Raamatun Jumalallisesta ilmoituksesta on käytetty monta teologista puheenvuoroa. Raamattu on toisaalta Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt ja toisaalta ihmisten kirjoittama. Ja mitä vähemmän on ymmärrystä ollut sitä suurempia ovat olleet kiistat.
Kysymyksen avain on siinä, että kun ihminen kuolee itselleen ja vastaavasti kasvaa Jeesuksen tuntemisessa, hänen tekonsa ovat yhtä kuin Jumalan teot, niin että on turha kiistellä, kumpi on työn tekijä. Kysymys on tällöin samanlaisesta yhteistyöstä, josta mainitaan Markuksen evankeliumin loppuyhteenvedossa: "Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla ja Herra työskenteli (kr.: tou Kyriou synergountos) heidän kanssaan ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta": Tämänkaltainen yhteistyö on Jumalan Valtakunnalle ominaista tänäkin päivänä, joten nykyisin kirjoitettavat hengelliset ohjeet voivat olla aivan yhtä oikeita kuin Raamatussakin annetut.
Mutta koska Raamattu on luotettavaksi havaittu, voidaan jokaista muuta ohjetta verrata siihen ja niin tuleekin tehdä. Tästä seuraa, että Raamatun tuntemuksella on keskeinen sija uskovan elämässä. Raamatun ainutlaatuisuus on siinä, että se sisältää kaiken. Siihen ei tarvitse - eikä saa - lisätä mitään, koska sen ilmoittamat ikuiset periaatteet eivät vanhene tai muutu.
Toisaalta voi Jeesuksen seuraajista jokainen selvitä voittajana kaikista Saatanan juonista myös ilman Raamattua, sillä Jumalan Hengen johdatus on luotettava kaikissa olosuhteissa ja yhtäpitävä Raamatun alkutekstin mukaisten periaatteiden kanssa. Joosefilla (1916-1806 eKr.) ei ollut Egyptissä orjana ollessaan lakia eikä profeettojen puheita, Uudesta Testamentista puhumattakaan, mutta silti hän taisi toimia oikein viettelysten hetkellä.
Oikeampaa kuin etsiä Raamatun oppeja on etsiä Jumalan Valtakuntaa. Kts. Luuk 12:29-31, 57. Ole uskollinen siinä vähässä, minkä tiedät, niin Herra siunaa sekä työsi että tietosi ja avaa Henkensä kautta sinulle Raamattua jokaisella lukukerralla. Tottelemattomille Raamattu jää salatuksi kirjaksi, mutta meille, jotka Jeesuksen veri on puhdistanut, se on ehtymätön rikkauksien lähde.
Raamatun lukijan kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä Raamattu ei sano. Raamatusta ei löydy kummeja, ei konfirmaatiota, ei vuotuisen joulujuhlan viettoa, ei hautajais- ja hääseremonioita, saarnastuoleja, kirkkohuoneiden rakentamista yms. uskonnollisen teatterin vaatimaa rekvisiittaa.
Pappejakin Uusi Testamentti tuntee vain yhden, Jeesuksen, jollei oteta huomioon, että suhteessa ei-uskoviin jokainen uskova on velvollinen suorittamaan pappispalvelusta Jeesuksen nimessä. Joillakin kirkollisten järjestöjen käyttämillä esineillä on vastineensa Vanhassa Testamentissa, mutta Uudessa Liitossa niiden oikea vastine on hengellinen.
Niinpä pappiskaavun vastine Uudessa Liitossa on pukeutuminen laupeuteen ja oikeudenmukaisuuteen, erilaisten suitsukkeiden polttoa vastaavat rukoukset jne.
Raamattu ei myöskään tarjoa vahvaa hengellistä ruokaa. Se tarjoaa maitoa, lapsenruokaa. Perusasioita selvitetään moneen kertaan, mutta vahva ruoka saadaan Jumalalta Pyhässä Hengessä. Samarian kaivolla, kts. Joh. 4. luku, Jeesus kertoi opetuslapsille, että hänellä on ruokaa, josta opetuslapset eivät tiedä.
Opetuslapset saivat hengellisen lapsenruokansa kirjoituksista ja opettajilta. Jeesus näki, ymmärsi ja teki Jumalan tekoja omassa elämässään, ja se oli sitä vahvaa ruokaa, jota opetuslapsetkin halusivat, mutta vauvanruoka oli syötävä ensin.
Raamattu ei todistele Jumalan olemassaoloa filosofisesti. Jumalan olemassaolo koetaan käytännössä. Jos teet väärin (Jumalan standardien mukaan), Jumala rankaisee sinua vaikka et olisi ikinä Raamattua nähnyt, mutta jos teet oikein, saat nauttia tekosi seurauksista, vaikka et koskaan olisi kuullut Jumalasta mitään.
Raamattua luettaessa on niinikään kiinnitettävä huomiota siihen, kenelle ja missä tilanteessa mikäkin sen kirjoista on kirjoitettu. Paavali käski Tiitusta asettamaan vanhimmat Kreetan kaupunkeihin, mutta saman käskyn lukeminen ei valtuuta Pekkaa Rantasalmelta vielä mihinkään. Hänen on oltava auktoriteetin alla ja niin hän saa valtuutensa ja käskyjä siltä, ketä hän tottelee.
Jumalan tahtoa ei voida toteuttaa pelkästään matkimalla Raamatusta löytyviä esikuvia. Elia tappoi 400 Baalin pappia, mutta jos paavi tekee saman, hän on pelkästään murhaaja. Esikuvien matkiminen on parhaimmillaankin vain lasten leikkiä. Äidin vieressä leipomista opetteleva tytöntyllerö on kyllä herttainen, mutta hän tarvitsee ohjausta ja aikaa, ennen kuin hän pystyy aikuisten töihin.
2.Tim 3:16-17 sanotaan, että "jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistautunut". Raamattu on kuin tekniikan käsikirja vastavalmistuneelle insinöörille.
Hänen tulee noudattaa käsikirjassa olevia periaatteita - eihän hän voi sekoittaa hiekkaa ja sementtiä mielivaltaisessa suhteessa. Mutta toisaalta käsikirja ei kerro, pitääkö rakentajien tehdä tänään taloja, teitä vai siltoja. Sen määrää työnantaja.
Samoin ei Raamattu määrää sinulle, pitääkö sinun kääntyä oikealle vai vasemmalle, kun aamulla astut ulos töihisi. Työnjohto kuuluu Jumalalle. Joka kuulee Jumalan sanan ja tekee sen mukaan, on ymmärtäväinen työmies.
Raamattua sanotaan Jumalan sanaksi, mutta se nimitys kuuluu paremminkin Jeesukselle: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä" - näin alkaa Johanneksen Evankeliumi. Kun me pysymme Jeesuksessa, hän pysyy meissä ja me kannamme paljon hedelmää ja hedelmämme pysyy.
Luominen tapahtui Jumalan sanan kautta. Sana ei ole pelkkä kielellinen symboli vaan "sanalla" tarkoitetaan Jumalan käskyä ja sen aikaansaamaa vaikutusta. Siinä on jopa käskyn toteuttamiseen tarvittava voima itsessään. Kaikki, mitä Jumala sanoo, tapahtuu. Jumalan sanassa on Elämä. Jumalan sana on Henki ja Elämä.
Jumalan lapsen tulee tarkata myös omia sanojaan, sillä Herra toteuttaa palvelijansa sanan. Uskovana sinun on opittava sanomaan vain se, minkä toteuttaminen on hyvää.
Jokainen uskova joutuu harjoittelemaan Jumalan äänen kuulemista, mikä yllättäen sitten osoittautuukin tottelemisen, kuuliaisuuden, harjoittelemiseksi. Jumalan äänen kuulemiselle ei Jeesuksen veren kautta armahdetuilla ihmisillä ole mitään todellista estettä: koko kamppailu käydään siitä totteletko sinä sitä vai muita ääniä.
Kysymys on herruudesta, siitä kuka johtaa. Pyri saattamaan itsesi sille paikalle, jossa esteet Jumalan äänen kuulemiselle on poistettu: luovu päämääristäsi, niin Jumalan on helpompi ohjata sinua ja kuuntele, äläkä väheksy kirjoitettua sanaa.
Kirjoitetun sanan tuntemusta tarvitset myös silloin, kun sinun on harkittava onko saamasi hengen ilmoitus Jumalasta vai mahdollisesti vain sinun omien tunteittesi ja toiveittesi aikaansaannosta. Tulkoon sinusta yhden asian ihminen, olkoon päämääräsi taivaallinen ja usko senkin saavuttaminen Jumalan armon varaan.
Kun olet käynyt oman raamattukoulusi, lähettää Herra sinut työhön Henkensä ohjaamana ja tulet näkemään, että "Jumalan sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi".
Kysymyksen avain on siinä, että kun ihminen kuolee itselleen ja vastaavasti kasvaa Jeesuksen tuntemisessa, hänen tekonsa ovat yhtä kuin Jumalan teot, niin että on turha kiistellä, kumpi on työn tekijä. Kysymys on tällöin samanlaisesta yhteistyöstä, josta mainitaan Markuksen evankeliumin loppuyhteenvedossa: "Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla ja Herra työskenteli (kr.: tou Kyriou synergountos) heidän kanssaan ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta": Tämänkaltainen yhteistyö on Jumalan Valtakunnalle ominaista tänäkin päivänä, joten nykyisin kirjoitettavat hengelliset ohjeet voivat olla aivan yhtä oikeita kuin Raamatussakin annetut.
Mutta koska Raamattu on luotettavaksi havaittu, voidaan jokaista muuta ohjetta verrata siihen ja niin tuleekin tehdä. Tästä seuraa, että Raamatun tuntemuksella on keskeinen sija uskovan elämässä. Raamatun ainutlaatuisuus on siinä, että se sisältää kaiken. Siihen ei tarvitse - eikä saa - lisätä mitään, koska sen ilmoittamat ikuiset periaatteet eivät vanhene tai muutu.
Toisaalta voi Jeesuksen seuraajista jokainen selvitä voittajana kaikista Saatanan juonista myös ilman Raamattua, sillä Jumalan Hengen johdatus on luotettava kaikissa olosuhteissa ja yhtäpitävä Raamatun alkutekstin mukaisten periaatteiden kanssa. Joosefilla (1916-1806 eKr.) ei ollut Egyptissä orjana ollessaan lakia eikä profeettojen puheita, Uudesta Testamentista puhumattakaan, mutta silti hän taisi toimia oikein viettelysten hetkellä.
Oikeampaa kuin etsiä Raamatun oppeja on etsiä Jumalan Valtakuntaa. Kts. Luuk 12:29-31, 57. Ole uskollinen siinä vähässä, minkä tiedät, niin Herra siunaa sekä työsi että tietosi ja avaa Henkensä kautta sinulle Raamattua jokaisella lukukerralla. Tottelemattomille Raamattu jää salatuksi kirjaksi, mutta meille, jotka Jeesuksen veri on puhdistanut, se on ehtymätön rikkauksien lähde.
Raamatun lukijan kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä Raamattu ei sano. Raamatusta ei löydy kummeja, ei konfirmaatiota, ei vuotuisen joulujuhlan viettoa, ei hautajais- ja hääseremonioita, saarnastuoleja, kirkkohuoneiden rakentamista yms. uskonnollisen teatterin vaatimaa rekvisiittaa.
Pappejakin Uusi Testamentti tuntee vain yhden, Jeesuksen, jollei oteta huomioon, että suhteessa ei-uskoviin jokainen uskova on velvollinen suorittamaan pappispalvelusta Jeesuksen nimessä. Joillakin kirkollisten järjestöjen käyttämillä esineillä on vastineensa Vanhassa Testamentissa, mutta Uudessa Liitossa niiden oikea vastine on hengellinen.
Niinpä pappiskaavun vastine Uudessa Liitossa on pukeutuminen laupeuteen ja oikeudenmukaisuuteen, erilaisten suitsukkeiden polttoa vastaavat rukoukset jne.
Raamattu ei myöskään tarjoa vahvaa hengellistä ruokaa. Se tarjoaa maitoa, lapsenruokaa. Perusasioita selvitetään moneen kertaan, mutta vahva ruoka saadaan Jumalalta Pyhässä Hengessä. Samarian kaivolla, kts. Joh. 4. luku, Jeesus kertoi opetuslapsille, että hänellä on ruokaa, josta opetuslapset eivät tiedä.
Opetuslapset saivat hengellisen lapsenruokansa kirjoituksista ja opettajilta. Jeesus näki, ymmärsi ja teki Jumalan tekoja omassa elämässään, ja se oli sitä vahvaa ruokaa, jota opetuslapsetkin halusivat, mutta vauvanruoka oli syötävä ensin.
Raamattu ei todistele Jumalan olemassaoloa filosofisesti. Jumalan olemassaolo koetaan käytännössä. Jos teet väärin (Jumalan standardien mukaan), Jumala rankaisee sinua vaikka et olisi ikinä Raamattua nähnyt, mutta jos teet oikein, saat nauttia tekosi seurauksista, vaikka et koskaan olisi kuullut Jumalasta mitään.
Raamattua luettaessa on niinikään kiinnitettävä huomiota siihen, kenelle ja missä tilanteessa mikäkin sen kirjoista on kirjoitettu. Paavali käski Tiitusta asettamaan vanhimmat Kreetan kaupunkeihin, mutta saman käskyn lukeminen ei valtuuta Pekkaa Rantasalmelta vielä mihinkään. Hänen on oltava auktoriteetin alla ja niin hän saa valtuutensa ja käskyjä siltä, ketä hän tottelee.
Jumalan tahtoa ei voida toteuttaa pelkästään matkimalla Raamatusta löytyviä esikuvia. Elia tappoi 400 Baalin pappia, mutta jos paavi tekee saman, hän on pelkästään murhaaja. Esikuvien matkiminen on parhaimmillaankin vain lasten leikkiä. Äidin vieressä leipomista opetteleva tytöntyllerö on kyllä herttainen, mutta hän tarvitsee ohjausta ja aikaa, ennen kuin hän pystyy aikuisten töihin.
2.Tim 3:16-17 sanotaan, että "jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistautunut". Raamattu on kuin tekniikan käsikirja vastavalmistuneelle insinöörille.
Hänen tulee noudattaa käsikirjassa olevia periaatteita - eihän hän voi sekoittaa hiekkaa ja sementtiä mielivaltaisessa suhteessa. Mutta toisaalta käsikirja ei kerro, pitääkö rakentajien tehdä tänään taloja, teitä vai siltoja. Sen määrää työnantaja.
Samoin ei Raamattu määrää sinulle, pitääkö sinun kääntyä oikealle vai vasemmalle, kun aamulla astut ulos töihisi. Työnjohto kuuluu Jumalalle. Joka kuulee Jumalan sanan ja tekee sen mukaan, on ymmärtäväinen työmies.
Raamattua sanotaan Jumalan sanaksi, mutta se nimitys kuuluu paremminkin Jeesukselle: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä" - näin alkaa Johanneksen Evankeliumi. Kun me pysymme Jeesuksessa, hän pysyy meissä ja me kannamme paljon hedelmää ja hedelmämme pysyy.
Luominen tapahtui Jumalan sanan kautta. Sana ei ole pelkkä kielellinen symboli vaan "sanalla" tarkoitetaan Jumalan käskyä ja sen aikaansaamaa vaikutusta. Siinä on jopa käskyn toteuttamiseen tarvittava voima itsessään. Kaikki, mitä Jumala sanoo, tapahtuu. Jumalan sanassa on Elämä. Jumalan sana on Henki ja Elämä.
Jumalan lapsen tulee tarkata myös omia sanojaan, sillä Herra toteuttaa palvelijansa sanan. Uskovana sinun on opittava sanomaan vain se, minkä toteuttaminen on hyvää.
Jokainen uskova joutuu harjoittelemaan Jumalan äänen kuulemista, mikä yllättäen sitten osoittautuukin tottelemisen, kuuliaisuuden, harjoittelemiseksi. Jumalan äänen kuulemiselle ei Jeesuksen veren kautta armahdetuilla ihmisillä ole mitään todellista estettä: koko kamppailu käydään siitä totteletko sinä sitä vai muita ääniä.
Kysymys on herruudesta, siitä kuka johtaa. Pyri saattamaan itsesi sille paikalle, jossa esteet Jumalan äänen kuulemiselle on poistettu: luovu päämääristäsi, niin Jumalan on helpompi ohjata sinua ja kuuntele, äläkä väheksy kirjoitettua sanaa.
Kirjoitetun sanan tuntemusta tarvitset myös silloin, kun sinun on harkittava onko saamasi hengen ilmoitus Jumalasta vai mahdollisesti vain sinun omien tunteittesi ja toiveittesi aikaansaannosta. Tulkoon sinusta yhden asian ihminen, olkoon päämääräsi taivaallinen ja usko senkin saavuttaminen Jumalan armon varaan.
Kun olet käynyt oman raamattukoulusi, lähettää Herra sinut työhön Henkensä ohjaamana ja tulet näkemään, että "Jumalan sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Raamatussa mainitaan eri pappeuden virkoja: diakonit (Fil. 1:1; Tim. 3:8-13), opettajat, papit, paimenet (piispat), vanhimmat, seitsenkymmenet, evankelistat ja apostolit.(Ef. 4:11; 2. Tim.4:5)
Ellet löytänyt tuosta muuta krtisoitavaa. Odotin kyllä enemmän.
Mainitsemassasi kohdassa ilmaisu on huono. Tarkoitan meillä kaikilla olevan tietty pappisvelvollisuus ei uskoviin nähden, kuitenkin aina Jeesuksen nimessä.
Lueppa Tapani, ja tietysti muutkin vielä kriittisesti tuo teksti ja anna palautetta.
Minusta vaan on alkanut näyttämään, ettei uskon perusasioissa olisi läheskään niin suuria eroja mitä saivartelululla ja meitä syntisiä vaivaavalla pahantahtoisuudella, liian usein yritämme osoittaa.
Omalla kohdallani on niin etten nauti kritisoimisesta. Mielenkiintoni kohdistuu väärinkäsityksien korjaamiseen. En niin muodoin lähde väittelemään asioista. Ja jos tarkoituksenasi oli, kuten tässä mainitsit, sillan rakentaminen, niin mitäpä arvostelemista siinä voi olla.
Olen samaa mieltä kanssasi. Uskon perusasioissa ei ole niin suuria eroja. Tämä onkin luonnollista silloin kun uskomme samaan Jumalaan ja meillä on sama Vapahtaja.
Siksi juuri meistä tuntuu omituiselta tämä pahansuopuus sitä periaatetta kohtaan että vielä nykyisinkin Jumalalla on profeettoja, ja Mormonin kirjaa kohtaan, joka sekin on yhtäpitävä Raamatun opetusten kanssa. Nämä kaksi asiaa näyttävät riivaavan kovin joitakuita Vapahtajaan uskovia.
Pääasiassa olen samaa mieltä kanssasi, mutta en kaikessa. Niinpä tuo kannanottosi, ettei Raamattuun saa eikä tarvitse lisätä mitään, ei vastaa näkemystäni. En tarkoita, että nykyraamattua tuli muuttaa, mutta sen sisältö kaipaa selvennystä uusista ilmoituksista. Tuo kielto lisätä tai ottaa pois tarkoittaa vain Ilmestyskirjaa.
Kuten olen monesti todennut, Raamattua on tulkittu lukemattomin tavoin. Siksi lisäilmoitus on tarpeen. Sitä Herra on meille antanutkin. Monet alkuperäiset opit ja toimitukset ovat muuttuneet. Jumalanpalveluksiin on tullut paljon pakanallisista menoista peräisin olevia piirteitä.
Samaa mieltä olen kanssasi erikoisesti auktoriteetin tarpeesta. Kirkossamme sanotaankin johtavia pappeusveljiä yleisauktoriteeteiksi. Hajallaan olevilta kristillisiltä kirkoilta puuttuu yleisauktoriteetti. Paavi haluaisi olla sellainen ja esiintyykin sellaisena.
Kirjoitit luomisesta Sanan kautta. Ymmärrän tämän yksinkertaisesti niin, että Kristus, Sana, loi maailmamme ja monia muita maailmoja Isän toimeksiannosta. Luominen on elementien järjestämistä. Tyhjästä ei voi luoda mitään.
Ja liikutunkin. Me ihmiset taidamme sillenkin olla ensisijaisesti saivartelijoita. Käytämme helposti hieman eri termejä suunilleen samasta asiasta. Lätökohdalla ja lopputuloksella ei uskoissa ole merkittävää eroa.