Olen 19-vuotias nuori mies, lähestulkoon koko ajan väsynyt ja joudun ponnistelemaan päästäkseni sängystä ylös tai liikkeelle minnekään, tekisi vain mieli lepäillä ja istua tietokoneella.
En tiedä olenko oikeasti millään tavoin sairas vai kuvittelenko vain, mutta mielestäni vireystilani on selvästi heikompi kuin nuorempana. Listaan muutamia ongelmia joita havaitsen:
-Keskittymisvaikeudet
-Aloitekyvyttömyys
-Katseen keskittäminen ongelma (kirjoista ja tietokoneen näytöstä tulee vain katsottua ''läpi'')
-Kokopäiväinen haukottelu
-Kuitenkin nukahtamisvaikeudet, tarvitsen melantoniinia
-Vaikeus löytää nautintoja elämästä
-Elämän laatu heikko, juuri mitään ei koskaan tapahdu
-Kummallinen toispuoleinen hengitystieongelma, vaihtaa puolta epäsäännöllisesti tai on välillä kokonaan poissa. Liittynee ilmaston vaihteluun
-Itsetunto maassa, välillä puhun sisälläni huonoja asioita itsestäni ja kuinka surkea kaikessa olen
-Asperger ja pakko-oireinen häiriö diagnosoitu
Minulla oli aikoinaan myös paranoidis-grandioottinen psykoosi, jonka aikana olin jatkuvasti ylivireä mutta mielisairaalahoidon aikana oloni ''palautui'' tasolle jossa se ei mielestäni aikaisemmin ollut ollut.
Olin myös vuosikausia ylipainoinen, 180cm pitkä mutta 120kg. Nyt olen pari vuotta urheillut aivan hirveästi ja painan enää noin 80. Olisiko syy liiallinen urheilu tai ylikunto? Mutta en voi toki jättää urheilua sillä pelkään painon nousua joka tapahtuu kohdallani herkästi. Myös ruokailutottumukseni saattavat olla epäkunnossa (syön ehkä liian vähän) samoin kuin päivärytmini. Menen nukkumaan 1-3 maissa yöllä ja heräilen puoliltapäivin.
Mutta sanokaas ihmiset, miksi minulla on tällaisia oireita vaikkei mitään maata mullistavaa ole viime vuosina tapahtunut? Ikävöin kovasti lapsuutta jolloin minulla tuntui olevan aina hyvä olo ja riittävästi virtaa jotta pystyin päivistä nauttimaan. Nyt en uskalla tehdä mitään enkä ole itsenäinen, vaikka jo tämän ikäinen. Kavereita ei ole. Päivät menevät samalla kaavalla ja tuntuvat kyllästyttäviltä, tuntuu kuin en keksisi mitään uutta ja mielenkiintoista elämääni. Myös tietokonetta ja jatkuvaa internetin käyttöä pidän ongelmallisena terveydelleni, mutta en pysty lopettamaan sitä. Varsinkin siinä mielessä, että opin kaiken tiedon saamaan niin helposti muutamalla klikkauksella eikä itse tarvitse enää tehdä töitä asioiden eteen. Sanakirjaa ei viitsi avata kun translaattorista saa helpoiten sanat parissa sekunnissa.
Siis mitä voisin elämäni eteen tehdä, mitä muutoksia ja tarvitsenko lääkärin apua?
En tiedä olenko oikeasti millään tavoin sairas vai kuvittelenko vain, mutta mielestäni vireystilani on selvästi heikompi kuin nuorempana. Listaan muutamia ongelmia joita havaitsen:
-Keskittymisvaikeudet
-Aloitekyvyttömyys
-Katseen keskittäminen ongelma (kirjoista ja tietokoneen näytöstä tulee vain katsottua ''läpi'')
-Kokopäiväinen haukottelu
-Kuitenkin nukahtamisvaikeudet, tarvitsen melantoniinia
-Vaikeus löytää nautintoja elämästä
-Elämän laatu heikko, juuri mitään ei koskaan tapahdu
-Kummallinen toispuoleinen hengitystieongelma, vaihtaa puolta epäsäännöllisesti tai on välillä kokonaan poissa. Liittynee ilmaston vaihteluun
-Itsetunto maassa, välillä puhun sisälläni huonoja asioita itsestäni ja kuinka surkea kaikessa olen
-Asperger ja pakko-oireinen häiriö diagnosoitu
Minulla oli aikoinaan myös paranoidis-grandioottinen psykoosi, jonka aikana olin jatkuvasti ylivireä mutta mielisairaalahoidon aikana oloni ''palautui'' tasolle jossa se ei mielestäni aikaisemmin ollut ollut.
Olin myös vuosikausia ylipainoinen, 180cm pitkä mutta 120kg. Nyt olen pari vuotta urheillut aivan hirveästi ja painan enää noin 80. Olisiko syy liiallinen urheilu tai ylikunto? Mutta en voi toki jättää urheilua sillä pelkään painon nousua joka tapahtuu kohdallani herkästi. Myös ruokailutottumukseni saattavat olla epäkunnossa (syön ehkä liian vähän) samoin kuin päivärytmini. Menen nukkumaan 1-3 maissa yöllä ja heräilen puoliltapäivin.
Mutta sanokaas ihmiset, miksi minulla on tällaisia oireita vaikkei mitään maata mullistavaa ole viime vuosina tapahtunut? Ikävöin kovasti lapsuutta jolloin minulla tuntui olevan aina hyvä olo ja riittävästi virtaa jotta pystyin päivistä nauttimaan. Nyt en uskalla tehdä mitään enkä ole itsenäinen, vaikka jo tämän ikäinen. Kavereita ei ole. Päivät menevät samalla kaavalla ja tuntuvat kyllästyttäviltä, tuntuu kuin en keksisi mitään uutta ja mielenkiintoista elämääni. Myös tietokonetta ja jatkuvaa internetin käyttöä pidän ongelmallisena terveydelleni, mutta en pysty lopettamaan sitä. Varsinkin siinä mielessä, että opin kaiken tiedon saamaan niin helposti muutamalla klikkauksella eikä itse tarvitse enää tehdä töitä asioiden eteen. Sanakirjaa ei viitsi avata kun translaattorista saa helpoiten sanat parissa sekunnissa.
Siis mitä voisin elämäni eteen tehdä, mitä muutoksia ja tarvitsenko lääkärin apua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä kolme arvausta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpirauhasen_vajaatoiminta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_väsymysoireyhtymä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus