Jos Suomessa porvari häviää presidentinvaalit, siitä syntyy vuosien katkeruus ja syyttely. Esko Ahon kannattajat sättivät kokoomusta vieläkin, kun osa kokoomuslaisista ei äänestänyt häntä vaalien toisella kierroksella vuonna 2000.
Kokoomuslaiset aloittivat kuusi vuotta kestäneen Tarja Halosen mollaamisen, kun Sauli Niinistö hävisi hänelle vuoden 2006 vaaleissa. Kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivä todisteli, ettei Halonen oikeastaan voittanut vaaleja, koska suuri osa – nukkuneet ja Niinistön äänestäjät – keräsivät enemmän ääniä kuin Halonen.
Torstaina presidentin tehtävät vastaan ottanut Sauli Niinistö voi aloittaa suotuisammissa oloissa, sillä hävinneet eivät pura katkeruuttaan niin kuin kokoomus, jossa vanhan kyky- ja sivistyspuolueen edustajien tilalle ovat tulleet kaunaiset kauppakamarinulikat.
Viime osoituksenaan suuri osa kokoomuksen ministereistä jäi mielenosoituksellisesti pois presidentin esittelystä viime viikon perjantaina. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti kokoomuksessa Halosen vastaista kampanjaa vetänyt ministeri Jyri Häkämies nostaa uuden Niinistön kuvan virkahuoneensa seinälle, kun Halosen kuva on piilotettu porstuaan.
Miten maan asiat muuttuvat uuden presidentin aikana? Eduskunnan puhemiehenä Niinistö osoitti monin tavoin halveksuntansa eduskuntaa kohtaan. Hän ryhtyi jarruttamaan eduskunnan suurta remonttia, joka eteni vain sen ansiosta, että Matti Ahde (sd) ja Seppo Kääriäinen (kesk) kaatoivat Niinistön ehdotukset.
Niinistö yritti lopettaa eduskunnan kansainvälisen toiminnan säästösyistä. Eduskunnassa on keskusteltu, oliko syynä hänen itaruutensa vai eduskunnan vallan karsiminen. Niinistössä on aimo annos amerikkalaista republikaania, joka haluaa ajaa valtion alas ja jättää vallan yrityksille ja sosiaalipolitiikan hyväntekeväisyysjärjestöille.
Vaalikampanjassaan Niinistö pystyi peittelemään tämän oikeistolaisen puolensa, eikä sitä häneltä tv-haastatteluissa tivattukaan.
Kokoomus on innokas yksityistämään valtion yrityksiä, mihin puolueella on nyt hyvät mahdollisuudet, kun sillä on johtava asema eduskunnassa ja hallituksessa sekä presidentin tuki. Lisäksi elinkeinoelämän järjestöjen johdossa on yleensä joku entinen kokoomuksen aktivisti. Hyvinhän näissä hankkeissa ei aina käy, sillä esimerkiksi Jyri Häkämiehen kaverille järjestetty liimapalkkitehdas valtionyhtiön tiloihin Kemijärvelle on menossa nurin.
Finnairin yksityistäminen on seuraavana listalla. Hanketta on ryhtynyt toteuttamaan Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen.
Kokoomuksen puolustamat rikkaiden verohelpotukset ovat saaneet tukijakseen myös Veronmaksajain Keskusliiton, joka häpeämättömästi puolustaa kokoomuslaisen verorälssin etuja.
Vielä muutama vuosi sitten kokoomuslaiset melkein vapisivat raivosta, kun he puhuivat demarien ja kepun asemista ja viroista yhteiskunnassa. Nyt se on itse kahminut virkoja ja asemia häpeämättömästi ja asettunut itsekkyyden ja ahneuden suojelijaksi.
Sillä on käsissään televisio ja radio, suuri osa lehtiä, elinkeinoelämän järjestöt ja yritykset, armeija ja poliisi. Kun se saa vielä nujerretuksi Kepun kuntamafian, Vladimir Putin voi tulla ottamaan Suomesta oppia.
Kokoomuslaiset aloittivat kuusi vuotta kestäneen Tarja Halosen mollaamisen, kun Sauli Niinistö hävisi hänelle vuoden 2006 vaaleissa. Kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivä todisteli, ettei Halonen oikeastaan voittanut vaaleja, koska suuri osa – nukkuneet ja Niinistön äänestäjät – keräsivät enemmän ääniä kuin Halonen.
Torstaina presidentin tehtävät vastaan ottanut Sauli Niinistö voi aloittaa suotuisammissa oloissa, sillä hävinneet eivät pura katkeruuttaan niin kuin kokoomus, jossa vanhan kyky- ja sivistyspuolueen edustajien tilalle ovat tulleet kaunaiset kauppakamarinulikat.
Viime osoituksenaan suuri osa kokoomuksen ministereistä jäi mielenosoituksellisesti pois presidentin esittelystä viime viikon perjantaina. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti kokoomuksessa Halosen vastaista kampanjaa vetänyt ministeri Jyri Häkämies nostaa uuden Niinistön kuvan virkahuoneensa seinälle, kun Halosen kuva on piilotettu porstuaan.
Miten maan asiat muuttuvat uuden presidentin aikana? Eduskunnan puhemiehenä Niinistö osoitti monin tavoin halveksuntansa eduskuntaa kohtaan. Hän ryhtyi jarruttamaan eduskunnan suurta remonttia, joka eteni vain sen ansiosta, että Matti Ahde (sd) ja Seppo Kääriäinen (kesk) kaatoivat Niinistön ehdotukset.
Niinistö yritti lopettaa eduskunnan kansainvälisen toiminnan säästösyistä. Eduskunnassa on keskusteltu, oliko syynä hänen itaruutensa vai eduskunnan vallan karsiminen. Niinistössä on aimo annos amerikkalaista republikaania, joka haluaa ajaa valtion alas ja jättää vallan yrityksille ja sosiaalipolitiikan hyväntekeväisyysjärjestöille.
Vaalikampanjassaan Niinistö pystyi peittelemään tämän oikeistolaisen puolensa, eikä sitä häneltä tv-haastatteluissa tivattukaan.
Kokoomus on innokas yksityistämään valtion yrityksiä, mihin puolueella on nyt hyvät mahdollisuudet, kun sillä on johtava asema eduskunnassa ja hallituksessa sekä presidentin tuki. Lisäksi elinkeinoelämän järjestöjen johdossa on yleensä joku entinen kokoomuksen aktivisti. Hyvinhän näissä hankkeissa ei aina käy, sillä esimerkiksi Jyri Häkämiehen kaverille järjestetty liimapalkkitehdas valtionyhtiön tiloihin Kemijärvelle on menossa nurin.
Finnairin yksityistäminen on seuraavana listalla. Hanketta on ryhtynyt toteuttamaan Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen.
Kokoomuksen puolustamat rikkaiden verohelpotukset ovat saaneet tukijakseen myös Veronmaksajain Keskusliiton, joka häpeämättömästi puolustaa kokoomuslaisen verorälssin etuja.
Vielä muutama vuosi sitten kokoomuslaiset melkein vapisivat raivosta, kun he puhuivat demarien ja kepun asemista ja viroista yhteiskunnassa. Nyt se on itse kahminut virkoja ja asemia häpeämättömästi ja asettunut itsekkyyden ja ahneuden suojelijaksi.
Sillä on käsissään televisio ja radio, suuri osa lehtiä, elinkeinoelämän järjestöt ja yritykset, armeija ja poliisi. Kun se saa vielä nujerretuksi Kepun kuntamafian, Vladimir Putin voi tulla ottamaan Suomesta oppia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten Paasikivi pärjäisi nykyisissä presidentinvaaleissa, jos hän kävelykeppeineen köpöttelisi Helsingin Sanomien vaalitenttiin kuuluvassa kävelykilpailussa stadionilla?
Paasikivi tuskin selittäisi tämän päivän ihmisille, että hän puuhasi vuonna 1918 saksalaista kuningasta Suomelle siinä uskossa, että tämä voisi Saksan aseiden avulla luoda suur-Suomen eli hankkia Itä-Karjalan meille.
Päivystävät dosentit kaivaisivat esille myös Paasikiven hankkeen 1920-luvulta, kun hän yritti viedä eduskunnalta vallan suunnittelemalla ylähuonetta, jonne valittaisiin ilman vaaleja parempaa väkeä. 1930-luvulla Paasikivi puhui Suomalaisella klubilla, että eduskunnalta pitää ottaa taloudellinen valta pois.
Ehdokas Kekkosen taas olisi vaikea ymmärtää, että joku kaivelisi esiin hänen menneisyyttään punikkien teloittajana 1918, ryssänkirkon tervaajana vuonna 1919, talvisodan lopettamista vastustaneena sotakiihkoilijana 1940 tai syyttömien sotasyyllisiksi leimaajana 1945.
Mitähän Mannerheim olisi vastannut, jos rokkiradio olisi ryhtynyt kuulustelemaan hänen seksitapojaan?
Olisikohan Svinhufvud myöntänyt, että hänen aikaisempi presidentiksi tulonsa oli lahjonnan ja uhkailun ansiota? Hänen valitsijamiehensä, Lapuan liikkeen aktivisti, eversti Paavo Talvela uhkaili Maalaisliiton valitsijamiehiä, että jos heidän ehdokkaansa Ståhlberg valitaan presidentiksi, Lapuan liike tappaa hänet.
Kyösti Kallio joutuisi median hampaisiin. Kokoomuksen seurapiirihanhien äänenkannattaja Gloria haukkuisi Kaisa Kallion pukeutumisen. Dosentti Arto Luukkainen ja muut päivystävät dosentit pitäisivät mahdottomana, että presidentiksi valittaisiin keskikoulun käynyt mies, joka ei voi osallistua edes ruotsinkielisiin tv-tentteihin.
Mediassa riittäisi paljastuksia räyhä-Paasikivestä, joka huitelee vahtimestareita kävelykepillä tai salkulla, samoin kuin Mannerheimin terveydestä ja Kekkosen naisista. Ilkka Kanerva huomauttaisi, ettei Kekkonen kolmella rakastajattarellaan pääsisi Turussa edes kymmenen kärjessä -listalle.
Väinö Tanner tietäisi etukäteen, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia päästä presidentiksi, sillä lehdistö ja MTV3 ovat samalla kannalla kuin 1982: kuka tahansa sopii, kunhan se ei ole Koivisto. Tanner oli se presidenttiehdokas, joka pystyi usein estämään huonojen vaihtoehtojen valinnan.
Saksalainen ystäväni Berliinissä ihmetteli, miksi Paavo Lipponen ei ole presidenttiehdokkaana tai ainakaan Helsingin Sanomien sunnuntainumeroissa ei ole ollut hänestä mitään, kun taas Sauli Niinistö näkyy Kuukausiliitteen kansikuvassakin. Selitin hänelle, että HS ei julkaise Lipposen puheita, kun tämä ei suostu osallistumaan lehden ideoimiin päiväkotilasten leikkeihin.
Toimittajien pitkävihaisuus näkyy mediassa monin tavoin. Kun puhemies Lipponen sulki kymmenkunta vuotta sitten eduskunnan haisevan tupakkahuoneen, Suomen Kuvalehden toimittaja menetti sikarihuoneensa. Hän piti kieltoa sananvapauden rajoituksena ja kostaa Lipposelle tuoreessa vaalikirjassaankin.
Olen vuosia ihmetellyt ihmisten tietämättömyyttä poliittisista asioista, vaikka on turha ihmetellä. Media keskittyy vain poissaolo-, taksinkäyttö-, matkakulu- ja seksiahdistelutilastoihin. Nykyajan moraalipoliisit – toimittajat ja dosentit – ovat tehneet poliitikoista pelkkiä kansakunnan kusitolppia.
Jos tuo oin Laitista niin mitä itse ajattelet? Kerro ja perustele omat näkemyksesi äläkä kopioi muiden mielipiteitä keskustelupalstalle. Jos Loka haluaa täällä esiintyä niin hän varmuudella tekee sen itse ilman sinun apuasi.
Taidat vaan olla tuon antikapitalistin sijaan antiajattelija joten korjaa nimimerkkisi ja rekisteröi jos mies olet!
Maantiedon koulukirjassani oli selkeä luettelo Suomen kaupungeista, joista viimeisenä oli Lahti, perustamisvuosi 1905.
Vielä 1960-luvulla oli periaatteena, että kaupungin piti nimensä mukaisesti olla merkittävä kauppapaikka ja että siellä oli tiheä kaupunkiasutus.
Sen jälkeen kaupungiksi on voinut julistautua mikä tahansa kylä, jonka asukkaiden enemmistöllä on neljä sorkkaa ja saparo. Esimerkiksi: Alajärvi, Kannus, Kuhmo, Laitila, Orivesi, Saarijärvi, Ähtäri, Kitee, Nivala, Orimattila, Kaarina, Kiuruvesi, Närpiö, Pyhäjärvi, Somero, Haapavesi, Viitasaari, Paimio; Juankoski, Nilsiä, Kalajoki, Pudasjärvi, Ylöjärvi…
Kaupunkeja ja kaupungeiksi julistautuneita on nykyisin yli sata eli kolmannes kaikista kunnista. Lisäksi on kymmeniä maalaiskuntia, jotka on liitetty kaupunkeihin.
Tästä ”kaupungistumisesta” on se mielenkiintoinen seuraus, että maalaisliittolaisen Kepun äänestäjistä yli 70 prosenttia on kaupunkilaisia. Todellisuudessa he ovat edelleen samanlaisia maalaisjuntteja kuin Saarijärven Paavo, joka nykyjärjestelmän mukaan on urbaani pettuleivän syöjä. Anttolan asukkaat pysyvät maalaisina siitä huolimatta, että heistä on tullut mikkeliläisiä.
En oikein pidä Espoota ja Vantaatakaan kaupunkeina. Ne ovat kokoelma kyliä tai lähiöitä, joista ihmiset käyvät Helsingissä töissä. Ei niissä ole juuri inhimillistä elämää kotiseinien ulkopuolella. Eihän kukaan sano asuvansa Espoossa tai Vantaalla, vaan Tapiolassa, Westendissä, Haukilahdessa, Korsossa, Tikkurilassa tai Hakunilassa.
Oikealla kaupungilla pitää olla kauppahalli, kauppatori, satama, yliopisto, monta elokuvateatteria, teatteri, urheiluhalli, uimahalli, ravirata, moskeija, etnisiä ravintoloita, jazz-klubi, yökerhoja, poliisiasema ja pankkiautomaatti sekä muut elämälle välttämättömät puitteet. Reikä- ja pettuleipäkunnat eivät ole oikeita kaupunkeja.
Itselläni on kokemusta Espoosta. Kun piti mennä henkikirjoittajalle, se sijaitsi Helsingin Katajanokalla. Verotoimisto oli Helsingin Hakaniemessä. Poliisi oli Kauniaisissa ja kunnantoimisto oli puistattava betonislummi keskellä ei-mitään. Opiskelemassa, työssä ja juhlimassa käytiin Helsingissä. Opiskelijatansseissa pantiin hylättyjen listalle tytöt, jotka puolen yön aikaan kaivoivat käsilaukustaan rautateiden tai Espoon auton aikataulut.
Suomen kielestä on kadonnut sellainen sana kuin esikaupunki. Aikoinaan Punavuori, Katajanokka, Kallio ja Töölö olivat Helsingin esikaupunkeja, mutta termi katosi lähiöiden tieltä. Vanhasta Esikaupunkitorista tuli Kasarmitori.
On mielenkiintoista seurata kuntauudistusta, jonka vastustamisesta on tullut Kepulle uskonsotaan verrattava taistelu. Tavalliselle ihmiselle ei ole merkitystä sillä, mitä nimeä käytetään kunnasta, jossa asuu.
Kepun kansanedustajat tarvitsevat kuntia lähinnä siihen, että valtuusto ja kunnantalo ovat heidän vaalitoimistojaan, tai että heidän lapsensa saavat niistä työpaikan.
Jos ihmiset haluavat pitää pienet elinkelvottomat kuntansa, pitäkööt, kunhan maksavat lystinsä itse. Enkä kaipaa Helsingin riesaksi Espoota tai Vantaata.
Kaupungiksi saisi sanoa vain oikeita kaupunkeja eikä lehmien laidunmaita tai alueita, joilla leijuu nelisorkkaisten saparoeläinten tuoksu.
"Jos tuo oin Laitista niin mitä itse ajattelet? "
Olen täysin samaa mieltä kuin Laitinen kyseisen asian suhteen.
Ja kaikkein hauskinta tässä on se että Laitinen kirjoittaa pelkästään vain pelkkä faktaa.Toisin kuin esim.sinä.DDDDD