nainen lahjoitti kymmenyksen palkasta kirkolle. Nyt ei ole varaa laskuihin. Oli jo päässyt irti teidän opetuksista, mutta näköjään uponnut alitajuntaan liian lujasti. Toivottovasti teillä on oikein tyytyväinen olo, noilla harhaopeilla.
Ottakaa muuten selvää kuka maksoi kymmenyksiä ja miten, kun kerran sitä opetatte! Mulle ainakin riitti pelleilyt, en katsele enää mitään mikä on sidoksissa teihin millään tavalla. Sovitelkaa sitten asianne Jumalan kanssa.
Ottakaa muuten selvää kuka maksoi kymmenyksiä ja miten, kun kerran sitä opetatte! Mulle ainakin riitti pelleilyt, en katsele enää mitään mikä on sidoksissa teihin millään tavalla. Sovitelkaa sitten asianne Jumalan kanssa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Solvaat Jumalaa, et meitä.
Ai solvaan? Emme ole juutalaisia...eikä meillä ole karjaa tai peltojakaan.
Kymmenysten antaminen on vanhatestamentillinen käsite. Kymmenys oli vaatimus laissa, jonka mukaan kaikkien israelilaisten tuli antaa 10 % kaikista tuloistaan ja kasvattamastaan sadosta ilmestysmajaan/temppeliin (3. Moos. 27:30; 4. Moos. 18:26; 5. Moos. 14:24; 2. Aikak. 31:5). Jotkut ymmärtävät Vanhan testamentin kymmenykset eräänlaisena verotuskeinona, jonka avulla huolehdittiin uhrijärjestelmän pappien ja leeviläisten tarpeiden täyttämisestä. Uusi testamentti ei missään kohdin käske tai edes suosittele, että kristittyjen pitäisi alistua lakihenkiseen kymmenysjärjestelmään. Paavali sanoo, että uskovien tulisi panna syrjään osa tuloistaan tukeakseen seurakuntaa taloudellisesti (1. Kor. 16:1-2).
Uskon isä Abraham antoi kymmenykset rahoistaankin. Kymmenykset mikään lakihenkinen systeemi ole, vaan Jumalan asettama evankelioimisen mahdollistava systeemi, jonka Paavalikin hyväksyi (1 Kor. 9:13-14). Että se siitä.
Hei
Kymmenyksien maksu on jokaisen omantunnon kysymys, ei kukaan tiedä kenenkään kymmenysten maksusta.
Rahaston hoitajat ovat joka käänteessä vaitiolovelvollisia, ja kymmenyksiä tiputellaan kirjekuoressa kolehtihaaviin nimettömänä, eli ei kenelläkään hajuakaan miten itse kukin missäkin lomsaa kaivaa, ja tietysti vain tilisiirrot näkyy, mutta vain rahastonhoitajille joka ei ole edes kirkon palkkalistoilla, vaan aivan tavallinen maallikko ja ei saa sanaakaan sellaisista lausua keneenkään ihmiseen liittyen.
Jokainen voi siis syyttää vain itseään asiassa, ei siinä kukaan syyttämään pääse.
Kirkko opettaa ainoastaan mitä Raamattu opettaa, ei ole vaatimuksia kuin että ns julkisynti ei ole mahdollista pidemmän päälle tahallisesti jos on aktiivijäsen ja toiminnassa kirkon penkillä säännöllisesti mukana. Raamatussa on siihen ohje ja syy on yksinkertainen; - Synti on tarttuva tauti.
Kymmenyksien ideologia piilee kokonaan siinä että se on ihmisen ja Jumalan välinen asia, ja kymmenyksiin liittyvät siunaukset piilevät siinä että ihminen tulee tyytyväiseksi siihen mitä on eikä hussaa turhuuteen ja jää itse asiassa voiton puolelle. Otetaan käytänön esimierkki; - Olet katsomassa eteisen valaisinta että on jälkeenjäänyt ja haluat sen uusia. Kymmenyksiä kun maksaa voi siunausta olla siinä että lamppu onkin täysin tyydyttävä ja tekee tehtävänsä, ja kas kokinainen valaisimen hinta säästyy.
Minä en ole koskaan kuullut että kukaan kymmenyksien maksaja olisi valittanut rahapulaa vaikka olisi kuinka vähäiset tulot.
Minä en ole kirkon jäsenkirjoilla itse, ja vastasin ainoastaan keskustelijana, en muussa roolissa, niin on ollut vuodesta 2006 että olen keskustelija ja en pidä itselläni opettajan maallikkovirkoja.
Lue Malakian kirjan viimeinen luku.
Usko on kaikessa omantunnon kysymys, eli >pidä se minkä itse näet hyväksi !
Älä syytä muita, älä vaadi muilta, vaan tee niin kuin omatuntosi sanelee vaikka käyttäisit vessapaperina seteleitä mieluimmin kuin lähimmäisten hyväksi lanttiakaan on omantunnon kysymys jokaiselle, ja Jumalan ja ihmisen välinen asia.
Jumala ei halua riidassa eikä pitkin hampain annettuja lantteja eikä seteleitä.
Niillä ei ole arvoa eikä sellaista siunausta kuin pitäisi olla.
Ensin pitää sopia kaikki riidatkin ennen kuin Jumala edes huolii ihmisen lanteista.
yst. jari
Kymmenykset ja niiden käyttö
Jumala odottaa Jumalan omiksi tunnustautuvilta vapaaehtoisia uhreja.
Kymmenysten suhteen asia on toisin, sillä Jumala esittää, että kymmenesosa ihmisen tuloista ilman muuta kuuluu Jumalalle. (3 Moos 27:30,32) Kymmenesosa palautetaan Jumalalle "Jumalan omaisuutena" ja käytetään evankeliumin työhön. Koko maailma on Herran ja Jumalan omaisuutta. (1 Kor 10:26, 2 Moos 19:5, 3 Moos 25:23) Siksi ihmisellä ei ole oikeutta aivan oman mielensä mukaan käyttää varojaan.
Kymmenykset mainitaan ensimmäisen kerran jo 1 Moos 14:20, kun Aabraham maksoi kymmenykset. Myös patriarkka Jaakob maksoi kymmenyksiä. (1 Moos 28:20-22) Temppelipalveluksen aikana kymmenykset maksettiin Leevin heimon papeille, jotka vastasivat temppelipalveluksen hoidosta, eli “evankeliumin työstä.” Kaikki kymmenykset menivät leeviläisten ylläpitoon, joille ei maata annettu lainkaan. (4 Moos 18:21-24)
Leeviläiset saivat elantonsa temppelipalveluksesta.
Vanhassa liitossa kymmenyksien maksu merkitsi Jumalan tunnustamista.
Lisäksi kerättiin uhrilahjoina muihin menoihin. Temppelin rakentaminen tapahtui uhrilahjoin. (2 Moos 25:1-8, 35:4-29) Köyhien sosiaaliapukin rahoitettu. (3 Moos 19:9-10, 25:25-28, 35-46) Alkuseurakunnassa annettiin lahjoja köyhille erikseen kymmenyksien lisäksi. (Apt 11:29, 1 Kor 16:1-4, Gal 2:10)
Profeetta Malakia puhutteli kansaa ankarasti kun kansa laiminlöi kymmenyksien maksun: >>> Mal 3:7-12. Kymmenyksien maksuun on liittynyt aina Herran siunaus. (Jae 10) Malakia opetti kymmenyksien laiminlyömisen olevan riistämistä Jumalalta. (j. 8) Nykyaikana on paljon kertomuksia miten Herra on siunannut ihmeellisesti kymmenyksien maksajia. Rahat riittävät paremmin kun maksaa kymmenykset!
Siunaus on näkynyt käytännössä kun rahaa on ihmeellisesti järjestynyt pulaan, ja että kristitty on tyytyväinen, eikä jatkuvasti näe turhia houkutuksia. Usein ihminen haluaa sitä mikä ei ole välttämätönsä ja tarpeellista. Kymmenyksien siunaus on myös siinä että ihminen on tyytyväisempi siihen mitä on ja ei halua turhaa.
Jumalan valtakunnan etsiminen on tärkein asia, ja Jeesus lupasi kaiken muunkin järjestyvän kun ensin huolehtii Herran työn. (Matt 6:32-33)
Kysymys on siis asennekysymys. Mikä on elämässä tärkeintä. Jumalan valtakunta vai joku muu ? >>> Hebr 12:14
Uusi Testamentti muistuttaa kymmenyksistä, että temppelin palvelijat saavat kymmenyksistä elantonsa edelleen. Evankeliumin työntekijöillä on elantoon oikeus, koska kokopäiväisen evankeliumin työn vuoksi voimat ja aika eivät enää riitä elannon hankkimiseen muualta. “-Samoin Herra on määrännyt että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.” > 1 Kor 9:13-14.
Paavali vertasi uuden liiton aikaa kymmenysasiassa leeviläisten aikaan. Jeesus muistutti kymmenyksistä kehottaessaan oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen ja uskollisuuteen! Vapahtaja muistutti että näitä arvoja tulee noudattaa, “noita muitakaan (kymmenyksiä) unohtamatta.” Matt 23:23, Mark 12:17
Jeesus kehotti antamaan Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu. Keisarille erikseen mikä keisarille kuuluu.(Mark 12:14-17)
Lopun aikana evankeliumin työn merkitys on ehkä vieläkin suurempi mitä oli temppelipalveluksen aikaan vanhassa liitossa?
Siksi myös varoista huolehtiminen on tärkeä uuden liiton uskovan etuoikeus. Sananpalvelijoilla on oltava mahdollisuudet viedä evankeliumia. Maallikot tietenkin huolehtivat myös oman osuutensa ilman palkkaa kykyjensä ja armolahjojensa mukaan minkä voivat erilaisissa palvelutehtävissä lähimmäisten hyväksi Herran työssä. Kristitty käyttää sitten vapaaehtoistyönään kaikkia henkisiä, hengellisiä, taloudellisia ja teknisiä voimavarojaan lähimmäisten hyväksi Jumalan valtakunnan työssä.
Ahneus on synti joka ajaa itsekkyyteen, rakkauden tekojen ja evankeliumin työn laiminlyömiseen. (Matt 6:24, Luuk 12:15, Ef 5:3)
Jos kaikki huolehtisivat uskollisesti taloudenhoitonsa Herran edessä, ei evankeliumin työ kärsisi puutetta.
Jos kaikki huolehtisivat talenttinsa Herran edessä, työ edistyisi, ja tuottaisi hedelmää runsaammin. (Matt 25:14-30, 24:45-51, 21:33-46, 2 Kor 9:6, Gal 6:7,9)
Herra lupaa pitää huolen omistaan. >>> Ps 37:3-5, Matt 19:27-29, Joh 14:1-3.
yst. jari
Ahneuden synti
Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. >1 Tim 6:10.
(Saar 5:9, 2 Tim 3:2)
Israelin johtajat, papit ja päämiehet olivat joskus rahanhimoisia. (Mii 3:11, Luuk 16:14)
Jeesuksen opetuslapsi Juudas Iskariot oli myös ahne ja kavalsi Jeesuksen muutamasta hopealantista. (Joh 12:4-6)
Alkuseurakunnan aikana uskovat myivät omaisuuttaan yhteiseksi hyväksi. Ananias ja Safira pimittivät maaomaisuutensa myynnistä saadut rahat. (Apt 5:1-11) Ananiaksen ja Safiran synti oli kuitenkin valehtelu.
Valehtelunsa vuoksi Ananias ja Safira saivat rangaistuksensa. Omaisuutensa he olisivat saaneet pitää, mutta ei valehdella seurakunnalle että ovat luovuttaneet mutta eivät kuitenkaan olleet luovuttaneet.
Roomalainen maaherra Feelix oli ahne. (Apt 24:25-26) Laaban tahtoi maksimoida hyödyn Jaakobin suorittamasta palveluksesta saadakseen Laabanin tyttären Raakelin vaimoksi. (1 Moos 31:41) Rikas nuorukainen halusi pelastua, mutta maallinen oli hänelle kuitenkin rakkaampaa. (Matt 19:16-26)
Jeesuksen seuraaminen ei olisi ollut mahdollista jos talollisen kiireet sitoivat kun työ edellytti vapautta siirtyä paikasta toiseen ja kokonaisvaltaista ajan käyttöä.
Ahneus on epäjumalanpalvelua ja syntiä. Ahneudesta seuraa Jumalan viha. (Kol 3:5, Jes 57:17) Pakanat olivat täynnä ahneutta ja harjoittivat monenlaista syntiä. (Room 1:29, Ef 4:19) Harhaopettajat ovat usein myös ahneita. (2 Piet 2:14) Ahneus lähtee ajatuksista ja synnyttää tekoja (Mark 7:22, 2 Piet 2:14)
Ahneus saa himoitsemaan väärää voittoa. (2 Piet 2:3)
Apostoli Paavali opettaa etteivät ahneet peri Jumalan valtakuntaa. (Ef 5:5, 1 Kor 6:10)
Uskovia kehotetaankin karttamaan ahneutta ja kuolettamaan itsestään kaiken ahneuden. (Luuk 12:15, 1 Kor 5:10-11) Paavali varoittaa myös seurakunnan kaitsijoita rahanahneudesta (1 Tim 3:3) ja uskovia: "Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen mitä teillä on.
Jumala itse on sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskan sinua hylkää." (Hebr 13:5)
Kristityksi itseään tunnustavat toisinaan käyttävät varojaan itsekkäisiin nautintoihin ja sellaiseen mikä ei ole tarpeellista ja välttämätöntä. Kun Herran työ tarvitsee varoja antamista vitkastellaan, eikä antaminen ole mieleiseistä. Kristuksen työtä kohtaan ei löydykään rakkautta. Sielujen pelastukseen ei ole vilpitöntä kiinnostusta ja halua kun kaikki mielenkiinto ja kiintymys on maallisissa asioissa.
Itsekkyyden henki on paholaisesta. Ahnehtimiella pyritään onneen ja mukavuuteen, mutta satoja on kurjuus, epätoivo ja kuolema.
Hänellä jolla sydämessään on Kristuksen rakkaus, pitää velvollisuutenaan, miellyttävänä etuoikeutenaan ja ilonaan edistää Herran työtä lähimmäistensä sielujen pelastukseksi. (Mal 3:7-12) Kristus uhrasi henkensä, mutta Kristuksen seuraajaksi tunnustautuvat eivät mielellään usein edes liioista varoistaan uhraisi iloisesti.
(1 Joh 2:6)
Herra siunaa niitä jotka ovat uskollisia talenttiensa hoitamisessa. Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista rahoista (Matt 25:14-30) tarkoittaa käytännössä ihmisen kykyjen käyttämistä Herran työssä, sekä myös riittävää taloudellista osallistumista sielujen pelastustyössä, niin että kristitty voi tuottaa korkoa Herralleen.
Taloudellisten, teknisten, henkisten ja hengellisten kokonaisvaltaista voimavarojen käyttöä voimien ja ajankäytön sallimissa rajoissa. Jumala vahvistaa ihmisen voimavaroja ja sitten puhutaankin "armolahjasta."
Jeesuksen seuraajat käyttävät varojaan siten että he ovat tarkoituksenmukaisia omissa tarpeissaan. Jeesuksen seuraajaa ei miellytä yli tarpeen olevat auto ja talo. Jumalan omat eivät kuluta maailman huvituksissa ja itsehemmottelussa Herran omaa. Kristuksen seuraajat käyttävät iloiten varojaan sellaisella tavalla että osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan sillä panoksella mitä tilanne kulloinkin edellyttää ottaen huomioon työn tarpeet ja omat voimavaransa.
Uskovainen hengellinen kristitty saa omistaa vapaasti. Jeesuksen seuraaja saa olla rikaskin.
Juridinen ajattelu pätee asiassa Jumalan oikeudenmukaisuuden suhteenkin että erottaa oman ja toisen oman.
Kaikki lahjoittaminen on vapaaehtoista jossa lahjoittamisen halu pitää olla sydämestä lähtevää rakkaudellista toimintaa. Ei eikä velvollisudesta.
Jumala ei pidä arvossa vastentahtoisesti annettuja lahjoja.
"Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Maailma himoineen katoaa mutta se joka tekee Jumalan tahdon pysyy iäti."
1 Joh 2:15-17.
yst. jari
Pitääkö kristityn uhrata omaisuutensa pelastuakseen?
Opetuslapset jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Jeesus sanoi: "Tietäkää siis: -Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta mitä hänellä on." (Luuk 14:33)
Pitääkö nykyajan kristityn uhrata kaiken omaisuutensa ?
- Jeesukselle ei riitä puolisydämisyys. Hän haluaa ihmisen kokonaan.
Kaikesta luopuminen ei tarkoita kuitenkaan kaikkea rahaa ja kaikkea aineellista, vaan kaikkea sitä mihin mieli on kiintynyt maailmassa. Itsekieltäymys on kristittynä olemisen yksi ominaisuus ja ehto. 1 Joh 2:15-17.
"Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni ei voi olla opetuslapseni." Luuk 14:27.
Jeesus tarkoittaa vertauksessaan ristin ottamisesta että Jeesuksen oma joutuu maailman kanssa erimielisyyksiin usein, ja se on ymmärrettävä. Ihminen ei voi rakastaa paljon maailmaa ja Jeesusta yhdessä olematta ristiriidassa. >>>1 Joh 2:15.
"Ristin ottaminen" kuvaa kristityn vaikeuksia ja kärsimyksiä vakaumuksensa vuoksi.
Kristus on rakkain, vaikeuksista ja kärsimyksistä huolimatta.
Kaikesta luopuminen merkitsi sen ajan tilannetta Jeesuksen aikana suhteessa opetuslapsiin.
Matteukseen, Markukseen, Luukakseen ja Johannekseen. Jeesus kulki ja liikkui paljon ja he eivät voineet olla sitoutuneita yhteen paikkaan omaisuuksiinsa ja karjaansa, maanviljelykseensä. Siksi Jeesus pyysi jättämään kaiken ja seuraamaan Häntä. (Luuk 9:57-62, 22:35-36) Kysymys oli ryhtymisestä kokopäiväiseksi evankeliumin työntekijäksi. Niin tehdään tänäänkin kun solmitaan työsopimuksia hengellisiin liikkeisiin, tai uhrataan kaikki aika hengellisiin maallikkovirkoihin.
Uskovainen joutuu usein erimielisyyksiin oman perheensäkin kanssa uskon vuoksi. >>>18:28-30, Matt 24:10,12. Vastustajat ja vihaajat ovat ja tulevat usein ensin oman talon väestä, perheestä, suvusta tai seurakunnista. Vihamieliset henkilöt nousevat usein näistä ihmisen uskonvakaumuksen vuoksi.
Kaikenlainen vihassa toiminta on vastoin Jumalan tahtoa. Vihamielinen ei kykene käyttämään harkintaa. Gal:5:20-21, 1 Joh 2:9-11, 4:20, 3:15. Kristitty voi vihata vain syntiä kohdistamatta vihaa kuitenkaan ihmiseen.
Kristityn kaikki omaisuus on "lainaa" Jumalalta. Jumala omistaa ja on antanut kaiken hyvän.
(Ps 24:1, 50:9-12, 3 Moos 25:23)
Jumalan ihmiselle lainaamasta omaisuudesta on ihmisen tehtävä tili Jumalalle. (Luuk 16:1-13)
Jumala on antanut ohjeet kymmenyksistä ja kiitosuhreista jotka koituvat sielujen pelastukseksi lähimmäisten hyväksi Jumalan kunniaksi. 1 Kor 9 luku, Hebr 13:7-16,
Ihminen saa omistaa!
Yksityisomaisuus ei ole väärin. Jokainen kaivaa omaa lompakkoaan. Kristillinen ajattelu on täsmälleen juridisen ajattelun mukainen että se mikä on omistuksessa on omaa. Monet Raamatun uskonmiehistä olivat varakkaita. (1 Moos 13:2, 24:35, 26:12-14, 32:10, 13:5-6)
> Kysymys onkin siitä ettei ihmisen sovi kiinnittää sydäntään maalliseen liiaksi ja ensisijaisesti. Raamatun rikkaat uskonmiehet huolehtivat Herran temppelin tarpeista ja köyhistä. Jumala siunaakin omaisuutta tarkoituksenaan varojen välittäminen Herran työssä ja myös puutteenalaisten tarpeisiin. Hengellinen kristitty rakastaa hyvän tekemistä sydämen asiana, ei pakosta eikä käskystä. "Jäätelö hyvää kun yksin syö" ei ole kristityn sydäntä lämmittävä asia eikä päde kristinuskoon.
Hengellinen uskovainen ei voi katsella rauhassa kun lähimmäiset kulkevat kohti varmaa tuhoa.
Rakkaus rahaan on kaiken rahaan ja omaisuuteen kun se on päällimmäisenä on kaiken pahan alku ja juuri. Rahan ja omaisuuden rakastaminen ei pääty ja lopu koskaan jos omaisuuteen asennoituu että raha on elämän tärkein asia. Srn 5:9. Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri. 1 Tim 6:10, 2 Tim 3:2. Tyypillistä on että saituus ja ahneus kasvavat iän ja omaisuuden myötä.
Jeesus varoittaa keräämästä aarteita maan päälle. Matt 6:19
Rikas nuorukainen kiinnitti sydämensä maalliseen omaisuuteensa, eikä hän siksi tahtonut seurata Jeesusta. (Matt 19:21-23) Rikas mies ja Lasarus on vanha juutalainen kertomus jo ennen Jeesuksen aikoja. Jeesus käytti vertauksessaan tätä kansan tuntemaa tarinaa kuvatakseen rangaistusta joka seuraa ahneudesta. Rikas mies ei huolehtinut köyhistä, vaan ahneuksissaan piti kaiken itsellään. (Luuk 16:19-31)
Rahan himosta varoittaa Hebr 13:5, 1 Tim 3:3.
jatkuu..................
jatkoa....................
Sydän taipuu mihin taipuu aikanaan Herrassa, ei pidä ajatella ensimmäisenä uhrauksia. Uhraukset tulevat itsellään ajan kanssa kun sydän taipuu Herran asioille. Rakkaus sydämessä säätelee antamishalut aikanaan aina jokaisella uskoon tulleella.
Jeesus piti ihanteena auttamisen halua, ja kehotti kokoamaan aarteita taivaaseen. Tätä samaa lähimmäisrakkauden henkeä on kristityn seurattava. (Luuk 12:33)
Alkuseurakunnassa kokeiltiin ja noudatettiin yhteisomistusta (Apt 2:42-47, 4:34-37) ajatuksella että kaikki oli Kristuksen. Kukaan ei kärsinyt puutetta ja rakkaus vallitsi. Kuitenkin myös tänä aikana oli voimassa omaisuuden omistusoikeus. Ananias ja Safirakin saivat omistaa ja ei olisi ollut pakko lahjoittaa. Ananiaksen ja Safiran synti oli valehtelu omaisuusasioissa. Ei Jumala rankaissut omaisuuden pitämisestä vaan valehtemisesta. (Apt 5:1-11) Omistusoikeus oli alkuseurakunnankin aikana, mutta uskova teki hyvin kun uhrasi mahdollisimman paljon yhteiseksi hyväksi. Alkuseurakunta oli silloin niin paljon yhdessä, että oli helpompaa yhdistää kaikki yhteen ja jakaa siitä. Kukaan ei olisi kestänyt katsella puutteen alaista seurakunnassa ja itse voida paksusti. Rakkaus ja veljeys vallitsi.
Kristityn tulee antaa sen mukaan mitä hänen sydämensä vaatii, omantunnon mukaan. Ei pakosta tai määryksestä. (2 Kor 9:7) "Iloista antajaa Jumala rakastaa." Paavali puhuikin iloisen uhrimielen puolesta, ei kaiken myymisen tai kaiken lahjoittamisen puolesta. Kristittyjen aarre ja omaisuus on ikuisissa asioissa. (Hebr 10:34, 1 Tim 6:17-19) Jeesus vertasi taivaan valtakuntaa aarteeseen jonka mies löysi ja innoissaan myi kaiken minkä omisti. (Matt 13:44-46) Jeesus on kristityn elämässä tärkeimmällä sijalla jolloin kaikki muu saa väistyä. (Matt 10:37-39)
Jumala on asettanut evankeliumin työn ihmisen tehtäväksi. Jumala on Henkensä välityksellä läsnä, mutta Jumala ei pudota seteleitä taivaasta eivätkä enkelit astu tekemään käytännön työtä. Sellaista henkeä ei ikinä taivaasta alas astu minkäännäköisen "virvoituksen" aikanakaan joka panee tahdottoman ihmisen toimimaan automaattisesti. Seurakunnat eivät voi perustaa omia setelipainoja ja jostakin kaiken rahan on tultava aina kaikkeen yhdistystoimintaankin.
Jumalan työtä rahoitetaan vapaaehtoisilla uhreilla ja kymmenyksillä. Kun taivaan valo loistaa ja Henki koskettaa sydäntä, itsekkyys katoaa. Jumala siunaa omilleen varoja, että työ voi menestyä. Jumala vaatii tilin omastaan ja ihminen kieltäytyy ilosta ja rakkaudesta evankeliumin työn hyväksi turhuuksista ja ylellisyydestä.
Kyse on siis siitä missä ihmisen sydän on minkälaisissa asioissa mieli askartelee päivittäin. Ihminen on sitä mitä silmilläänkin syö ja käytännön toimissaan ja teoissaan. Kyse ei ole käskyistä ja määräyksistä vaan sydämen tilasta, onko se pyhitetty Herralle mielihyvin ja koko sydämestä. Jumala ei halua ottaa vastaankaan pitkin hampain vastoin iloista tahtoa annettua.
Ihmisellä on aina lupa pitää sellainen itsellään tietysti mitä omistaakin, niin juridisesti kuin Jumalankin mielestä. Kymmenyksien antamisen siunaus on paljolti siinä että ihminen on tyytyväinen eikä halua koko ajan lisää. (Mal 3:7-10)
Lopun ajan evankeliumin työssä tarvitaan varoja enemmän kuin oli tarpeen patriarkkojen aikana. Kiitollisuus Kristuksen uhrista ja pelastuksesta saa kristityn iloiselle uhrimielelle. Jokainen antaa sen verran kuin on saanut eli suhteessa mahdollisuuksiinsa.
"Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan." (Luuk 12:48) "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." (Matt 10:8, 2 Kor 8:7,11-12, 9:8-11) Ihminen on vastaanottanut lahjaksi evankeliumin itsekin jokainen.
Kristillisissä seurakunnissa ei ole mitään muuta pakollista maksua olemassa kuin kirkollisvero.
Rahapakkoa tai rahamääräksiä ei tavallisesti löydetä muita. Antaminen on kaikki vapaaehtoista. Rahaliikenteen näkee tällaisessa merkityksessä tavallisesti ainoastaan rahastonhoitaja ja hän on vaitiolovelvollinen joka käänteessä. Näin usein.
Kuitenkin henkilöt jotka hoitavat kirkon maallikkovastuita ovat joskus ainoat henkilöt joille edellytetään että ovat esimerkillisiä myös kymmenyksissä. Silloin ilmoitetaan ettei pidä ottaa vastaan virkoja jos ei huolehdi kymmenyksistä.
Jokainen ihminen voi siis rauhassa itse edistyä oman tahdon mukaan kaikessa seurakunnassa, sen mukaan miten Pyhä Henki sydämessä (nykykielellä tarkoittaisi; -tietoisuudessa) haluaa mielihyvin itse kukin hyväksyä ja hyväksi nähdä kohdallaan myös rahankäytön harkinnassa omantuntonsa mukaan.
Omantunnon asioita ei voida määrätä eikä käskeä koskaan.
yst. jari
Kymmenysjärjestelmä on rahanahneen amerikkalaisen kultin=adventismin kehittelemä keino saada helppoa rahaa amerikkalaisten liikemiesten taskujen täytteeksi.
Kymmenysjärjestelmä on Jumalan järjestelmä, vaan rahanahne ihminen ja joka ei rakasta Jumalaa ei tietystikkään voi sitä hyväksyä.
Herjaat Jumalaa ja saat sen mukaisen palkan.
Stone83 sinne naisen rahat menivät ja laskuissaan vielä kaksikymmenystä verottajalle. Palkasta tietysti ensin kaksikymmenystä verottajalle ja kirkolle vielä kymmennykset. Ruuasta vielä kaksikymmenystä ja jne.
Kymmenyksiä ja kymmenysten kymmenyksiä.
Ja 90 % jäi vielä omaan käyttöön. Jumala siunaa kymennyksien maksajan rahat, niin että hän saa elää hyvällä mielellä ja puhtaalla omalla tunnolla. Olisi mielestäsi varmaankin ollut parempi juoda kaljaa ja poltaa tupakkaa niiläkin varoilla, jotka menivät evankeliumin työhon ja heikompiosaisten auttamiseen.
Heipähei vielä
Päivän sana 9.3.
Päivän Sana 9. maaliskuuta 2012
Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
2. Kor. 9:6-7 KR33/38
Unohdin mainita että ainoa pakollinen maksu mitä uskonnollisessa tai hengellisessä maailmassa on on kirkollisvero. Se on pakko maksaa jos on jäsen.
Tuossa jakeessa on koko pikku totuus yhdessä jakeessa asiayhteydessä.
Muutoin olen mitä kirjoituksissani olen maininnut, pitäisi olla melko kokonaisvaltainen selitys mistä on kyse kun lompsaa kaivetaan.
yst. jari
Onko Jari noiden sinun tekstien tarkoitus toimia väsytystekniikkana, vähän niinkuin adventismien uskonkin?
Jauhetaan niin kauan, että rupeat uskomaan joka sanan mitä kuulet..
Ainoa minkä jaksoin lukea, oli tuo viimeinen kommentti. Minulle rikkaus on Jumalalta saama rakkaus ja sen vieminen eteenpäin, en tarvitse siihen rahallista rikkautta, mutta en myöskään halua että ihmiset lahjoittavat omat toimeentulonsa pois, niin että ei tule itse toimeen.
Hei
On monenlaista metodia raamatun asioihin.
Laitoin kokonaisvaltaisen paketin mitä asiaan liittyy mitä olen kirjoittanut siltä varalta että asiassa olisi kiinnostusta asian kunnolliseen tutkimiseen saakka ja asti.
Pitää ensin lukea mitä kirjoitan ja sitten vasta kommentoida.
Jospa hyvinkin kirjoitan juuri siitä mistä puhut.
yst. jari
Mä laitan näin lyhyesti..
Jumala tuskin on tarkoittanut että ihmisen pitää lahjoittaa niin paljon, että minun pitää nyt lainata kavereilta, että selviää laskuista. Lue se otsikko kun kommentoit, auttamista on monenlaista, siihen ei lukeudu sellainen, että joutuu itse ottamaan velkaa selvitäkseen, vaan autetaan sillä millä pystytään.
Jos olet erimieltä, niin edessä on pitkä tutkistelu Raamattua ja peiliin katsomisen paikka.
Hei
On itsestään selvää että ei kukaan voi elää yli varojensa.
Olen itse nähnyt elämässäni vähävaiaisia aikoja ja sanon että mitä pienemmät tulot sitä tärkeämpää on budjetointi.
Ei pidä Jumalan luomia ja säätämiä järjestelmiä syyttää jos ei osaa hallita talouttaan.
Budjetti malli esim; 1 kk brutto 1000,- euroa;
Ruoka 150,-
Vaate 20,-
Laskut 80,-
lastentarpeet 50,-
10% 100,-
Laina 200,-
Säästöön 300,-
Taskuraha 100,-
------------------------------------
1000,-
Tollatavalla esim. Minulle tuollainen malli on joka kuukautinen asia ollut jo 20 vuotta että suunnittelen menoni.
Monia menoja voi laskea ensin mitä vuodessa, ja sitten jakaa sen 12 kuukaudella ja laittaa tasasumman joka kuukausi sivuun.
Kyllä se ihan omaa vikaa on jos ei osaa noin tehdä.
Jokainen päättää itse sitten mitä maksaa ja budjetoi, ja kirkon maksut on kaikki vapaaehtoisia. Kirkollisvero on ainoa pakollinen.
Monenlaista häiriötä on ihmisen maksuliikenteessä ihmisillä mutta ei vika ole raamatun systeemeissä vaan ihan jostakin tuollaisesta suunnittelun puutteesta johtuva asia. Kukaan ei pakota maksamaan yhtään mitään, kaikki ihminen päättää itse.
yst. jari
Laskupää petti Jarlaulla pahasti.
Vuokrat / yhtiövastikkeet unohtuivat tyystin.
Samoin tuo ruokaraha 150€/kk on kyllä niin vähän, että se menee helposti jo viikossa, vaikka eläisit ihan yksin. Kauppaan menee kerralla 40-50€ ja sillä ei montaa päivää syödä. (esim. merilohi maksaa jo 19€ kilo)
Sähkölaskut? (25€/kk)
Puhelinlaskut? (30€/kk)
Laajakaista? (10€/kk)
Lehdet? (25€/kk)
Auton vakuutus? (40€/kk)
Bensat / Dieselit (100€/kk)
Auton huollot (60€/kk)
Matkat (95€/kk)
Kolehdit (40€/kk)
jne.
Ja tonni käteen?
Jo pomppas! Ei taida matikka olla Jarlaun vahvin ala?
Hei
Minun budjettini laatiminen on taidetta. Olen mestari penninvenyttäjä.
Tuo ei tietenkään ollut minunkaan budjettini vaan pikkusen mallia.
Suomessa on miljoonalla ihmisellä 1000 euron kk/ tulot.
On hiukan köyhyysrajan yläpuolella vielä.
yst. jari
http://www.kymmenykset.fi/
Kyllä kymmenyksistä puhutaan yleisesti hengellisellä kentällä.
Puolisoni, joka helluntaissa uhraa Herrantyöhön, niin sanoisinko, että kymmenykset on pieni summa, siihen mitä meiltä uhrataan.
Eräs Vapaakirkollinen sisar tuumasi puolisolleni, että heillä on aina rahasta ollut pula, mutta senjälkeen kun hän alkoi uhraamaan seurakuntaansa kymmenykset, niin rahasta ei ole ollut pula.
Loppujenlopuksi kyse on kulutuksesta. Toiset eivät saa riittämään rahaa, vaikka kuinka sitä tulisi ovista ja ikkunoista, toisille riittää pienetkin tulot ja menot.
Kiinassa, meillä Suomessa käynyt kristitty, vankilasta vapautunut ihmeen kautta.
Siellä piestynä toisten uskovien vankien kanssa antoivat kymmenyksensä nälästään ja leipäpalastaan heikommalle vangille.
Eli mittasuhteita voidaan katsella, mutta viisasta taloudenkäyttöä elämässä ja uhraaminenkin kannattaa tehdä sydämestä.
Jos rakkautta ei ole uhraamiseen, niin ei kannata laittaa uhriin mitään, koska silläkään ei ole siunausta. Käytä menoihisi ja ota se siunaus vastaan, mikä tuntuu hyvältä. Jos vaimosi uhraa omistaan, niin sekin on hänen asiansa, kuten oman vaimoni kohdalla. En kysele hänen uhraamisensa perään.