Mihin on hävinnyt Linnut viestintuojina ?

Kuin vesilintu lahdella,
käy alle veden pinnan'
ja huuhdottuaan sulkansa,
taas nostaa puhtaan rinnan.

Niin puhdistuu myös henkemme,
sanassa kirkkahassa,
ja liikkuvansa tuntee se,
olossaan oikeassa.

Säv. Burkhard Waldis 1553 Keskiajalta tämäkin,..

Eiväthän nuo ole minnekään hävinneet. Onkin vain syntynyt tunne, että linnut haluavat kertoa ihmisille jotain. Ehkä kyse on enteistä, joita saamme linnuilta tietämättämme mutta myöhemmin koemme tapahtuman, josta linnut kettoivat

Ketjun katoamista ihmettelen minäkin, kun eilen aamulla siihen vielä kirjoitinkin, ja ainakin silloin ketju oli aivan asiallinen. En päivän mittaan käynyt palstalla, oli niin hieno keväinen ulkoilusää. Edellisenä viikonloppuna nähtiin merikotkia, kun oltiin tutulle paikalle koskikaroja tultu etsimään - niistä ei kylläkään havaintoja silloin saatu. Eilen äänekkäällä naakkaparvella tuntui olevan asiaa lähinnä toisilleen ja metsän yllä lentelevä korppi tuntui raakkuvan seuralaista itselleen.

Tähän tapaan eilen kirjoittelin :

Monen kansa mytologiassa linnuilla on ollut tehtävä jumalten sanasaattajana. Tietäjät saivat linnun hahmossa yhteyden jumaliin ja osasivat lintujen kieltä, ja Kalevalan mukaan maailma syntyi sotkan munasta.Topeliuksen varpunen jouluaamuna olikin "pieni veljesi, tulin taivahasta." Uskomusten mukaan linnun törmääminen ikkunaan on tietänyt kuolemaa. Enkelit kuvataan siivekkäiksi, he ovatkin Jumalan lähettiläitä ihmisten avuksi ja lohduksi.

Tuskin on mitään niin hellyttävää kuin avuton linnunpoikanen. Muinaiset esiäidit tuudittivat lapsiaan uneen : "Nuku, nuku nurmilintu, väsy väsy västäräkki." Intiaanit tekivät lapsilleen lintujen höyhenistä unisieppareita, jotka suodattivat pois pahat unet.

Lintujen kauneus on täydellistä ja niiden liikkuminen ilmassa ylivertaista, puhumattakaan pitkistä, rasittavista muuttomatkoista. Pienten lintujen kurkusta purkautuvat sävelmät ovat hämmästyttävän voimallisia ja kantavia, monimutkaisia sävelkulkuja. Linnut ovat kuin luonnon täydellisyyden viimeinen silaus .Ne päästävät meidät tarkkailemaan itseään läheltäkin ja sallivat ruokkia itseään, silti ne ovat vapaita. Ne jopa auttavat meitä tuhohyönteisten torjunnassa. Lintuja ei voi kuin rakastaa...ja rakastetulle on näin kauniisti laulettu : "Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun."

Muuttolintujen paluu on niin valtavan elähdyttävä jokakeväinen tapahtuma, kurkien saapuminen etenkin...siitä pitää tehdä omat ketjunsa. Loppuun laitan kaksi laulusiteerausta sanoin, valitettavasti en löytänyt laadukkaita versioita youtubesta.


Metsäkyyhkyset
Music: Oskar Merikanto
Lyrics: J. Blicher-Clausen, in Finnish by Ilta Koskimies

Taas metsäkyyhkyjen äänen varjosta lehdikon kuulla voi:
kultaansa kyyhkynen kutsuu, kautta yöhyen kutsu soi

Oi niille, mi riemussa lemmen toisilleen haastavat onnestaan,
tuo kuherrus kyyhkyjen kertoo, ett' auvoa elo on vaan.

Vaan hälle, ken kulkevi yksin ja kuuntelee kyyhkyä kutsuvaa,
mielehen muistoja nousee silmähän kyynele saa.



Kevätlinnuille etelässä
Music: Oskar Merikanto
Lyrics: J. H. Erkko

Täält' etelästä sinne pohjolaan
Jo kevätlinnut lentää laulamaan.
On sydän heillä Suomen lapsillen
Niin hellä, lämmin - kyllä tunnen sen.

Olette, linnut, täynnä lauluja,
Suloa, rakkautta, sointuja
Ja keväthenkeä - ne kaikki, ne
Myös lahjoittakaa Suomen lapsille.

Ja lasten joukosta hän etsikää,
Jok' uskollinen on ja ymmärtää.
Hänelle tiukuttakaa erikseen
Mun sydämeni laulut sydämeen.

Toden totta, ei käy yhtä paljon tiaisia ja varpusiakaan kuin edellisenä talvena. Toki jonkin verran,..tänä aamuna lauloi tiainen uros niin kirkkaasti puunoksalla, että ihan kiva oli kuulla, kyllä niillä kaikuva ääni on:D
Mustarastaita olen kyllä nähnyt liikkuessani, kaipa varpusista vahvimmat on selviytyneet, niinkuin luonnossa tapahtuu.
Katselin sitä tiaista, kyllä se on tiainen nokkinut tammipuusta puuaineksen esille, kun nytkin nokki siellä. Luulin oravan, mutta erehtyinpä, vaan en tiedä vaikka sekin, kun *jömmat* on paksun lumen alla:D

Laittelen ruokaa tässä, kun vien tyttären luo mennessäni, niin pääsevät valmiiseen pöytään, kun isoäiti kylään tulee. Tytär onkin tässä lähellä Jorvissa harjoitusjaksolla, mutta pääsee vasta 16.30.

Minä jo 3 aikaan menen sinne, niin saan seurustella kotimaahan tulleen lapsenlapsen, ja Bern'in pentueen kanssa!

Eipä taida kauaa enää mennä, niin västäräkki ja leivoset ilmaantuu keikkumaan
tienoille :D

Niin, ei taida vielä ihan muuttolintujen aika, mutta nämä paikkalinnut ,vai miksikäs niitä nimitetään, ovat alkaneet jo tänne meidänkin seuduillemme ilmestyä.

Joku puhui kurkiketjun aloittamisesta ihan omana ketjunaan, ite olen varmaan joka vuosi jollain lailla ilmoittanut kuulleeni edes niitten tulohuudon, näe en enää, kun reittinsä kulkee hiukan vierestä, onneksi ääni sentään kuuluu.
Jos seison tuossa ulkona selkä tänne ikkunoihini päin, niin oikealla on rakkaitten hornettieni lentotunneli, vasemmalta kuulen kunnioittamieni kurkien tulon. Luulisin kurkien jo edenneen Viroon, Saaremaallahan se lintujen viimeinen levähdyspaikka ennen Pohjolaa.

En aloita mitään kurkiketjua enää,haikeus vaan mieleeni tulee. Sen verran vaan, että harvojen lintujen soidintanssit ovat niin ylväitä...kuin flamencoa tanssivat.

En tiä mitä viestintuojia ovat käki, harakka, varis, västäräkki, pääsky, pullasorsa ja lokki. Käkeä en tiedä koskaan nähneeni. Muita lintuja en tunnista.

Ehkäpä voisi tervehtiä västäräkkiä ja pääskyjä kevään viesteinä.

jos varsinaisesta viestinkuljettamisesta on kyse, olivathan niitä kirjekyyhkyset. Edelleenhän on myös metsästyshaukkoja, ihmeelliseltä tuntuu, että saadaan opetettua tähän "työhönsä."
Itselläni on joitain alkukantaisia uskomuksia, esimerkiksi, ettei lintua pitäisi päästää asuntoonsa sisälle, se tietää jotain huonoa tapahtuvaksi. Lienevätkö juuri niitä viestintuojia....ole varovainen ja tarkkaavainen.

No, tänäkin aamuyönä heräsin vahvimpien alfa-uros-pikkulintujen kutsuääntelyihin naaraille ja varmaankin reviirinmerkinnät myös kyseessä. Nyt juuri aamu valkenee, joten linnut ovat hiljaa, ainakin sinisen hetken ajan.

Talviaikana lintulaudalla viihtyneet linnut ovat ainakin kadonneet.
Moneen päivään ei ole niitä tässä näkynyt häärimässä, olen odotellut että palaisivat edes näyttäytymään.
Olisiko nyt se aika kun pesiä aletaan kunnostamaan.
Harakoilla on jo pesän korjauspuuhat koti on seuraavalle sukupolvelle oltava.
Pian tuo lähimetsikkö täyttyy aamulauluista ja se on mahtavaa kuunneltavaa, mustarastas taitaa olla soololaulaja sen vihellykset kuuluu yli kaiken.
Kun nurmikko alkaa viheriöimään ilmestyy, toivon niin, joka kesäinen ystäväni punarinta kyyhötteöemään aidalle, sekin on erikoislaulaja, erottuu sen sirkutus kaikista muista.
Tämänhetken hankikiitäjä on orava!

Kirjekyyhkyjä kasvatetaan vielä Suomessa, heille on oma yhdistyksensäkin. Keski-Suomen ilmailumuseossa viime kesänä näin täytetyn kirjekyyhkyn sirrettävässä lakassaan jalassaan kirjekotelo, jota oli käytetty sodassa salaisiin viestitystehtäviin. Sähköiset viestintäjärjestelämät ovat niin haavoittuvia, tällainen varajärjestelmä on hyvin perusteltu. Lapsuuden kiiltokuvissa kyyhkynen kuljetti lemmenviestejä kädestä käteen...kuten me ennen taitettuja paperilippusia pulpetista pulpettiin ihastuksen kohteelle.

Häkkilintu on surullisimpia näkyjä, en papukaijaakaan oikein kestä katsella enkä eläintarhojen vangittuja lintuja. Sylvian joululaulu viiltää niin syvältä , koska "ylhäällä orressa vielä on vain, se häkki mi sulkee mun sirkuttajain". Mummolassani oli täytetty pöllö ja haukkoja, jänis, näätä ja orava, paljon muitakin - eno täytti harrastuksenaan pieniä eläimiä. Koulun vitriinikaapissakin katselin täytettyjen lintujen tyhjiin sammuneisiin silmiin ja melkein tunsin pahoinvointia. Monta ikkunaan lentänyttä pökertynyttä lintua sisarusten kanssa hoivasimme patalappuihin ja lapasiin peiteltyinä, veljillä oli joskus variksia elättinä. Lintujen hautajaisia on kolmessa polvessa vietetty, tosin nykyisin niihin kosketaan vain kertakäyttöhanskoilla tai muovipussilla eikä pesästä pudonneihin poikasiin saa mennä edes koskemaan.

Aurinkoinen päivä on aluillaan etelärannikollakin, kamera kulkee mukana lenkeillä ja retkillä, muuttolintuhavaintoja aletaan jo ilmoitella lehdissäkin.

Kaunista keväistä päivää !

Olenkos minä minä minä osannut tämän 2x sama viesti ??

siihen ei joka toope pystykkään. Yksikin oli ihan turha.Nooo, ikkunamainos.

tässä tämä kaivattunne, hain sen tähän, kun kirjoitustani ei uskottu tai ei viitsitty hakea monien lomasta

Nyt kai selvisi miksi linnut ovat olleet minulle tärkeitä. Ehkä liikaakin, Sillä lapsena seurasin lintuja kaupunkioloissa hautausmaalla koulumatkalla. Mutta kai esiäitini Kantelettaren runot ovat jatkumona
monen sukupolven päähän. Kiitos siis esiäidin, kiinnostuksesta lintumaailmaan. Edelleen linnut laulavat sieluni syövereinhin. Ihan kaikki äänestä riippumatta. Ihana kevät ja linnut.................

Voi, ihastus! Nyt on tiaset tulleet takaisin sisäpijalleni varpusten kanssa:D
Varpuset häärivät innokkaina villiviinin oksistossa, pudottautuvat luotisuorana lumipeitteelle hauskasti, pudottivatkohan jotakin:D

Istahdin katselemaan tv:stä eläintarhan sarvikuonon hampaan lyhennystä, niin eikös tiaseni tullut aidalle taas katselemaan ! Siinä se pikkuystävä istui taas niin pää kallellaan, ja toinenkin siihen tuli. Yhdessä lensivät ja riemuviserrys täyttää taas ilman. Nyt sillä on pari, ihan selvästi.
Missähän ne ovat olleet, kun ihan surin talven kovuutta. Mutta nyt on kaikki hyvin taas :) terveisin Espoosta

Linnut laulelee ja minun keittiön ikkunan välissä oli pieni hyttynen. Jossain raossa oli talvihorroksessa ollut, no mihin se on nyt hävinnyt. Onko se päässyt ryömimään ulos sieltä.