja todettu ettei tämä ihan näin toimi. Jos kumppanin on tavannut vaikka baarissa, netissä tai muussa ympäristössä johon ei liity kovin tiivistä yhteisöllisyyttä (eli toinen ei liiku samoissa arkisissa ympyröissä), ei kaveeraamiselle välttämättä löydy syytä. Jos yhdessäolosta riisutaan kaikki suhteeseen liittyvä, mitä jää jäljelle? Jos kumppanin on tavannut harrastuksessa, työpaikalla tai hänen kanssa on yhteisiä lapsia, on jonkinlaiset edes viileän etäiset välit pakko säilyttää tai vaihtaa kokonaan kuvioita.

Suhteet solmitaan yhteisestä sopimuksesta, mutta ero yleensä tapahtuu jomman kumman yksipuolisella päätöksellä. Häviäjää risoo yleensä sen verran, ettei kaveeraaminen onnistu, tai sitten tämä esittää kaveria ja samalla elättelee toiveita yhteen palaamisesta. Jättäjä taas voi tuntea jonkinlaista sääliä "kun se nyt kuitenkin on niin hyvä tyyppi, mitenkähän se pärjää" ja leikkiä kaveria tämän vuoksi. Jos eroon liittyy pettämistä tai muuta sikailua, voi aito kaveruus olla aika mahdotonta. Jonkinlaiseen kaveruuteen voidaan päästä vuosien kuluttua, kun pahat fiilikset on unohdettu ja molemmilla on jo uudet kumppanit.

Ihan hatusta vetäisin, että ainakin 25% eronneista on eron jälkeen käynyt panemassa exäänsä. En ottaisi naista, jonka olisi pakko olla exänsä kanssa tekemisissä joka päivä. En oikein luottaisi siihen että fiilikset tätä kohtaan ovat täysin hävinneet. Voisin jonkinlaisen kaveruuden hyväksyä, jos liikkuisivat muutenkin samoissa piireissä.

Sitten kun löytää niin ihanan ihmisen vierelleen, ei enää pidä yhteyttä exäänsä. Nimim. 10 vuotta yhdessä, eron jälkeen roikuttiin toisissamme. Nyt löysin pari vuotta sitten uuden ihanan miehen, katosin exäni maailmasta, konkreettisesti :) kahteen vuoteen ei ole näkynyt eikä kuulunut, eikä ole voinutkaan :) menkää ihmiset eteenpäin, sille on syy miksi exä on exä :) maailmassa on paljon ihanampiakin asioita :) Hyvää kevättä!

Jos Sinä hyväksyisit uuden miehesi ystävyyden entisensä kanssa, niin voisit odottaa myös hänen hyväksyvän Sinulta vastaavan.
Enpä vaan ihan vähällä usko että itsekään hyväksyisit että miehesi paras kaveri olisi hänen entinen.

Suunnilleen saman pituinen suhde päättyi minulla eroon, jonka jälkeen olimme pitkään ystäviä. Uuden miehen ilmaannuttua kuvioihin yhteydenpito alkoi vähentyä ja lopulta loppui kokonaan. Kyllä siinä väkisinkin niin käy, koska uusi kumppani kuitenkin epäilee koko ajan ja uutta suhdetta ei kukaan halua pilata vanhan takia.