Välirauhansopimuksen 10. Artiklan ja Pariisin rauhansopimuksen 9. Artiklan mukaan NL:on luovutettiin Suomesta yli 100 000 ihmistä, pääosa neuvostokansalaisia.Heistä 56 000 oli inkeriläisiä ja 44 000 venäläisiä sotavankeja. Lisäksi oli monenlaisia ihmisryhmiä suurimpana 2 500 saksalaista sotavankia.
Myöhemmin palautettiin mm. venäläisiä loikkareita.
Mielenkiintoisen tutkimuksen aiheesta ovat tehneet VM Jussi Pekkarinen ja FT Juha Pohjonen 2005. "Ei armoa Suomen selkänahasta" on puhuva nimi.
Myöhemmin palautettiin mm. venäläisiä loikkareita.
Mielenkiintoisen tutkimuksen aiheesta ovat tehneet VM Jussi Pekkarinen ja FT Juha Pohjonen 2005. "Ei armoa Suomen selkänahasta" on puhuva nimi.
Vastaukset 45
Vanhimmat
tamisella aloitettiin jo 15.lokakuuta. Päivittäin tuotiin kaksi junakuljetusta kolmen viikon ajan. Junassa oli keskimäärin
1 080 sotavankia, yhteensä 42 000, Heille oli annettu suomalaiset sotilasvaatteet ja joillekin ruotsalaisia lahjavarusteita.
Samaan aikaan palautettiin 1 500 venäläistä siviiliä, jotka olivat jääneet suomalaisten käsiin pääasiassa Kannaksella kesällä -41.
Kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta ongelmia oli tulossa.
että lähes pari tuhatta sotavankia ei halunnut palata. Kansainvälisten sopimusten mukaan ei olisi tarvinnutkaan, mutta Valvonkomissio oli ehdoton. Kaikki on palautettava.
Niin alkoi armoton keräly. Vankeja oli ollut maalaistaloissa, joissa heitä piilotelktiin ja autettiin pakoon. Junista karkasi miehiä aina kun vain pienikin mahdollsuus aukeni. Vartijoijden ongelmana oli kielto käyttää asetta.
Suomalaiset myös lepsuilivat Muutamia vartijoita jopa rangaistiin.
Tavallisista vangeista tosin karkasi vain yki sadasta, mutta oli pari ryhmää, joista lähti satoja.
Heimopataljoona 3. Se oli muodostettu entisistä sotavangeista lähinnä inkeriläisistä. Moinen oli vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Miehille oli lisäksi luvattu Suomen kansalaisuus sodan jälken. Vahvuus oli 690 ja pataljoona oli siirretty Pohjois-Suomeen Raahen lähelle.
Marraskuun 2. päviän annettiin käsky riisua pataljoona aseista. Sitten alkoi rumba. Miehiä katosi sadoittain, osa välittömästi, osa kuljetuksesta. Suomalaiset auttoivat.
Palautettavaksi ei tainnut lopultakaan löytyä yhtään miestä. Valvontakomissio hirmustui ja kuljetuksista vastuussa olleita upseereita oli lopuksi rangaistava. Eihän miehiä saatu takaisin. Pääosa oli jo Ruotsissa ja loput päätyivät sinne vähitellen.
Belovin murhan jälkeen valvontakomissio oli aika armelias. Oli se hauskaa kun Molotov ja Stalinkin läskimahaa ojensi. Niin oli pietarilaisella paskalla halu murhata viattomia suomalaisia mutta kun ei vaan tullut mordvalaiselta komi ugrilta ja sen georgia isännältä lupaa. Putin voi olla meidän kaveri mutta Nevalla on paljon Zhadanoveja sitä ei sovi unohtaa.
Ne meni ketkä sovittiinkin. Osa pääsi karkuun Väinö Valven ja muiden tottelemattomuuden takia. Valve pelasti esim. parisataa virolaista merimiestä varmalta kuolemalta.
Hakku-luetteloista löytyy nimiä joita kaivattiin rajan toisella puolella. Luettelot löytyvät netistä:
http://www.genealogia.fi/hakem/haku/
löytyi vankilerieltä peräti 18 kappaletta. Kukaan ei halunnut palata NL:on, vaan vetosivat siihen, että olivat USA:n kansalaisia.
LVK:n kanta oli selvä. Kaikki puna-armeijassa palvelleet oli palautettava. NL selvittäisi kansalaisuudet.
Yhtä lukuunottamatta kaikki palautettiin. LVK sai kuitenkin juuri ennen lähtöään maasta tiedon tästäkin. Mikäs auttoi. Mies kiinni ja luovutus käyntiin. Jostain asianomainen sai kuitenkin puukon ja teki sen avulla itsemurhan sellissään ennen luovutusta. Ei oikein löytynyt kaipuuta piikkilankaparatiisiin.
Toisin on palstan stallareilla. Kaipuu ei ole sammuntu vieläkään.
Älä ihanko kahdeksantoista. Mites ne tuhannet kasakat jotka britit luovutti Lienzissä. Suomi sentään niin tyhmä ollut että kenellekään meni varmaksi lupaamaan turvapaikkaa toisin kuin britti siat.
kasakatkin amerikansuomalaisia?
Ei vaan ne oli ihailemiesi teenjuojien henkivakuutuksella taattuja sotavankeja jotka petettiin perheineen päivineen aitoon brittiläiseen tyylliin. Virallinen Suomi täytti vaatimukset mutta epävirallista tietä varmasti myös moni amerikansuomalaisia pääsi karkuun. Montako kasakkaa karkasi briteiltä.
Pohjois-Suomesta karkaili kaikenlaisia Saksan sotavoimien käytössä pakkotöissä olleita ihmisiä. Näitä koottiin leirille Kauhavaan. Valtiollisen poliisin päällikkö Paavo Kastari selvitti Ruotsin halukkuuden ottaa nämä ihmiset vastaan. Se kävi ja Ruotsiin luovutetiin kaikkiaan 140 eri länsi-Euroopan maiden kansalaista, eniten hollantilaisia.
Älä valehtele. Ruotsi luovutti ainakin kaksisataa latvialaista ja virolaista varmaan kuolemaan Neuvostoliittoon. Monia suomalaisia pakolaisia sekä muita ulkomaalaisia pakolaisia ajettiin läpi vuoden 1946 pois maasta poliittisen vasemmalta tulevan painostuksen takia. Turhaan yrität Ruotsista tehdä jotain sankari marttyyria.
oli kertynyt. Kun LVK:n miehet kävivät Kauhavan leirillä, he ilmoittivat, että kaikki oli luovutettava.
Niin sitten pelkän puhelinsoiton perustella luovutettiin 24.11. 44 NL:on kuusi Tanskan, kolme Hollannin ja kaksi Sveitsin ja Norjan kansalaista. Yksikään ei ollut palvellut Saksan asevoimissa, mutta olivat tavalla tai toisella olleet niiden töissä.
Yleensä näistä miehistä ei luovutuksen jälkeen kuultu mitään.
oli sotavangeissa yli 250. Nämä olivat pakko-otettuja NL:n ryöstämästä Puolan itäosasta. Kukaan ei halunnut takaisin NL:on. He kääntyivät Kansainvälisen Punaisen Ristin puoleen.
Puolalaiset olivat Marskin erityisessä suojeluksessa, eikä heitä saanut missään nimessä luovuttaa NL:lle.
Niin sumplittiin kaikkiaan 68 miestä Ruotsiin 20.9. 44.
Loput jäivät ja jouduttiin luovuttamaan. Ei auttanut mikään. Osa karkasi, mutta saatiin melko nopeasti kiinni. Tosin viimeinen vasta 1949.
Ei ole perästä mitään kuulunut.
Ja tähän paratiisiin ketaleet, otto-villet ja korpit kaipailevat
kaikkea kaipailevat sitä meille muillekin.
oli joillakin vielä 1949,kun yksi pariskuntakin siirtyi rajan yli omin luvin. Paratiisin sijaan tuli Siperian "ihanuus".
pelastuivat.
Espanjan sisällissodan aikana oli evakuoitu lapsia "turvaan" NL:on. Näitä oli kaikkiaan 300 ja osa oli joutunut sotapalvelukseen. Suomalaiset saivat kesällä -41 21 vankia iältään 16-18 vuotta. Kaikki toivoivat voivansa päästä takaisin kotiin Espanjaan. Asia hoitui ja pojat lähetettiin 20.1. 43 laivalla Turusta Tukholmaan.
oli kaikkiaan 2 492. Joukossa oli miehiä monesta maasta. Kaikki oli kuitenkin luovutettava NL:lle. Karkuteillä oli 23. Niitä sitten jahdattiin kuten muitakin.
Jotkut palasivat 1959. Tosin muutama kommunistiksi kääntynyt ennen sitä.
tuotu Suomeen kaikkiaan 63 000. Suomalaiset katsoivat parhaaksi olla odottamatta NL:n mahtikäskyä ja linjasivat palautuksen vapaaehtoiseksi. Sama koski Itä-Karjalasta tullutta 3 000 karlalaista.
Inkeriläisiä palautettiin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti 56 000, mistä LVK antoi oikein kiitoksen. Samalla ihmeteltiin puuttuvaa 9 500:a. Näistä ainakin 1 500 oli jo 1945 alussa Ruotsissa.
Surullinen luku oli 352 inkeriläistä orpolasta. Nämä palautettiin LVK:n määräyksestä lähes kaikki paitsi alle vuoden vanhat. Lapset olivat siis suomalaisissa perheissä ja itku oli suuri.
Inkeriläisten tragedia oli suuri. He eivät päässeet kotiseuduilleen, vaan vietiin suoraan Moskovan taakse ja kauemmaskin. Suomi yritti parsia tapahtunutta myöntämällä heille 1980-luvulla paluumuutto-oikeuden. Sitä on laajsti käytetty.
siis noin 1 600 inkeriläistä 1945 alussa ja lisää tuli. NL halusi heidät palautettaviksi.
Tällöin Ruotsin hallitus antoi 784 nimeä, joita NL:n edustajat saivat käydä puhuttelemassa. Muita ei annettu.
Lopulta vain noin 180 inkeriläistä lähti laivalla takaisin NL:on 5.5. 1945. Inkeriläisiä palautettiin myös Suomeen.
Tästä "aktiivisuudesta" saatte kiittää Kekkosta, joka oikeusministerinä (ja lopulta sisäministerinä ja pääministerinäkin) laittoi poliisit jahtaamaan kaikkia NL:sta paenneita ja karanneita. Meno jatkui aina 1950 -luvulle saakka.
Kekkonen oli ståra skit...
Valpon lista.
http://siperiaan.blogspot.com/2007/02/siperiaan-karkoitettavat.html
tullut Suomeen varsinkin sodan loppuvaiheissa. Useimmat toimitettiin kiiresti Ruotsiin. Sinne heitä kertyi lopulta yli
20 000. Pääosa tuli erilaisilla aluksilla suoraan Virosta.
LVK vaati tietysti myös Suomeen jääneiden virolaisten luovutusta. Heitä oli leirillä vain 13. Eihän siinä mikään auttanut. Luovutettava oli.
Kova työ oili edelleen sotavankikarkurien palauttamisessa. He kun karkailivat kiinnisaamisen jälkeen uudelleen. Kokoamispaikkana oli nyt Lappeenrannan linnotiuksen vanha vankila. mutta sieltäkin karattiin jatkuvasti.
Avuksi laadittiin erilaisia luetteloita. Ne yhdistettiin lopulta punaisen Valpon toimin 1947 HAKU-luetteloksi, joka jaettiin kaikille poliisiviranomaisille.
Erityisesti paikallispoliisin otteita moitittiin jatkuvasti haluttomiksi ja tehottomiksi. Edes ilmoitettuihin selviin tapauksiin ei puututtu ja joissain tapauksisa paikallispoliisi jopa varoitti Valpon miesten tulosta.
tiedustelijat olivat oma ongelmansa. Heille oli järjestetty väärennetyty paperit jo sodan aikana,
Yksistään majuri Pauli Marttina oli järjestänyt paperit 30:lle alaiselleen ja vielä hoitanut helle töitä Kajaani yhtiössä. Yksi kerrallaan kaverit sitten häipyivät Ruotsiin.
Suomeen jäi kuitenkin paljon väärillä papereilla eleleviä, Heitä jahdattiin innolla. Kiinni saatiin 53. Miehiä ei luovutettu tavanomaiseen tapaan, vaan vietiin Malmille ja annettiin LVK:n edustajille. Yhdestäkään ei ole kuulunut mitään.
olivat oma erikoisryhmänsä. Heitä oli omasta tahdostaan jäänyt Suomeen 24. Jatkosodan jälkeen heidätkin jouduttiin palauttamaan. Muutama oli siihen halukas, mutta viimeinen saatiin kiinni vasta 1947.
Muutama oli ehtinyt Ruotsiin ja aloittanut uuden elämän. Näitäkin NL:n asiamiehet kävivät taivuttelemassa, mutta Ruotsi ei heitä luovuttanut. Kukaan ei halunnut palata.
palautettiin. Näitähän NL oli lähettänyt koko sodan ajan. Suurin osa paljastui ja noin 400 teloitettiin.
Hengissä oli muutama puolta vaihtanut, jotka eivät missään nimessä halunneet palata. Kohtalo oli tiedossa.
Ei auttanut, vakoojat luovutettiin jo 23.10.44.
Suomen riveissä Neuvostoliittoa vastaan taisteli Inkeriläinen nk. ”Heimopataljoona”. Pataljoona oli koottu neuvostoliittolaisista suomea puhuvista sotavangeista, valtaosa inkeriläisiä. Sotavangit houkutettiin Suomen sotilasriveihin lupaamalla heille Suomen kansalaisuuden ja kaikki oikeudet mitä Suomen muillakin kansalaisilla on. Valtaosa inkeriläisistä valitsi tämä vaihtoehdon ennen vankileirien kurjia oloja ja olihan suomalaisuustaustakin monelle valintaan vaikuttava seikka.
Toisin kuitenkin kävi. Taistelujen loputtua loppuvuodesta 1944 kerättiin heimopataljoonan aseet pois. Aseistettuja olivat vielä siinä tilanteessa pataljoonan ympäröivät suomalaissotilaat. Inkeriläiset pakotettiin junaan, joka vei heidät Neuvostoliittoon vastaamaan sotarikoksistaan.
Lähdössä kuudestasadasta inkeriläissotilaasta oli enää pari sataa jäljellä, kun juna saapui Neuvostoliiton rajalle. Valtaosa oli matkalla hypännyt junasta ulos. Osa heistä saatiin ajan mittaan kiinni, osa ammuttiin Suomessa, koska he eivät antautuneet Neuvostoliittoon lähetettäväksi ja osa pääsi turvaan Ruotsiin. Kiinnijääneet lähetettiin Neuvostoliittoon.
Ainakin osa inkeriläisaliupseereista ammuttiin heti Neuvostoliiton rajalla. Sotamiehet lähetettiin tiettävästi kahdeksikymmeneksi vuodeksi Siperiaan pakkotyöhön. Osa palasivat aikanaan, mutta suurelle osalle matka jäi heidän viimeiseksi.
Inkeriläissotilaiden palauttaminen oli osa Neuvostoliiton rauhanehtoja ja inkeriläissotilaat joutuivat maksamaan siitä kalliisti, Suomen hyväksi. Vaikka puhuminen tästä asiasta on meillä Suomessa vastenmielinen, se on asia, joka vaikuttaa Suomen kunniavelkaan inkeriläisille
oli Saksan palvelukseen muodostettu itäpataljoona. Sen miehet siirtyivät Suomeen ja heistä muodostetiin ErP 6.
Sodan päätyttyä heidätkin oli luovutettava.
Seurasi sama show kuin Heimopataljoona 3:n kanssa.
Miehet häipyivät kuka minnekin. Luovutettaviksi löytyi vain vajaa parisataa useassa erässä.
Miehet ilmoittivat, että heidät saa mieluumin ampua. Yksi hirttäytyi vankivaunussa jalkaräteistään punotulla narulla.
Ei ollut samaa hinkua NL:on kuin eräillä palstan kirjoittajilla.
olivat eräs Suomen ja LVK:n päänsärky. Heitä oli Ruotsissa satoja ja Suomi vaati heidän palautustaan.
Esimerkiksi pelkästään tiedustelumiehiä oli Ruotsissa ainakin 70. Ruotsi ei palauttanut heitä.
Palauttamattomia sotavankikarkureita oli vielä 12.6. 46 kaikkiaan 1 058, melkoinen osa Ruotsissa.
NL oli varma ainakin 322 nimestä ja vaati Ruotsia palauttamaan heidät. Ruotsi ilmoiti, ettei kyseessä ole sotarikolliset ja kieltäytyi palautuksista, vaikka Suomikin pyysi.Asia hautautui vasta 1949.
Stalin vaati 19 Suomen venäläistä luovutettavan. Ulkoministeri ja presidentti ei osallistunut tähän. Menee sisäministeri Leinon piikkiin.
Ulkoministeri ja presidentti ei olisi luovuttaneet heitä. Käsittääkseni sisäministeri Leino luovutti kyseiset venäläiset henkilöt Neuvostoliittoon sodan jälkeen. Historiankirjoissa näkee väitettävän että Suomen Presidentti ja ulkoministeri olisi ollut mukana.Väitteet on vääriä.
Ulkoministeri ja presidentti ei olisi luovuttaneet heitä. Käsittääkseni sisäministeri Leino luovutti kyseiset venäläiset henkilöt Neuvostoliittoon sodan jälkeen. Historiankirjoissa näkee väitettävän että Suomen Presidentti ja ulkoministeri olisi ollut mukana.Väitteet on vääriä.
Wikipediasta:
"”Leinon vangit” oli yhdeksäntoista henkilön ryhmä, jotka Suomen sisäministeri Yrjö Leino luovutti huhtikuussa 1945 liittoutuneiden valvontakomission venäläisille edustajille, ja jotka vietiin vankeina Neuvostoliittoon. Ryhmään kuului 11 Suomen kansalaista ja 8 Suomessa Nansenin passilla oleskellutta pakolaista. Luovutetuista suurin osa oli venäläisiä valkoisia emigrantteja. Tapaus tuli julkisuuteen kolme vuotta myöhemmin ja johti eduskunnan Leinolle antamaan henkilökohtaiseen epäluottamuslauseeseen, mikä pakotti hänet eroamaan sisäministerin tehtävistä. Leinon vangeista yksi teloitettiin ja viisi kuoli vankeudessa Neuvostoliitossa. Yksitoista pääsi palaamaan Suomeen Stalinin kuoleman jälkeen 1950-luvun puolivälissä.a:"
Luovutus tapahtui ilman minkäänlaista oikeudenpäätöstä. Kaikki olivat joko Suomen kansalaisia tai Nansenin passin omaavia. Mukana oli myös supisuomalaisia kuten kirjailija Unto Parvilahti, joka onnistui kymmenen vuoden vankeuden jälkeen palaamaan ja kirjoitti retkestä muistelman 'Berijan tarhat'.
Asiasta tehtiin välikysymys ja sisäministeri Leino joutui eroamaan virastaan.
internoitiin.
LVK vaati kaikkien Saksan ja Unkarin kansalaisten internointia. Suomi oli sitoutunut internoimaan kaikki 733, mutta osa oli jo häipynyt muille maille. Kaiken huipuksi Suomi oli juuri välirauhan päivänä myöntänyt kansalaisuuden 118 "fasistille". Internoiduiksikin oli saatu vain 378. Zhdanov oli hurjana.
Kaikkiaan 14 internoitus LVK määritteli fasisteiksi ja heidät oli luovutettava. Muut internoidut pääsivät aikanaan kotimaihinsa.
Huonommin kävi vallatusta Itä-Euroopasta NL:on työvoimaksi kuljetetuille saksalaisille. Heistä menehtyi 20 %.
"Huonommin kävi vallatusta Itä-Euroopasta NL:on työvoimaksi kuljetetuille saksalaisille. Heistä menehtyi 20 %."
Lisäksi Neuvostoliitto katsoi asialliseksi pitää saksalaisia sotavankeja maassaan todella pitkään. Viimeiset palasivat kotimaahansa vasta vuonna 1955 eli kymmenen vuotta sodan päättymisestä.
Lyhytelokuva erään loikkarin kohtalosta:
http://www.youtube.com/watch?v=ogEPfw6C09w
Olisi pitänyt vielä lähettää Siperiaan kevään -18 valkolahtarit, kaikki. Olisipahan tuo roskajoukko oppinut, että synnillä on seuraamuksensa.
saivat vastata punikit. Ei vain näy vieläkään menevän perille.
Tosin Venäjälle loikanneet punikit pääsivät suurin joukoin nauttimaan myös Siperian terveellisestä ilmastosta. Sehän oli yksi NL:n tärkeimmistä luontaiseduista.
Osa punakaartilaisista onnistui pakenemaan Itä-Karjalaan, jossa miespuolisista lähes kaikki teloitettiin 30-luvulla Stalinin vainoissa. Aatteen kannatus taisi kostautua:-)
Kukaan ei olisi perään itkeny jos vaikka kaikki suojeluskuntalaiset olisi lastattu idän pikajunaan ja lähetetty luontoretkelle Kamtsatkalle.
Eiköhän heillä ollut perheensä ja esim. Talvisodassa Suojeluskunnalla oli järjestönä mahtava vaikutus siihen, että linja piti. Ehkäpä sinä et osaa sitä arvostaa, mutta toivon mukaan me muut osaamme. Muuten meillä olisi jonotettu kaupoissa lihaa seuraavat 50 vuotta!
Kyllä talvisodassa tavalliset duunaritkin rivissä pysyi.Monet sulkeisten kunkut lähti livohkaan ensimmäisenä.
Ei ole tarpeellista järjestää jonkinlaista 'levyraatia' linjassa pysymisestä. Onneksi heitä löytyi aikoinaan riittävä määrä. Olimme Talvisodassa vakavassa ahdingossa ja Suojeluskunnassa väellä oli valmiiksi asiallinen asuste, tarkkuutettu kivääri ja runsaasti ampumaharrastusta takana. Kyllä siitä oli itse sodassa suuri apu silloin, kun samaan aikaan valtiolta riitti miehelle vain pelkkä kokardi ja vyö.
Minun on vain vaikeata mieltää, että jonkun mielestä kymmenet tuhannet suomalaiset miehet olisvat joutaneet tulla lastatuksi 'idän pikajunaan ja lähetetty luontoretkelle Kamtsatkalle'. Omituista katkeruutta?
Kommunisteja äänestetään tänä päivänä Eduskuntavaaleissa alle yhden prosenttiyksikön edestä. Silti koen, että ne liki kymmenen tuhatta Itä-Karjalan kommunistia, jotka tapettiin Stalinin vainoissa 30-luvulla, on surku ja sääli! Tietenkin heille itselleen ja etenkin miesten omaisille!
Kuka nyt sitten mistäkin ilonsa nappaa...
Jo lakkautuskäskyn saaneen lottajärjestön lotat kelpasi valvontakomission päälliköillekin ruokaa tarjoilemaan kun piikkilankojen taakse kerättyjä inkeriläisiä kuskattiin takaisin "paratiisiin".Ruoka kelpasi ja lopputilaisuudessa tanssittivatkin lottia.Eikä pientäkään puhetta lottien kielletystä järjestöstä.Kyseiset lotat lienevät viimeisiä virallisia lottapukuja käyttäneitä.