Olemassa olo on suuri mysteeri.
Elämän syntyminen maan päälle on asia joka herättää kysymyksiä, jokaisella meistä on omansa.
Vastauksia on runsaasti tarjolla joista kukin voi poimia itselleen sopivimmat.
Kaikki varmasti tietävät että elossa pysyminen on jatkuvaa taistelua. Luonnossa pääsääntöisesti jonkun on aina kuoltava että jokin toinen saisi elää. Elämän päättyminen tarjoaa aina mahdollisuuden toisen elämän syntyyn / jatkumiseen.
Em. vaikuttaa voimakkaasti eläin- ja kasvikunnassa tänäkin päivänä.
Ihmiskunnan tilanne on toinen. Meidän ei tarvitse tappaa toisiamme jäädäksemme eloon.
Voimme jopa toimia päinvastoin ja laittaa henkemme peliin ystävämme puolesta, asetamme itsemme vaaraan jotta kaverimme selviytyisi hengissä, jaloa toimintaa jota kaikki arvostavat.
Mistä tämä johtuu? Toimitaanko eläinkunnassa samoin? Mistä tulee empatia ja sympatia jotka ovat inhimillisiä tunteita?
Jos ystäväsi on vaikkapa hukkumassa niin miksi ihmeessä mieleesi tulee voimakas tarve pelastaa kaverisi vaikka sitten hyppäämällä itsekkin sinne kuohuihin, evoluutio tuskin käskee sinun niin tehdä?
Elämän syntyminen maan päälle on asia joka herättää kysymyksiä, jokaisella meistä on omansa.
Vastauksia on runsaasti tarjolla joista kukin voi poimia itselleen sopivimmat.
Kaikki varmasti tietävät että elossa pysyminen on jatkuvaa taistelua. Luonnossa pääsääntöisesti jonkun on aina kuoltava että jokin toinen saisi elää. Elämän päättyminen tarjoaa aina mahdollisuuden toisen elämän syntyyn / jatkumiseen.
Em. vaikuttaa voimakkaasti eläin- ja kasvikunnassa tänäkin päivänä.
Ihmiskunnan tilanne on toinen. Meidän ei tarvitse tappaa toisiamme jäädäksemme eloon.
Voimme jopa toimia päinvastoin ja laittaa henkemme peliin ystävämme puolesta, asetamme itsemme vaaraan jotta kaverimme selviytyisi hengissä, jaloa toimintaa jota kaikki arvostavat.
Mistä tämä johtuu? Toimitaanko eläinkunnassa samoin? Mistä tulee empatia ja sympatia jotka ovat inhimillisiä tunteita?
Jos ystäväsi on vaikkapa hukkumassa niin miksi ihmeessä mieleesi tulee voimakas tarve pelastaa kaverisi vaikka sitten hyppäämällä itsekkin sinne kuohuihin, evoluutio tuskin käskee sinun niin tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä aihe on aina mielenkiintoinen. Mitään omaa kommenttia itse asiaan ei mulla ihmisten käyttäytymistä tarkasteltaessa ole, mutta esim. eläinten parissa tapahtuu myös tällaista ''uhrautuvaista'' toimintaa sukulaisvalinnan muodossa (esim. muurahaisnaaraista vain kuningattaret lisääntyvät, muut naaraat toimivat vain kuningattaria auttaakseen).
Ehkä kannattais joskus lukeakin jotain sesijaan että kyselee täällä. Vai onko kyselemisen motiivina taaskin se, että saisi sanoa: EI NE EVOKIT OSAA VASTATA TÄHÄNKÄÄN, HUUHAATA KOKO EVO- OPPI!
Kyllähän eläimetkin voi toimia laumana ja tehdä yhteistyötä. Niin kuin telkkarissa aina näytetään miten leijonalauma metsästää.
Ja suojeleehan eläimet poikasiaan/pesiään/muniaan. Jotta ei ihminen tässä niin ainutlaatuinen ole.
Koirat sitten. Uskollinen Rin Tin Tin jne.
Höpö höpö.
Altruismi on sangen yleistä eläinkunnassa, erityisesti laumaeläinten joukossa, ja on evoluution tulos.
Artikkeli aiheesta:
http://serendip.brynmawr.edu/sci_cult/evolit/s05/web2/amnuskin.html
Tuossa on logiikkavirhe:
"Kaikki varmasti tietävät että elossa pysyminen on jatkuvaa taistelua. Luonnossa pääsääntöisesti jonkun on aina kuoltava että jokin toinen saisi elää.
Ihmiskunnan tilanne on toinen. Meidän ei tarvitse tappaa toisiamme jäädäksemme eloon."
Vain saalistajiksi (evoluutiolla tai muuten) luodut eläimet tappavat, eivätkä nekään toisiaan, vaan saaliseläimiään. Luonnonvalinnan päämekanismeja ovat lisääntymisen estyminen sekä nälkä ja taudit, ei tappaminen. Ihmiskunnan tilanne on kokolailla sama.
Ihmisen altruismin voi selittää osin geneettisesti, osin kulttuurievoluutiolla, joka on ihmiselle ainutlaatuisen korkean tietoisuuden seuraamus. Tietoisuudessa onkin sitten enemmän selittämistä.
>Vain saalistajiksi (evoluutiolla tai muuten) luodut eläimet tappavat, eivätkä nekään toisiaan, vaan saaliseläimiään.
Tähän tarkennusta sen verran, että reviiritaisteluissa voivat tappaa myös omaa lajiaan. Joskus myös urokset saattavat tappaa naaraitten pentuja (älykästä suunnittelua?).
>>Vain saalistajiksi (evoluutiolla tai muuten) luodut eläimet tappavat, eivätkä nekään toisiaan, vaan saaliseläimiään.
Saaliista kilpailevien toista lajia olevien petojen tappaminen on myös tavallista petojen keskuudessa.
Kyllä minäkin nuo tapaukset muistin. Päälinja on silti mielestäni se, minkä kerroin; ainakin tarkemmin kuin kreakuvaus, jossa koko luonnonvalinta on yhtä ja samaa tappamista.
Francescolle sen verran ettei niitä vastauksia kannata poimia kuin rusinoita pullasta. On parempi että vastauksilla on todistettu tai ainakin todennäköisin selitys taustalla. Kirjoituksestasi saa sen käsityksen että evoluutiotietämyksessäsi on aukkoja ja oikopolkuja. Altruismista on esimerkkejä luonnossa vaikka kuinka paljon. Eikä evoluutio suinkaan käske tekemään mitään. Se on vain tavallaan tehnyt mahdolliseksi tietyt käyttäytymispiirteet.