Kun kuolemme, aivotoiminta sammuu ja sen mukana tunteet, muistot, tietoisuus ja tahto.
Kuoleman jälkeen olet samassa tilassa kuin ennen syntymääsi.
Et elä, et nauti, et kärsi, et muista.
Kun kuolemme palaamme luonnon kiertokulkuun. Näin se menee ja näin on hyvä.
Kannattaa hyväksyä tosiasiat ja olla kiitollinen siitä mitä meillä on.
Todellisuus ei muutu toiveajattelemalla tai keksimällä yliluonnollisia selityksiä asioille.
Nauti tästä pienestä hetkestä mikä meillä täällä on, ennen kuin lyhty taas sammuu, ikuisiksi ajoiksi.
Kuoleman jälkeen olet samassa tilassa kuin ennen syntymääsi.
Et elä, et nauti, et kärsi, et muista.
Kun kuolemme palaamme luonnon kiertokulkuun. Näin se menee ja näin on hyvä.
Kannattaa hyväksyä tosiasiat ja olla kiitollinen siitä mitä meillä on.
Todellisuus ei muutu toiveajattelemalla tai keksimällä yliluonnollisia selityksiä asioille.
Nauti tästä pienestä hetkestä mikä meillä täällä on, ennen kuin lyhty taas sammuu, ikuisiksi ajoiksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Näin se menee.
Kuten Carl Sagan sanoi: Olemme kaikki tähtipölyä.
Ja hienointa siinä on se että kyseessä ei ole kaunis taru vaan tieteellisesti todistettu fakta.
Tähdet kuolivat jotta me saisimme elää.
Kuolemasta ei pahemmin uskalleta puhua tällä palstalla.
Taitaa olla liian pelottava aihe monelle.
Aamen.
Meidän, jotka olemme pukeutuneet Jeesukseen Kristukseen, ei tarvitse puhua kuolemasta. Me tiedämme, että kuolema on meille voitto. Sinne luo Jeesuksen me halajamme, tämän lyhyen taipaleemme jälkeen. Me uskovaiset elämme jo nyt iankaikkisuuselämää Jeesuksessa Kristuksessa. Saamme periä taivaan kodin, joka meille on talletettuna, tämän elämän jälkeen. Silloin ilomme tulee täydelliseksi, vaikka jo nyt hartaina odotamme kotiin pääsyä. Jeesus lunasti meidät Golgatan keskimmäisellä ristinpuulla. Hän hankki meille elämän ja autuuden.
Jeesuksesta osaton ihminenkin siis kuolee kerran. Hänen kohtalonsa on joutua häpeään ja iankaikkiseen kadotukseen. Hän joutuu lopulta sinne, minne Jumala karkoittaa itse Saatanan joukkoineen, helvetin tulijärveen.
Kuolemasta voi toki puhua, mutta se ei ole meille uudestisyntyneille tärkeä asia. Tärkeintä on saada olla osallinen pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassamme.
Sinulla on vilkas mielikuvitus.
Harmi vaan että kaikki todisteet tuosta puuttuvat.
Jokaisella uskonnolla on oma käsitys siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Harmi vaan että mikään niistä ei ole totta.
Tunnemme ihmisen fysiologian sen verran hyvin että tiedämme melko tarkasti mitä tapahtuu kun ihminen kuolee.
Minulla on todella hyvä mielikuvitus. Psykiatrian parissa työskentelevänä sitäkin tarvitaan. Se on kuitenkin aivan eri asia, kuin elävä usko.
Usko sinä sitten omaan uskoosi. Meille uskoville riittää iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.
Minä uskon todisteisiin, en tarinoihin.
Eikä sitä sanota uskoksi vaan tiedoksi.
Jos kerran "Psykiatrian parissa työskentelevänä" niin tiedät varsin hyvin, että dementinoituneelle ateistille on turha puhua Jeesksesta pelastajanaan.
Aivot pitää olla altiina ja jotenkuten aivotoiminta pelata, että ihminen ymmärtää mitä Raamattu tahtoo ihmisille.
Jumalalle on kaikki mahdollista.
"Jumalalle on kaikki mahdollista. "
Se on uskon asia.
Nimenomaan. Herra on uskonalkaja ja -antaja.
"Jumalalle on kaikki mahdollista."
Mistä tiedät?
Kuolemassa sielu irtautuu ruumiista ja jatkaa ruumiittomana matkaansa varsinaisen rajan taa. Sielu ei kuole. Ruumiin toiminnot lakkaavat, mutta sielu ei ole sama kuin "aivotoiminta".
Kuolemassa telttavierailu on päättymässä. Toisaalta syntymässäkin tavallaan kuollaan sille edelliselle ja tämän puolen kuolema itse asiassa on tuonpuoleisen syntymä. Riippuu miltä kantilta katsoo.
Jos näkee verhon molemmin puolin, saattavat elävät ja kuolleet mennä hyvinkin sekaisin.
Ikuistaelämää ja sielua ei ole kuin mielikuvituksessa. Valitettavasti kaikki
kuolevat ja katoavat,lukuunottamatta muumioita.
Uskovaiset voisivat todistaa konkreettisesti sielun olemassaolon ja kertoa
onko sielut kyenneet ilmoittamaan missä ovat?
Vai niin on ihmisen elämä kuin elukan elämää! Voi hyvänen aika, että tämä kehittyinein lajiko katoaisi maan mullaksi. Ihminen on ainut, jolla on sielu, Jumalan ihmiseen asettama ikuisuuden osa! Voi miten suurenmoinen luomistyön ihme.
Luodessaan Aadamin maan tomusta, puhalsi Hän mieheen hengen, osan iankaikkisuutta. Äitini kuolinvuoteen vierellä tämä konkretisoitui kirkkaasti: Enää ei ole pitkä matka, olivat hänen viimeiset sanat. Ennen sitä hän näki ovet, joiden aukeamista hän vartoi! Ilman iankaikkisuussielua, ei kukaan voi sanoa tuolla tavalla. Pelkäksi mullaksi muuttuva ihminen ei katsele toivon silmin kuoleman edessä. Sielu, iankaikkisuus meissä, uskossa Jeesuksen veren kantovoimaan, aistii iankaikkisuuden tuulet!
Rikas mies Jeesuksen kertomuksessa huusi helvetistä! Helvetti on ja Taivas on ja Iankaikkisuus on! Valtavat totuudet ja helvetti on todellisuus, jossa sielut kärsivät tunnistettavina yksilöinä iankaiken!
Taivaassa ollaan myös yksilöinä, tunnistettavina, katoamattomassa, uudessa ruumiissa. Mistäkö sen tiedän? Jeesuksen ilmestyessä opetuslapsille seinien läpi tulleena, Hänen haavansa olivat merkkinä siitä, kuka Hän on! Ruumis oli kuitenkin ylösnousemusruumis,jota eivät materiat rajoittaneet.
Ihminen on luomakunnan ainutlaatuisin, sielulla varustettu,älyllisesti ylivertainen Ihminen. Looginen jatkumo paratiisista tähän päivään. Samoilla Jumalalta saaduilla valinnan oikeuksilla.
Voi minua, jos uskoni olisi vain tätä aikaa varten.Olisin kaikkia muita surkuteltavampi.