Kurt Kylmeyn lento laivue pysäytti suur hyökkäyksen kesällä 1944 tämä lento laivue oli todella huippu porukka kuukauden aikana tuhosivat 100 lentokonetta ja 200 panssari vaunua pudottivat 577 tonnia pommeja tekivät 1200 popmmituslentoa joilla tuhosivat 6000 tykkiä ja huoltoyhteydet tämä oli Suomen pelastus.Tälle urhealle porukalle tehtiin muistomerkki 1995 immolaan.
Suomen pelastus
immolan muisto
29130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kaivannut Sepp Dietrichin SS-panssariarmeijaa.
Eikös se saannut Unkarissä selkäänsä. Kyllä ilmatuki ja pst sekä tykistö ja laivasto Viipurinlahdella teki tarvittavat tehtävänsä.
Leibstandarte A.H. sai selkäänsä. Papa Hausser ja Sepp Dietrich ajoivat viimeisillä kuudella tankilla Linziin.
kummassa kaksi miestä ajaa kuudella tankilla? Minä kun luulin, että Dietrich antautui Kremsissä mukanaan vain vaimonsa ja että Hausser palveli tuohon aikaan marsalkka Kesselringin esikunnassa.
Riski täydelliseen valtion ja pahimmillaan kansakunnan tuhoon oli valtava, kun Suomi sitoutui kuolevaan Saksaan vuonna 1944. Yhtenä syynä, siihen, ettei tuo jo todennäköiseltä vaikuttanut kohtalo toteutunut oli Saksan apuna antama lentolaivue.
Kun hyökkäys oli pysäytetty Suomi onnistui saamaan syksyllä 1944 samat ehdot, joita sille oli tarjottu jo vuoden alussa, mutta silloin Suomi ei niitä ollut hyväksynyt. Suomen hylättyä tuolloin rauhanehdot Neuvostoliitto pyrki miehittämään maan. Miehitys oli jo lähellä, mutta uhrautuvalla puolustuksella saatiin estettyä täydellinen läpimurto ja hädissään Suomella ei ollut muuta oljenkortta kuin voitttaa aikaa ja antaa Saksalle oikeus päättää, milloin Suomi tekee rauhan, jotta saisi tältä apua. Onneksi Neuvostoliitto tajusi Suomen tilanteen mahdottomuuden, ja sen, että Suomi oli Saksan liittolaisena nyt, ei varsinaisesta halustaan, vaan pakon sanelemana, ja suostui rauhaan kevään ehdoilla. Sotakorvaussumma aleni puolella, mutta sen arvo määrättiin sotaa edeltävän ajan mukaan, joten summa oli käytännössä vähintään sama.
Neuvostoliitolla olisi ollut toinen mahdollisuus keskeyttää hyökkäys ja jättää rintama paikoilleen, siirtyä asemasotaan. Tällöin Neuvostoliitto olisi palannut Suomen kysymykseen uudelleen vasta Berliinin kukistuttua, jolloin Suomella, Saksan viimeisenä liittolaisena, ei olisi ollut enää mitään pelimerkkejä rauhanneuvotteluissa ja Neuvostoliitto olisi voinut täysin sanella Suomelle, mitä tahtoisi. Lopputulos olisi silloin todennäköisesti ollut Suomen liittäminen Neuvostoliittoon samoin kuin se teki muillekin Venäjästä ensimmäisen maailmansodan jälkeen irtautuneille maille.
Lento-osastolla oli merkitys hyökkäyksen pysäyttämisessä. Suomi liittyi Saksan liittolaiseksi vain saaadakseen tuon avun. Suomi tarvitsi tuota apua ainoastaan siksi, että Suomi teki pahan virhearvion 1944 alkuvuonna, kun ei käsittänyt sodan kehitystä ja kieltäytyi rauhasta.
Juhani Kivi on yleensä asiallinen, mutta iskee nyt muutaman kerran harhaan.
Rykmentin vahvuinen lento-osasto Kuhlmey tuli Suomeen jo 17.6., eli ennen ns. Ryti-Ribbentrop sopimuksen solmimista 26.6. Osasto suunnilleen kaksinkertaisti Suomen ilmavoimien kapasiteetin.
Sopimus ei sitonut Suomea Saksaan sen kummemmin kuin ennenkään, vaan takasi Saksan avun jatkumisen. Sillä ei tosin ehtinyt olla suurta merkitystä hyökkäystä torjuttaesa ( poislukien hävittäjäkoneet) , mutta sillä korvattiin kulunut ja menetetty materiali.
Torjuntataistelun suurin merkitys oli NL:n luopuminen ehdottomasta antautumisesta ja maan miehityksestä.
Saksa ei olisi tyytynyt katsomaan sivusta, mikäli Suomi olisi luopunut sodasta keväällä -44. Se on jälkiviisaidenkin hyvä tajuta.
Hävittäjäosasto ja Rytin sopimus liittyivät kyllä toisiinsa. Ilman Sopimusta Saksan kanssa, emme olisi todennäköisesti pystyneet torjumaan hyökkäystä. Sopimuksen merkitys oli juuri tuon ilmaosaston toiminnan jatkumisessa ja toisaalta elintarvikehuollossa ja sotatarvikkeissa.
Sopimus ei ollut merkityksetön, koska siinä Suomi sitoutui olemaan tekemättä rauhaa ilman Saksan suostumusta. Sopimuksen teki vain presidentti, koska rauhanajan tapojen ja perustuslakiemme mukaan menetellen sopimusta ei olisi saatu eduskunnassa läpi. Siinähän rajoitettiin selkeästi itsemääräämisoikeuttamme. Tuollainen menettely, jossa lakejamme ei kirjaimellisesti noudatettu, ei olelut meilläkään keskellä sotaa kovin tavatonta.
Olen samaa mieltä, ja niin kirjoitinkin, että torjuntataisteluilla, joissa Saksan lentoavulla oli suuri merkitys, saatiin Neuvostoliitto suostumaan rauhaan. Rauha vain oli sama, jota Suomelle oli tarjottu jo alkuvuonna.
Olisiko Saksa miehittänyt Suomen talvella 1944 alkuvuonna? Epäilen, ettei olisi. Saksa olisi joutunut erittäin hankalissa oloissa lähtemään uuteen operaation kaukana sodan keskeisiltä alueilta. Saksa olis todennäköisesti lykännyt Suomen miehittämistä alkukesään 1944, mutta silloin, sillä ei olisi enää ollut siihen mahdollisuuksia Neuvostoliiton hyökkäyksen jälleen voimistuesssa ja kesäkuun alussa länsiliittoutuneiden noustua maihin Normandiassa.
Alkuvuonna 1944 eivät Suomen päättäjät tietenkään voineet tietää tulevaisuutta, mutta silloin jo oli selvillä, että Saksan tavoitteet tulevat kaatumaan. He oletivat luultavasti, että Saksan luhistuminen tulee kestämään kauemmin, vaikkakin maihinnousun tapahtumista ja uuden rintaman muodostumista länteen oli osattu odottaa maailmalla jo pitkään. Vaikea tietää, miten paljon suomalaiset silloin haaveilivat Saksan tavoin siitä, että Neuvostoliitto ja länsi riitautuisivat keskenään ja maailmansodan rintamalinjat vielä kerran siinä tapauksessa taas menisivät uusiksi. Tälläiseen ajatteluun sopisi myös ajanpeluu ja se, ettei suostuta epätoivoisessa tilanteessa rauhaan kohtuullisin ehdoin, kuten kävi 1944 alkuvuonna.
Suurin osa Saksan avusta tuli vasta torjuntaistelujen jo hiljennettyä. Se käytiin siis pääasiassa maassa ennen 10.6. 44 olleella materiaalilla. Hävittäjiä tuli kyllä koko ajan, muuten niitä ei olisi ollut pian ollenkaan.
Saksalla oli kyllä keinonsa. Mm. kenraali Jodl viittasi niihin käydessään Suomessa syksyllä -43. Pitää muistaa, että joukkoja oli Pohjois-Suomessa ja useissa satamissa oli huoltotukikohdat. Myös Porin lentokenttä oli saksalaisten käytössä.
Saksalla oli vielä talvella -44 Norjassa, Baltiassa ja Itämeren alueella resursseja, joilla Suomen tilanne olisi voitu tehdä erittäin tukalaksi.
Rauhanehtoja ei pidetty kohtuullisina vaan mahdottomina. Kohtuullisin ehtoihin olisi varmaan suostuttu seurausten uhallakin.Ne olivat kohtuuttomat, koska nL halusi perin pohjin nöyryyttää suomalaiset.
Saattaa olla, että Saksan avulla ei ollut niin suurta apua Suomelle kuin helposti ajatellaan. Voi olla niin kuin annat ymmärtää, ettei Saksan apu muuttanut mitenkään olennaisesti lopputulosta. Ehkä koko sopimus oli Suomen kannalta täysin turha? Jostain syystä suomalaiset kuitenkin päätyivät tekemään juuri sillointällaisen sitoumuksen, jota Saksa oli jo sodan alusta halunnut Suomelta, mutta, jota iemmin Suomi ei ollut tehnyt. Syy tuskin oli kesällä 1944 Saksan lisääntynyt mahti, vaan Suomen katastofaalisesti heikentynyt tilanne.
En väitä, etteikö Saksan miehityksen uhka olisi ollut todellinen tilanteessa jolloin Suomi olisi tehnyt erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa. Luulen, että sen pelko ja samalla Saksan mahdollisuuksien yliarviointi olivat yksiä olennaisia syitä, ettei rauhaa solmittu keväällä 1944.
Rauhanehtoja pidettiin tietenkin kohtuuttomina sen jälkeen kun rauhaa ei solmittu. Eihän olisi mitään järkeä olla solmimatta kohtuullisia rahanehtoja sisältävää sopimusta. Jotenkin oli maalle selitettävä, miksi sotaa jatkettiin eikä rauhaan tartuttu. Käytännössä aivan samat "kohtuuttomat" rauhanehdot hyväksyttiin kuitenkin vielä samana vuonna valtavien miestappioiden jälkeen. Silloin niitä ei enää pidetty niin kohtuuttomina, ettei sopimusta solmittaisi, koska silloin tiedettiin jo, että toinen vaihtoehto olisi ehdoton antautuminen. Vaihtoehdot olivat kesän tapahtumien jäkeen valjenneet Suomelle vihdoin.
Olisiko Saksa miehittänyt Suomen talvella 1944 alkuvuonna? Epäilen, ettei olisi.*
Molotov kuitenkin vaati Suomea ryhtymään sotaan saksalaisia vastaan. Paasikivi pyysi mahdollisuutta poistaa saksalaiset rauhanomaista neuvotteluja käymällä, mutta Molotov oli ehdoton: Ei neuvotteluja!
Kyllä Saksa siinä tilanteessa olisi miehittänyt Suomen sen sijaan että olisi katsellut sivusta, miten aseveli olisi kohtellut sen sotilaita.
Jos siis pitää paikansa, että Saksa olisi sallinut Suomen tehdä erillisrauhan jo kevättalvella 1944 ja poistanut joukot maasta vapaaehtoisesti, niin NL ei halunut antaa sitä vaihtoehtoa Suomelle.
Se oli sinänsä pätevä syy torjua rauhanehdot.
antaa kohtuullisia rauhanehtoja, koska silloin olisi Suomessa arvioitu sotimisen olleen oikea ratkaisu. Suomi piti kerta kaikkian nöyryyttää ja panna taistelemaan aseveljeään vastaan.
NL ei siis halunnutkaan rauhaa Suomen kanssa, vaan maan perusteellisen nöyryyttämisen malliksi muillekin.
Siinä olet oikeassa, että NL halusi nöyryyttää Suomen, mutta syksyllä sen oli pakko antaa vähintään siedettävät ehdot, kun vaatimus ehdotomasta antautumisesta ei onnistunut.
Rauhan ehdot olivat syksyllä ehdottomasti lievemmät kuin keväällä annetut, esimerkiksi sotakorvaussumma puolitui maaliskuu-syyskuu -44 aikana.
Samoin sota saksalaisia vastaan oli helpompi kestää, kun ei asetettu ehdotonta takarajaa sille, mihin mennessä saksalaiset olisi pitänyt riisua aseista tai karkoittaa.
Ainoastaan saksalaisten poistumiselle Suomesta oli asetettu takaraja (19.9.), asia johon Molotov ei ollut suostuvainen maaliskuussa.
Saksa ei ollut suinkaan kuoleva maa alkuvuonna 1944. Se esimerkiksi pystyi maaliskuussa miehittämään 10-miljoonaisen Unkarin, joka yritti irtautua sodasta.
Suomi ei sitoutunut Saksaan kesällä 1944, vaan ainoastaan presidentti Ryti. Saksa ei heti huomannut eroa.
Suomi ei missään vaiheessa antanut Saksan päättää sopimuksistaan.
Suomi olisi saattanut tuon hypoteettisen asemasotavuoden aikana vaikkapa antaua ehdoitta USAlle (tietenkin sodanjulistuksen jälkeen), jolloin vieraan suurvallan joukot olisivat saattaneet olla 20 km pääsä Leningradista. Stalin ei suinkaan luottanut varauksetta liittolaisiinsa, joten NLn etu oli vakauttaa luoteisrajansa mahdollisimman pian.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ei Venäjästä irtauduttu ennen vuotta 1990. Sodan aikana irtautuivat esimerkiksi Suomi, Baltian maat ja Puola.
Suomi teki oikein irtautumalla vasta Overlordin ja Bagrationin heikentämästä Saksasta, aikaisemmin se ei olisi onnistunut.
Unkarin miehittäminen keskellä Saksan jo pitkään käytännössä hallitsemaa keski-Eurooppaa oli huomattavasti helpompaa kuin olisi ollut talvisen ja jäitten takana olevan paljon kaukaisemman Suomen miehittäminen. Saksan olisi pitänyt siirtää hyvin paljon voimia Suomea vastaan sille elintärkeiltä rintamilta. Pohjois-Suomen Saksa olisi varmasti pitänyt ja Suomi olisi joutunut taistelemaan näitä joukkoja vastaan saadakseen Lapin haltuunsa ilman Neuvostoliiton joukkojen sekaantumista.
Saksa tiesi kyllä, ettei Suomesta voinut saada parempaa sitoutumista ja itsemääräämisoikeutensa luovuttamista keskellä sotaa kuin vain presidentin lupaus. Sodan keskellä ei Euroopassa kovin tarkasti tutkittu perustuslakeja, kun erilaisia sopimuksia tehtiin. Olennaista oli vain lopputulos. De-facto Suomen hallinto- ja lainsäädäntöelimethän hyväksyivät sopimuksen. Ei hallitus eikä eduskunta lähtenyt ajamaan presidenttiä valtakunnaoikeuteen perustulakimme rikkomisesta hänen tehtyään sen vastaisen valtiosopimuksen. Ei tietenkään näin tehty, koska sopimus oli Suomen ainoa ja viimenen oljenkorsi tialnteessa, joka oli ajautunut Suomen kannalta pahimmaksi mahdolliseksi. Tähänhän Suomi ei ollut pyrkinyt hyätessään alkuvuoden rauhansopimuksen. Kesän alussa edes siiiihen pääseminen alkoi tuntua kaukaiselta haaveelta.
Suomi olis tietenkin voinut yrittää antautua vakka Kiinalle, mutta tosiasia on, että liittoutuneet olivat sopineet jo 1943, että Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin. USA:lla ei olisi ollut mitään syytä mennä jonkun Suomen takia rikkomaan tekemiään sopimuksia. Se ei tehnyt sitä pajopn tärkeämmässä Saksassakaan, vaan jäi kiltisti odottelemaan, että Neuvostoliitto miehittää Saksasta sille luvatun osan.
En tiedä mitä tarkoitat tuolla irtautumislauseellasi. Venäjän valtakunnasta irtautuivat ensimmäisen maailmansodan lopussa Suomi. Viro, Latvia ja Liettua, joiden itsenäisyyden myös Neuvosto-Venäjä tunnusti.
Pitää muistaa, että jSaksalla oli joukkoja Pohjois-Suomessa ja useissa satamissa huoltotukikohdat. Myös Porin lentokenttä oli saksalaisten käytössä. Samoin Oulun ja Kemin kentät.
Saksalla oli vielä talvella -44 Norjassa, Baltiassa ja Itämeren alueella resursseja, joilla Suomen tilanne olisi voitu tehdä erittäin tukalaksi.
"En tiedä mitä tarkoitat tuolla irtautumislauseellasi. Venäjän valtakunnasta irtautuivat ensimmäisen maailmansodan lopussa Suomi. Viro, Latvia ja Liettua, joiden itsenäisyyden myös Neuvosto-Venäjä tunnusti."
Kirjoitit klo 12:51 ensimmäisen maailmansodan JÄLKEEN irtautuneista maista. Suomi ja kumppanit irtautuivat sen AIKANA. Ensimmäinen maailmansota päättyi aselepoon länsirintamalla 11.11.1918. Esimerkiksi Suomi itsenäistyi 6.12.1917.
"liittoutuneet olivat sopineet jo 1943..."
Kysymys ei ollutkaan sopimuksista, vaan luottamuksesta niiden pitämiseen. Stalin rikkoi itse tekemiään sopimuksia, eikä voinut olla varma liittolaisistaankaan tässä suhteessa.
Vai oli niillä talvella 1944 joukkoja Virossa kun lähtivät sieltä syyskuussa 1944. Ihmeellistä. Nekkujenko kanssa siellä yhdessä olivat. Norjan joukot oli räkäpäitä joista suurin osa oli siirretty talveen 1944 mennessä Saksaa puollustamaan muun muassa SS-divisioona Nord. Amerikkalaiset kuten nekutkin oli lähinnä huvittuneita näistä. Mitään ilmavoimia ei myöskään Norjassa käytännössä enää ollut. Britti moukaroi Tirpitziä täysin vapaasti.
Joo, muotoiluni oli väärin. Puhumme samasta asiasta. Oikea muotoilu olisi mielestäni ollut jotain tällaista : ensimmäisen maailmansodan seurauksena Venäjästä irtautuneet maat. Itse asiassa rauhansopimukset joissa näiden maiden rajat määriteltiin solmittiin kyllä vasta ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Stalin varmasti pelkäsi, että hänet petetään. varmasti se oli yksi syy, ja ehkä keskeinen, siihen, että stalin katsoi parhaaksi tehdä erillisrauhan Suomen kanssa. "Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla."
Kyllä, riski Saksan Suomen miehittämiselle tai ainakain, kuten sanoit, tilanteen tekemiseksi Suomelle tukalaksi oli todellinen. Tätä mahdollisuutta en halua kieltää. Minusta kuitenkaan Saksan Suomen miehitys ei olisi ollut läheskään niin todennäköistä keskellä talvea kuin nykyään annetaan usein ymmärtää. Kesällä miehitys ei enää olisi Saksalta onnistunut. Haittaa Saksa olisi varmasti tehnyt. todennäköisesti ainakin joitain kostopommituksia, joilla niilläkin olisi vain vähentänyt jo muutenkin hiipuvaa saksalaismielisyyttä väestössämme.
"Vai oli niillä talvella 1944 joukkoja Virossa kun lähtivät sieltä syyskuussa 1944."
Vaikka et sitä tiedä, niin talvi oli myös 1944 ennen syksyä.
Norjassa oli talvella -44 peräti 12 divisioonaa. Loppuvuonna -44 ja alkuvuonna -45 niitä siirrettiin mantereelle 3-4 kappaletta.
Norjassa oli sodan loppuun 5. Lentolaivasto. Siinä oli
100-200 erityyppistä konetta.
oli todella tehokas. Se on totta.
Suomen pelasti kuitenkin oman armeijamme puolustustaistelu. Yksi rykmentin vahvuinen ( 70 konetta) lento-osasto ei pysty samaan kuin noin puolen miljoonan miehen armeija.
135 tai 200 tankkia mikä luku tahansa on helvetin paljon. Typerät ryssät oli ahtaneet pikkuisen Karjalan täyteen tankkeja joten ei ollut poikien kovin vaikea siltoja ja tankkeja räjäytellä vaikka omin sanojensa mukaan IT oli vahvaa. Maasto hidasti liikkumista jonkin verran vaikka eihän me tietenkään saatu kaivaa kunnolla tankki esteitä kun eräs nero uskoi ettei Nekkulalla ollut voimia hyökkäykseen. Sama nero jätti Viipurin puollustuksen räkäpäille ilmeisesti sillä logiikalla että jos siitä ei luovuttaisi ja se saataisi pidettyä niin ylpeys ei enää riittäisi siitä luopumiseen. Mannerheimin ja Rydin olisi pitännyt jos Helsingin suurpommitusten aikaan varmistautua kun näkivät että sieltä Saksasta kuitenkin IT:tä, tutkia ja muita hyödyllisiä "vempeleitä" voi saada.
hankittu ja osaltaan pelastivat Helsingin tuholta.
"Mannerheimin ja Rydin olisi pitännyt jos Helsingin suurpommitusten aikaan varmistautua kun näkivät että sieltä Saksasta kuitenkin IT:tä, tutkia ja muita hyödyllisiä "vempeleitä" voi saada. "
Olet pahasti pihalla muutenkin.
Vai valtasi 300 ruotsalaista Tampereen ja nyt lentolaivue pelasti koko Suomen. Oikea luku tankkien suhteen on kyllä 135. Väitetty määrä on 200. Ilmatuki oli kyllä silti tykistön ja panssarinyrkkien kanssa ratkaisevassa roolissa.
paljonko Suomi tuhosi lentokoneita ja tankkeja suur hyökkäyksen aikan?
Tankkeja noin 700 kpl ja lenkoneitakin useita satoja
Täällä taas Jokisipilän tutkimuksen lukeneet hilluvat.
Vuosalmi ja Viipurinlahti tahtovat herkästi unohtua ja ennen kaikkea Ilomantsi.
Ilman Saksan apua ei olisi ollut lainkaan Ilomantsia.
ja tutkimus tehtiin muutama vuosi sitten.
Js:n idea oli, että koko RR sopimusta ei olisi tarvittu. Siinä hän kyllä on väärässä, sillä materiaali kului vähiin ja hävittäjät olisivat loppuneet tykkänään.
Jonas, Michael: Kolmannen valtakunnan lähettiläs. Wipert von Blücher.
Siinä viimeisin kunnon tutkimus.
" Jonas tuntee lähteensä ja aiemman tutkimuskirjallisuuden hyvin eikä epäröi käsitellä kriittisesti myös suomalaisten tutkijoiden töitä. Näistä hän käsittelee erityisen kriittisesti Markku Jokisipilän vuonna 2004 ilmestynyttä väitöskirjaa Aseveljiä vai liittolaisia. Jokisipilän keskeisin ja huomiotaherättävin väite oli, että kannaksen suurhyökkäyksen kesällä 1944 alettua Suomeen lentänyt ulkoministeri Ribbentropp käytti bluffia saadakseen Rytin antamaan sitoumuksen jatkaa sotaa Saksan rinnalla. Tämän tulkinnan Jonas kohtuullisen vakuuttavasti torjuu. Muutoinkin Jonas katsoo Jokisipilän saaneen huomiota tutkimukselleen "epätavallisilla ja usein epärealistisilla teeseillä". Tähän Jokisipilän reippaaseen tapaan polemisoida vanhemman tutkimuksen kanssa kiinnitin itsekin huomiota hänen kirjaansa arvioidessani."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9814551#comment-49094531