Harkitsen verenluovutusta, mutta jännittää hirveästi. Lähinnä jännittää se, että pääsenkö sieltä takaisin kotiin pyörtymättä. Eli minkälaisia kokemuksia teillä on? Tuntuiko neula ja millainen olo oli luovutuksen aikana ja jälkeen? Viime kerralla, kun olin verikokeessa, neula sattui aika lailla, verta ei tahtonut tulla tarpeeksi ja rupesi pyörryttämään. Kannattaako edes yrittää verenluovutusta tällä menestyksellä?
Verenluovutuskokemuksia?
piikkikammoinen
396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka !
Vastaan kymmenen verenluovutuskerran kokemuksella. Itsekin kekkasin tuo hyvän harrastuksen vasta päästä viisikymmpisenä ja tällä viikolla oli se kymmenes kerta. Vereni on niin "paksua" että siitä riittää luovuttaa, hb tällä viikolla 163 (olen nainen). Nuorempana olen kanssa joskus verikokeen jälkeen ollut tillintallin, tosin vereni oli silloin paljon laihempaa.
Itsekin jännäsin eka luovutuskertaa, mutta kaikki meni hyvin. Veripalvelun hoitajat on tosi hyviä pistämään tuon neulan niin, että sen asento on hyvä eikä se pistä. Vaikka neula on paksumpi kuin verikokeessa käytettävä. He kysyvät joka kerta, onko neula hyvin. En kyllä edelleenkään katso siihen käteen, josta veri valuu vaan kattelen muualle. Jonkun toisen henkilön veripussin täyttymistä sitten kahvinjuonnin lomassa saatan kyllä katsella. Veripusiin täyttyminen vie mulla sellaiset 6,5-7 minuuttia.
Ennen verenluovutusta kannattaa luovutuspaikassa tankata parikin lasiillista mehua ja luovutuksen jälkeen lisää mehua.Kahvin kanssa on ihan hyvät syötävät.
Luovutusilta kannattaa olla iisisti, esim. hiihtoa ei suositeltu, lenkkeillä voi.
Mulla on aina tosi hyvä fiilis luovutuksen jälkeen. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulisi tilanne, että itse olisi saamapuolella tuon veren suhteen. Meinaan jatkaa niin kauan kuin ikä sallii. Viittäkymmentä luovutuskertaa en ehdi saada täyteen, mutta lähelle menee, jos 4 kertaa vuodessa käyn.
Jos menet luovuttamaan, kannattaa hoitajalle kertoa, että sua jännittää homma, kun olet ensikertalainen. Ottavat sen varmasti huomioon ja kertovat enemmän, mitä siinä tapahtuu. Mullakin hoitaja kävi useemman kerran varmistamassa, että kaikki on hyvin. Petillä saa luovutuksen jälkeen pötköttää vaikka 10 minuuttia, jos siltä tuntuu.
Tsemppiä !
Minun kokemukseni on samankaltainen. Vaikka minulla on vaikeat suonet ja verikokeiden ottaminen on toisinaan todella hankalaa, ei verenluovutuksessa ole ollut mitään ongelmaa. Takana on noin 25 luovutusta. Olisi reilusti enemmän, jos en olisi sairastunut.
Sairastumisen jälkeen olen saanut tutustua verikokeisiin sitten reilulla kädellä ja aina ovat yhtä hankalia. Ei paljon huvita mennä verikokeisiin, kun tietää sen vastaan tulevan keskustelun ja suonen etsinnän. Veren luovutuksessa ei ollut koskaan ongelmia suonten kanssa. Joskus joku sanoi, että onpa haastavat suonet, mutta aina löytyi ensimmäisellä pistolla. Pistos korkeintaan tuntui, mutta suonessa neula ei enää tunnu. Saa olla rauhassa, kun veriputkiloita ei tarvitse vaihdella.
Mulla on vasemmassa kädessä parempi suoni ja sen tuuppaan aina käyttöön sekä verikokeissa että verenluovutuksessa. Joskus on otettu verikoetta oikeen käden suonesta ja on mennyt sellaiseksi "sönkimiseksi", mikä ei tuntunut oikein kivalta.