Ystävä ehdottaa aina eroa

Kuulostaa siltä, että ystävä itse haluaisi erota muttei uskalla.
Siksi tuputtaa eroa sinulle vaikka todellisuudessa haluaisi itse erota...

>Uskon ,että ystäväsi kaipailee sinun miehestäsi salarakasta.

Kerro kaverillesi, että koet aina saman eroneuvon ikävänä. Jos sen voi kertoa jotenkin niin, että näet suhteessa vielä toivoa, ja että ero ei ole helppo päätös. Siksi ei ole kiva kuulla kannustusta eroon, kun se ei ole ainoa, eikä välttämättä paras vaihtoehto.
Siinä on tietenkin riski, ettei kaverisi ymmärrä oikein, vaan loukkaantuu.

Miksi kysyt kaveriltasi neuvoa jos tiedät etukäteen mitä hän sanoo eivätkä ne neuvot kumminkaan kelpaa?

Sano reilusti ystävällesi, ettei ehdota eroa ratkaisuksi jokaiseen parisuhdeongelmaan. Koet sen ikävänä asiana. Asiaa voi saada myös etenemään, kun ystäväsi puhuu sinulle avio-ongelmistaan. Voit sanoa hänelle "ota ero".

Ystävälläsi on varmaan tekemistä oman liittonsa kanssa. Muiden murheet tuntuvat silloin pieniltä, jopa yhdentekeviltä. Hän haluaa lopettaa puhumisen aiheesta heti kättelyssä ehdottamalla eroa. Hänen olisi parempi sanoa sinulle "on nyt itsellä sen verran vaikeaa, etten jaksa ajatella muiden ongelmia, olen pahoillani" tms.

Ei toiselle pitäisi kuulua muiden asiat. Jokainen leikkiköön omalla hiekkalaatikolla ja hoitakaan omat elämän solmunsa niihin muiden sotkeutumatta. Näin vastaa sitten itse omista valinnoistaan.

Entäpä jos ystäväsi kokee olevansa tarpeellinen silloin, kun sinulla on vaikeaa? Tuntee olevansa lähelläsi ja hyödyksi? Sanoit, että hän on ollut tukenasi usein pahoissa paikoissa. Minulla on hieman samanlainen ystävä, paitsi että tie on ollut aina kahden suuntainen; olemme läheisiä varsinkin silloin kun jommalla kummalla menee huonosti. Sellaisiakin ystäviä tarvitaan.

Sinun tulee olla vähän selväsanaisempi. Kun seuraava "ota ero" taas ropisee haaviin, mulkaise tuimasti häntä silmiin ja sano painokkaasti "en ota". Jos hän tästä pahastuu, niin voitte käydä hedelmällisen keskustelun aiheesta minun mies, sinun mies, ei eroa kevyesti, jne.
Tunnut olevan kovin hienotunteinen ystävääsi kohtaan, samaa ei voi sanoa hänestä. Pitäisiköhän sinun vaihtaa uskottua naista näissä asioissa, tai alkaa ratkaista aviokriisit yhdessä miehesi kanssa kahden, mahdollisesti pariterapeutin avustamana.

Ystäväsi on tukenut sinua jo useassa erossasi ja nähnyt eron aina oikeana ratkaisuna. Olet siis todella kokenut saaneesi häneltä hyvää eteenpäin vievää tukea aikaisemmin? Kovin yksioikoiselta hänen ohjeensa kuitenkin vaikuttavat. Ero on useimmiten raskas asia. Onko hän itse kokenut henkilökohtaisesti yhtään eroa? Hänen ohjeensa sinulle on ristiriidassa hänen oman parisuhde-elämänsä kanssa. Hänenhän olisi tullut erota myös omasta liitostaan, jos se on niin helppo ja hyvä ratkaisu. Tuntuu, ettei hän tosissaan pohdi sinun tilannettasi. Sen kun heittää ajatuksia ilmaan ja katsoo, mitä teet. Olisihan siinä sitten taas uutta seurattavaa, kun sinä eroaisit ja jossain vaiheessa rakentaisit uutta ihmissuhdetta. Ihminen on niin kummallinen olento. Ystäväkään ei aina ole kovin reilu. Viisas, toisen parasta ajatteleva ystävä on aarre, mutta epäreilu taas kaikkea muuta. Itse jättäisin tällaisen ystävän jutut omaan arvoonsa.

Jos se on kateellinen miehestäsi, kun omansa on osoittautunut petolliseksi pahemman kerran. Kenties salaa toivoo että tavalla tai toisella päätyisit jättämään/menettämään miehesi ja päätyisit itsekin yksiin petollisen miehen kanssa, sitten ei tarvitsisi kadehtia kun itellä on käyny huonompi tsägä. Mutta menepä ja kysy asiasta ystävättäreltäsi, varmasti kieltää kovaan, oli asia niin tai näin.

tosiystävä

Eiköhän juttu ole niin, että sinä itse teet elämäsi päätökset ja elät elämääsi -ei se ystävä. Ja voihan olla, että poikakavereitasi ketuttanu sekin, että joka paikassa myös tuo kaverisi on vähän väliä mukana. :)

ystäväsi vai aviomiehesi kanssa? Ystäväsi on naimisissä miehensä kanssa.

Voisin antaa neuvoa ystävälle kyllä asiasta,mutta en kannustaisi sitä.Vähän ylä-sekä alamäkiä aivan normaali suhdeessa paitsi jos jatkuvasti ei olisi järkevä pitää jatkaa suhteessa."ota eroa" voi sanoa niin hänelle.Jos jankuttaa minulle avio-ongelmia niin sanoisin että jos koko ajan ollut jatkuvassa niin erota sitten tekemään.Olen kyllä luotettava,mutta en ole mikään toisten puolestaan tekemään.Erosin nyt viisi kerta eri ihmisestä paitsi en ole naimisissa..Sanoisin ettei se ole aina helppoa vaikka yritin ja yritin korjata tai parantaa suhteen kanssa siksi toisen takia voi mennä jopa pahempaakin.Kyllä voi korjata tilanteen jos todella haluaa pelastaa aviossa,että onnistumaan sitä kiinni.Samoin väkivaltaongelmista johtaa myös eroaa joka ei ole oikein ratkaisua jatkaa siitä kun jos toinen ei tee parempaakin tulla.Pettäminen on ikävä asiaa,mutta kerran voisi antaa anteeksi mutta jos useimmin saattaa vaikeampaa antaa anteeksi.Virheitä kyllä meillä kaikilla on tehnyt vaikka tuskin kukaan olemaan 100% ilman virheitä koko elämässä.Ei sitä yhden päivän yhtäkkiä erota vaan näkemään jos näyttää pahemmalta tai kasvaa ongelmia niin erota..Riippuen millaisia on menossa.

Hän on nyt entinen ystäväsi.Ei ystävyyttänne voi enää tämänjälkeen paikata pitkään.Hänellä on syynsä jos toiseenkin erota,joten anna mennä vaan.Toinen jokin paikkaa kaipauksesi häneen ellei muuta,tai anna koko homman olla vähäksi aikaa,ettet hyppää heti toiseen suohon?

Hyväksy, ettei ystäväsi osaa lohduttaa. Voit myös mainita hänelle siitä mitä todella ajattelet.

Luota omiin tunteisiisi ja mieheesi enemmän. Olet empaattisempi ja positiivisempi, joten luultavasti sinullakin on osansa siihen, ettei mies tee niin suuria virheitä kuin ystäväsi mies.

Siksi koska se on helpoin asia sanoa ulkopuolisen näkövinkkelistä. Eikun jalat saman pöydän alle ja puhutte miehesi kanssa salat/asiat selviksi. Kevään jatkoja.

"Jätä se (sika)" ja "eroa jo" ovat neuvoja, jotka ovat muuttuneet vitseiksi näissä nettikeskusteluissa. Jotenkin nuo äkkipikaiset ohjeet tuovat mieleeni aikamme elinkeino- ja liike-elämän. Jos alkaa vähänkin näyttää huonolta, jätetään homma sikseen, potkitaan väki pihalle (kun vaihtoehtojakaan ei osata pohtia) tai siirretään ainakin omaksi koettu pääoma johonkin muualle. Ehkä ajan henki - mitä se nyt oikeastaan tarkoittaakin - ei suosi pitkäjänteisyyttä. Kiinnitän myös huomiota siihen, että olette olleet yhdessä kuusi vuotta. Aina joskus kuulee puhuttavan parisuhteen seitsemännen vuoden kriisistä. Kyse on siitä, että muutamien vuosien yhdessäolon jälkeen kumppanin kielteiset piirteet alkavat käydä toden teolla ilmi ja taakaksi arjelle. Siinä on kasvun paikka parisuhteen osapuolille, kun kummankin pitää muuttua ja opetella huomioimaan toistaan hiukan uudella tavalla.

Eron tyrkyttäminen voi nähdäkseni perustua kahteen vaihtoehtoiseen hyvään: joko yksin on parempi kuin huonon kumppanin kanssa tai jossakin on parempi kumppani odottamassa. Näin varmaan onkin, jos kumppani tosiaan on alkoholisti, narkomaani tms. syviin ongelmiin ajautunut. Aikuisten parisuhdekäyttäytymiseen kuuluu kuitenkin ongelmien selvittely. Jos miehen tapa harjata hampaita ärsyttää tai hän ei koskaan harjaa hampaitaan tai nainen flirttailee kaikille miehille, asiasta puhutaan ensin pariskunnan kesken. Jos se ei auta, tarjolla on parisuhdeterapiaa. Muutama istunto ei ainakaan työssäkäyvien taloutta kaada, ja todennäköisesti parisuhde on kuitenkin joskus ollut arvokkaampi kuin muutamia satoja euroja.

Ystäväsi ei mielestäni ole ollut tukenasi, kun on sanonut, että teet oikein. Sanoisin, että hän vahvistanut vakiintunutta käyttäytymistapaasi. Jos eroja on ollut monta, niin onkohan se käytösmalli ollut kenenkään kannalta paras? Hänen tehtävänsä ei ole ensisijaisesti ottaa kantaa, vaan kuunnella, mitä sinulla on sanottavana. Jos toimisit hänen mielestään jotenkin hölmösti, hänen tehtävänsä ei silloinkaan ole varsinaisesti ottaa kantaa vaan tarjota vaihtoehtoista ajatusmallia: "Entäpä jos itse toimisitkin noin tai entäpä jos pyytäisi mieheltäsi kauniisti..." Kyllähän se kanta noistakin käy ilmi, mutta jyrkkien kantojen ottaminen ei ole diplomaattista. Ja diplomatiaa ystävyyssuhteissa tarvitaan, muutoin vastakkaisista näkemyksistä voi koitua taakka. Nyt pitää huomioida, ettei diplomatia ole ongelmien peittelyä tai valkoisia valheita, vaan sellaisten käytös- ja puhetapojen käyttöä, joka ei provosoi. Se on sitten eri asia, kuinka hienovarainen kussakin ystävyys- tai parisuhteessa pitää olla. Joistakin se on jo huomaavaista, että ei vedetä turpiin, kun toinen on eri mieltä. Toiset äkämystyvät äänensävystäkin.

Ehkäpä osoittaisit asiassasi nyt itsenäisyyttä ja selvittäisit sitä jonkun sellaisen kanssa, joka pohtii asioita laajemmin. Ystäväsi valmiudet on nyt tiedossa, ja kuten itsekin olet oivaltamassa, parisuhdeasioissa hänkin saattaisi tarvita vielä pientä kypsymistä.

Kumpi on tyhmempi, se, joka neuvoo vai se, joka ottaa 'väärästä' neuvosta vaarin ? Ystäväkö, oli oikea tai ns., tietää paremmin sun juttusi kuin sinä itse ?

Ei toi oo mitään uutta tai ihmeellistä. Tuskin ystäväsi pahaa meinaa. Se vain hakee sitä näennäisesti helpointa vastausta. Se on jonkinlainen fantasia vapaudesta kai. Yksin ei ole kuitenkaan hyvä olla. En kehottais ainakaan ottaan ero ehdotuksia vakavasti.

Syy näihin parisuhde ongelmiin ja muihin sosiaalisiin probleemiin on erittäin selvä.
Suomalainen nainen on todella ujo. Se on näiden asioiden totuus eikä mitään sen salaperäisempää ole.

Naisten ystävyys on tommosta toisen onnen kadehtimista... Kaikista pahimpia on yh-"ystävät"!

Naisen ivallinen ystävyys on puhuttanut monia ja tulee puhuttamaan. Salakavala "ystävyys" onkin ollut aivan muuta kuin tosiystävyyttä. Moni saman kohtalon kokenut on puhut tästä samasa iät ja ajat eikä loppua näy. Ihmetellään vain. Joko olisi aika ryhtyä jättämään ystävät ja äitien milipiteet kokonaan koska taustalla on jotain henkilökohtaista kuten katkeruutta, kateutta, sääliä jne..

Sitä voisi myös kysyä että miksi suhteen jälkeen miehiä pitää haukkua ystävän puolesta vaikka tietää että ystävänä on ollut uskoton ja syyllinen suhteen kariutumiseen. Tätä en tajua.

Miksi ystävä, tosiystävä tai kaveri ei voi olla koskaan rehellinen ? ..Aina pitää ehdottaa eroa!

Ystäviä on monenlaisia, kuten pettureita.

No sinäpä se vasta hyvä ystävä oletkin kun tulet NETTIIN ihmettelemään mikä ystävässäsi on vikana.

En tunne sinun tapaustasi, mutta saattaisin olla ihan samanlainen ystävänä. itse olen kyllä eronnut, mutta jo silloin kun katsoin oman eroni mahdottomaksi toteuttaa, suosittelin monille eroamista. Nyt olen asuskellut yksin jo kahdejsan vuotta ja edelleen ihmettelin, miten saatoin jaksaa parisuhteessa persoonallisuushäiriöisen kanssa 24 vuotta. Sitä vaan ei uskaltanut lähteä erilleen, koska toinen tyrmäsi jo eroamispuheetkin ja pelkäsin kostoa. Ystävien ja jopa ammatti-ihmisten kehotuksetkin kaikuivat kuuroille korville, kunnes olin aivan loppu ja itsetuhokriisissä.
Ehkä juuri siksi, että ulkopuolelta katsoen on tuntunut helpommalta, että roaa, jos kun kerran on pattitilanne, kuten esimerkiksi veljeni parisuhteessa on ollut jo yli kaksikymmentä vuotta ja molemmat kituuttavat edelleen huonovointisina yhdessä: vaimo ei halua antaa miehelleen vapautta ja itsenäisyyttä ja mies puolestaan ei uskalla ottaa riskiä ja vastuuta erosta ja kenties omasta elämästäänkään. Haluan olla ystävilleni tukena heidän valinnoistaan huolimatta, mutta joskus tuntuu turhauttavalta kuunnella heidän "ainaisia valituksiaan" miten huonosti asiat ovat ja miten se toinen osapuoli juuri on niin kamala jne.
Oikeastaan siinä toivoisin enemmän joidenkin ystävieni kuuntelevan, kun he ovat turhan kiireesti menossa uutees suhteeseen - ja samanlaisen tyypin kanssa! Siinä tilanteessa melkein kaduttaa, että olen edes ehdottanutkaan heille eroa, sillä jos ei käsittele asioitaan, niin toistaa samat virheet ja ollaan taas samassa pisteessä.
En nyt tarkota, että eron jälkeen pitäs elää vain yksin, vaikka itselleni se onkin autuas olotila. Kunhan on silmät ja korvat avoinna uutta valitessaan.
Taisi olla laiha lohdutus tämä - vai oliko sitäkään?

Jos oman parisuhteensa ongelmien selvittämisessä tarvitsee "ystävän" neuvoja kuunnella kannattaa miettiä miten sitoutunut koko parisuhteeseen ylipäänsä on.

Ystävät ystävinä parisuhteen asiat selvitetään sen sisällä.

Mitä sitten odotat olevan ratkaisuehdotuksena, jos aina vaan haukut miestäsi ystävillesi. Ratko parisuhdeongelmasi miehesi kanssa, äläkä ystäviesi kanssa.

Ei pitäis mennä valittaa perheen ongelmista ulkopuolisille. Pitäkää perheensisäiset ongelmat perheen sisällä.
Jos ulkopuolista apua kaipaatte, on kuulijan oltava puolueeton "ammattiauttaja" tai vastaava.

No, olet varmasti saanut "ammattiapua" ympäristöltäsi lapsuudesta lähtien. Ensin vanhempasi tiesivät mikä on sinun parhaaksi, tämän jälkeen opettajat ja vähitellen media, yleisöpalstat ja myös ystävät ovat ottaneet "viisaan tietäjän" roolin elämässäsi ja kertovat mikä sinulle on parhaaksi. Olisiko jokaisen aika alkaa syventymään asioihin ja todella ottaa vastuu niiden selkeyttämisestä?

Elämä on seuraus omista valinnoista, me vain valitsemme toisten ajatukset, ja tulos on se mikä on. Olen lukenut erästä kirjaa jonka mukaan juuri ympäristöltä opitut ajatukset alkavat ohjaamaan valintojamme, ja tämän takia oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Kirja kuvailee tämän tosi tarkasti ja myös miten toisten ajatusten vaikutksesta voi päästä. Kun oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään, niin vähitellen näistä toisten ajatuksista tulee tietoiseksi, eli ne löytyvät sieltä, ja silloin ne voi myös poistaa. Sitä ennen ne vaikuttavat valintoihin tiedottomuudesta, sillä opimme niitä hyvin nuorena.

Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta tahdosta kasvaa vähitellen, ja kun valinnat lopulta tapahtuvat omasta tahdosta, niin elämäkin voi muokata oman tahdon mukaiseksi, eli toimivaksi. Kannattaa tutustua kirjaan, se todella toimii. Kirja ei tarjoa valmista kaavaa, vaan sen avulla tosiaan alkaa ymmärtämään itseänsä. Kannattaa ehdottomasti tutustua siihen. Lisää sivulla www.alkuajatus.org

Älä kerro tuollaiselle "ystävälle" parisuhdeasioita. Parisuhdeasioista kannattaa jutella vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden ajattelutapa ei ole mustavalkoinen ja suoraviivainen. Ystäväsi ajattelutapa on selkeästi tällainen.

Suostu eroamaan ystävästäsi!
Sitähän hän kerjää.

Miksi kerrot ystävällesi sellaisista ongelmista, joihin haluat vielä saada ratkaisun miehesi kanssa? Eikö tällaisista ongelmista puhuta vain puolison kanssa?

Totta! itse olin 3 vuotta suhteessa ja aina kun meillä oli riitaa mun miehen kanssa niin hänen lapsuuden ystävänsä AINA sanoi jätä se jätä se.. mut tällä kaverilla ei itsellään koskaan ollut mitään seurustelu suhteita.. (äijä oli kumminkin jo 20---24v.)
Ja musta itestä alkoi tuntuu siltä kun että tää miehen kaveri aiheutti meidän eron koska loppujen lopuks me erottiin ja tää kaveri puollusteli mun miestä(exää) sillä että hyvä hyä just noin!! vaikka mun mies (exä) teki tän kaverinsa kaa asioita mistä en ite tykänny.. ja joka sai mut vihaiseksi "turhasta" (ei tullut koskaan kotiin baarista koska kuulemma kaveri pyys yökylään hänen luokseen,minä tein aina väärin ym..)
Joten sulle ehdottaisin et kuuntelisit itseäsi ja monia vaihtoehtoja ja mikä tuntuu itsestäsi hyvältä ja juttelisit sun miehen kaa myös olette sentään ollu 6v naimisissa . Jos/kun rakastat miestäsi niin ajattele että rakkaus voittaa kaiken ja kaikesta selvii puhumalla ja parisuhteeseen kuuluu ylä ja ala mäkiä.. (minä ottaisin exäni takaisin jos se vaan olisi mahdollista) Voimia

Asioita kannattaa miettiä omilla aivoilla ja tunteilla, eikä kuunnella liikaa ystävien neuvoja. He eivät ole sinun nahassasi. Eri asia, jos suhteessanne on paljon esim. väkivaltaa, alholismia, pettämistä ym. epäterveitä piirteitä, silloin tuki on tarpeen. Toisten on helppo sanoa, että eroa, kun se nykyään on helppoa, mutta ei suinkaan ole ainut ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Parisuhteeseen mahtuu ylä- ja alamäkiä. Kannattaa itse katsoa oma suhde suurennuslasilla, listaa hyvät ja huonot puolet, saat ehkä siitä konkreettista apua. Jokaista asiaa ei kannata ruikuttaa ystävälle, tai ystäville, eikä edes kuulu heille, on teidän välinen asia!
Aika moni ei osaa vain kuunnella,kun pitää olla heti viisastelemassa ja neuvomassa. Joskus paras tuki on pelkkä kuuntelu ja myötätunto, eikä suinkaan se, että aletaan heti neuvomaan, se on juuri sitä huonoa kuuntelutaitoa!

Asiat selvitetään suhteen sisällä eikä sen ulkopuolella! Ja ystävät ovat juurikin tukea varten, eikä heillä tulisi olla minkäänlaista päätösvaltaa eron suhteen.

Avioliittoon kuuluu ylä-ja alamäkiä.
Lapsuuden ystävät ovat ehkä niitä kelle kerrotaan enemmän kuin ystäville
mutta, kaikkea ei kannata kertoa heillekkään
ystävän tehtävä on kannustaa hyvään
eikä ero ole aina ratkaisu.

Kuusivuotta on jo pitkä aika
siinä ajassa tulee jo ns. rituaaleja
jos toinen on esim kotona ja toinen töissä
sillä kotona olijalla on aikaa istua kavereineen
ja siinä jo ehtii keskustella monenmoista
koska kaveri saa heräteltyä epäluulon sinussa
mikä sitten kohdistuu puolisoosi

Kaverisi käsittelee itse omia raskaita päätöksiään
ja työntää näitä omia epäluulojaan sinulle
katsoen mihin ratkaisuun päädyt.

"Ongelmana on minun ystävä jonka olen tuntenut lapsuudesta saakka. Hän on aina tukena pahoissa paikoissa ja nähnyt monen parisuhteeni kariutuvan"
Mielestäni oikea ja aito ystävä on se, joka ei vaan myötäile vaan ehdottaa sitä eroa jos toinen ei tajua olevansa huonossa suhteessa. Ja kun itsekin sanot hänen nähneen sinun monet parisuhteesi niin olisiko mahdollista, että hän hieman kauempaa näkee tilanteen selvemmin kuin sinä? Miekään en ymmärrä miksi huonossa (kyllä, jos suhteesta kerrotaan ystävälle enemmän huonoja kuin hyviä asioita niinse ei ole hyvä suhde) suhteessa pitäisi uhallakin jatkaa saati taputella sellaisessa olevaa olkapäälle "hyvä suhde sulla on vaikkei se ole vuosiin toiminutkaan": Minkälaista ystävyyttä se muka on kun kehoitetaan jäämään pettävän/väkivaltaisen/juopon miehen luokse? Ystävä haluaa toiselleen onnea ei huonoa suhdetta ja itse ainakin luottaisin ystävän sanaan enemmän kuin omiin sekaviin tunteisiini jos huonossa suhteessa olisin.

Niin, no hän ei nyt osaa suhtautua haluamallasi tavalla. Se on siis sinulle selvää: miksi odotat sitä edelleen? Hän ei osaa muuta kuin ehdottaa eroa ja ei osaa olla empaattinen kuten sinä haluaisit. Ehkä siis kannattaisi purkaa tuntojaan muille? Hae vaikka apua tästä lähtien psykologilta, hänellä on vaitiolovelvollisuus ja hän ei ehdota ensimmäisenä eroa. Jos siis on pätevä. Vaan yrittää nimenomaan kuunnella ja ratkaista asiat.

Miksi ystäväsi sitten ei lohduta ja tee kuten haluat. No... Voi olla että on helpompi neuvoa muita eroamaan kun erota itse, on helpompaa katsoa asioita ulkopuolelta. Voi olla, että hän itse haluaisi erota, mutta ei uskalla. Voi olla että häntä vaan ei aidosti kiinnosta. Ehkä hän ei osaa lohduttaa. Tai mitä vaan, siis ihan mitä vaan! Pitäisi osata lukea ajatuksia että tietäisi, ja en osaa.

Aina on helpompi neuvoa muita ja tietää heidän asiansa, kun katsoa itseään ja omia asioitaan. Sinäkin tiedät tämän ihan itsestäsi, JOKAINEN ihminen sortuu tähän. Neuvoo muita ja on niin tietävinään jotain, kunnes sattuu omalle kohdalle. Sitten onkin vaikeaa. Ihan jokainen sortuu tähän, viisaimmat kasvaa pikkuhiljaa elämässään siihen, että eivät tee sitä niin kovin paljon enää ja tauavat olevansa viisaampia, kun myöntävät että eivät tiedä.

Meidä periaatteemme saavat kyytiä kun kyseessä onkin itse.

No, jokatapauksessa. Liittosi on sinun ja sinähän siitä päätät. Jos kaipaat empatiaa, älä etsi sitä suunnasta mistä sitä ei selkeästi tule. Anna ystäväsi olla oma itsensä, äläkä odota muutosta, ehkä se tulee ajan myötä, ehkä ei. Mutta etsi empatia jostain muualta, hän on nyt kerrasta toiseen todistanut, ettei osaa.
Henkilökohtaisesti eronneena olen sitä mieltä, ettei kannata ihan helposti erota. Ellei kyseessä ole narkkari, alkoholisti (tai vast.), fyysinen väkivalta tai oikeasti raju henkinen väkivalta (sairaanloinen mustasukkaisuus, haukkuminen/nimittely, huutaminen, uhkailu ja pelottelu esimerkiksi), mitkä kertovat parantumattomista ongelmista, ei kannata erota ihan vähällä.
Mutta se on vain minun mielipiteeni ja olen oppinut sen eron kautta.

Entä jos ystäväsi tietää jotain mitä sinä et...?

voisiko ystäväsi olla mustasukkainen ja haluaisi pitää sinut ómanaan

Jätä toi "ystävä", jolta saat aina saman neuvon. Sitä ei kiinnosta pätkääkään se, miten sinulla menee. Itserakas narsistipaskiainen. Oikealle ystävälle sinun elämäsi asioilla olisi enemmän merkitystä, jolloin saisit myös parempia vastauksia elämäsi ongelmatilanteissa.

Olisin voinut melkeen kirjoittaa saman kuin Ap. Mulla on ystävä jonka kanssa tunnettu lapsuudesta asti, jaettu ilot ja surut.

Hän on haukkunut useasti mun poikaystävät, milloin ulkonäkö ei miellytä häntä tai hän on usein ehdottanut eroa ratkaisuksi. En tietenkään syytä ystävääni omasta avioerostani mutta hänellä oli siinä kuitenkin osansa kun puhui monta kuukautta mulle että ero olisi parasta, joten omatkin ajatukset alkoi kulkea sitä tahtia. Hän ei puhunut että koittakaa ratkaista asioita. Tosin mies lopullisen päätöksen silloin teki, eli ero olisi tullut jokatapauksessa olisin tse halunnut mitä vaan.

Nyt kun uusi suhde mulla ja on ollut vaikeita juttuja niin sama neuvo edelleen, kannattaisiko erota ja juurikin tuo kommentti että onneksi hänen miehensä ei ole tuollainen. Vaikka hiljattain hänelläkin suhde käynyt eron partaalla ja omasta mielestäni mies kohteli häntä tosi paskasti suoraan sanoen, mutta jos kerron omista asioistani vaikkakin pintapuolisestikin niin saa aina kuulla että mun suhde ihan kauhea ja onneksi hänellä ei ole koskaan ollut ongelmia nykysen miehensä kanssa.

Olin itse tosi hissukseen tämän nykysen suhteen aikana mutta kaipasin sitten kuitenkin ystävänkin kommentteja ja aloin purkautumaan ja nyt tuntuu että se on ollut virhe. Vaikka yritän aina sanoa että onhan minussakin vikaa ja että onhan nykysessä miehessänikin hyväkin puolia, ei ystävä niitä noteeraa, hän vaan keskittyy niihin huonoihin asioihin ja ylistää samaan hengenvetoon omaa miestään.

Luulen että meidän välillä on aina ollut kateutta että mulla ollut asiat himpun verran aina paremmin monella eri saralla. Itse en tosin ole hehkuttanut mistään hänelle tai pitänyt mitenkään parempana, on vaan tiettyjä asioita mille ei voi mitään elämässä, esimerkiksi millanen perhe on ja lapsuus tai työn jokainen valitsee itse.

ELi ap:lle, kuulloistaisi siltä että ystäväsi saattaa olla kateellinen että sulla onkin ihan ok mies ja hänellä itsellään ei asiat ehkä olekaan niin hyvin ja ehkä sun ystäväsi haluisi ettei sulla asiat ole ihan niin hyvin kuin hänellä, ainakin ulkoisesti.

En jakasanut lukea koko ketjua lävitse, joten mahdollisesti samoja huomiita jo tullut esille.

a) Kuvauksesi perusteella vaikutaisi pitkän ystävyyden lisäksi ollevan kyseassä vähintäänkin josakin määrin epäterve vuorovaikutus ja jonkin lainen osin epäterve kanssariippuvuus, jonka vyyyhdet ovat syntyneet vuosien saatossa.

Ystävän rooli ei ole sekaantua toisen yksityiselämään ja jos on kuitenkin siihen saanut kutsun, niin tuolloinkaan ei aleta meuskaroimaan toimintamalleja jaellen, vaan ollaan pidättyviä ja vain tukena riippumatta toisen ratkaisusta. Ennen kaikkea autetaan ja tuetaan jotta henkilö voisi tehda oman _h e n k i l ö k o h t a i s e n_ ratkaisun.

Ystäväsi ei ole tervehenkinen ystävä ja hänen toimintansa on täysin edesvastuutonta ja moraalitonta.

Ehkä hän haluaa tuntea itsensä vahvaksi ja psykologisesti yliotteen omaavana suhteessanne tai sitten projisoi oman liittonsa ongelmia ja kykenemättömyyttään itse tehdä ratkaisua sen suhteen.

Toisaalta ymmärrätö tehneesi ystävätterestäsi eräänlaisen hyvin intiimin kolmannen pyörän avioliittoosi ? Se ei ole ystävien rooli, ystävillä on erilainen rooli elämässä. Itse asiassa ko. asioiden jakaminen saattaa olla tavallaan jopa seksuaalisuutta intiimimpää.

b) Mikäli näin miehenä tutustuisin naiseen ja kävisi imi hänen "paita ja peeppusuhde" ystävättärensä kanssa jossa hän paljastaa suhteemmen yskityisyyden ja intimiteetin hänen kanssaan, niin lopettaisn suhteen siihen paikkaan. Terve parisuhde edellyttää luottamusta, todellista intimiteettiä ja selkeää rajaa sen suhteen mikä on julkista ja mikä on privaattia.

Kokisin sellaisen toiminnan jonkin asteisena henkisenä ja tunneperäisenä paljasteluna, melkeimpä jonkin asteen raiskauksena, ikääkun minulta lasketaisiin julkisesti housut nilkkoihin ja koetettaisiin vielä sijoittaa jotakin piukkaan paikkaan. Näin kuvaannollisesti. Kokisin sen myös selkään puukotuksena.

Parisuhdeongelmat hoidetaan kahden kesken, ei sen ulkopuolella paitsi mahdolisesti visiitillä parisuhdetarpeutin pakeille.

En ole milloinkaan tehnyt tunkeilevia ja uteliata kysymyksiä ystävieni parisuhteista vaikka olen joskus havainnut joitakin ongelmia. Joskus harvoin kun joku heistä on maininnut jotakin yleisluontoista, niin olen ollut vain kuulolla ja tukenut asioiden järjestymistä haluamatta edes tietää toisten yksityisyydestä sen tarkemmin puhumattakaan, että olisin alkanut ottaa kantaa johonkin suuntaan. Jokaisen tule hoitaa kahden kesken parisuhdeaisat.

Ps. Olisi kiinostava tietää miten yleistä naisilla on uskoa ystävätärilleen parisuhteidensa yksityisyyttä. Mieleikuvani mukaan se on valiettavan yleistä.

Ps2. Itse kauan sitten eronneena en milloinkaan vetvonut liiton yksityisyyttä kolmansien osapuolien edessä, edes parhaiden ja luottamuksellisten ystävieni kuullen. Eron jälkeenkin tuon liiton yksityisyys jäi yksityisyydeksi. Milloinkaan en puhunut pahaa ex-puolisostani kenellekään.

olen samaa mieltä jo nyt eronneena, eli ei ikinä saa kertoa omia asioita ystäville tai sukulaisille, ihan kuin haluaisivat et tulee ero ja eron jälkee, ei enää pidetä yhteyttä..