Miten haluat oman hautauksesi?

Itselläni on vähän sukulaisia mutta suuri ystäväjoukko. Olen vielä terve ja keksi-ikäinen. Mikäli nyt saisin tiedon, että kuolen lähiaikoina, järjestäsin suuret yleiset hautajaiset: Paikka olisi suuri tila ruokaa ja tarjoilua ja yleinen kutsu kaikille ystäville, tuttaville ja työkavereille.
Olen uskovainen ja ohjelma olisi evankeliumijuhla. Tilaisuudessa iloittaisiin että olen pääsyt kotiin ja sinne myös odotan kaikkia juhlaani osallistuvia, kun se aika kerran heille koittaa. Loput varallisuudestani jättäsin sitten jollekin lähetysjärjestölle. Mitään kallista arkkua ja kukkia en toivoisi enkä monumentteja haudalleni.
Jos kuolen iäkkäänä, rittää kun on vaatimaton arkku, ei mitään muistojuhlia. haluan tulla haudatuksi kokonaisena.

Minä haluaisin lähteä hiljaa ja huomaamatta. Paras vaihtoehto olisi ensin kadota ja sitten tulla julistetuksi kuolleeksi vuosien kuluttua niin ettei ruumista ole koskaan löytynyt.

Jos taas kuolisin niin, että ruumi jää, haluaisin sen ruumiin poltettavan ja tuhkat siroteltavan mereen tai tuntureille tuulen vietäväksi.

Mistään muistojuhlasta minulla ei ole mitään toiveita eikä kuvitelmia. Sanon testamentissani asiasta niin, että älkää minusta välittäkö vaan järjestäkää mitä itsellenne koette parhaaksi. Tietysti toivon, että minusta ei yritettäisi kuoltuani tehdä sellaista mitä en ollut, esim. uskovaista. Minä en usko jumaliin enkä ole kuoltuani menossa taivaaseen, helvettiin enkä muuallekaan vaan aineeni ja energiani palaa takaisin luontoon. Lähisukuni on tuossa lähes vastakkaisella kannallani ja tiedän, että heidän on vaikeaa asennoitua asiaan minun elämänkatsomukseni kannalta. Siksi luulen, että heillekin olisi parempi olla edes yrittämättä mitään muistojuhlia. Mitään siunauksia ja pappeja en itse halua, ja jos sellaisia joku alkaisi järjestämään, koen sen nyt ajatellen loukkaavana, mutta toisaalta kun olen kuollut en nähdäkseni enää ole olemassa, joten ei sillä silloin ole väliä. En myöskään haluaisi mihinkään maahautaan kirkon viereen, vaan tuhkana tuuleen tai mereen, kuten jo sanoin.

Minä olen ollut it-alan ammattilainen jo muutaman vuosikymmenen ja ollut internetissä melkein yhtä kauan. Minulla on paljon nettituttuja ja olen jättänyt nettiin paljon jälkiä, moni nettisivuja, wikipedia-artikkeleita, kuvia, videoita... ja minulla on myös paljon nettiystäviä ympäri maailmaa. Toiveeni olisi, että kuolemastani ilmoitettaisiin netissä (esim. Facebook-profiilissani) ja ihmisille annettaisiin siellä tilaa muistella minua.

Minulla oli toiveena polttohautaus, arkkuun lempivaatteet. muistotilaisuus jossain mukavassa kahvilassa/ ravintolassa. Ja sitten kahvin kanssa konjakkia.
Juttelin näistä toiveistani miehelleni ja lapsilleni. Mieheni ei alkuun pitänyt puheenaiheesta, mutta myöhemmin sanoi että noin hänkin haluaa tulla haudatuksi. Kun pohdittiin, milloin korkataan hänen 50- vuotis lahjaksi saama 50 vuotias armanjakki pullo, hän tokaisi että se on kantajille.
Hän kuoli 51 vuotiaana, sairasti kyllä, mutta yllättävä äkkikuolema. Oli ensin siunaus kirkossa, jonne tuli laaja ystäväpiiri.Arkussa päällä lempivaatteet. Muistotilaisuus lähempien kesken kahvilassa, ruokana lohisoppaa, josta hän piti.Ja konjakkia otettiin hänen muistolleen, kantajille sitä armanjakkia.
89 vuotias anoppini nukkui pois terveyskeskuksessa., haudataan ensi lauantaina. Mieheni sisarukset halusivat muistotilaisuuden samaan kahvilaan, ja sitä lohisoppaa.

MINUT HAUDATAAN SAMAAN HUTAAN KUIN MIEHENI

No tuhkaus olis varmaan paras vaihtoehto. Halpa eikä se vaadi välttämättä edes hautapaikkaa, saati mitään arkkua

Kuten joku kirjoitti ettei tuhkauksessa tarvi arkkua, niin kyllä tarvii. myös kuljetusta varten.
Minä haluan kauniin arkun. Se on viimeinem vaatteeni, joka näkyy saattoväelle. Sillä ei ole merkitystä miten kauan arkku on missäkin näkyvillä, käyttötarkoitus sama kuitenkin.Olen aina tykännyt pukeutua nätisti ja huolehtia itsestäni, sen näköinen siis haluan olla.
Arkun pitää olla mielelöään luonnonsilkkiä ja siinä pitäisi olla jotain punaista koristetta. muuten verhoilumalli vapaa.
Punainen Thaimaassa teettämäni silkkimekko päälle ja hiukseni pitää laittaa.
Arkun hautaus, siunaus haudalla, ei kirkkoon menoa.
Siihenhän en voo vaikuttaa mutta olisi ihana kun olisi kaunis kesäpäivä hautajaisissani.

Loppuen lopuksi mitä väliä sillä millainen arkku. Viedäänkö markkina krääsää hautaan asti, näköjään.

Oikein kunnon bisnestä nuo arkut.
tuhkaus ja puupintainen uurna, ilman maaleja on ihan hyvä.

>Paras vaihtoehto olisi ensin kadota ja sitten tulla julistetuksi kuolleeksi vuosien kuluttua niin ettei ruumista ole koskaan löytynyt. <

Sinulle katoaminen olisi ehkä mieluista ja hyvä vaihtoehto, jälkeenjääville läheisille kaikkea muuta.

Epätietoituus on hirveää, kadonneen kohtaloa pohtivat jossittelut samoin.

Läheisten ja lopultakin omaltakin kannalta on ehdottomasti järkevämpää, että jo eläessään tekee läheisilleen tiettäväksi, miten haluaa itseään kohdeltavan sitten, kun aika jättää.

Mieheni sairastui vaikeasti, elinaika-arvio oli joitain kuukausia.

Puhuimme paljon kuolemasta ja mieheni suunnitteli itse omat hautajaisensa. Kertoi haluavansa honka-arkun, tuhkauksen ja anonyymin hautapaikan, saattajina vain oma perhe ja sisarukset.

Oli helpottavaa, kun surun keskellä ei tarvinnut pohdiskella, mitä mieheni olisi halunnut. Hänen toivomuksensa toteutettiin viimeistä piirtoa myöten. Suosittelen kaikille.

Itse olen vielä terve, mutta olen kertonut läheisille haluavani tulla tuhkatuksi yksinkertaisimmassa, halvimmassa arkussa ja siunatuksi hiljaisuudessa, vain perheenjäsenten saattelemana. Tuhkat haluan anonyymisti lähelle miestäni, ilman nimettyä hautapaikkaa.

Itse toivoisin, että minut haudattaisiin jonnekkin korkealle mäelle tai vuorelle mistä olisi upeat näköalat ja minne tuuli aina puhaltaisi. Toinen vaihtoehto olisi joen lähelle sillä tunnen aina jonkinmoista rauhaa kuunnellessani joen ääniä. Ja sitten toivon, että saisin itse valita hautajaismusiikin. Inhoan virsin veisuuta ja mantroja yms. Tahtoisin hautajaisissani soivan musiikkia mistä itse pidän ja mikä kuvaa minua sellaisena kuin olen. Papeilta ja vanhemmiltani sekä sisaruksiltani ja muulta suvulta on täysi pääsykielto hautajaisiini tai se on loukkaus kuollutta kohtaan. Toivoisin myös, että kun minut laitetaan arkkuun niin tahdon myös miekkani mukaan hautaani. Harrastan katanamiekkailua ja tuo miekkani on kuin osa itseäni. Jos se jää maanpäälle niin silloin jää myös osa minua.

En ole väleissä sukuni kanssa. Ystäväni ja työkaverini tuntuvat enemmän perheeltä kuin he ja samoin kaikki koirani joiden toivon myös olevan hautajaisissani jos poistun maailmasta ennen heitä.

Se ainut toive minkä tahtoisin kuolinvuoteellani ennen pimeyttä kuulla on hyvä vitsi ja ehkä jokin laulu tai runo siitä millainen olen ollut elämäni aikana kaikille ja kuten aiemmin sanoin: koirieni jäähyväishaukut jos poistun ennen heitä.

mulla ei ole muita omaisia kuin sisko,hänen kanssaan olen sopinut,että polttojubinat helsingin krematoriossa,yx biisi,albikoni adagio,soi siinä samalla kun arkku(halvin malli),liukuu pois,tuhkat avomerelle.ei muuta.

Itse olen kuvitellut ettei niitä tuhkia yksinkertaisesti saa heitellä pitkin poikin? Mutta jos saa, niin sitten minäkin haluaisin tuhkauksen ja tuhkat tuntureille. Mahdolliset juhlat saisivat olla mielummin vähän reippaammat kuin yleensä on ollut tapana.

Mutta jos ihan oikeasti puhutaan, niin olen ajatellut että ei kai se tilaisuus minua enää paljoa liikauta. Näin ollen on varmasti parasta että kuka niitä järjestääkään tekee sen ihan oman makunsa mukaan, mikä sattuu häntä lohduttamaan ja miellyttämään tai minkä uskoo olevan minun toiveeni tai lohduttavan muitakin läheisiä.

Haluaisin omiin hautajaisiini aikanaan soimaan mielimusiikkiani. Ei ahdistavia virsiä vaikka siunaustilaisuus olisikin kirkossa.
Muistotilaisuus ulkosalla jos on mahdollista. Kahvit termarista ja mukavaa yhdessä oloa ilman surua.

Minun unelmahautajaiset ovat aika extremet, mutta tahtoisin, että minut taivashaudattaisiin, kuten Tiibetissä. :)

Ruumiini hajotettaisiin paloiksi ja annettaisiin haaskaeläinten syötäväksi.
Korppikotkat ovat suosikkilintujani ja olisi upeaa tulla niin näyttävästi osaksi luonnon kiertokulkua. Taivaan omat hautausurakoitsijat tulisivat ja tekisivät selvää pilkotusta kalmostani.

Tiedän, ettei ikinä tule onnistumaan, mutta aina saa haaveilla!

Haluaisin ruumiistani tehtävän jauhelihaa hernekeittoon jonka hautajaisväki syö.