Jos vastustat tieteen esiiin tuomia teorioita niin kysytkö koskaan itseltäsi että miksi niitä vastustat?
Jos Raamatun tekstit eivät oikein uppoa, kysytkö itseltäsi että miksi usko puuttuu?
Miten paljon oikeasti tiedät asioista jotka eivät tunnu mielestäsi oikeilta taikka tarpeeksi selittäviltä? Kritisoitko joskus vaikka asiantuntemuksesi on vajavaista?
Riittääkö motivaatiosi tutkimaan ilmiöitä tai selityksiä joita et tunne ja jotka vaikuttavat uskomattomilta?
Miten paljon ajatuksiisi vaikuttaa eletty lapsuus, vanhemmat ja läheiset, heidän opetuksensa sekä uskomuksensa, puhumattakaan kulttuurista minkä keskellä elät ja hengität?
Pidätkö itseäsi onnekkaana että olet syntynyt maailmankolkkaan jossa voit uskoa ja tietää juuri niinkuin itse haluat?
Kristitty on onnekas kun syntyi kristittyyn perheeseen, mikä onnenpotku!
Muslimi on siunattu kun syntyi muslimiperheeseen, pitipä sattua!
Ateisti myhäilee tyytyväisenä siitä ettei ole sotkeutunut mihinkään mikä liittyy uskontoihin sillä niitä ei tarvita.
Jehovantodistaja kiertää ovelta ovelle jakamassa valtakunnan ilosanomaa ja on varmasti onnellinen että koko suku tekee samaa, samoin toimii myös mormoonit.
Hitto soikoon miten pitkälle tätä saivartelua voisi jatkaakkaan...
Tietenkään ihmiset eivät aina seuraa auktoriteetteja ja kapinointia esiintyy monesti kaikkialla. Eivät toki kaikki ole onnellisia perheissä joihin syntyvät, lienee kaikille selvää?
Totuuksia ja teorioita on hyvin runsaasti tarjolla, poimikoon jokainen niistä omansa taikka keksiköön tarvittaessa lisää jos vanhat eivät riitä. (olettaen tietysti että sinulla on siihen mahdollisuus, kaikilla ei ole)
Jos nyt joku teistä lukijoista kokee jo löytäneensä sen oikean totuuden niin kertokoon sen meille muille arvokkaasti , kunnioittavasti, hyviä käytöstapoja noudattaen jotta tärkeä asia tulisi oikein ymmärretyksi ja hyväksytyksi totuuden ansaitsemalla tavalla.
Jos havaitsit tekstissäni ironiaa niin havaitsit oikein, silti kyselen em. kysymykset tosissani. Ole ystävällinen ja vastaile :)
Jos Raamatun tekstit eivät oikein uppoa, kysytkö itseltäsi että miksi usko puuttuu?
Miten paljon oikeasti tiedät asioista jotka eivät tunnu mielestäsi oikeilta taikka tarpeeksi selittäviltä? Kritisoitko joskus vaikka asiantuntemuksesi on vajavaista?
Riittääkö motivaatiosi tutkimaan ilmiöitä tai selityksiä joita et tunne ja jotka vaikuttavat uskomattomilta?
Miten paljon ajatuksiisi vaikuttaa eletty lapsuus, vanhemmat ja läheiset, heidän opetuksensa sekä uskomuksensa, puhumattakaan kulttuurista minkä keskellä elät ja hengität?
Pidätkö itseäsi onnekkaana että olet syntynyt maailmankolkkaan jossa voit uskoa ja tietää juuri niinkuin itse haluat?
Kristitty on onnekas kun syntyi kristittyyn perheeseen, mikä onnenpotku!
Muslimi on siunattu kun syntyi muslimiperheeseen, pitipä sattua!
Ateisti myhäilee tyytyväisenä siitä ettei ole sotkeutunut mihinkään mikä liittyy uskontoihin sillä niitä ei tarvita.
Jehovantodistaja kiertää ovelta ovelle jakamassa valtakunnan ilosanomaa ja on varmasti onnellinen että koko suku tekee samaa, samoin toimii myös mormoonit.
Hitto soikoon miten pitkälle tätä saivartelua voisi jatkaakkaan...
Tietenkään ihmiset eivät aina seuraa auktoriteetteja ja kapinointia esiintyy monesti kaikkialla. Eivät toki kaikki ole onnellisia perheissä joihin syntyvät, lienee kaikille selvää?
Totuuksia ja teorioita on hyvin runsaasti tarjolla, poimikoon jokainen niistä omansa taikka keksiköön tarvittaessa lisää jos vanhat eivät riitä. (olettaen tietysti että sinulla on siihen mahdollisuus, kaikilla ei ole)
Jos nyt joku teistä lukijoista kokee jo löytäneensä sen oikean totuuden niin kertokoon sen meille muille arvokkaasti , kunnioittavasti, hyviä käytöstapoja noudattaen jotta tärkeä asia tulisi oikein ymmärretyksi ja hyväksytyksi totuuden ansaitsemalla tavalla.
Jos havaitsit tekstissäni ironiaa niin havaitsit oikein, silti kyselen em. kysymykset tosissani. Ole ystävällinen ja vastaile :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.