... ja se tekee minut onnelliseksi. Onko siinä jotain pahaa?
Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä siitä?
Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä siitä?
Minä olen miljonääri
6+6=12
1871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehdottomasti sinun pitää tuntea siitä syyllisyyttä. Pienen pieni osa omistaa suuren osan rajallisesta omaisuudesta täällä maanpäällä ja se on suuri häpeä. Miten saatat nauttia miljoonistasi, kun moni kärsii epäoikeuden mukaisesta taloushallinnosta.
Ne jotka tänään itkevät ovat iloisteva huomenne, koska he eivät ole suostuneet ottamaan miljoonia itselleen, vaan ovat jakaneet vähästäänkin.
Et sinäkään omista miljoonia, et ole niin ymmärtämätön, että suostuisit siihen:)
Olen kanssasi eri mieltä koska tuo argumentti sopii jokaiseen suomalaiseen.
Vaikka eläisit työttömyyskorvauksella, elät silti paremmin kuin suurin osa ihmisistä maapallolla. Pitäisikö siis jokaisen suomalaisen tuntea syyllisyyttä?
Ei tietenkään sinun pidä tuntea syyllisyyttä, jos saat asua maassa, jossa on kohtalainen oikeudenmukaisuus. Syyllisyyttä pitäisi sen sijaan tuntea siitä, jos omistaisit miljoonia tästä rajallisesta omaisuudesta. Miten se saarnaja sureekaan rikkautta. Hän suree sitä sen takia, että mies ei ehdi nauttia rikkauksistaan, vaan rikkaudet jäävät toisten nautittavaksi ja niin sukupolvi jatkuu kerkeämättä nauttia rikkauksita. Niin on Jumala päättänyt säätäessään ihmiselle lyhyen elämän:)
On maita, joissa vallan saaneet, tai ottaneet käyttävät sumeilematta varallisuuden hyväkseen ja alistettu kansa kärsii. Onko se mielestäsi oikein?
Paljon onnellisempi ihminen on, kun hänellä on määräosa, ei liikaa, eikä liian vähän. Niin sen pitäisi olla, mutta tänään muutamilla on liikaa ja monilla liian vähän.
"Syyllisyyttä pitäisi sen sijaan tuntea siitä, jos omistaisit miljoonia tästä rajallisesta omaisuudesta."
Onko tuo ainoa kriteeri?
Otetaan esimerkki:
Henkilö 1)
- Tehnyt paljon töitä ja ottanut huomattavia riskejä ja sen tuloksena ansainnut miljoona-omaisuuden.
Henkilö 2)
- Hakee sossusta rahaa koska ei jaksa hakea itselleen töitä.
Onko siis tässä esimerkissä oikeudenmukaista se, että rahat jaetaan puoliksi?
Kyllä sinä itsekkin tajuat, että tuollaista epätasapainoa ei olisi saanut koskaan syntyä. Nyt se on ja paljolla työllä ja jotkut papereja liikuttamalla saatetaan saada suuri osa rajallisesta omaisuudesta, esim. viimeaikana puhutusta Finnairin omaisuudesta, vaikka työntekijöitä on ajettu suorastaan ahdinkoon ja säästöjä pyritään keksimään keinolla ja toisella.
Entä tämä liika työnteko. Onko se kenellekään oikeudenmukaista, että mammonan henki vie perheeltä jäseniä silloin, kun heidän läsnäolonsa olisi välttämätöntä.
Näin vois ajatella jos eläisimme utopiassa tai fantasiamaailmassa. Nyt elämme kuitenkin ihan tässä todellisuudessa missä elämme.
Eikö se ole juuri sitä yksilönvapautta että saa itse päättää tekeekö paljon töitä ja hankkii hyvän toimeentulon vai makaako kotona sohvalla työttömyyskorvauksella?
Kummallakin on mahdollisuus tehdä kumpaakin asiaa (poikkeuksena jos on vaikka joku sairaus tai vamma joka estää sen).
Jokainen päättää siis itse kumpaa arvostaa enemmän.
Toki voit etsiä ääritapauksia ja syyttää Finnairin johtoa, mutta totuus on se että sinä et tiedä minun tilanteesta yhtään mitään, mutta silti minun pitäisi mielestäsi tuntea syyllisyyttä. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä.
Et sinä ole miljonääri ja se on hyvä. Uskovaisia miljonäärejä ei ole olemassakaan. Uskovaiset antavat omastaan, eivät ota korkoa. Uskossa on kokonaan erilaiset merkit mitä fareisealaisuudessa.
Jännää miten uskovaiset työntävät sanoja toisen suuhun.
Kerro missä kohtaa olen väittänyt olevani uskovainen?
Ole mikä olet, mutta mitä sinun sydämessäsi asuu? Onko siellä Jeesus, vai mammona.
Sydämessäni on lihassoluja ja verisuonia.
Ok, eli et tunne Jumalaa ja et ole uskossa Jeesukseen? Sitä suuremmalla syyllä on ihan so what, mitä sinä omistat ja mitä et. Rikkaudessa ei ole mitään pahaa, jos se ei ole vääryydellä hankittu, mutta uskovainen saa aina valvoa sydäntään näillä alueilla. Rikkaudesta voi tulla epäjumala ja silloin se on synti, joka erottaa Jumalasta. On kuitenkin monia varakkaita ja rikkaitakin uskovaisia, jotka ovat silti uskossa, eikä raha ole heille ongelma.
oon määkin ku voitin jokeris
Paljonko voitit:)? ja aiotko pitää itselläsi? Ei ole leikinasia leikkiä tällä asialla. Jeesus sanoo, että rikkaan on vaikeampi menneä Jumalan valtakuntaan kuin kamelin päästä neulansilmästä. Ei ole oikein, että pelit ja muut kilpailut kuluttavat valtavan määrän rajallisesta omaisuudesta. On köyhiä ja nälkäisiä ihmisiä ja täällä vain pelataan ja käytetään yhteiseen hyvään tarkoitettua varallisuutta muutamien hyödyksi välittämättä muista. Jumala käski meidän pitää huolta maasta, eläimistä ja kaikesta mitä maa tuottaa, mutta mitä ihmien onkaan tehnyt. Langennut riistämään itselleen. Kenenkää ei tule olla rikas yhteisen varallisuuden kustannuksella, vaan kaikkien tulisi olla hyvin voipia, jos Jumalan käskyjä olisi toteutettu.
puoltoist miljoonaa ja osan sijoitin osa korkee korkosella ja osalla elän
Lähetätkö meren yli leipää nälkäisille?
Rikkauden ristiä on vaikea kantaa. Suuri omaisuus ei välttämättä ole se ongelma, vaan sen tuomat vaarat, jotka vievät ihmisen kauas Jumalan tahdosta. Rikkaan on huomattavasti vaikeampi päästä taivasten valtakuntaan, näinhän Raamattu mainitsee. Rahaan ja sen tuomaan valtaan, kunniaan on helppo kiinnittää sydämensä ja tästä Raamattu varoittaa - kumpaa rakastamme enemmän Jumalaa vai mammonaa. Jolla on omaisuutta paljon, haluaa myös näkyvyyttä ja valtaa helposti, jos ei sitä saa, se otetaan vaikka väkisin rahan voimalla. Rikkaan ympärillä pyörii ihmisiä, joilla ei ole oikeat motiivit. Kuinka moni rikas jättää ottamatta vastaan sen "ensimmäisen paikan" jota hänelle milloin missäkin tarjotaan ja antaa mahdollisuuden jollekin toiselle, köyhemmälle, "vähempiarvoiselle"?
Kohtuus ja kohtuullisuus kaikessa. Ei tarvitse mennä "merta edemmäs kalaan". Jos Suomessa joku yhtiö tuottaa huomattavaa voittoa tai hyvinä aikoina kansantalous on kasvussa ja silti "hyvät hedelmät" eivät jakaudu tasaisesti, niin siinä on nähtävissä, mihin rahanhimo johtaa. Monet rikkaat yritysjohtajat yrittävät tehdä itsestänsä hyväntekijöitä sillä argumentilla, että he tuottavat ihmisille työpaikkoja. Niin tuottavatkin, mutta onko kohtuus, että toinen tienaa kuukaudessa sen, mihin toinen saa tehdä puoli vuotta töitä ja toki kärjistetympiäkin esimerkkejä löytyy.
Jumalattomat ihmisethän saavat tehdä mitä lystäävät, Jumala heidät sitten lopulta tuomitsee, mutta uskovaisen tulisi kyllä olla Jumalan hänelle antamien rikkauksien kanssa todella varovainen eli MIKÄ ON KOHTUUS JA MIKÄ EI.
Kaikilla ihmisillä on mielestäni perisyntinä taipumus siihen, että kun elämä kohtelee silkkihansikkain niin ylimielisyys kanssaihmisiä kohtaan kasvaa ja se estää hyvän hengellisen kasvun ihmisessä. Jos taas elämä kohtelee kovin kaltoin, on vaarana katkeroituminen, joka estää hengellisen kasvun.
Mutta mikä ihmiselle on mahdotonta, se Jumalalle on mahdollista.
Uskovainen voi olla varakas, tai rikaskin, jos on rikkautensa oikein hankkinut, eli toiminut lakien ja asetusten mukaan, maksanut veronsa jne. Itsekin olen tänä vuonna maksanut veroja, sen eri muodoissa yli 500.000e, pelkästään yhden yhtiöni osalta(minulla on useita yhtiöitä). Siitä voi päätellä jotain tulopuolesta ja varallisuudesta, mutta tekeekö se minut onnelliseksi? Olen toki onnellinen, jos menestyn, mutta olen ollut aina onnellinen, silloinkin, kun ajoin fiestallani ja asuin kaksiossa vuokralla. Olimme varmaan kaikkein onnellisimpia silloin ja olen huomannut, ettei onni ole siinä, mitä omistaa, ainakaan uskovaisella. Uskon, että onneni / rauhani ei järkkyisi, vaikka menettäisin kaiken.
Kuules kakara. Miljonääriksi on pitkä matka sulla. Mä neuvoisin äitiäs antamaan tukkapöllyä tai läimäytyksiä persuuksille, muutta kun en voi, koska laki kieltää.