Vesa Puuronen, dosentti: MIKSI ETTE TEHNEET MITÄÄN VAIKKA TIESITTE?
Puhe Kristalliyön muistotilaisuudessa, Joensuun torilla 9.11. 2003
Hyvät ystävät. 65 vuotta sitten 9.11. 1938 Saksan valtakunnan proragandaministeri Joseph Goebbels valmisteli operaatioita ja kirjoitti käskyjä, joiden seurauksena samana päivänä ja seuraavana yönä 236 juutalaista tapettiin, 30 000 juutalaista pidätettiin ja vietiin keskitysleireihin, joissa suurin osa myöhemmin surmattiin, 7500 juutalaisten omistamaa kauppaa ja muuta yritystä hävitettiin ja 191 synagogaa poltettiin (Klemperer 2001, 200, Shirer 1962, 494- 496).
Kristalliyön tapahtumat olivat jatkoa juutalaisten ja muiden etnisten vähemmistöjen vainoamiselle, joka alkoi Saksassa vuoden 1933 tammikuussa kun Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen johtajasta Adolf Hitleristä tuli valtakunnankansleri eli pääministeri. Hitlerin, hänen johtamansa puolueen ja valtion toiminta perustui uskolle, että maailmanhistoria oli eri ihmisrotujen taistelun historiaa. Tässä kamppailussa vastakkain olivat olleet arjalainen, valkoinen rotu ja juutalainen rotu. Hitlerin mukaan kaikki ihmiskunnan positiiviset saavutukset tiede, taide, teknologia ja hyvinvointi olivat arjalaisen rodun aikaansaannoksia, juutalaiset taas kykenivät hänen mukaansa ainoastaan jäljittelemään ja varastamaan oveluutensa ja häikäilemättömyytensä ansiosta arjalaisen rodun luomia kulttuurin ja tieteen aarteita. Hitlerin mukaan Saksan kansan historiallinen kutsumus ja tehtävä oli tuhota juutalaiset ja muut alemmat rodut ja turvata arjalaisen rodun voitto ja kukoistus. Sitä, että Hitler todella uskoi tähän ajatukseen todistaa se, että vielä kuolema silmiensä edessä huhtikuun kolmantenakymmenentenä päivänä 1945, kun neuvostoarmeijan tykit jauhoivat Berliiniä palasiksi, hän saneli testamenttiinsa seuraavat sanat: "Ennen kaikkea velvoitan kansakunnan johtoa ja kansaa pitämään rotulait jyrkästi voimassa ja vastustamaan säälimättä kaikkien kansojen (maailmanlaajuista) myrkyttäjää, kansainvälistä juutalaisuutta". (von Below 1981, toinen kuvaliite, viimeinen kuva, Shirer 1961b, 557)
Tänä ilta kun olemme kokoontuneet muistamaan Kristalliyön uhreja ja kaikkia toisen maailmansodan vainojen uhreja, emme voi olla kysymättä miten julmuus ja väkivalta, joka noihin tapahtumiin liittyi, saattoi olla mahdollista? Mikä sai kulttuurikansana tunnetut saksalaiset tekemään teot, joista historia ei ole heitä vapauttanut, eikä vapauta? Monet saksalaiset ovat väittäneet, että he eivät tienneet mitä keskitysleireillä tapahtui ja että he eivät olisi kuitenkaan voineet yksityisinä kansalaisina tehdä mitään auttaakseen sorron alaisia, vaikka olisivat tienneetkin. On erittäin epätodennäköistä että saksalaiset eivät tienneet mitä oli tekeillä. Saksalainen, joka luki sanomalehtiä ja kuunteli radiota, opetti tai opiskeli yliopistossa, luki kirjallisuutta, kävi konserteissa tai teattereissa tai ostoksilla ei voinut olla tietämättä juutalaisvastaisista laeista ja määräyksistä joista ensimmäisiä oli jo 1 huhtikuuta 1933 aloitettu maanlaajuinen, julkisesti ilmoitettu boikotti juutalaisia liikkeitä ja yrityksiä vastaan. 7 huhtikuuta vuonna 1933 säädettiin laki, joka pakotti kaikki ei-arjalaiset valtion virkamiehet eläkkeelle, laki koski yliopistojen professoreita, orkestereiden soittajia, teatterien työntekijöitä, näyttelijöitä, kirjan kustantamoiden työntekijöitä jne. Juutalaiset tuomarit oli erotettu jo aiemmin ja kansallissosialistiset lehdet ja poliitikot yllyttivät juutalaispogromeihin. Kristalliyö oli laaja ja joka puolelle Saksaa ulottunut operaatio. Tuhansia rikottuja ikkunoita, piestyjä ihmisiä, epätoivoa ja itkua ei voinut olla huomaamatta. Tuhansien, kymmenien tuhansien ja lopulta miljoonien ihmisten katoamisesta ja murhaamisesta ei voinut tietämättä.
Miksi sitten juuri kukaan ei tehnyt Saksassa mitään? Natsit vainosivat juutalaisten lisäksi vasemmistopuolueiden kannattajia ja johtajia, sosialistiset lehdet lakkautettiin jo maaliskuussa 1933, kaksi kuukautta Hitlerin valtaan nousun jälkeen. Natsit vainosivat liberaaleja porvarillisten puolueiden kannattajia ja kaikkia muita vastustajiaan säälimättä. He murskasivat ammattiyhdistysliikkeen ja loivat voimakkaat katutaistelujoukot, salaisen poliisin ja aatteellisesti uskollisen järjestyspoliisin. Kaikki vastarinta pyrittiin tukahduttamaan. Vastarinta oli hyvin vaikeaa ja vaarallista. Poikkipuolinen sana virkapaikalla, koulussa, kadulla, ystävien seurassa saattoi kantautua vääriin korviin ja johtaa työpaikan menestykseen tai jopa hengen menoon. Saksaan luotiin ilmiantajien verkosto, aluksi kommunistien ja myöhemmin juutalaisten paljastajia palkittiin. Maahan levisi pelon ja keskinäisen epäluottamuksen ilmapiiri, jossa Kristalliyön toteuttaminen tuli mahdolliseksi.
Monet saksalaiset hyötyivät juutalaisten vainoamisesta, työpaikkoja avautui, yritysten kilpailutilanne helpottui, juutalaisten taloja, kiinteistöjä, liikeyrityksiä ja muuta omaisuutta takavarikoitiin ja myytiin edelleen arjalaisille pilkkahintaan. Valtio ja poliittiset johtajat ryöstivät juutalaisten omaisuutta, kristalliyön jälkeen juutalaiset pakotettiin maksamaan 1 miljardin Saksan markan sakot rikoksistaan ja he menettivät vakuutuskorvaukset rikotusta omaisuudestaan ja muista aiheutetuista vahingoista. Oli hyödyllistä ja turvallista pitää suunsa kiinni ja kääntää päänsä toisaalle.
Kun Hitler nousi valtaan monet jäivät odottelemaan nähdäkseen mitä oli tulossa. Saksan juutalainen Viktor Klemperer kirjoitti päiväkirjaansa helmikuun 21 päivänä 1933 kolme viikkoa Hitlerin valtaannousun jälkeen: "...kolmen viikon masennus taantumuksellisen hallituksen takia. En kirjoita aikalaishistoriaa. Mutta toki kirjaan muistiin katkeruuteni joka on voimakkaampaa kuin olisin voinut enää kuvitellakaan. Se on häpeä joka pahenee päivä päivältä." Klemperer jatkaa seuraavasti: "Ja kaikki ovat hiljaa ja kyyristelevät, kaikkein syvimpään juutalaiset ja heidän demokraattinen lehdistönsä." 17.3. 1933 Klemperer kirjoittaa: "Eikä kukaan tee mitään. Kaikki vapisevat, ryömivät piiloon." Kyyristely ja piiloon ryömiminen jatkuivat lähes koko Hitlerin 12 vuotisen valtakauden ajan.
Miksi kukaan ei tehnyt Saksan ulkopuolella mitään? Tiedon puutteesta ei ainakaan ollut kysymys, sillä tietoa oli saatavilla jos siitä oli kiinnostunut. Suomeksikin julkaistiin jo vuonna 1934 Ruskea kirja, jossa kuvattiin Saksan tilannetta ja mm. vuosina 1933-1934 toteutettuja juutalaisvainoja ja muuta sortoa. Kapitalistisilla länsimailla ja niiden johtajilla ei ollut erityistä intressiä puuttua Saksan toimintaa, sillä niillä oli tarpeeksi tekemistä oman taloutensa jälleen rakentamisessa ensimmäisen maailmansodan jäljiltä. Vaikka Saksaa ehkä pelättiinkin toivottiin, että se kääntyisi Hitlerin lupausten mukaisesti bolsevismia ja kansainvälistä kommunismia vastaan, joka länsimaissa nähtiin suuremmaksi vaaraksi kuin natsismi (Hobsbawm 2001, 194-202). Kansainvälisessä politiikassa myös pyrittiin kunnioittamaan suvereenin valtion vaaleilla valittuja johtajia, jonkalaiseksi Hitlerkin, virheellisesti, määriteltiin. Neuvostoliitossa Kommunistisen puolueen edustajakokouksessa tammikuussa 1934 puhunut Stalin totesi että uusi sota oli tulossa. Stalin toi myös selvästi esille, että yksi mahdollisuus olisi saksalaisten fasistien aloittama rotusota slaavilaisia ja muita alempia rotuja vastaan (Stalin 1934, 313-319). Neuvostoliiton etujen mukaista oli vastustaa kapitalismia ja erityisesti fasismia, jota se piti kapitalismin yhtenä muotona, mutta Neuvostoliittokaan ei pitänyt Saksan fasismin vastustamista ensisijaisena tehtävänään sisäisten poliittisten ja taloudellisten vaikeuksiensa ja ristiriitojensa vuoksi.
Hitler sai siis toimia suhteellisen vapaasti, seuraukset me tiedämme. Mitä olemme oppineet tästä, vai olemmeko oppineet mitään? Entäpä jos nykyään, jonkin valtion johtaja saisi päähänsä julistaa että hänen johtamallaan maalla ja kansalla on maailmanhistoriallinen tehtävä, joka on tuhota viholliset, jotka uhkaavat hänen maataan ja koko ihmiskuntaa hävityksellä ja tuholla. Entäpä jos tänä päivänä, jonkun maan johtaja katsoisi, samalla tavalla kuin Hitler, että hänellä yksin on hallussaan totuus maailman menneisyydestä ja tulevaisuudesta ja valta ja voima saada muut ymmärtämään ja hyväksymään tämä totuus. Entäpä jos tänä päivänä jonkun maan johtaja julistaisi, että arvot, joita hänen johtamansa maa puolustaa ovat ainoat oikeat ja että ne tulevat väistämättä voittamaan maailmanhistoriallisen arvojen kamppailun. Entäpä jos tänä päivänä, jonkun maan johtaja määräisi sotajoukkonsa hyökkäämään toiseen maahan ja perustelisi hyökkäyksensä valheilla, kuten natsit perustelivat valheilla juutalaisvainot ja hyökkäyksensä Puolaan, Norjaan, Ranskaan ja Neuvostoliittoon. Mitä me tekisimme, jos maailmassa olisi tällainen johtaja ja maa?
Tällainen maa ja johtaja on olemassa. Hän piti puheen torstaina 6.11. 2003, jossa hän kuvasi maailmanhistoriallista taistelua vapauden ja alistamisen välillä: "Alistetut ihmiset tiesivät edes yhdestä paikasta, valoisasta ja toiveikkaasta maasta, jossa arvostetaan vapautta ja jossa vapaus on turvassa. Ja he rukoilivat, että Amerikka ei unohtaisi heitä eikä tehtäväänsä tukea vapautta kaikkialla maailmassa." Tämä johtaja, USA:n presidentti George W. Bush (Bush 2003) sanoi puheessaan myös, että vapaus etenee maailmassa. Hän muistutti kuitenkin, että "...jos vapautta ei puolusteta se voidaan menettää. ...vapauden menestys riippuu vapaiden kansojen valinnoista ja niiden valmiudesta uhrautua." Bush jatkoi: "Ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudoissa, kahden rintaman sodassa 1940-luvulla ja Korean ja Vietnamin vaikeissa taisteluissa ja pelastus ja vapautustehtävissä melkein kaikissa maanosissa, amerikkalaiset ovat ihailtavasti osoittaneet halunsa uhrautua vapauden puolesta. Kaikki kansat ovat ymmärtäneet, tai ainakin niiden olisi pitänyt ymmärtää tärkeä opetus: Vapaus on taistelun arvoinen, kuoleman arvoinen, ja puolustamisen arvoinen, ja vapauden edistyminen johtaa rauhaan." Bush viitoitti tietä vapauteen seuraavasti: "Meidän täytyy soveltaa tätä opetusta omana aikanamme. ... meidän päättäväisyytemme tulee osoittamaan tietä maailman demokraattisen liikkeen seuraavalle vaiheelle. Meidän sitoumustemme demokratiaan koetellaan maissa kuten Kuuba, Burma, Pohjois-Korea ja Zimbabwe, joissa sorto vallitsee. Näiden maiden kansat elävät vangittuina, pelokkaina ja hiljennettyinä. Kuitenkaan valtaa pitävät näissä maissa eivät voi estää vapautta loputtomiin. ... Me tulemme olemaan näiden sorrettujen kansojen tukena siihen saakka kunnes vapaus lopulta saapuu."
Bushin retoriikka on samanlaista kuin Hitlerin retoriikka oli, Bushin viholliset ovat - kuten Hitlerinkin olivat - ihmiskunnan vihollisia. Bushin viholliset - kuten Hitlerinkin viholliset - pyrkivät tuhoamaan länsimaisen kulttuurin ja arvot. Bush on - kuten Hitlerkin oli - valmis aloittamaan sodan saavuttaakseen tavoitteensa, jotka ovat abstraktioina kaikkien kansojen ja ihmisten hyväksymiä: rauha, vapaus, turvallisuus ja hyvinvointi. Bushin tulkitsemina näistä arvoista keskeisimpiä ovat yksityisomaisuuden suoja ja yrittämisen vapaus.
Bush käy jo sotaa Irakissa ja Afganistanissa ja Bushin selän takana pienemmät bushit käyvät sotaa Tshetsheniassa, Israelissa, Palestiinassa ja monissa muissa maissa maapallolla.
Mitä voisimme tehdä, jotta sota ja sorto loppuisi. Mitä voisimme tehdä, että Bush ei syöksisi maailmaa samaan kierteeseen kuin Hitler teki? Kyyristymmekö ja ryömimmekö piiloon?
Kristalliyön uhrien muistoa kunnioittaaksemme meidän tulisi avata silmämme, hankia tietoa asioista ja toimia sortoa ja sotaa vastaan.
Maailmanlaajuisten ongelmien lisäksi meillä on täällä Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa omia paikallisia ongelmiakin. Joensuussa tehtiin viime vuonnakin Suomen kaupungeista toiseksi eniten rasistisia rikoksia, Joensuuta enemmän niitä tehtiin vain Helsingissä mutta Joensuuta vähemmän esimerkiksi Vantaalla, Turussa ja Tampereella, joissa asuu paljon enemmän asukkaita ja suhteellisesti enemmän maahanmuuttajia kuin Joensuussa. Viime viikolla kerrottiin että Pohjois-Karjalaan monilla paikkakunnilla skinit toimivat ja levittävät rasistisia aatteitaan, viranomaiset kehottavat ihmisiä ja tiedotusvälineiden edustajia vaikenemaan. Tänä syksynä Joensuussa on hyökätty ulkomaalaisten kimppuun ja pahoinpidelty heitä. Joensuussa on jo melko pitkään levitetty Suomen ruotsalaisten ja ruotsin kielen vastaisia lentolehtisiä, esimerkiksi yliopistolla. Yliopistolla humanistinen tiedekunta päätti poistaa lentolehtiset ilmoitustauluiltaan ja kiinnitti muutenkin huomiota asiaan yhden aktiivisen tiedekunnan työntekijän ansiosta. Me voimme ja meidän tulee toimia niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisestikin. Jos emme tee mitään kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä lapsemme tai lastenlapsemme kysyvät meiltä oikeutetusti - kuten me kysyimme isiltämme ja äideiltämme ja isovanhemmiltamme - miksi ette tehneet mitään vaikka tiesitte?
Kirjallisuus:
Below, Nicolaus von 1981. Hitlerin adjutanttina 1937-1945. Kustannusosakeyhtiö Librum. Helsinki.
Bush, George W. 2003. President Bush Discusses Freedom in Iraq and Middle East. http://www.whitehouse.gov/news/releases/2003/11/print/20031106-2.html.
Hobsbawm, Eric 2001. Äärimmäisyyksien aika. Lyhyt 1900-luku (1914-1991). 3. painos. Vastapaino. Tampere.
Shirer, William 1962. Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I. Gummerus. Jyväskylä.
Stalin, Josif 1952/1934. Toimintaselostus puolueen XVII edustajakokoukselle NKP(b):n keskuskomitean työstä. Teoksessa Stalin, Josif Vissarionovits. Teokset, osa 13. Karjalais-suomalaisen SNT:n Valtion kustannusliike. Petroskoi.
Puhe Kristalliyön muistotilaisuudessa, Joensuun torilla 9.11. 2003
Hyvät ystävät. 65 vuotta sitten 9.11. 1938 Saksan valtakunnan proragandaministeri Joseph Goebbels valmisteli operaatioita ja kirjoitti käskyjä, joiden seurauksena samana päivänä ja seuraavana yönä 236 juutalaista tapettiin, 30 000 juutalaista pidätettiin ja vietiin keskitysleireihin, joissa suurin osa myöhemmin surmattiin, 7500 juutalaisten omistamaa kauppaa ja muuta yritystä hävitettiin ja 191 synagogaa poltettiin (Klemperer 2001, 200, Shirer 1962, 494- 496).
Kristalliyön tapahtumat olivat jatkoa juutalaisten ja muiden etnisten vähemmistöjen vainoamiselle, joka alkoi Saksassa vuoden 1933 tammikuussa kun Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen johtajasta Adolf Hitleristä tuli valtakunnankansleri eli pääministeri. Hitlerin, hänen johtamansa puolueen ja valtion toiminta perustui uskolle, että maailmanhistoria oli eri ihmisrotujen taistelun historiaa. Tässä kamppailussa vastakkain olivat olleet arjalainen, valkoinen rotu ja juutalainen rotu. Hitlerin mukaan kaikki ihmiskunnan positiiviset saavutukset tiede, taide, teknologia ja hyvinvointi olivat arjalaisen rodun aikaansaannoksia, juutalaiset taas kykenivät hänen mukaansa ainoastaan jäljittelemään ja varastamaan oveluutensa ja häikäilemättömyytensä ansiosta arjalaisen rodun luomia kulttuurin ja tieteen aarteita. Hitlerin mukaan Saksan kansan historiallinen kutsumus ja tehtävä oli tuhota juutalaiset ja muut alemmat rodut ja turvata arjalaisen rodun voitto ja kukoistus. Sitä, että Hitler todella uskoi tähän ajatukseen todistaa se, että vielä kuolema silmiensä edessä huhtikuun kolmantenakymmenentenä päivänä 1945, kun neuvostoarmeijan tykit jauhoivat Berliiniä palasiksi, hän saneli testamenttiinsa seuraavat sanat: "Ennen kaikkea velvoitan kansakunnan johtoa ja kansaa pitämään rotulait jyrkästi voimassa ja vastustamaan säälimättä kaikkien kansojen (maailmanlaajuista) myrkyttäjää, kansainvälistä juutalaisuutta". (von Below 1981, toinen kuvaliite, viimeinen kuva, Shirer 1961b, 557)
Tänä ilta kun olemme kokoontuneet muistamaan Kristalliyön uhreja ja kaikkia toisen maailmansodan vainojen uhreja, emme voi olla kysymättä miten julmuus ja väkivalta, joka noihin tapahtumiin liittyi, saattoi olla mahdollista? Mikä sai kulttuurikansana tunnetut saksalaiset tekemään teot, joista historia ei ole heitä vapauttanut, eikä vapauta? Monet saksalaiset ovat väittäneet, että he eivät tienneet mitä keskitysleireillä tapahtui ja että he eivät olisi kuitenkaan voineet yksityisinä kansalaisina tehdä mitään auttaakseen sorron alaisia, vaikka olisivat tienneetkin. On erittäin epätodennäköistä että saksalaiset eivät tienneet mitä oli tekeillä. Saksalainen, joka luki sanomalehtiä ja kuunteli radiota, opetti tai opiskeli yliopistossa, luki kirjallisuutta, kävi konserteissa tai teattereissa tai ostoksilla ei voinut olla tietämättä juutalaisvastaisista laeista ja määräyksistä joista ensimmäisiä oli jo 1 huhtikuuta 1933 aloitettu maanlaajuinen, julkisesti ilmoitettu boikotti juutalaisia liikkeitä ja yrityksiä vastaan. 7 huhtikuuta vuonna 1933 säädettiin laki, joka pakotti kaikki ei-arjalaiset valtion virkamiehet eläkkeelle, laki koski yliopistojen professoreita, orkestereiden soittajia, teatterien työntekijöitä, näyttelijöitä, kirjan kustantamoiden työntekijöitä jne. Juutalaiset tuomarit oli erotettu jo aiemmin ja kansallissosialistiset lehdet ja poliitikot yllyttivät juutalaispogromeihin. Kristalliyö oli laaja ja joka puolelle Saksaa ulottunut operaatio. Tuhansia rikottuja ikkunoita, piestyjä ihmisiä, epätoivoa ja itkua ei voinut olla huomaamatta. Tuhansien, kymmenien tuhansien ja lopulta miljoonien ihmisten katoamisesta ja murhaamisesta ei voinut tietämättä.
Miksi sitten juuri kukaan ei tehnyt Saksassa mitään? Natsit vainosivat juutalaisten lisäksi vasemmistopuolueiden kannattajia ja johtajia, sosialistiset lehdet lakkautettiin jo maaliskuussa 1933, kaksi kuukautta Hitlerin valtaan nousun jälkeen. Natsit vainosivat liberaaleja porvarillisten puolueiden kannattajia ja kaikkia muita vastustajiaan säälimättä. He murskasivat ammattiyhdistysliikkeen ja loivat voimakkaat katutaistelujoukot, salaisen poliisin ja aatteellisesti uskollisen järjestyspoliisin. Kaikki vastarinta pyrittiin tukahduttamaan. Vastarinta oli hyvin vaikeaa ja vaarallista. Poikkipuolinen sana virkapaikalla, koulussa, kadulla, ystävien seurassa saattoi kantautua vääriin korviin ja johtaa työpaikan menestykseen tai jopa hengen menoon. Saksaan luotiin ilmiantajien verkosto, aluksi kommunistien ja myöhemmin juutalaisten paljastajia palkittiin. Maahan levisi pelon ja keskinäisen epäluottamuksen ilmapiiri, jossa Kristalliyön toteuttaminen tuli mahdolliseksi.
Monet saksalaiset hyötyivät juutalaisten vainoamisesta, työpaikkoja avautui, yritysten kilpailutilanne helpottui, juutalaisten taloja, kiinteistöjä, liikeyrityksiä ja muuta omaisuutta takavarikoitiin ja myytiin edelleen arjalaisille pilkkahintaan. Valtio ja poliittiset johtajat ryöstivät juutalaisten omaisuutta, kristalliyön jälkeen juutalaiset pakotettiin maksamaan 1 miljardin Saksan markan sakot rikoksistaan ja he menettivät vakuutuskorvaukset rikotusta omaisuudestaan ja muista aiheutetuista vahingoista. Oli hyödyllistä ja turvallista pitää suunsa kiinni ja kääntää päänsä toisaalle.
Kun Hitler nousi valtaan monet jäivät odottelemaan nähdäkseen mitä oli tulossa. Saksan juutalainen Viktor Klemperer kirjoitti päiväkirjaansa helmikuun 21 päivänä 1933 kolme viikkoa Hitlerin valtaannousun jälkeen: "...kolmen viikon masennus taantumuksellisen hallituksen takia. En kirjoita aikalaishistoriaa. Mutta toki kirjaan muistiin katkeruuteni joka on voimakkaampaa kuin olisin voinut enää kuvitellakaan. Se on häpeä joka pahenee päivä päivältä." Klemperer jatkaa seuraavasti: "Ja kaikki ovat hiljaa ja kyyristelevät, kaikkein syvimpään juutalaiset ja heidän demokraattinen lehdistönsä." 17.3. 1933 Klemperer kirjoittaa: "Eikä kukaan tee mitään. Kaikki vapisevat, ryömivät piiloon." Kyyristely ja piiloon ryömiminen jatkuivat lähes koko Hitlerin 12 vuotisen valtakauden ajan.
Miksi kukaan ei tehnyt Saksan ulkopuolella mitään? Tiedon puutteesta ei ainakaan ollut kysymys, sillä tietoa oli saatavilla jos siitä oli kiinnostunut. Suomeksikin julkaistiin jo vuonna 1934 Ruskea kirja, jossa kuvattiin Saksan tilannetta ja mm. vuosina 1933-1934 toteutettuja juutalaisvainoja ja muuta sortoa. Kapitalistisilla länsimailla ja niiden johtajilla ei ollut erityistä intressiä puuttua Saksan toimintaa, sillä niillä oli tarpeeksi tekemistä oman taloutensa jälleen rakentamisessa ensimmäisen maailmansodan jäljiltä. Vaikka Saksaa ehkä pelättiinkin toivottiin, että se kääntyisi Hitlerin lupausten mukaisesti bolsevismia ja kansainvälistä kommunismia vastaan, joka länsimaissa nähtiin suuremmaksi vaaraksi kuin natsismi (Hobsbawm 2001, 194-202). Kansainvälisessä politiikassa myös pyrittiin kunnioittamaan suvereenin valtion vaaleilla valittuja johtajia, jonkalaiseksi Hitlerkin, virheellisesti, määriteltiin. Neuvostoliitossa Kommunistisen puolueen edustajakokouksessa tammikuussa 1934 puhunut Stalin totesi että uusi sota oli tulossa. Stalin toi myös selvästi esille, että yksi mahdollisuus olisi saksalaisten fasistien aloittama rotusota slaavilaisia ja muita alempia rotuja vastaan (Stalin 1934, 313-319). Neuvostoliiton etujen mukaista oli vastustaa kapitalismia ja erityisesti fasismia, jota se piti kapitalismin yhtenä muotona, mutta Neuvostoliittokaan ei pitänyt Saksan fasismin vastustamista ensisijaisena tehtävänään sisäisten poliittisten ja taloudellisten vaikeuksiensa ja ristiriitojensa vuoksi.
Hitler sai siis toimia suhteellisen vapaasti, seuraukset me tiedämme. Mitä olemme oppineet tästä, vai olemmeko oppineet mitään? Entäpä jos nykyään, jonkin valtion johtaja saisi päähänsä julistaa että hänen johtamallaan maalla ja kansalla on maailmanhistoriallinen tehtävä, joka on tuhota viholliset, jotka uhkaavat hänen maataan ja koko ihmiskuntaa hävityksellä ja tuholla. Entäpä jos tänä päivänä, jonkun maan johtaja katsoisi, samalla tavalla kuin Hitler, että hänellä yksin on hallussaan totuus maailman menneisyydestä ja tulevaisuudesta ja valta ja voima saada muut ymmärtämään ja hyväksymään tämä totuus. Entäpä jos tänä päivänä jonkun maan johtaja julistaisi, että arvot, joita hänen johtamansa maa puolustaa ovat ainoat oikeat ja että ne tulevat väistämättä voittamaan maailmanhistoriallisen arvojen kamppailun. Entäpä jos tänä päivänä, jonkun maan johtaja määräisi sotajoukkonsa hyökkäämään toiseen maahan ja perustelisi hyökkäyksensä valheilla, kuten natsit perustelivat valheilla juutalaisvainot ja hyökkäyksensä Puolaan, Norjaan, Ranskaan ja Neuvostoliittoon. Mitä me tekisimme, jos maailmassa olisi tällainen johtaja ja maa?
Tällainen maa ja johtaja on olemassa. Hän piti puheen torstaina 6.11. 2003, jossa hän kuvasi maailmanhistoriallista taistelua vapauden ja alistamisen välillä: "Alistetut ihmiset tiesivät edes yhdestä paikasta, valoisasta ja toiveikkaasta maasta, jossa arvostetaan vapautta ja jossa vapaus on turvassa. Ja he rukoilivat, että Amerikka ei unohtaisi heitä eikä tehtäväänsä tukea vapautta kaikkialla maailmassa." Tämä johtaja, USA:n presidentti George W. Bush (Bush 2003) sanoi puheessaan myös, että vapaus etenee maailmassa. Hän muistutti kuitenkin, että "...jos vapautta ei puolusteta se voidaan menettää. ...vapauden menestys riippuu vapaiden kansojen valinnoista ja niiden valmiudesta uhrautua." Bush jatkoi: "Ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudoissa, kahden rintaman sodassa 1940-luvulla ja Korean ja Vietnamin vaikeissa taisteluissa ja pelastus ja vapautustehtävissä melkein kaikissa maanosissa, amerikkalaiset ovat ihailtavasti osoittaneet halunsa uhrautua vapauden puolesta. Kaikki kansat ovat ymmärtäneet, tai ainakin niiden olisi pitänyt ymmärtää tärkeä opetus: Vapaus on taistelun arvoinen, kuoleman arvoinen, ja puolustamisen arvoinen, ja vapauden edistyminen johtaa rauhaan." Bush viitoitti tietä vapauteen seuraavasti: "Meidän täytyy soveltaa tätä opetusta omana aikanamme. ... meidän päättäväisyytemme tulee osoittamaan tietä maailman demokraattisen liikkeen seuraavalle vaiheelle. Meidän sitoumustemme demokratiaan koetellaan maissa kuten Kuuba, Burma, Pohjois-Korea ja Zimbabwe, joissa sorto vallitsee. Näiden maiden kansat elävät vangittuina, pelokkaina ja hiljennettyinä. Kuitenkaan valtaa pitävät näissä maissa eivät voi estää vapautta loputtomiin. ... Me tulemme olemaan näiden sorrettujen kansojen tukena siihen saakka kunnes vapaus lopulta saapuu."
Bushin retoriikka on samanlaista kuin Hitlerin retoriikka oli, Bushin viholliset ovat - kuten Hitlerinkin olivat - ihmiskunnan vihollisia. Bushin viholliset - kuten Hitlerinkin viholliset - pyrkivät tuhoamaan länsimaisen kulttuurin ja arvot. Bush on - kuten Hitlerkin oli - valmis aloittamaan sodan saavuttaakseen tavoitteensa, jotka ovat abstraktioina kaikkien kansojen ja ihmisten hyväksymiä: rauha, vapaus, turvallisuus ja hyvinvointi. Bushin tulkitsemina näistä arvoista keskeisimpiä ovat yksityisomaisuuden suoja ja yrittämisen vapaus.
Bush käy jo sotaa Irakissa ja Afganistanissa ja Bushin selän takana pienemmät bushit käyvät sotaa Tshetsheniassa, Israelissa, Palestiinassa ja monissa muissa maissa maapallolla.
Mitä voisimme tehdä, jotta sota ja sorto loppuisi. Mitä voisimme tehdä, että Bush ei syöksisi maailmaa samaan kierteeseen kuin Hitler teki? Kyyristymmekö ja ryömimmekö piiloon?
Kristalliyön uhrien muistoa kunnioittaaksemme meidän tulisi avata silmämme, hankia tietoa asioista ja toimia sortoa ja sotaa vastaan.
Maailmanlaajuisten ongelmien lisäksi meillä on täällä Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa omia paikallisia ongelmiakin. Joensuussa tehtiin viime vuonnakin Suomen kaupungeista toiseksi eniten rasistisia rikoksia, Joensuuta enemmän niitä tehtiin vain Helsingissä mutta Joensuuta vähemmän esimerkiksi Vantaalla, Turussa ja Tampereella, joissa asuu paljon enemmän asukkaita ja suhteellisesti enemmän maahanmuuttajia kuin Joensuussa. Viime viikolla kerrottiin että Pohjois-Karjalaan monilla paikkakunnilla skinit toimivat ja levittävät rasistisia aatteitaan, viranomaiset kehottavat ihmisiä ja tiedotusvälineiden edustajia vaikenemaan. Tänä syksynä Joensuussa on hyökätty ulkomaalaisten kimppuun ja pahoinpidelty heitä. Joensuussa on jo melko pitkään levitetty Suomen ruotsalaisten ja ruotsin kielen vastaisia lentolehtisiä, esimerkiksi yliopistolla. Yliopistolla humanistinen tiedekunta päätti poistaa lentolehtiset ilmoitustauluiltaan ja kiinnitti muutenkin huomiota asiaan yhden aktiivisen tiedekunnan työntekijän ansiosta. Me voimme ja meidän tulee toimia niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisestikin. Jos emme tee mitään kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä lapsemme tai lastenlapsemme kysyvät meiltä oikeutetusti - kuten me kysyimme isiltämme ja äideiltämme ja isovanhemmiltamme - miksi ette tehneet mitään vaikka tiesitte?
Kirjallisuus:
Below, Nicolaus von 1981. Hitlerin adjutanttina 1937-1945. Kustannusosakeyhtiö Librum. Helsinki.
Bush, George W. 2003. President Bush Discusses Freedom in Iraq and Middle East. http://www.whitehouse.gov/news/releases/2003/11/print/20031106-2.html.
Hobsbawm, Eric 2001. Äärimmäisyyksien aika. Lyhyt 1900-luku (1914-1991). 3. painos. Vastapaino. Tampere.
Shirer, William 1962. Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I. Gummerus. Jyväskylä.
Stalin, Josif 1952/1934. Toimintaselostus puolueen XVII edustajakokoukselle NKP(b):n keskuskomitean työstä. Teoksessa Stalin, Josif Vissarionovits. Teokset, osa 13. Karjalais-suomalaisen SNT:n Valtion kustannusliike. Petroskoi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
KareliaPort-forumilla jotkut esittävät mielipiteinään (omalla nimellään), että holocaust oli aivan "luonnollinen tapahtuma". Esitetään, että juutalaiset olisivat valmistelleet kansannousua tai muuta vastaavaa kaappausta Saksassa.
Ne ovat niin mielikuvituksen tuotetta kun vaan olla voi. Kyllä siihen porukkaan eksyneillä on pää sekaisin, ainakin muutamalla.
Uskomatonta, että sellaisia väitteitä voidaan esittää julkisesti. Tällaisia kannanottoja ei varmaan voisi esittää Saksassa.
... tapahtumat johtivat melko äkkiä maailmansotaan, olisi pitänyt tehdä jo ennen sitä.
Mielenkiintoisen näkökulman Kolmanteen valtakuntaan avaa Olavi Paavolainen. Hän kuului 20-luvulla Tulenkantajiin, jonka jäsenistä osa oli äärivasemmistolaisia älykköjä, mutta Paavolainen taisi olla enemmän AKS:n miehiä, mutta sodan aikana pulkka taisi kääntyä??
"Kolmannen valtakunnan vieraana" -teoksessaan hän pääsee tarkastelemaan valtakunnan toimintaa aitoipaikalta. Teos on vuodelta 1936, siis ennen kristalliyötä. Muistaakseni Saksaa tarkastellaan kriittisesti ja hieman epäluuloisesti. Kaikki merkit olivat ilmassa mitä tuleman piti?
"Lähtö ja loitsu" (1937) ja "Risti ja hakaristi" (1938) tarkastelevat enemmänkin natsi-Saksan ideologiaa (- en ole lukenut).
"Synkkä yksinpuhelu, Päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944." on sitten onneton turhautuneen miehen kirjoitelma, mutta oli varmasti suosittu sodanjälkeisessä ahdistuneessa vasemmistolaisessa ilmapiirissä...
ettei nykyisen kaltaisessa tietoyhteiskunnassa ääriliikkeet voi päästä valtaan. Enemmistä ihmisistä on kuitenkin järkeviä ja silloin ei natsit eikä kommunistit voi päästä valtaan. Neuvostoliittoa ei pystytty voittaan ulkopuolelta aseellisesti, mutta tiedon lisääntyminen pystyi siihen sisältäpäin.
..oli juttu. Perustuu tutkittuun historiaan.