kolmas maailman sota

kuuban ohjuskriisistä!

lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuban_ohjuskriisi

Kuuban kriisi alkoi 15. lokakuuta 1962 maailman kahden supervallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Kriisi oli lähellä puhkaista avoimen sodan, joka olisi saattanut laajeta ydinsodaksi ja kolmanneksi maailmansodaksi.

Vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen Kuuba solmi läheiset suhteet Neuvostoliittoon. Yhdysvaltojen aseistama ja kouluttama Fidel Castroa vastustavien kuubalaisten kapinallisten joukko yritti vuonna 1961 maihinnousua Sikojenlahdella, mutta epäonnistui, jonka jälkeen Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen ja liittoutui Neuvostoliiton kanssa. Yhdysvallat oli jo aiemmin sijoittanut keskimatkan ydinohjuksia Turkkiin ja Italiaan. Neuvostoliiton arsenaali oli heikompi, eikä se uskonut pystyvänsä saavuttamaan Yhdysvaltojen etumatkaa mannertenvälisissä ohjuksissa ennen 1970-lukua.
Yhdysvaltain ilmavoimien ottama valokuva yhdestä epäillystä laukaisupaikasta. Sagua la Grande, Kuuba, 17.10.1962.

Tilanne kärjistyi yhdysvaltalaisen Lockheed U-2 -vakoilukoneen kuvattua Kuubaan rakenteilla olevan neuvostoliittolaisen keskimatkan SS-4 Sandal ballististen ohjusten tukikohdan lähellä San Cristobalia Kuubassa.[1] Ohjuksien 2 000 kilometrin kantomatka uhkasi suoraan Washingtonia ja noin puolta Yhdysvaltain strategisten ohjusten tukikohdista. 20 minuutin lentoaika olisi lyhentänyt ohjuspuolustuksen ja vastaiskun mahdollisuuden varoitusaikaa huomattavasti.

19. päivään mennessä tiedustelulennot havaitsivat neljä valmista tukikohtaa. Suunniteltu vahvuus oli 40 ohjusta. 22. päivä Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ilmoitti televisiopuheessaan, että hyökkäys Kuubasta kostettaisiin Neuvostoliitolle, ja asetti saarron, joka esti enempien ohjusten laivaamisen Kuubaan.[1] Maihinnousua suunniteltiin, mutta Kuubassa oli 40 000 Neuvostoliiton sotilasta, aseistautuneina myös taktisin ydinasein. 23. päivä Yhdysvallat nostivat puolustusvalmiutensa DEFCON 2 tasolle.

27. päivänä U-2-kone ammuttiin alas Kuuban yllä ja Neuvostoliiton kuljetusalukset lähestyivät Yhdysvaltain määrittämää saartorajaa. Nikita Hruštšov tarjoutui poistamaan ohjukset Kuubasta, jos Yhdysvallat ei yrittäisi maihinnousua tai tukisi sellaista ja vetäisi vastineeksi ohjuksensa Turkista.[1] Kennedy myöntyi julkisesti ensimmäisiin vaatimuksiin ja lähetti veljensä Robert Kennedyn Neuvostoliiton suurlähetystöön sopimaan osan ohjuksista vetämisestä pois. Tilanne laukesi seuraavana päivänä, kun neuvotteluyhteys saavutettiin. Hruštšov käännytti kuljetukset takaisin ja ilmoitti vetävänsä neuvostoliittolaiset ohjukset pois Kuubasta.
Ilmavalokuva San Cristobalin laukaisupaikasta 2 kriisin päätyttyä, 1.12.1962.

Kriisin jälkeen supervallat avasivat ns. kuuman linjan, suoran yhteyden suurvaltajohtajien välille, estääkseen ydinsodan syttymisen.

verkkomediasta!

Raportti: Israel suostui lykkäämään iskua Iraniin asetoimituksia vastaan

Maariv-uutisten raportin mukaan Israel ja USA solmivat salaisen sopimuksen, jonka mukaan Israel suostui pidättymään aikeistaan hyökätä Iranin ydinlaitoksia vastaan ainakin vuoteen 2013 saakka.

Sopimuksen mukaan USA toimittaa palvelukseksi Israelille viimeisintä asetekniikkaa.

Lähde: Globe and Mail
Toimittaja: Janus Putkonen
9.3.2012, Verkkomedia.org

Raportti: Israel suostui lykkäämään iskua Iraniin asetoimituksia vastaan

Toimitettavaan aseistukseen kuuluu uusimpia bunkkerintuhoaja-pommeja sekä moderni pitkänmatkan ilmatankkauskone. Näiden uusimpien asetoimitusten uskotaan parantavan Israelin pommituskykyä.

Salainen sopimus ja yhteisymmärrys olisi raportin mukaan saatu aikaan maanantaina Washingtonissa käytyjen neuvottelujen aikana. Asiasta uutisoi Maariv-uutiset, joka viittaa Israelista ja USA:sta saatuihin tiedustelutietoihin.

Kauppojen yksityiskohdat annettiin maiden puolustusministerien tehtäväksi.

Syynä Yhdysvaltain ja Obaman lykkäyshaluun sanotaan olevan toive lykätä sotaa ainakin siihen asti kunnes tämän vuoden presidentinvaalit ovat ohitse, sillä pelkona ovat sodan seuraukset maailmantaloudelle ja alueen turvallisuudelle. Lykkäyksen myös nähdään antavan mahdollisuuden diplomaattisille neuvotteluille.

Toimittajan kommentti:

Jokainen päivä ilman suursotaa Lähi-idässä on voitto. Raportissa mainittu vuoden Iran-lykkäys on kuitenkin kaikin nähtävin merkein täysin ylioptimistinen. Positiivista kuitenkin on se, että jälleen kerran sodasta päättävät tahot näyttävät päättäneen viivästyttää Iranin vastaisen sodan sytyttämistä. Sodan riskitekijät on tunnetusti maailmanlaajuiset. Uhka ei ole ole poistunut, mutta merkit välittömästä sodanuhasta ovat siis laantumassa.

Sota on suuria suunnitelmia ja voittaja se, jonka suunnitelmat menevät vähemmän pieleen. Tietenkin positiivisempaa olisi, jos Yhdysvallat ja muut maailman valtiot laittaisivat edes tikun ristiin estääkseen Israelia heti halutessaan käynnistämästä erittäin vaarallista suursotaa – mutta siitä ei ole merkkiäkään.

Lisäaseiden toimittamista ei voi hyvällä tahdollakaan pitää rauhantyönä, varsinkin, kun saajana on kaikkea muuta kuin puolustava osapuoli. Mutta mitä tulee välittömään sodanuhkaan, joka on viimeisen kuukauden aikana kiihtynyt näitä päiviä kohden, varovainen huoahdus on paikallaan.

Israel tuntuu olevan varsin tyytyväinen uudesta ja vahvistetusta asemastaan Lähi-idässä. Käytännössä Israelille annettiinkin täydet valtuudet hallita myös USA:n asevoimia, koska tuki on kaikilta USA:n poliittisilta tasoilta nyt vahvistettu – ilman muttaa – eli johtoaseman saaminen Washingtonista näyttää toistaiseksi riittävän Israelille.

Israelin lehdistössä hetkeksi ylivaihteelle paisunut sotakiihko on laantumaan päin ja laajan lehtikatsauksen jälkeen vaikuttaa siltä, että kytkintä on painettu ratkaisevan yön ja 8.3. täysikuun hetkellä. Hyvä niin, ja toivotaan näin. Rauha kun voidaan ainoastaan hävitä, ja hyökkäys Iraniin aiheuttaisi maailmanlaajuisen katastrofin.

Ns. "aikaikkunan sulkeutuminen" tapahtuu joidenkin tietojen mukaan 22.3.2012, jota on epäilty seuraavaksi aikataululliseksi mahdollisuudeksi Iranin konfliktin aloittamiseen. Mikäli sota aiotaan aloittaa ennen kesää, se on laukaistava ennen maaliskuun loppua – kesä kun on ilmastollisista syistä laajamittaiselle Lähi-idän offensiiville mahdotonta aikaa. Tällöin syksyä varten nyt valmiudessa olevat joukot ja laivastot olisi vaihdettava ja koulutettava uudestaan.

Uusien lisäaseiden toimitus Israeliin pahentaa sodanriskiä joka kerta enemmän. Kun pitäisi puhua aseidenriiisunnasta, puhutaan varustamisesta. Pitkällä jänteellä nykyinen kehitys ja jatkuva suursodan uhka koituu turmioksi – meidän kaikkien täytyy panostaa rauhantyöhön kaikissa sen muodoissa. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Toki Iran voi osaltaan tehdä jotain helpottaakseen tilannetta, mutta kuten länsimaissa olemme kaikkien Lähi-idän sotien ensinäytöksissä nähneet, veruke sodalle löydetään vaikka millaisten valheiden voimalla, jos vaan tahtoa sodan sytyttämiseen riittää. Valtioterrorin tai virallisten valheiden edessä mikä tahansa puolustautuva kansakunta on aseeton. Silloin vastustuksen on tapahduttava täällä, länsimaiden sisällä, ja meidän on taisteltava niitä voimia vastaan, jotka sodasta hyötyvät.

Muutama hallitseva pääotsikko ajalta 8.–9.3. Israelin valtamediasta: (merkkejä lauhtumisesta)

Clinton: Iran sanctions 'toughest ever', diplomacy can work

http://www.jpost.com/DiplomacyAndPolitics/Article.aspx?id=261096

Netanyahu: Strike of Iran's nuclear facilities possible within months

http://www.haaretz.com/print-edition/news/netanyahu-strike-of-iran-s-nuclear-facilities-possible-within-months-1.417417

turjalaiselta!

Suursotaa Lähi-idässä ei tule vielä - Iran tulee saamaan ydinaseensa

tiistai, 21. helmikuuta 2012

Iran ja länsi pelaavat Lähi-idässä pokeria, jossa kylmähermoisempi voittaa.

Kirjoitin joku aika sitten näkemykseni,

linkki: http://turjalainen.blogspot.com/2012/01/syyt-miksi-usa-ei-hyokkaa-iraniin.html

jonka mukaan suursota Lähi-idässä ei ala vielä nyt, korkeintaan vasta muutaman vuoden päästä, ja todennäköisemmin sellainen uhkaa vasta vuosikymmenen loppupuoliskolla.

Mitä pidemmälle tilanne kehittyy, ja mitä kireämmälle, sitä enemmän olen tätä mieltä. Vaikka tilanne kiristyy ja vaikka sapelinkalistelu alkaa olla sellaisissa mitoissa, että näyttäisi siltä kuin rytinä voisi alkaa hetkellä millä tahansa.

Minä sen sijaan väitän edelleen, että ensin rytisee läntinen Lähi-itä sisällissotiin, Syyrian jälkeen Irak sekä Egypti, ja sitten levottomuudet repeävät myös Jordaniassa, Saudi-Arabiassa ja Persian lahden pikkumaissa.

Väitän, että Iran tulee saamaan ydinsaseensa. Kyllä vain. Mutta juuri sen vuoksi se tulee pitäytymään hyökkäämästä mihinkään. Ja kun näin käy, sinne ei enää olla hyökkäämässä niin vain.

Kylmää sotaa ja etupiirijakoa

USA-Israel ja Iran pelaavat "upporikasta ja rutiköyhää", jossa kylmähermoisin voittaa. Se osapuoli, jolla hermo pettää, häviää asetelman.

Jos Iranilla menee hermo ja se provosoituu, se pistetään paskaksi. Ja jos USA tai Israel iskevät ensin, ne saavat niskoilleen sodan aloittajan moraalisen syyllisyyden, ja Israelin mukanaolo takaa sen, että USA:n arabiliittolaisilla tulisi kuumat paikat: niiden kansalaiset kun kokisivat olevansa väärällä puolella rintamalinjaa.

Lännen ongelma on tämä: Jos sota ei ala, ja Iranin aloittamana, tulee pitkä ja syvä lama. Jos sota alkaa, aiheuttaa se joka tapauksessa taloudellisen superlaman, joka olisi vielä rajumpi, mutta mahdollisesti lyhyempi, sillä edellytyksellä että Iran häviäisi nopeasti ja sen johto saataisiin vaihdettua. Mutta lännen talous leikkaisi joka tapauksessa kiinni.

Sota lietsoisi koko Lähi-idän liekkeihin. Irakin, Dubain, Bahrainin ja Saudi-Arabian itäosien shiiaväestö alkaisi kansannousun, mikä tarkoittaisi että sota leviäisi välittömästi sisällissodaksi maailman tärkeimmällä öljyntuotantoalueella, ja vaikka länsi liittolaisineen saisikin pidettyä Hormuzin salmen auki, öljyntuotanto lakkaisi näissä maissa.

Nykytilanne merkitsee vain kauppasotaa, joka nostaa öljyn hinnan vuosiksi yli 150$ tynnyriltä, ja romuttaisi kaikkein kovimmin juuri länsimaiden taloutta (Kiusallaan Iran tietenkin möisi Kiinalle ja Intialle halvemmalla). Sen sijaan hyökkäys Iraniin merkitsisi koko maailman laajuista syvää talousromahdusta, jossa myös Kiina ja Venäjä kärsisivät enemmän (toisaalta juuri tämä "kaikki tai ei mitään"-tilanne voi ajaa lännen hyökkäämään).
Iranilla on toisin sanoen ns. "palliote" länsimaiden ja USA:n taloudesta.

Kaikki lännen hyökkäysskenaariot perustuvat mahdollisimman paljon sen varaan, että saataisiin aikaan nopea sota, ja samalla Iranin kansa nousemaan hallitsijoitaan vastaan, jotta Iranin öljy virtaisi taas mahdollisimman esteettä (ja nykyistä halvemmalla) maailmanmarkkinoille. Ja kaikki Iranin puolustuskenaariot perustuvat sen varaan, että lännen hyökkäyksestä seuraisi mahdollisimman laajalle leviävä ja mahdollisimman pitkäkestoinen sota. Ja tässä Iran on onnistunut. Hyökkäyksellä on erittäin korkea kynnys.

Tämä palsta vain pahenee koko ajan. Huuhaa sakenee, tyhmyys tiivistyy. Loistavaa :D

Jepulis juu eli näin se on että tämäkin palsta pahenee koko ajan.Ja kun huuhaa
sakenee,niin silloin joukossakin tyhmyys tiivistyy.

Eräs osatekijä saattaa tosin olla tämän hetkinen täydenkuun aika ja se,että kevät on tulossa.Pelkästään jo tällaiset seikat saattavat laittaa joidenkin profetiahormoonit
hyrräämään...

...

Tämän palstan taso on todellakin pudonnut sellaisiin lukemiin, ettei juuuri kiinnosta kirjoitella enää. Toisaalta, jos huumoria etsii, sitä todellakin löytyy.