Niin siinäpä se otsikossa olikin, onko kukaan syvällisemmin paneutunut Viron historiaan? Itse olen Zetterbergin teoksen lukenut ja kiinnostaisi tutustua paikkoihin paremmin. Kartanoiden historia on yksi mistä haluaisin löytää taustoja.
Etelänaapurin historiasta kiinnostuneita?
Historiikki
1779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Virolaiset on päästäneet kartanot rapistumaan kyvttömyytensä takia aika paskaksi. Ennen kuin joku viruloinen rientää naama punaisena väittämään ja inisemään otetaan esimerkiksi vaikka Putkasten kartano joka on jätetty täysin perseelleen. Kun Virolta rahat loppuu niin saat uskoa että loppujenkin kunto romahtaa ellei niitä myydä suomalaisille ja ruotsalaisille pilkkahintaan. Venäläiset kohtelisivat niitä vain kuten hotelli Tornia ja Viroa tai amerikkalaiset virolaisia naisia.
Tuolta löytyy jotain tietoa Viron kartanoista:
http://www.mois.ee/
Miksi Virossa ylipäänsä on niin paljon kartanoita, eikös Saarenmaallakin ole ollut jo yksinään yli sata kartanoa? Jos vertaa vaikka Suomeen? Saksalaisten vallaan aikaan kai niitä pääosin on rakennettu mutta miksi? Tai jos miettii ylipäänsä minkäkokoinen maa Viro on tai mitä se on ollut asukasluvultaan silloin kun kartanot vielä olivat kunnossa. Siinä mielessä Suomessa pitäisi olla tuhansia kartanoita jos samassa suhteessa.
Periaate on ollut se, että kuningas tai ruhtinas on jakanut talonpoikien maata näille ritareille kartanoiksi, eli jos ei ole ollut peltoa jaettavaksi, niin ei ole pystytty perustamaan kartanoitakaan.
Ei niitä kartanoita ole koskaan korpeen raivattu, yleensä se on ollut kokonainen kylä, joka on jollekkin ulkomaanpellelle ilmaiseksi luovutettu ns. kartanoksi.
Kustaa Vaasa kyllä jakoi paljon myös kirkon maita, eli muutti ensin uskonnon katolisesta luterailaiseksi, senjälkeen otti kirkon maat haltuunsa ja jakoi sen sitten kannattajilleen, eli aatelille kartanoiksi.
Kartanoita o paljon, jos jaettavaa peltoa on ollut paljon ennenkuin ne talonpojilta anastettiin.
Tsaari ja Ruotsin kunkku palkitsi saksalaisia. Nooh kuselle haisivat omaisuudet 20-luvulla. Sinne ne jäi lopullisesti kun juoksivat Saksaan vironruotsalaisten soutaessa Ruotsiin.
tarkoitetaan vain isoa maatilaa, kriteerinä vaikkapa yli 50 hehtaaria peltoa, niin kyllähän niitä löytyykin Suomessa tuhansia.
kartanon kriteereinä on pidetty vähintään sadan peltohehtaarin ja useamman sadan metsähehtaarin pinta-alaa.
Eduksi on ollut myös pitkä historia aatelisrälssinä tai ratsutilana.
Ruotsinkielisellä alueella nimitystä kartano ( gård) on käytetty joskus pienehköistäkin tiloista, jos omistajalla on sukutaustaa ja talolla historiaa.
Ehkä näin on nykyään, mutta alunperin kartanot oli nimenomaan aatelistiloja, jotka saatiin läänityksinä.
Toi mitä sinä tossa tarkoitat, on manttaali, siinä on koko vaatimus, kartanolla ei sellaista ole, eikä vanhat kartanot ole statustaan menettäneet.
Nykyään vaan jokainen, jolla on isompi talo, haluaa kutsua sitä kartanoksi.
Ei jokainen iso auto ole mersu, eikä jokainen iso talo ole kartano.
Käsittääkseni kartanoilla Virossa on työvoimana ollut maaorjia, Suomessa torppareita. Itä-Suomessa kartanoita nimitettiin hoveiksi. Torpparit olivat vuokralla ja maksoivat vuokran työpäivinä, (taksvärkki, dagsverk) ja tilan tuotteilla. Renkejä ja piikoja oli sekä kartanoilla että itsenäisillä talonpojilla.
Torpparit saivat lunastaa tilat omiksi itsenäisyytemme alussa.
Jospa katsot sieltä wikipediasta eron maaorjan ja torpparin välillä. Torpparit eivät olleet maaorjia mutta eivät itsenäisiä talonpoikiakaan. Siinä välimaastossa. Itsenäisiä talonpoikiahan ei Virossa juuri ollut. Viro venäläistettiin myös kovemmin kuin meitä.
Mistä syntyi kehoituksesi katsoa wikipediasta maaorjan ja torpparin ja torpparin väinen ero?
Mielenkiintoinen aihe. Itse olen aina ollut kiinnostunut Baltian maiden historiasta, kauempaakin kuin mitä nyt lähihistoria (lue II maailmansodan jälkeinen aika). Saarenmaa on aika mielenkiintoinen alue Virossa, siellä näkyy arkkitehtuurissa tanskalaisten ja saksalaisten aika. Ja tietenkin Neuvosto-Eestin aika milloin se oli suljettu mannervirolaisilta kokonaan.
Täällä jokunen vuosi sitten käsiteltiin Viron historiaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5173192#comment-27447573
Viron historia poikkeaa aikalailla Suomen historiasta, vaikka yhtymäkohtiakin on, etenkin viimeisen 200 vuoden aikana.
Viron väkiluku oli vielä keskiajalla suurempi kuin Suomen. Väestöä kitkivät taudit ja sodat. Maaorjuus oli ihan muuta kuin suomalaisten käsitys kartanosta "suurehkona maatilana". Moisionherra päätti alaistensa elämästä ja kuolemasta, mikään oikeus ei voinut sekaantua väliin.
Yhtäältä saksalainen aatelisto piti venäläistämistä loitolla, mutta toisaalta kutsui mieluusti santarmit hätiin, jos talonpojat kapinoivat. Saksalaisella aatelistolla oli omat suorat suhteensa Pietarin hoviin, toisin kuin talonpojilla.
Kansallisen heräämisen aikana ja jälkeen tulee jo paljon yhtymäkohtia Suomen historiaan: kansalliseepos Kalevipoeg, laulujuhlat, oma lippu, ylioppilasjärjestöt, omakielinen lehdistö ja kirjallisuus, koululaitos ja lopuksi omakielinen yliopisto.
Tallinnassa virolaiset saivat vallan 1906, jolloin kaupunginvaltuustossa oli ensi kertaa virolaisenemmistö. Valta otettiin siis saksalaisilta, ei venäläisiltä. Koko maa alkoi olla kypsä omalle itsenäiselle tasavallalle, joka saatiin 1918.
Virossa on itsenäisyystaistelu tai tavoittelu aina liitynyt enemmän kieleen kuin Suomessa. Ruotsinkielinen Runeberg oli aikanaan hyvinkin isänmaallinen, olkoonkin, että Vänrikki Stoolin sankarit taistelivat Tukholman kuninkaan puolesta. Ruotsin kieltäkin pidettiin 1800-luvulla kovinkin isänmaallisena ja oltiin iloisia, kun pakkoruotsi levitettiin koskemaan palautettua Viipuria, Lappeenrantaa ja Haminaa.
Virossa ei saksankieltä koettu ikinä Viroon kuuluvaksi ja siksi on ymmärrettävää, että Viron kielilain mukaan maassa on vain yksi virallinen kieli. Lukuisilla paikkakunnilla on saksalainen nimensä, olen ollut kesiä Niitväljalla, saksaksi Eschenrode, mutta kartoissa tai tienviitoissa tuo nimi ei näy.
En minäkään saksasta tykkäisi jos saksalainen isäntä pakottaa maaorjana paskaa siivoamaan samalla kun nussii emäntää ja tytärtä. Eikös se vähän niin menny että bratwursti livahti välillä siihen eestiläiseen tuheroon ihan kuten amerikan orjaisännille mustiin. Tosin ei ne kaikki sakut mitään teutooni öky isäntiä olleet. Suurin osa oli kaupunkilaisia jotka ei paljoa maaorjista piitannu. Arkkitehtejä, lääkäreitä, juristeja jne. Saksalainen väestö kärsi myös sodista siinä missä paikalliset virolaiset. Rättikauppa jätettiin ainakin tietääkseni juutalaisilla ja mustalaisille.
Tallinnan ja muiden kaupunkien porvareista oli 1900-luvun alkuun asti valtaosa saksalaisia. Pieni osa oli "kadakasakslasi", virolaisia, jotka olivat opiskelleet ja nousseet piireihin. Saksalaiset porvarit ja saksalainen aatelisto Tallinnassa olivat niin huonoissa väleissä keskenään, että alakaupunkia ja Toompeaa rajaava Pika Jala porttitorni suljettiin joka yö 1870-luvulle asti.
Olen pitkään tutkinut, erosiko baltian saksalainen väki jotenkin Saksan saksalaisista ja tulin siihen lopputulokseen, ettei juurikaan. Baltian saksalaisporukka kävi mieluiten opiskelemassa Saksan yliopistoissa, toi sieltä taide-esineensä, kirjansa ja muun tilpehöörin. Joitain lainasanoja on: "kelk" tarkoittamaan kelkkaa, oikeassa saksankielessä Schlitten.
Täkäläisiä saksalaisia on kylläkin huono tutkia, koska he lähtivät 110% Aatun kutsusta Suursaksaan vuonna 1939. Muutama on nyt sitten ilmoittautunut vaatimaan itselleen mm. Nigulisten kirkkoa ja Mustapäiden taloa. IRW.