Viime päivinä, kun on palstaa seurannut, niin on tää ajatus ollut mielessä. Mitä on tuomitseminen? Kerro omin sanoin, mitä se tarkoittaa. Missä menee raja?
Yleisesti ainakin jotkut käsittää, että tuomitseminen on kadotustuomion langettaminen. Itse käsitän, että tuomitseminen on esim tätä:
"Olet väärässä"
"Olet harhaoppinen"
Listaa voisi jatkaakkin. Esimerkkejä kyllä löytyy. Tässä mielestäni ainakin selvästi mitan täyttävät esimerkit.
Noin sanoessa sitä tulee sanottua ihmisestä jotain, mitä Raamattu kieltää meitä tekemästä. Jos joku voi sanoa esim nuo lainausmerkeissä olevat sanat, niin se joku on Pyhä Henki, joka ilmoittaa synnin, vanhurskauden ja tuomion. Se tehtävä ja valta on siis Jeesuksella ja sitä valtaa Hän käytti silloinkin, kun eli maan päällä. Hänen, Jeesuksen oli ja on tuomiovalta.
Mitä te muut ajattelette?
Yleisesti ainakin jotkut käsittää, että tuomitseminen on kadotustuomion langettaminen. Itse käsitän, että tuomitseminen on esim tätä:
"Olet väärässä"
"Olet harhaoppinen"
Listaa voisi jatkaakkin. Esimerkkejä kyllä löytyy. Tässä mielestäni ainakin selvästi mitan täyttävät esimerkit.
Noin sanoessa sitä tulee sanottua ihmisestä jotain, mitä Raamattu kieltää meitä tekemästä. Jos joku voi sanoa esim nuo lainausmerkeissä olevat sanat, niin se joku on Pyhä Henki, joka ilmoittaa synnin, vanhurskauden ja tuomion. Se tehtävä ja valta on siis Jeesuksella ja sitä valtaa Hän käytti silloinkin, kun eli maan päällä. Hänen, Jeesuksen oli ja on tuomiovalta.
Mitä te muut ajattelette?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Paavali tuomitsi selvästi älyttömien galatalaisten ja esim. Pietarin toiminnan tietyissä tilanteissa.
Jos joku aikoo ajaa tietä, jossa on mutkan takana silta romahtanut ja varoitat, onko se tuomitsemista?
On se koska varoituksia uskomaton kirjoittaa oman tuomionsa.
Jos et varoita, sinä kirjoitat hänen tuomionsa.
Pelkäätkö että sinulle joku sanoo että olet väärässä?
Jos Jeesuksen on tuomiovalta, täytyy olla tarkkana kun lukee Jeesuksesta jotain. Nimittäin ei ole Raamatunmukaista uskoa kaikkea.
Ja jos huomaa kyseessä olevan muka-Jeesus voi siitä kyllä sanoa.
Olet liian ankaralla asenteella liikenteessä, Jari-Pek-ka.
Tuomitseminen on uskovaisille rakas harrastus. Virallisesti sitä toki ei kukaan myönnä tekevänsä, mutta todellisuus on toista.
Jokainen harras uskova kokee olevansa täynnä "Pyhää Henkeä" ja Erikoinen, Valittu. Ja tämä vain siksi, että on Uskossa. Uskovien mieluisin harrastus on julistaa tuomiota ihan KAIKILLE niille ihmisille, jotka eivät juuri samoin usko.
Perusteluksi ihan kaikkeen riittää sama: "Näin lukee Raamatussa!"
Se vain valitettavasti ei ole totta.
Raamattu on oman aikautensa tuote, joka sopii monin tavoin nykypäivän maailmaan huonosti. Esim. näkemykset sukupuolisuudesta ja naisen asemasta sopivat paimentolaisille tuhansia vuosia sitten ehkä jotenkin, EIVÄT tämän päivän monimutkaiseen ja kehittyneeseen maailmaan.
Uskovien hartain toive on pysäyttää maailman kehitys johonkin mystiseen aikauteen nimeltään "ennen". Jos uskoville vallan antaa, seuraukset ovat AINA ikävät. Maailmassa ei ole yhtäkään sellaista KEHITTYNYTTÄ yhteiskuntaa, jossa päätökset tehträisiin vieläkin uskonnollisin perustein. On vain uskonnollisin perusteluin toteutettuja diktatuureja.
Jos nämä "Pyhän Hengen" täyttämät julistajat saisivat vallan Suomessa, tämä maa olisi ennemmin tai myöhemmin hirveä paikka asua.
Hesekiel luku 3:17-20.
Maailma tulee kyllä sanomaan tuomitsemiseksi sen, että Kristuksen seuraajat kertovat ja varoittavat siitä mitä Jumala kertoo Sanassaan olevan syntiä.
Maailman silmissä sellainen on tuomitsemista ja siihen tullaan vetoamaan suvaitsevaisuuden nimissä.
Mutta maailma ei ymmärrä sitä, että se, että varoittaa lähimmäisiään synnistä ja vääryydestä on suurta lähimmäisenrakkautta!
Uskon, että hesekielin 3 luku on tässä asiassa avain.
Jos Kristuksen seuraajat jotka ovat oppineet tuntemaan Totuuden ja tietävät mikä on Jumalan silmissä oikein ja mikä väärin eivät veljiään ja sisariaan varoita synnistä ja vääryydestä, vaan hyväksyvät kaiken sen "tuomitsemisen pelossa", niin kuka heitä sitten varoittaa? Kuka kehoittaa kääntymään, kuka parannukseen elleivät he jotka Herra on kutsunut?
Kristuksen seuraajien tulee kertoa ja varoittaa rohkeasti Jumalan Sanan Totuutta ja puolustaa sitä, mutta tuomio yksin on Jumalan!
Niko.
VT:n profeetat eivät muuta tehnetkään kuin tuomioita ja uhkauksia luettelivat.
Nykypäivän kristityistä osa on sen harhan vallassa, että heitä todellakin ohjaa yliluonnollinen voima. Todelliset taustat löytyvät psyykestä.
Kuule, jos seurakunnissa olisi arvosteltu ja koeteltu opetukset ja puhujat, niin seurakunnat ei olisi tänään niin sekaisin ja luisuneet pois totuudesta, kuin mitä ne nyt ovat.
Koetteleminen ja arvosteleminen EI OLE SAMA ASIA kuin tuomitseminen. Koettelemisen ja arvostelemisen hylkääminen, eli Jumalan Sanan noudattamatta jättäminen on "hullutusta ja tuomittavaa" (lue: niskuroimista ja hyljättävää).
Tuo on käytössä vanhoillislestadiolaisilla ja sille on nimikin, "hoitokokoukset".
Lain ja ihmisoikeuksien vastaistakin se on.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mielipiteenvapaus
Minun mielipide! nimim.
"Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot"
Tässä tarkoitetaan Jumalalta tullutta profetiaa. Ja kun tuossa puhutaan arvostelusta, niin ei tarkoiteta sitä, että arvostellaan puhujaa tai profetiaa, onko se oikea vai väärä, hyvä vai huono. Ei, vaan sitä "maistellaan", otetaan se sydämeen tutkittavaksi siten, että mietitään mitä se opettaa juuri minulle, mikä on sen sanoma minulle.
Profeetan puhuminen on enemmän kehottamista ja varottamista kuin esim ennustelua.
Profeetan virka on puhevirka opettajan ja vanhimman viran ohella. Jokaisella viralla on painopisteensä. Vanhimman virka on enemmän kahden keskistä jutustelua...paimentamista. Profeetan virka toimii seurakunnan sisällä.
Tuomitseminen voi olla esimerkiksi toisten ihmisten käytöksen ja sydämen asenteen arviointia. Se voi tapahtua joko hiljaa sydämessä tai tuomio voidaan lausua suoraan sille, kehen se kohdistuu. Paavali tuomitsi oikein Pietarin ja Barnabaan ulkokultaisuuden galatalaiskirjeen mukaan. (Gal 2) Hän ei kääntynyt silloin heitä vastaan vaan toimi Jumalan antaminen ohjeiden mukaan rakkaudessa, jotta veljet olisivat hylänneet ulkokultaisuuden, johon olivat langenneet.
Tässä on esimerkki oikeasta tuomitsemisesta, johon Kristus meitä kehottaa. (Snl 24:23-25; Joh 7:24) On myös väärää tuomitsemista (arviointia). Sitä on esimerkiksi se, kun jostakusta tuntemattomasta henkilöstä sanotaan pelkästään hänen opillisen näkemyksensä vuoksi, että "sinä olet harhaoppinen", "et kuulu Kristuksen ruumiiseen" ja "olet matkalla kohdi iankaikkista rangaistusta". Selvästi eriuskoisista voidaan ehkä joissakin tilanteissa näinkin rankasti sanoa, mutta ehkä heillekin olisi parempi julistaa evankeliumia eri tavalla (esim. muslimeille).
Näin minä ajattelen. Mitenkäs muut?
>>Kristuksen seuraajien tulee kertoa ja varoittaa rohkeasti Jumalan Sanan Totuutta ja puolustaa sitä, mutta tuomio yksin on Jumalan!
"Miksemme mekin pyrkisi olemaan jotain tuon kaltaista."
Se väkivaltaisuus ja tuomionhalu on jokaisessa meissä. Sinussakin, Jari-Pek-ka, vaikket huomaa?
Sinä tuomitset huomaamattasi kaikki, jotka tälle palstalle kirjoittaa. Kirjoitit aloituksessasi lukeneesi palstaa ja sinulle tuli pakottava tarve tehdä aloitus, jossa siteeraat muita kirjoittajia ja sitten sanot:
"Noin sanoessa tulee sanoneeksi ihmisestä jotain mitä Raamattu kieltää meitä tekemästä."
Siinähän sinä itse asetut Jumalan asemaan, ja nimenomaan tuomitset.
Et ole itse ollut noissa keskusteluissa mukana, ja silti tuomitset.
Asiaa ei auta se että etsit omasta ketjustasi ne jotka ovat samaa mieltä kanssasi, ja koetat häntä pönkittää muita vastaan.
Eriäviin mielipiteisiin et viitsi vastata, se kertoo omasta muutoshaluttomuudestasi.
Tuossa vastausviestissäsi kerrot omasta hengellisestä elämästäsi ja koetat saada itsesi malliesimerkiksi, että näin kuuluu elää ja olla.
Ylpeys on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, ja ylpeys on tae sille että tuomitsemista tapahtuu.
Raamatussa on kertomus fariseuksesta joka sanoo Jumalalle"Onneksi minä en ole niinkuin tuo toinen." Jumala ei siihen mielistynyt.
>>Se väkivaltaisuus ja tuomionhalu on jokaisessa meissä. Sinussakin, Jari-Pek-ka, vaikket huomaa?
Niin, no ehdottaisin että lukisit ja vastaisit niihin viesteihin jotka normaalisti ohittaisit.
Monet nimittäin ovat vastanneet raamatunmukaisesti sinulle, mutta heillä on ollut eri näkemys kuin sinulla.
Avarra maailmankuvaasi, Jumala on antanut muillekin kuin sinulle.
jari-pek-ka
Minä olen puolustanut uskovaisena virheellisiä näkemyksiä ja opinkappaleita, koska olen erehtynyt tulkinnoissani, enkä ole ymmärtänyt oikein Raamattua. Olen toiminut myös niin kuin harhaoppiset, eli olen riidellyt, kinastellut, korottanut itseäni, ja kohdellut kanssaveljiäni väärin. Siinä mielessä minua on voitu sanoa aiheesta harhaoppiseksi, ja minua on jopa kartettu (kartetaan ehkä vieläkin). Mutta tärkeintä ei ole se, mitä olemme olleet ennen, vaan se, mitä olemme nyt, tällä hetkellä, ja mitä kohti kuljemme, mitä tavoittelemme, ja mihin pyrimme.
Eikö vain?
Tärkeintä on juuri se mitä olemme tällä hetkellä. Tärkeintä on se, että olemme Jeesuksen omia.
1. Kor. 9-12 käy tähänkin hyvin.
Seurakunnan sisällä ojentaminen ja kuri ovat välttämättömiä välineitä.
Piti siis olla 1. Kor. 5:9-12.
j.t.p. nimim.
Nyt pitää ymmärtää, että tuossa ei tarkoiteta ihmisen tuomitsemista, vaan synnin tuomitsemista, ei ihmisen tuomitsemista. Jos rakkaudessa kehoittaminen ja nuhtelu ei auta, niin ei väkisin voi mitään tehdä. Pitää jättää asia Jumalan hoitoon.
Vaimollenikin Jumala sanoi lopulta; Älä puhu enää miehellesi Jumalasta, vaan puhu Jumalalle miehestäsi. Aivan samoin pitää toimia tuossa tuomassai Raamatun kohdissa. Ei vaimokaan mua pihalle ovesta heittänyt, eikä hyljännyt, vaan puhui Jumalalle minusta. Sitten kun minussa heräsi rakkaus Jumalaan, niin silloin vasta pystyin, tai halusin ottaa vastaan. En kyennyt siihen ennen kuin Rakkaus tuli.
Ei tuossa 1 Kor. kirjeessä tarkoiteta sitä, että ihminen heitetään ovesta ulos ja portsari vahtii ovella, että hän ei vain tulisi takaisin.
Joskus kun pitäisi tuomita, eikä tiedä, miten pitäisi tuomita, saattaa oikeamielisille tulla Jumalalta viisauden sanat, niin kuin kuningas Salomolle tuli:
1. Kuningasten kirja 3
25 'Hän antoi käskyn: "Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle." '
1. Kuningasten kirja 3
26 'Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: "Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!" Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!"[Jes. 49:15]
27 Silloin kuningas lausui: "Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti."
28 Kautta koko Israelin levisi tieto tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. Kaikki alkoivat kunnioittaa kuningasta, sillä he näkivät nyt, että hän oli saanut Jumalalta viisauden tuomita ja hallita oikein.'
Samaa mieltä olen minäkin ja olen ihmetellyt kun tälle palstalle tulin katsomaan, vanhana helluntailaisena, ja kaikenlaista 42 vuotisen uskonelämäni aikana nähneenä, lueskeltuani näitä toisten nimittelemisiä, misäs se raamatun luku on? tuli mieleen.
Itse kerran eksyin eräälle "oikeaoppisten" sivulle jossa pitkä liuta saarnaajia tuomittiin harhaoppisiksi, se riitti.
Siellä kyllä menee helposti uskokin, kaikki ei ole hyväksi. Onneksi on raamattu ja rukousystävät, seurakunta ja ihanat sisaret ja veljet
onnellinen uskova nimim.
Olet ehkä huomannut saman kuin minä ja moni muu. "Oikeaoppisuus", se on aika rakkaudeton tila, vaikka sinänsä ihan oikeassa olisikin. Oikeaoppinen näkee toisten virheet hyvin ja arvostelee toisia Raamatun takaa, mutta monesti ei näe mitään virheitä itsessään. Se on mielestäni kovuutta. Tiedän sen, koska itsessänin on sitä ollut ja on vieläkin, sen tunnustan. Mutta tahdon vapautua tuosta kaikesta. Mikään ei ole niin hyvä päänalunen nukkumaan mennessä, kuin sydän, joka ei syytä mistään.
Mikä siis on tämän epäjohdonmukaisen sepustuksesi takana oleva kysymys. ?
Sinun herkkä ja kaunis uskonnollinen filosofiasi Jari-pekka lähtee siitä perusprinsiipistä, että kaikkien kukkien tulee saada kukkia.
Ideasi on kaunis ja inhimillisen mielen herkimpiä kaipuita hyväilevä.
Raamatullisen totuuden ja opetuksen kannalta sinun filosofiasi on arvoton, niin kaunis ja herkkä kuin se onkin katsella, Jari-pekka.
Juuri tuolla sinun suvaitsevuusihanteellasi ja sen varjossa on esimerkiksi helluntaiseurakuntiin uitettu ne monet laittomuudet, jotka sinne tänä päivänä ovat jo syvälle pesiytyneet.
Oletko Jari-pekka ylpeä filosofisen näkemyksesi saavutuksista?
Minä en olisi ylpeä tuon eksytyksen hedelmistä. Kehotankin sinua ryhtymään tositoimiin ottaaksesi vastaan totuuden. Ajattele myös sitä, että sinun tulee olla valmis maksamaan jotain totuudesta.
Miksi sinun kannattaa ottaa vastaan totuus ja puolustaa sitä?
Siksi, että kieltäytyessäsi vastaanottamasta totuutta ja ollessasi vastustamassa totuuden puolustajia sinä tulet nielemään sen väkevän eksytyksen, joka on tulossa. Ota huomioon; se tuleva eksytys, jonka Jumala sallii ja lähettää, on paljon pahempi ja ovelampi kuin kaikki tähän asti näkemämme eksytykset.
1.Tess.5:3 Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon."
Kun tunnut tietävän Raamatusta, niin onko Raamatussa sellainen kohta kuin.
-Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää syntien paljouden.
Jos on, niin mitä tuo tarkoittaa?
Harrasta rakkautta EI ole se, että jättää antamatta lähimmäiselleen kehotuksen, jonka tuntee sydämessään tärkeäksi.
Eihän sinunkaan mielestäsi?
Saatoin antaa kehotukseni Jari-pekalle sinun mielestäsi liian voimakkaasti. Siihen vastaan, että toisen paijaaminen ja myötäily tyyliin, ethän tykkää hei huonoa, kun vähän kommentoin, EI ole minkään arvoista.
Me vakiokirjoittajat olemme varustautuneet vastaanottamaan kohtikäyviä sanoja. Sen uskon olevan totta myös J-P:n kohdalla.
Summa summarum, minun ehdoton rakkauteni J-P:tä kohtaan peittää ne mahdolliset taitovirheet ja puutteet, joita viestinnässäni ainakin toistaiseksi esiintyy.
Olet tyypillinen narsisti, puhut vain itsestäsi. Eihän semper sinusta kysytty mitään.
Asiasta.
Vosiko muutkin vastata mitä tuo tarkoittaa.
-Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää syntien paljouden.
Tuleeko hyväksyä toisessa ihmisessä synti?
Muistelen. nimim.
Uskon, että se tarkoittaa tätä. Jumala on antanut mulle yhden ihmisen, jota minä rakastan Jeesukselle. Hän ei ole uskossa, mutta olemme ystäviä. Jumala lupasi, että jos en luovuta, niin Hän tulee pelastamaan hänet. Hänen kanssaan ei voi juuri koskaan puhua hengellisistä asioista, ainakaan vielä. Joskus harvoin voi sanoa jonkun sanan. Se mistä en saa luovuttaa, on rakkaus ja rukoilu hänen puolestaan. Mun ei tarvi kuin siunata ja rakastaa häntä, kaikesta huolimatta. Mun ei tarvi koettaa tehdä hänestä uskovaa. Sitäkin tuli yritettyä joskus, mutta se ei onnistu. Tapahtui jopa niin, että vaikka halusin sanoa jotakin, niin mulla ei ollut mitään sanottavaa. Pää oli aivan tyhjä.
Jumalalla onkin oma aikansa. Hän johdattaa omia teitänsä, jotka ovat paljon korkeammalla meidän teitämme. Pitää olla vain kärsivällinen ja rakastaa.
Joku on sanonut rakkaudesta, että jos rakastaa, niin se vie suureen vaivaan. Se ei ole aina helppoa. Voi olla, että öitäkin joutuu valvomaan.
Rakkaus vei Jeesuksenkin suureen vaivaan. Ei se jäänyt vain puheeksi rakkaudesta, vaan rakkaus tuli ja teki jotakin. Rakkaus on tietyllä tavalla itsensä uhraamista. Jos siitä pitää kiinni, eikä luovuta, niin se ennemmin tai myöhemmin tuottaa hedelmää.
Oletko sinä siis se jt-palstan rakkauspommittaja nimimerkilä J?
"Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää syntien paljouden" 1 Piet.4:8
Tuo ilmoitus on annettu tilanteessa, jossa opetetan käyttäytymistä toisia ihmisiä kohtaan ja jos tarkkoja ollaan niin veljien ja sisarten välistä käyttäytymistä.
Jos ymmärrämme uudestisyntyneen ihmisen tilan, niin hänessä on uudestisyntymisestä huolimatta tätä syntikäyttäytymistä ja juuri tuohon saumaan Pietari kohdensi, miten rakkutemme tulee olla ensiksikin harras ja toiseksi rakkautemme peittää/ei reagoi toisessa ihmisessä synnin.
Todellisuutta nimittäin on, miten ihminen kasvaa armossa pois synnistä ja tämä ottaa oman aikansa ja tuon huomioiden rakkaus on erinomainen "väline" elää syvää ihmissuhdetta/ihmissuhteessa, jossa on JUMALAN tahdon vastaisuuttakin eli sitä syntiä. Ihmisen elämään liittyy aina käsite synti ja siksi valvominen ja pois kasvaminen armossa eläen.
Tuohon samaan Pietarin opetukseen liittyy läheisesti tämä;
"Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niiin meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri, puhdistaa meidät kaikesta synnistä". 1 Joh.1:7
Eli jos ihmisessä ei ole rakkautta, jolla peittää toisessa ihmsessä olevaa syntiä, niin ensiksikin tämä käyttäytyminen ongelmoittaa aina kanssakäymisen. Ei ihminen kertakaikkiaan voi olla reagoimatta, jos toinen vahtii ja ei hyväksy häntä sellaisenaan. Toisen ihmisen hallitsemisen tarpeesta onkin kysymys ja ilman rakastamista.
Taas synnin olemassaolon tiedostaminen/ihmisen vajavaisuus on hyvä asia, koska tämä (synti) juuri ongelmoittaa myös ihmisten kanssakäymistä.
Vaitiolo on myöntymisen merkki.
>>> Vaitiolo on myöntymisen merkki.
Eihän Jari-pekka liene Jeesus kuitenkaan, vaikka samalla nimikirjaimella alkaakin, samoin kuin sekin jt-palstan rakkauspommittaja, joka ei suostu antamaan periksi rakastamisessaan ennenkuin se tuottaa hedelmää.
Kukaan ei erehtyne luulemaan jari-pek-kaa Jeesukseksi.
Hän muuten näkyy kirjoittavan nimimerkkinsä pienellä j-kirjaimella. Jeesus kirjoitetaan aina isolla. Siinä on ero.
Tahdoin vain osoittaa vääräksi sen melko yleisen harhaluulon, että vaikeneminen on myöntymisen merkki.
Perusteet oikaisulle löytyvät Jeesuksen käyttäytymisestä.
Hän on Mestari ja esikuva. Tokihan Jeesuskin yleensä vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin, mutta painostuksen alla hän ei suostunut vastaamaan. Hän saattoi joskus vastata myös vastakysymyksellä, joka tukki kyselijöiden suut. He eivät osanneet vastata.
Luuk. 20:5
He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?'
Luuk. 20:6
Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta."
7 Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli.
8 Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".
Näin nämä fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan. (Luuk. 7:30)
Jt-palstan kirjoituksista en ole perillä. En lue kyseistä palstaa.
Uskovan tulee hyväksyä se, että toinen uskova on edelleen synteihin lankeileva, kuin jokainen uskova itsekin on. Meidän siis tulee siis olla armollisia toisiamme kohtaan. Jokaisen täytyy tietenkin tehdä parannusta synneistään; pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.
'
Mikäli näet uskovan elävän synnissä, niin sitä ei pidä hyväksyä, tietenkään. Siitä on tätä uskovaa veljeä tai siskoa varoitettava, niin kuin Raamattu selkeästi ohjeet tässäkin antaa. Toisen väärästä tiestä varoittamatta jättäminen olisi siis siten rakkaudettomuutta ja voisi johtaa hairahtuneen kokonaan pois Kristus-kalliolta.
"Nyt on rauha, ei mitään hätää" on mielestäni seurakunnan ulkopuolella toimivien julkisyntisten huuto ja ajatus, ei seurakunnassa käyvien helluntailaisten... (ks. asiayhteys 1Tess 5)
"Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit." 1.Tess.5:6
"Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa." Mark.13:37
Kehotus valvomiseen koskee kaikkia ihmisiä.
Seurakuntien keskellä on suuri määrä ihmisiä, todennäköisesti suuri enemmistö, jotka nukkuvat sikeää unta hengellisesti.
Tosiasiassa me jokainen olemme jossain määrin nukuksissa.
Omalla sadanprosentin valvomisellaan ei voi kukaan kerskua.
Vai voitko sinä, ekkleesia?
Sinuako ei koske Mestarimme Jeesuksen kehotus valvomiseen?
Semper.Fidelis
Seurakunnan keskellä on nukkuvia sieluja, jotka eivät peri Jumalan valtakuntaa - se on totta.
En ole aina muistanut valvoa ja rukoilla. Olen langennut sen vuoksi synteihin, mutta olen saanut sittemmin uudistua uskossa.
Jeesuksen kehotukset valvoa ja rukoilla koskevat kristittyjä ja vasta sitten ei-kristittyjä, kun he tulevat ensin uskoon. On silti hyvä, että myös ei-kristityt valvoisivat omaa tilaansa ja rukoilisivat, että eivät syntiä tekisi ja aiheuttaisi siten vahinkoa itselleen ja muille, lähimmäisilleen.
1. Sam 16:7
Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."
Tästähän se useimmiten lähtee liikkeelle tuomitseminen, jo ensitapaamisella arvioimme ihmistä ulkomuodon, koko olemuksen, puhetavan, äänensävyn jne. jne. perusteella, teemme äkkinäisiä johtopäätöksiä, emmekä vaivaudu näkemään vaivaa saadaksemme ihmisestä kokonaisemman käsityksen. Mielestäni se on tuomitsemista. Haluammeko itse, että meidät arvioidaan ja pistetään muutaman sekunnin pikakatsauksen perusteella johonkin kategoriaan - tuskin kukaan haluaa sitä.
Tässä linkissä opetus tuomitemisesta, mitä se ei ole ja mitä se on:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=2921
- synnistä nuhteleminen ei ole tuomitsemista
- sanan opettaminen ei ole tuomitsemista
- jne.
Totuuden sanominen on tärkeämpää kuin olla ihmisten ystävä. Jumala antaa omilleen kyllä rohkeutta sanoa totuuden, vaikka paholainen yrittää sulkea suut sanomalla sitä tuomitsemiseksi ja suvaitsemattomuudeksi. Toki totuus pitää sanoa rakentavassa hengessä.
Ei meillä kenelläkään ole oikeutta tuomita ketään, Jumalan yksin tuomio.
Raamatusta löytyy mitä on toisen tuomitseminen, joka on todellista Jumalan Pyhää Sanaa.
Laitan tähän vähän tuomitsemisesta Raamatun jakein.
Luuk.6:37.
Älkää tumitko, niiin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko,
niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta.
Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
Room.2:1-2.
1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.
Joten rukoillaan Jumalata viisautta ettemme ketään tuomitse, vaan rakastamme jokaista ihmistä.
Ihonväriin tai kansanheimoon katsomatta, jokainen on Jumalan silmissä yhtä rakas ja arvokas, samoin meidänkin tulee rakastaa toisiamme.
Jos emme rakasta jokaista ihmistä ei Jumalan rakkaus voi olla meissä.Amen.
siunausta
Apostolien teot:
18. Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa
19. ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen".
20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.
21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
22. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.
23. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä."
Joku voisi sanoa Pietaria tuomitsevaksi, mutta hän sanoi vain totuuden rakentavassa hengessä ja teki siinä oikein.
Eikä varmaan uskossa edes pärjäisi, jos ei sanoisi asioita suoraan. Kukapa haluaa olla vellihousu?
Jumalan lapsi nimim.
Tuossa on juuri kohta, joka viimeistään pitäisi pysäyttää ajattelemaan. Monta kertaa on viisasta olla ihan hiljaa, vaikka esim ärsytyksen perusteella tekisi mieli sanoa jotakin. Mutta juuri silloin on syytä ollakkin vaiti, eikä sanoa mitään, koska silloin vastaus usein on sama kuti takaisin laukaistuna ja vielä vähän terästettynä. Se tulee lihassa. Jumalan Sanaa ei juuri kannata puhua lihassa. Siinä ei ole voimaa. Kyllä se huomaa, mikä on tullut lihassa ja mikä Hengessä. Niin ja tämä on se kohta tuosta tuomastasi Raamatun kohdasta, joka pitäisi pysäyttää. Se liittyy muuten myös siihen, että rakkaus peittää syntien paljouden. Tuomitsemalla toisia, sitä kerää vain oman päänsä päälle kaikkea negatiivista.
.
>>Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
http://www.kristityt.info/love.html
Ehkäpä sinunkin olisi hyvä käydä seurakunnassa ja saada opetusta tältäkin alueelta. Ei pidä lähteä "mestaroimaan" asioissa, joiden käsittämisessä ei ole tarpeellista syvyyttä.
Mulla on seurakunnassa sama Opettaja kuin kotona.
jari-pek-ka
Onko mahdollista, että jotkut Raamatun kohdat avautuvat sinun ymmärryksellesi Jumalan tahdon vastaisella tavalla vai opettaako pyhä henki sinua niin, että ymmärrät kaiken aina Jumalan tahdon mukaan ja jätät muodostamatta kannan asioista, joita pyhä henki ei vielä ole sinulle opettanut?
Sitä tuomitsemista tapahtuu vapaissa suunnissa aina.Milloin joku on kirottu homoksi milloin piilorunkkariksi milloin salajuopoksi, salatupakoitsijaksi, vaimonsa pettäjäksi,petolliseksi firmanhoitajaksi. Kaikkea mahdollista näistä ihmeuskonnoista löytyy paitsi totuutta asioihin.Ei kaikki mutta suurin osa on valehtelevaa ja juoruavaa vilpillistä uskonhourua.
Vapaissa suunnissa ei ole todellista totuutta, eikä todellisuutta.
Kaikissa suunnissa on jotain, mikä ei kaikkia miellytä.
Milloin mitäkin syitä löytyy, onko kukaan koskaan itse ollut kuulemassa, mitä, vai onko toisten suusta kuultua.
Paras ottaa itse selvää, ennekuin menee mitään puhumaan.
Ei meillä ole oikeutta puhua mitä emme ole itse kuulleet.
Ihmisten on helppo puuttua asioihin jotka ei itseä miellytä, vaikka se ei olisikaan totta.
Kyllä meidän on uskovina oltava varovaisia puheissamme.
Emme kirkasta sillä Jeesuksen nimeä vaan häpäisemme Jeesusta.
Mitähän mieltä uskomattomat ovat, kun kuuntelevat meidän puheitamme ja vielä
levitämme jotain ihme huhu puheita.
Ei ihme ettei uskomattomat todellakaan halua olla uskon kanssa missään tekemisissä, kun Jeesuksen tunnustavat puhuvat niinkuin maaiman ihmiset,
ikävä kyllä jotkut myös tekevät samaa mitä uskomattomat ja jopa pahempaakin.
Jumala on erottanut meidät tästä maailmasta, emme kuulu enää tähän maailmaan vaan olemme jo tässä ajassa Taivaan kansalaisia eli emme ole tästä maailmasta vaikka meidän tuleekin elää tässä maailmasa.
Mutta Jumalan kunniaksi ja mieliksi ei ihmisten mieliksi.
Emme me saa mielistellä ihmisiä, ei se ole Jumalan tahto.
Jumala haluaa omistaa meidät kokonaan, eikä vain puoliksi, meidän kuuluisi tehdä kaikessa Jumalan tahdon mukaan.
Vain Jumalan tahdossa kulkemin johtaa hyviin tekoihin, koska Jumalan tahto on hyvä omiaan kohtaan.
Luuk.16:10. Joka vähimmässä on uskollinen on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.
Fil.3: 18-19.
18. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
Fil.4:4-8.
4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunniotettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotain kiitettävää, sitä ajatelkaa;
Tätä meidän tulee Jeesukseen uskovina noudattaa, niin Jumalan ilo ja rauha täyttää sydämemme, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi
Emmekä silloin todellakaan halua loukata Herraamme, emmekä lähimmäistämme, vaan haluamme vaeltaa Jumalan tahossa.Amen. siunausta
jari-pek-ka
Vastaukseni tulee omin sanoin, mutta perustelen sanani Raamatulla. Näin ajattelen:
Raamattu neuvoo tuomitsemaan oikein.
Joh. 7:24
Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."
Uskon ulkopuolisia ei pidä tuomita ollenkaan.
Heidät tuomitsee Jumala eikä uskovilla ole siinä sanan sijaa.
1. Kor. 5:13
Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala.
Seurakunnassa käytetään tuomiovaltaa, mutta se ei tarkoita kadotustuomion lausumista, vaan jäsenen tekojen tuomitsemista joko oikeiksi tai vääriksi, jos on todellista aihetta.
Vl- tyyppisiä hoitokokouksia ei helluntailaisuudessa tunneta, vaan toimitaan Sanan mukaan, joka kehottaa nuhtelemaan kurittomia. Nuhtelun tulee olla Jumalan mielen mukaista, lempeää ja rohkaisevaa. Ilmestyskirjan seurakunnille annetut nuhteet ovat tästä hyvä esimerkki. Ne sopivat yksilöuskovankin ohjaamiseen oikealle polulle. Jumala toimii sanansa kautta. Hän on todellinen ohjaaja, kun toimitaan Sanan mukaisesti. Hän ohjaa oikealle tielle nimensä tähden.
Psalmi 23:3
Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Huomatkaa, että uskovan tekojen oikeiksi toteaminen on myös tuomio. Tuomio on siinä mielessä neutraali sana.
Onhan maallisissa oikeusistuimissakin olemassa myös vapauttava tuomio eli henkilö todetaan syyttömäksi siihen, mistä häntä syytetään.
Jumalan edessä me kaikki olemme syyllisiä. Sen tunnustaminen johtaa myös vapauttavaan tuomioon.
1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Kristuksen mieli nimim.
>>vaan tuomitkaa oikea tuomio
jari-pek-ka
Et tainnut ymmärtää vastaustani.
Sanoinko jossain, että joku on toista parempi tai kelvollisempi tuomitsemaan veljiä tai toisten yläpuolella? En sanonut.
En kirjoittanut pelastuksesta enkä kadotustuomiosta.
Kirjoitin seurakunnan sisällä tapahtuvasta syvempään Kristus-elämään johdattavasta opetuksesta ja seurakuntakurista.
Raamattu puhuu siitä.
Suomen kielen 'tuomio' -sana johdattaa helposti ajattelemaan Jumalan taivaasta pudottamia kuumia kiviä tai ihmisten taholta tulevaa kuvaannollista kivittämistä.
Onhan meillä kirkollisessa kalenterissa kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimeksikin annettu Tuomiosunnuntai, mikä toimii oivallisena pelotteena ennen adventtiaikaa eli Jeesuksen odottamisen juhlaa. Sana herättää suoranaisia väristyksiä pelokkaissa sieluissa.
Uusitestamentillinen, seurakunnassa uskovien keskuudessa tapahtuva tuomitseminen ei ole pelottavaa. Se kehottaa ja kasvattaa meitä tutkimaan itseämme, jotta meitä ei maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. Se on jumalallista armoa kaikille uskoville tasapuolisesti.
>>Armosta, vain ja ainoastaan pelkästä armosta voi ihminen pelastua.
>>Et tainnut ymmärtää vastaustani.
Sanoinko jossain, että joku on toista parempi tai kelvollisempi tuomitsemaan veljiä tai toisten yläpuolella? En sanonut.
Jari-Pekka, jos huomaamme, että uskon veli tai sisko menee vikaan, on ihan rakkaudellista huomauttaa häenelle siitä Raamattuun vedoten ja ystävällisesti.
Etkö itsekin toivo, että sinulle huomautettaisiin vienosti, jos itse olet poikkeamassa pois Kristus-tieltä. Tuo ihminenhän haluaa auttaa sinua, ettet lankea pois Kristuksesta. Puhutaanhan Raamatussakin "ystävän lyönneistä".
Asiathan voi tietysti sanoa niin monella eri tavalla, mutta mielestäni jos on hengellinen ihminen, hän varmaan sanoo jotenkin niin, että "kuule ystävä, mitä mieltä sinä itse olet tuosta kun toimit noin, kun Raamattu kuitenkin sanoo näin, eikös siinä nyt ole vähän ristiriitaa?
Sanomattakin pitäisi olla selvää, vaan kun ei ole, ettei sellainen ilkeä, suora tuomitseminen ole kristityn ihmisen tapa toimia.
Ja jumalattomia meillä EI ole lupa arvostella millään tavoin, sillä he ovat ulkopuolella, eikä heidän odotetakkaan tietävän mitään.
Paavalikin sanoo ettemme me ole ulkopuolisten tuomareita, ainoastaan kristittyjen sisällä voimme käyttää kehoituksen lahjaa ja auttaa kanssamatkaajaamme pysymään Herrassa samoin kuin itseämmekin.
Tässä linkissä opetus tuomitemisesta, mitä se ei ole ja mitä se on:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=2921
- synnistä nuhteleminen ei ole tuomitsemista
- sanan opettaminen ei ole tuomitsemista
- jne.
Sakarja 7
9 "Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne,
10 leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.
11 Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi.
12 Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus.
13 Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot.
Itsensä Jeesuksen esimerkki oikeasta tuomiosta.
Lue Joh. 8:1-11
Et lukenut linkkiä.
Vastasin 08:17 omaan aloitukseen, eli yleisesti ihan kaikille, samoin kuin 08:24