Jos joku liittyy jalkapalloseuraan ja ryhtyy pelaamaan, hän noudattaa pelin sääntöjä, eikö niin. Liittyjä ei ala kyseenalaistamaan sääntöjä, miksei päätöksiä tehdä demokraattisesti, miksei sitä ja tätä tehdä järkevästi, miksei pelata kuten pesäpallossa jne?
Eikö sama koske kirkon jäseniä? Säännöt ovat ikivanhoja ja erotuomarit on määrätty. Eikö liittyjien pitäisi ottaa pelisäännöt annettuina eikä ryhtyä "uudistamaan"?
Eikö sama koske kirkon jäseniä? Säännöt ovat ikivanhoja ja erotuomarit on määrätty. Eikö liittyjien pitäisi ottaa pelisäännöt annettuina eikä ryhtyä "uudistamaan"?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toki näin on ja meidän pitääkin muistaa pelata jalkapalloa oikeilla säännöillä myös kirkossa. Tuomio ja tuomion julistaminen on siinä pelissä kaiken ydin ja myös varsinainen päämäärä. Pelaamme siis kirkon jalkapalloa, jossa me voimme tuomita kaikki lähimmäiset. Ja sellaista jalkapallo ei todellakaan voi pelata pesäpallon säännöilä.
Kuten arvaan oikein, aloittavaaa kirjoittajaa huolestuttaa mahdollisuus, että kaikki kirkolliset jalkapalloilijat eivät muistaisikaan tuomita lähimmäisiämme oikeissa kohdissa, vaikka meidän profeettamme Laestadius on siitä niin monta kertaa muistuttanut. Me tuomitsijathan seuraamme pyhää isäämme Laestadiusta.
Joskus jopa erotuomaritkin unohtavat, että lähimmäiset pitäisi tuomita, varsinkin jos lähimmäisten synnynnäiset ominaisuudet kauhistuttavat meitä muita jalkapalloilijoita.
Mitä siitä nyt tulisi, jos me joutuisimme jalkapallopelin tai -harkkojen jälkeen menemään vielä suihkuun vääränlaisten pelaajien kanssa, jotka ovat tietenkin lähimmäisiämme.
Kristus toki on opettanut lähimmäisenrakkautta, mutta eihän se nyt voi tarkoittaa sitä, että meidän kirkon jalkapallopelissä ei voitaisi tuomita oman harkintamme mukaan, sillä toki meillä on oma ja pätevä erotuomarimme, jota nyt sattuu niin monet asiat kauhistuttamaan.
Kuten on yleisesti tiedossa, me emme itsekään oikein osaa pysyä erossa kaikesta kauhistavuudesta, sillä se nimetön kauheus on ikään kuin piikkinä lihassamme ja oikeuttaa meitä samalla unohtamaan kristillisyyden. Mutta onhan meillä sentään tuomitseva isämme Laestadius, johon voimme aina luottaa.
Vaikka Kristus toki rakastaa kaikkia luotuja, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me voisi estää omia ajatuksiamme harhailemassa kaikessa kauhistavuudessa juuri tuomitsemalla muita lähimmäisiämme.
Taas ja taaskin me Pyhää isäämme Laestadiusta muistellen manaamme lisää tuomioita kirkon jalkapallopeliin.
Mitä oikein taas höpäjät. Ortodokseilla ei ole mitään tekemistä lestadiolaisten kanssa!
Mitäs te täällä höpäjätte, näkeehän jokainen ortodoksi, miten paljon täällä on esillä puhtaasti protestanttista ajattelua, sola scripturaa ja muuta sellaista yhden lauseen irrottamista Raamatusta koko kristinuskon totuudeksi. Protestantti ei ymmärrä kristinuskoa, mutta hän kuvittelee sen antavan valtuudet tuomita oman mielen mukaan. Varsinkin jos vain löytää jostakin edes pienen sivulauseen, joka tukee omaa ahdasmielisyyttä. Silloin ollaan hyvin lähellä Laestadiuksen opetuksessa.
Varsinkaan maallikoiden ei pitäisi mennä tekemään mitään omia "opillisia tulkintojaan". Sellaista harrastetaan vain lahkouskonnoissa.
Sinä olet se palstan protestantti ja lahkolainen, joka näitä juttuja tänne kirjoittelet. Me muut ollaan ortodokseja. Koverskoin aloituskirjoitus oli hyvä. Ortodoksisessa kirkossa on omat sääntönsä, joita kutsutaan kanoneiksi, muissa kirkoissa taas omansa.
Kumpi onkaan erotuomari Kristus vaiko kirkon isät?
Monessa on syrjäytetty Kristuksen sanoma ja tilalle on tulleet omatulkintaiset ihmisten ja kirkonisien viisaudet sekä ajansaatossa vakiintuneet ihmisten tapakulttuurit maanosasta riipuen.Tämä jos mikään on hapeällistä koska sellaisia ei Kristuksen aikana ollut eikä hän sellaiseen kehoittanut.
Kristuksen aikana ei ollut sitä, Kristuksen aikana ei ollut tätä...
Miten olisi jos eläisimme kristittyinä tätä päivää? Nyt on paljon semmoista mitä ei ollut Kristuksen aikana ja niin pitää ollakin. Jokainen sukupolvi joutuu ja saa soveltaa uusiin tilanteisiin samaa vanhaa evankeliumia ja Kristuksen opetuksia. Traditio on kirkon elämää Pyhässä Hengessä. Onneksi elämä ei ole vielä loppunut. Minä ainakin olen ihan sinut sen kanssa, että en ole enää samanalainen kuin heti kohta syntymäni jälkeen. Niinpä taitaa kirkkokin olla vaikka kaikki sen piirissä elävät ihmiset eivät ole tätä vielä hoksanneet.
Kirkon isät ovat erotuomari Kristuksen palveluksessa.
Mistävä otat Kristuksen erotuomariksi jonkun kirkon virkamiehen erottamisasiassa? Tai mistä erotat kirkonisän jolle Hän on antanut vallan tai pätevyyden tuomita meitä piruparkoja?
Montako naista on Liigan joukkueissa?
Pitäisikö olla naiskiintiö?
Eikö näistä pitäisi keskustella demokraattisesti?
Jos kuuluu joukkueeseen, pitää hyväksyä koko paketti eikä ryhtyä suuta soittamaan. Maallisista peleistä voimme keskustella järjen avulla mutta ihmisen järki ei kuulu uskon asioihin.
Juurikin näin on tämä asia. Toki koko paketti on hyväksyttävä, koska uskovaiset eivät ajattel järkensä avulla ollenkaan. Jo meidän isämme Laestadius osasi tämän asian, ja siellä onkin saavutettu hyviä tuloksia uskovaisten ahdistelemisessa, ahdistamisessa ja jopa omien lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä ja turmelemisessa. Nämä asiat eivät toki ole järjen avulla ymmärrettäviä, ja siksi niiden varaan voidaan rakentaa vaikka minkälainen koneisto uskovaisia alistamaan ja nujertamaan.
Ja niin moni itse itseään täydellisenä pitävä synnitön uskovainen haluaa lukea ja opetella ulkoa kaanoneja löytääkseen niistä erillisiä lauseita, jotka sopivat aivan erinomaisesti lähimmäistemme synteihin. Kanoneitakin voi siis lukea puhtaasti prostestanttisella menetelmällä, kuin "piru lukee Raamattua". Onhan se toki niin ihanaa, että jopa vanhat kirkkoisät tulevat meidän ahdasmielisyyttämme ja tuomiovaltaamme.
Opettavatko kirkkoisät ahdasmielisyyttä? Kehottavatko he meitä tuomitsemaan? Saanko tuomita muita kuin itseni?
Herra, Jeesus Kristus. Jumalan Poika, armahda minua syntistä!
Eivät kirkkoisät niin opeta, eikä sellaista ahdasmielisyyttä ole ortodoksisuudessa ollenkaan. Ortodoksisuudessa on aina lähimmäisenrakkaus ja kunnioitus lähimmäistä kohtaan, näkeehän ortodoksi jokaisessa lähimmäisessä Jumalan kuvan.
Mutta katsokaapa miten kirkkoisien opetuksia "tulkitaan" ja miten heidän opetuksillaan voidaan myös lyödä lähimmäisiä päähän, jos niin vain halutaan tehdä.
Hyvin moni lahkolaisuudesta ortodoksiseen kirkkoon liitetty on tuonut mukanaan omat vanhat protestanttiset asenteensa, jotka ovat seuranneet heitä jo lapsuudesta asti. Ja tässäkin keskustelussa lienee "ortodokseja", jotka väittävät "tulleensa uskoon" jonkinlaisen äkillisen herätyksen kautta.
Nostat tässä esille todella tärkeän asian. Meidän kirkossa on pieni mutta erittäin aggressiivinen ryhmä joka piiloutuu milloin kanonien, milloin typikonin taakse ja huutelee sieltä omia totuuksiaan ad hoc-periaatteella. Toisaalta kirkko tarvitsee kanoneja ja typikoneja, ongelma ei ole ne. Ongelma on nämä 'kotiteologit' jotka käyttävät niitä lyömäaseina lähimmäisiä kohtaan. Oikeaoppisuuden nimissä lähimmästä lyödään kaksin käsin eikä ole mitään käsitystä anteeksi antamisesta, toisen heikkouksien kantamisesta tai rakkaudesta. Nämä bipolaariset hahmot ovat uhka kirkollemme. Kiitos sinulle tästä aloituksesta!
Näinhän se on , ja tällä tavalla ortodoksinen kansa kuihtuu.Naiset ja nuoret eivät enää jaksa katsella tätä samaan virtaan astelemista aina ja aina vaan.
Liitytään siis muihin yhteisöihin tai kehitetään loppuelämäksi vastenmielisyys kaikkea uskonnollista elämää kohtaan.
No niin. Tässä taisi tulla nyt niin sanottu hyväntahtoinen ja ystävällinen "ekumeeninen tervehdys" luterilaiselta puolelta. Siellähän on aina jaksettu ihmetellä, että miksi ihmeessä me ei voitaisi kaikkia ajatella ja uskoa aivan samalla tavalla, siis putipuhtaaksi puhdistetun luterilaisen opin mukaan.
Niin suureksi kansalliseksi uhaksi jäsenmäärältään kuihtuva luterilaisuus näkee pienenpienen kansallisen ortodoksisen kirkkomme.