Miksi jotkut liitot eivät kestä ?

Jos avioliitto on Jumalan tahdon mukaan solmittu ja toimitaan Jumalan Sanan mukaan perheessä, voi se muodos­tua hyvin onnelliseksi ja siunausrunsaaksi maallisen elämän tukipylvääksi, mutta jos unohdetaan Jumala ja Hänen Sanansa ohjeet, voi avioliitosta muodostua suuri taakka ihmisille. Raamatun ohjeet ovat ihmiselle tärkein ohjeisto. Jos elää niiden mukaan menestyy, jos ei elä niiden ohjeiden mukaan, kaatuu oman tahtonsa ja ymmärryksensä rajallisuuden ansaan.

Minulla meni tämän asian ymmärtämiseen liian kauan. Valitettavasti. En ole naimisiin mennyt enkä toivottavasti koskaan menekään. Minulle riittää aktiivinen elämä itseni kanssa. Ei ainakaan kukaan hengitä niskaan vaatimuksineen. Yksin ollessa huomaa, että niitä vaatimuksia ei ole tarvis olla. Naiset ovat patistelevia ja usein turhaan ja liiaksi. Hyvät neitsyt naiset ovat harvinaisia.

Kumppaninvalinnasta on kysymys. Joko valitsee hyvän kumppanin tai sitten valitsee kelvottoman kumppanin.

"Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on paljon helmiä kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravil­laan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessaan. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kiellellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: 'Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä'. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää. Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt" (Snl.31:10-31).

Osa liitoista ei kestä, kun odotukset on väärät. Odotetaan, että toinen tekee minut onnelliseksi. Odotetaan, että kerran solmittu suhde kestää ilman työtä ja panostusta.

Kuvitellaan, että emme muutu ihmisinä. Ei ymmärretä, miksi ihana puoliso muuttuu. Ei vain fyysisesti vaan myös henkisesti.

Arjen sietokyky on osalla ihmisiä heikko. Ei osata katsoa ja nähdä arjessa sitä sen kauneutta ja kaikkea arvokasta mitä siinä on.

Itsekkyys. Halutaan, tahdotaan ja vaaditaan. Minä, minä ja minä. Joustaminen ja kompromissien tekeminen kuuluu hyvään suhteeseen. Kaikki eivät sitä tajua, että joskus itsestään antamalla saa enemmän.

Paljon muutakin löytyy. parisuhde on pohjimmiltaan aika haastava projekti. Siksi ihmetyttää ne ihmiset, jotka sanovat, että suhde on jymähtänyt paikoilleen. Tekemistä piisaa kuin vanhan talon remontoinnissa. Osa valitsee sellaisen asumismuodon elämäntehtäväkseen ja tykkää nikkaroida ja sietää pientä epäjärjestystä. Sama vähän parisuhteessa, koskaan ei tule valmista. Onneksi.

Eroaminen on nykyään sosiaalisesti hyväksytympää kuin aiemmin. Jos liitto ei toimi, niin erotaan. Mielestäni erotaan hieman liian helposti. Kun alkuhuuma on ohi ja pitäisi sovitella yhteen kahden ihmisen erilaisia toiveita, niin kompromissien tekeminen saattaa olla vaikeaa. Yhteiselämässä tulee aina jossain vaiheessa ratkaistavaksi ongelmia. Se miten pari pääsee ongelmatilanteista yhdessä eteenpäin riippuu kyvystä joustaa ja korjata/ratkaista ongelmat.
Omalla kohdallani ongelmat pysyivät samoina useita vuosia ja niistä pystyttiin keskustelemaan, mutta ratkaistua niitä ei vain saatu. En silti helpolla lyönyt hanskoja tiskiin - 15 vuotta meni saman miehen kanssa.

Mikä on kestävä liitto ja mikä ei. Liitto jossa minä olin kesti melkein 30 vuotta. Se oli onnistunut ja kestävä. Jos jompikumpi olisi vaikka kuollut 20 vuoden jälkeen niin liitto olisi kestänyt eliniän. Mies kuoli kaksi vuotta eron jälkeen.
Kaikki on suhteellista. Voin sanoa eläneeni kestävän ja onnistuneen liiton.. kestihän se niinkin kauan.

Ööö..

Mielestäni kestävä liitto on sellainen, joka on OIKEASTI kestänyt, loppuun saakka?? Jos on päädytty eroon, niin liitto ei silloin kestänyt. Tajuatko?

Siksi jotkut liitot eivät toimi tai kestä, koska pari ei sovi toisilleen. That's it. Eri luonteet, eri tarpeet.. Ei osata keskustella tai esim. tehdä kompromisseja. Ei osata huomioida sitä toista tarpeeksi!

luulen, että ihmiset edelleen liian herkästi sitoutuvat /eroavat.
varsinkin naisilla tuntuu olevan tarve mennä naimisiin. on näitä häämessuja, häälehtiä, hääsivustoja netissä yms. ja miesrukat naisenpuutteessa menevät mukaan.
häähuuman jälkeen ihmetellään, mitä tulikaan tehtyä....

No laki on lepsuakin lepsumpi nykyään. Nykyään mennään naimisiin pelkistä tunnesyistä, joka aiheuttaa sen, parin vuoden päästä kun tunteet ovat haihtuneet, niin erotaan. Yli 40%. Eikä ns. uskovaiset ole tässäkään sen "eettisesti kauniimpia". "Myötä ja vastoinkäymisissä on pelkkä lause, jota kukaan ei enää ymmärrä tai ei ainakaan siitä piittaa." Ei ole kuin muistot ja unelmat jäljellä.


http://www.youtube.com/watch?v=7c9gSylSjVs&context=C422e003ADvjVQa1PpcFN6GHrbog_h8X55du7vNLMiSsN99ANNKk0=

Vielä 50-luvulla oli naisen asema niin huono että oli pakko kestää juoppoa/hakkaavaa/huoraavaa/ilkeää jne ukkoa. Mihin lähdet 4-8 muksun kanssa ilman työtä ja ammattia. Sellaista oli mökin kaan elämä. Olin hyvin uori 50-luvlla, mutta kuuntelin naisten tarinoita. Istuin nokka kiinni kirjassa hiljaa kamarissa kun äidit puivat asioitaan tuvassa. Luulivat että olen syventynyt kirjoihini, mutta kuuntelin toinen toistaan ihmeellisempiä tarinoita.

Näiden tarinointien jälkeen katselin aina uusin silmin "mukavaa" naapurin setää, ja toistakin naapurin setää ja kolmatta jne. Oli esim. viime yönä hakannut vaimonsa kun sillä oli ollut kuukautiset, eikä oikein voinut "rakastella", ja ajanut vaimonsa yön selkään ulos ja haukkunut veriperseeksi. Heinäsuovassa kertoi nainen nukkuneensa. Minulla olisi näitä tarinoita vaikka kirjaksi asti. Onneksi nykyaikana ei tarvi kestää tuollaisia liittoja. Päälle päinhän monet liitot näyttävät ihan onnellisilta, mutta kotiseinien sisäpuolta ei tiedä kukaan.

Kun kaksi itsekkääksi kasvatettua yrittää yhteiseloa niin ei ole mikään ihme, että alkuhuuman jälkeen alkaa tökkimään.

Kuka mukautuu, kuka ei!