Uskon hyvät kasvot

Paljon on keskusteltu uskon lieveilmiöistä - siitä, mitä kamalaa tapahtuu uskon nimissä ja uskonnollisten yhteisöjen, seurakuntien ja vastaavien liepeillä ja sisällä.
Olen itsekin tuohon keskusteluun osallistunut - ja tietänyt, mistä puhun. Olen oman osani ilmiöistä kohdannut siellä, missä vähiten olisin odottanut: Jumalan sanaa julistavien, kuuliaisuuttaan korostavien ja voideltuna itseään pitävien keskellä.
HUUUUH! Onneksi tuo ei ole uskon kokokuva - vaan irvikuva.
Omasta kokemuksestani: Hengellisessä kentässä on hyviäkin asioita. Ehkä siksi, että kohtasin noita hyviä asioita "ensitöikseni" hengellisessä kentässä, olen kaiken omituisen keskellä säilyttänyt luottamuksen hippusen siihen, että on jotain aitoakin olemassa. Kaikki ei ole ihmistekoista ja feikkiä.
Koska olen aikani rämpinyt tuossa suossa, on mielestäni aika nostaa myös niitä hyviä asioita, joita usko/Jumsala/usko Jumalaan/Jumalan usko meissä (miten ikinä tuon sanoitamme) on tuonut. Millaista lohtua? Millaista turvaa? Millaista huolenpitoa? Rohkaisua?
Sana on vapaa. Kerro, mitä hyvää usko on sinulle tuonut? Mitä elämässäsi on plussan puolella - ja tulkitset tuon plussan seuraukseksi siitä, että Jumala/Jeesus on?
--- Ja vielä lopuksi muutama evästys: Tässä ketjussa on tarkoitus kertoa, mitä hyvää uskossa on. Ei sitä, kuinka jokin muu on mätä (sitä varten on ketjuja riittämiin). Ei myöskään tarkoitus nostaa henkilöitä tai kirkkokuntia ylös, vaan ylös Häntä, jonka tulkitset olevan uskosi takana. (Maltillisesti toki - kiitoksen saa sanoa hänelle, joka on sinulle viestin tuonut ja/tai yhteisölle, jossa olet siunauksen kokenut :D)
--- Niin ja muistathan. Tämä ei ole myöskään "hengellisten kalajuttujen" paikka. Olethan aito kertomuksessasi... että jos naapurisi tämän lukee, hän voi todistaa samaa. Todellinen Jumalan työ kestää tarkastelun - ehkä sen skeptisimmänkin vakuuttaa.