Vihan lähteet

Kateus vie kalatkin ojasta, joesta, vai oliko se lie merestä.
Minusta on mojovaa, että kaupinosassamme on mahtitaloja, mahtiautoja, niin meilläkin.

Vihan lähteet lähtevät sydämistä, suonista, eivät niin vähäpätöisistä kuin euroista.

onhan todettu sekin, että nimenomaan meidän kulttuurimme erityisesti liittyvät viha, kateus, oman itsensä vähättely jne. Näinä negatiivisina piirteinä.
Sellaisenkin olettamuksen kuulin, että nimenomaan niinsanotut kiltit ihmiset patoavat vihaa, ei ole positiivisella tavalla mahdollista poistaa itsessään olevaa vihaa. Avoin ihminen, joka antaa tunteittensa näkyä ei patoa vihaakaan, saatikka muitakaan negatiivisia tunteita.

Onko niin, että täällä palstallakin tällaiset ulospäin kiltit ihmiset purkavat sitä vihaansa, koska eivät pysty siihen muuuten normaalissa elämässä. Täällähän sitä on tosiaankin nimettömänä mahdollista purkaa.
Viha, kateus....surukin ovat eniten ihmistä jopa fyysisesti musertavia tunteita, Ihminen ei voi henkisesti hyvin ja voi saada helpommin fyysisiä sairauksiakin.
Mielen terveys ja fyysinen terveys liittyvät kiistattomasti usein yhteen.

Ihan tavallisessa elämässä syrjäänvetäytyvä ihminen sairastuu helpommin, kuoleekin aikaisemmin. Tämä netti auttaa jonkin verran, mutta ei riitä ihmiskontakteihin, onhan sekin itsestään selvää.

P.S. tunteehan, tapaahan meistä jokainen ihmisiä, jotka ovat aina kohdatessa hymyileviä, hyväntahtoisia, mutta olemme saaneet todeta, että siellä selän takana puhutaan jos mitä. Enemmän tykkään ihmisestä, joka sanoo vaikka suoraan...tänään mua ei huvita löpistä tyhjänpäiväisyyksistä, tavataan vaikka huomenna, kun olen paremmalla tuulella.

Pahinta tuntuu olevan, kun väittelijä
huomaa olleensa väärässä.
Se on monelle kova pala.

Sanonta "kateudesta vihreä" on hyvin kuvaava. Kateus on halveksittavaa eikä sitä millään kehtaisi näyttää, siksi se saa sisäerityksenkin sekaisin, sapen kiehumaan, ja silloinhan iho todellakin alkaa kellertää, jopa vihertää, kuten pahassa krapulassakin. Ruotsin kielessä kateellinen onkin "avunsjuk", eli sairastuttava tunne se on. Oikeastaan se ei ole tunne, vaan asenne. Jos ei pysty tyytymään siihen mitä on , löytyy aina kateuden kohteita ihan naapuristakin, aina jollakin menee paremmin, joku on lahjakkaampi ja kauniimpi. Varmasti jokaisella on joskus kateuden pisto sisikunnassa tuntunut, mutta siitähän voi saada kimmokkeen yrittämään itse enemmän, vaikkapa kehittämään lahjojaan. Kateus jääkin muhimaan ja marinoi kitkerän happamaksi , jos itse on saamaton kohentamaan elämäänsä.

Viha on siinä mielessä tervettä, että se on hallittavissa oleva tunne ja terveellistä purkaa, kuten susmorsiankin sanoi. Kateus jää jäytämään ja tuhoaa lopulta kantajansa, taakalta sen täytyykin tuntua.Kateellinen on usein ahne ja mustasukkainen...ja helposti näkee muissa näitä itsessään olevia ominaisuuksia.

Liiallisen kiltteyden vaatimus on tietysti kasvatusvirhe, mutta ei kaiken sallivuuskaan eikä itsekkyys poista kateutta. Lapsen ja murrosikäisen pitää saada tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi, vaikka hän uhmaa ja kiukuttelee, hakee rajojaan. Aikuisen taas pitää voida hillitä näiden tunteiden purkamista, lähteä juoksemaan tai muuten purkamaan höyryjä vaikka siveltimen varressa . Tasaveroisten aikuisten keskinäisessä riitelyssäkään ei ole sinänsä mitään pahaa, sehän puhdistaa ilmaa. Vääryyksiä pitääkin vihata ja toivottavasti tehdä jotain muutakin niiden korjaamiseksi. Kiltteys voi olla myös sitä, että tuntee itse olevansa vahvoilla ja haluaa olla muille avuksi, ei tarvitse jokaiseen poikkipuoliseen sanaan tarttua eikä jääräpäisesti olla oikeassa. Kiltteys on parhaimmillaan sosiaalista lahjakkuutta, pahimmillaan kynnysmattona palvelemista.

Paistaakohan päivä tänään tasapuolisesti, toivotaan niin !

Kiltteys vai kateus?
Mielestäni kiltteys on viisautta määrätyssä mielessä.

Kateus on paha vika, panetellaan, luullaan ja jopa keksitään syitä, miten tuo pärjää paremmin kuin toinen.
Monesti vielä periytyvää, opitaan aikuisten tavoista käsitellä asioita.
Nerokkaat kekseliäät ja ahkerat ihmiset ovat monesti kateuden ympäröimiä.

Viha - rakkaus tunteet luokitellaan tunnevoimakkuudeltaan yhtä voimakkaiksi. Erona on vain toista pidetään negatiivisena eri variaatioineen ja toinen energiaa, elinvoimaisuutta antava tunnetila siinä onnen auvon tilassa.

Illalla katsoin Linnan tähdet ohjelmaa jota emännöi Lenita. Siinä Lenita johdatti
mukana olijoita näkemään elämässä olevia kauniita asioita, kulttuurin ja tunteiden kautta luoden myönteisen ilmapiirin osallistujille ja TV:n katsojille. Säkenöivä emäntä oli välillä onnen kyyneleet silmäkulmassa, välillä vakavoitui kertomaan omista rakkauksistaan, malliin minun rakkaani on kuin villasukka joka vieläkin 50v takaa minua edelleen lämmittää.
Illan emännästä ulospäin suuntautuva energisyys, elinvoimaisuus, rakkaus elämään monella eri tavalla, pysähdytti ajattelemaan elämä on juhla josta jokainen voi nauttia eri tavoin.

Surut ja murheet kuuluvat elämän menoon, niistä selviytyminen antaa uutta puhtia elon päiviin. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, on pinnisteltävä eteenpäin jossa siintää uudet haasteet, niitä hyviäkin asioita on jokaiselle jaossa tulevaisuudessa.

Ensiksi olisi hyvä löytää määritelmä, mitä vihalla tarkoitetaan. En kuuklettele, koska se tulkinta on myös hyvin hajanainen.

Minusta ei aina kaikki se, mitä monesti sanotaan vihaksi, ei sitä ole. Aiheetonta kateutta kyllä on, mutta sitä iskulausetta käytetään myös lyömäaseena, yrityksenä tehdä halveksittavaksi epäoikeudenmukaisuuksiin ja väärinkäytöksiin puuttuminen. Ei se aina ole yksioikoisesti kateutta. Eikä aina ole asioiden selvittäminen vihaa.

Ihmisillä on - ainakin täällä - toiminnallien mahdollisuus määritellä kantansa ja vakaumuksensa ja julkituoda se. Sekin tahdon määrittely on kyllä rajallista monestakin syystä. Täyttä vapaata tahtoa ei ole kenelläkään, vaikka joku voi sellaistakin kuvitella.

Toiset arvostavat eri asioita kuin toiset. On "meitä", joilla on mielestään oikeat arvot. Niin on möskin "pahiksilla." Hyvät tavatkaan eivät ole samoja kaikkien mielestä. Jos näistä sekoista syntyy ristivetoa ja sanaharkkaakin, se ei vielä täytä viha- sanan tunnusmerkkejä. Kun erilaiset käsitykset kohtaavat, voihan neuvonpidossa naamatkin punottaa, mutta turha sitä on vielä vihaksi kääntää. Tapa suhtautua erilaisiin käsityksiin on myös persoonallinen, jotkut välttelevät äärimmäisyyksiin riitaa, ovat siis kynnysmattoja, jotkut hyökkäävät ageressiivisemmin, koska ovat " ehdottoman varmoja" asiastaan. Sittenkin, ei se ole välttämättä vihaa.

Vihan juuret voivat olla vanhoja, kärjistyneitä asiota, olipa niiden pohja joutuminen väärin kohdelluksi, väärien huhujen levittämisen kohteeksi joutuminen ja niiden jatkuva syöttäminen. Ennen vanhaan kyläyhteisössäni tunnettiin nämä/tämä juoruilija, jolle siitä oli tullut elämäntapa. Kun se tiedettiin, siitä ei enää välitettykään, eikä vihattu. Hän vain oli sellainen ja otettiin huumorilla.

Voihan vihaksi nimittää jonkun äkkipikaisuuttakin. Se vain tulee jonkin käsittämättömäksi kokevan asian yhteydessä ja kaikki pimenee. Omasta kokeuksestani muistan vain kaksi tapausta. En niitä kertaile, tapahtui, mutta ei ihan mahdotonta. Nekin selvitettiin, molemmat saivat oppia ja sillä siisti. Eikä niistäkään tullut jatkuvaa vihanpitoa.

Minut saa miltei raivon valtaan palstavahdin toiminta. Olen tallentanut kirjoituksiani, huomaan miltei 80% niistä poistetun, jopa musiikki toiveeni. Onko vahti kateellinen vai ei, miettiköön itse, ihan tavallisia juttuja kirjoitan, joissa ei mollata ketään.

Poistot aiheuttavat monille kirjoittajille pahaa mieltä, ei ainakaan motivoi kirjoittamaan omaksi ja lukijoiden iloksi. Poistot ilmaisevat vahdin ikävää vallankäyttöä, ehkä hän haluaa tulla huomatuksi ja pätemisen tarve on ilmeistä..
Aurinkoista perjantai päivää vahdille.

Lienen luonnonoikku, mutta kateutta en sydämessäni kai koskaan ole tuntenut.
Kun pikkutyttönä luistelin tummissa pitkissä housuissani, liian suurilla hokkareilla, ja paras kaverini oli kanssani, ihanilla valkoisilla damaskeilla, punaisessa, valkoisin turkiskoristein kantatussa luistelupuvussaan, vain ihailin.
En tuntenut lainkaan kateuden karvasta piikkiä sisälläni. Miksi olisinkaan sitä tuntenut? Enhän sillä olisi saanut muuta, kuin mustan maksan.

Nyt, jos naapuri hankkii uuden ja upean auton, tunnen vain, että se nostaa alueen arvoa. Ihan kuin omakin automme tekee.

Viha? Miksi alentua vihaamiseen? Mitä ensinnäkään on viha? Alentunutta itsetuntoa?
Itse olen joskus työssäni vihannut toista ihmistä Ajan mittaan olen alkanut häntä säälimään.
Viha vie liikaa energiaa, viha lamaannuttaa vihaajan. Vihan kohde tuskin edes tietää, minkä suuren elämän osan hän vihaajalta viekään.
Kaikki negatiivinen reaktio on pois sen tuntijalta.

Kateus ja viha, niistä kannattaa kasvaa pois.
Minun onneni on pieni, mutta se riittää.
En kadehdi puuuttuvaa, olen onnellinen siitä, mitä on.

Syy on KATEUS!

sotaakin, eikä kukaan sitä kadehdi. Jotkun vihaa erirotuisia , ei se ole kateutta.

Kadehtiminen ja vihaaminen ovat aika tavalla eri asioita.

Jos olen lihava ja toinen on solakka, voin kadehtia häntä siitä syystä. Tästä paljastuukin kadehtimisen ydin: kadehtiminen on eräs ihailun muoto.

Viha ei ole ihailua, kaukana siitä.

Eipä ole kateus kalvanut, jos elää omaa elämää ja seuraa aikaa riittää se tavallisen ihmisen arkeen hyvin.
Ei ole tarvetta kiinnittää huomiota naapurin autoon tai kukkapenkkiin,. onko siellä paremmin ei ole ja samalla raanavedellä täytämme kahvinkeittimen, miksi kadehtia.
Toisille kateus voi olla elämäntapa, on saatava kaikki mitä naapurikin, eihän se ole omaa elämää, aina menee jollakin paremmin jos niin ajattelee.

Viha taas on näkyvä ja monesti kuultava, täällä luettavissa muutamista vastauksista, kaikilla ei mene niin hyvin kuin toisilla,
Toiset istuvat aamusta iltaan ja panettelevat toisten hyvinvointia, sitä se taitaa olla.
Suodaan se heille, eikö niin?

Vihasta puheenollen:

Tuolla "görgyi-aleksandrovitsin"-tuhatnikin ketjussa käy ilmi aivan raivokas Suomen vihaaminen noilta mainituilta nikeiltä, ja se on jatkunut jo vuosikausia.

Jos olisin tuollainen, niin osaisin edes hävetä, mutta ne eivät osaa!!! Mustalaisia?? Hyvin todennäköisesti!

Eihän heitä ole yhtään kunnon vastausta ikinä vain sanasotaa hakien kirjoittavat ja luulevat hallitsevansa kanssaihmisiä, väärässä ovat 100%, tuollaisella käytöksellä saavat vain halveksivia hymähtelyitä ainakin minulta, toivottavasti toisiltakin.

Ja ihan nikillä laitan tämänkin.

Oma riittämättömyys saada asioita mieleisekseen, on varmaan osasyynä tuohon raivoon, ja epätoivoiseen, toisten näkemysten ymmärtämättömyyteen.
Eikä pienintäkään tajua oman asemansa avuttomuudesta, tuossa iässä!
Sensijaan, että olisi mukava ja leppoisa keskustelupalsta kaikille, sysäävät vanhoja traumojaan joka ketjuun!

kuka sanoi just äsken adjöö ja tällä kertaa lopullisesti ?

en ole käynytkään aikoihin ,mutta aihe oli taasen antoisa ja mielipiteitä onkin tullut , kunhan vaan jaksan lukea ne kaikki,. sus oli taasen oikeessa ettÄ ,on ihmisiä jotka ei kehta,tai jostain syystä ei sano omaa eriävää mielipidettään keskusteluissa ,tarkoitan sillon kun ollaan kasvokkain . Ovat lipeviä ,ja keskustelustakaAN
EI SELLAISENKANSSA TULE MITÄÄN. --tYKKÄÄN KUN SANOO MIELIPITEENSÄ ASIASTA KUN ASIASTA ,VAIKKA SE JOSKUS OLISIKIN PIKKUSEN KIRPASEVA ,

Nytkin taasen huomasin että sormi oli lipsahtanut Caps lockiin ---mutta hällä väliä.
Ja varsinkin ystävien kesken voi sanoa mitämieltä on , se onkin sitä oikeaa ystävyyttä.

Ilkeälle jo olisin kateelline. Naapuri 20v sitten oli yllättävän ilkeä, hän keksi kyllä riidan aiheen vaikkapa tien paikasta, "rajalinja on ylitetty taas luvatta," jos hänelle antoi periksi jossakin asiassa, että hän rauhottuisi siitä, että hänelle joku antoi jäläkeen, eli periksi, siitä oli seurauksen entistä hullumpaa poliisin paikalle vaivaamista aiheena- "taas minua kohdellaan väärin."

Uusi naapuri en uskonu kun kerrottiin siitä miehestä vaan oli sitä mieltä, että hän kyllä osaa käsitellä sitä naapuria. Nooh, meni muina miehinä käymään napurissa ja seurauksen oli hyökkäys, että virkamiehet hän hommaa sevittämään sen kun kuorma-autolla on menty hänen tontin nurkalla melkein puoli metriä hänen puolelle.
Näkipähän nyt uusi naapuri, että mitä lajia voi joku ilkeä olla. Eipä ilkeät ole onnellisia mitäpä kadehtimista siinä ilkeydessä on, ei mitään.

Pitäisi kai minunkin jotain sanoa kun niin runsasti muut osallistutte.

Hyvältä tuntuu kun palsta osallistuu ja näin antaa ikäänkuin arvoa avaukselle. Toivottavasti ei synny kateutta tai vihaa, jota tälläkin palstalla on esiintynyt.

Väitin alussa, että viha syntyy kateudesta. On tietysti muitakin syitä. kuten jatkuva kiusaaminen, loputtomat tai vähäisemmätkin alistamiset,

Lisään yhden kadejutun.
Mökkinaapurimme jolla ei ole rantaa oikuttelee koko yhdyskunnalle, tässä muutaman vuoden takainen tapaus.
Sähkölinjoja tarkastettiin ukkosen jälkeen ja hän meni mukaan syytä en tiedä miksi, ilmestyi yhteen A-pylvääseen ilmoitus tämä tolppa muutetaan tien toiselle puolelle.
Sitä ihmeteltiin ja odotettiin miksi ja koska ja tapahtuuko ollenkaan?
Syksyllä tolppa vaihdettiin ja tämä dipl. ins. sai 12.000, sitä en muista oliko jo euroaika, halvalla pääsi jos markkoina oli.
Kyllä kade saa olla viisaasti, ettei koko kylä saa tietoon tyhmyyden hintaa.
Seuraavana kesänä joku ei malttanut olla kysymättä asian omaiselta kesäasukkaalta, mikä tolppa on tänä kesänä siirrettävä?

Ihminen ei silloin ole tyytyväinen itseensä,siksi hän kiukuttelee. Kenellä on hyvä mieli ei varmasti äyski. Eilinen vaikeus on huomisen viisaus. Elämää pitää rakentaa tämän päivän mahdollisuuksta.